Gradujumista eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

En voi tehdä huonoa gradua, on oltava hyvä tai kiitettävä. Elän tämän asian kanssa loppuikäni kuolemaani asti, en voi ottaa huonoa gradua taakaksi.

Harkitse vielä :) Itsehän tein erinomaisen gradun, jota palkittiin ja jonka perusteella minut rekrytoitiin tutkijaksi. Sitä on jopa plagioitu. Nytpä vain minä olen pitkäaikaistyötön ja N:n graduja tehneet ihmiset hyväpalkkaisissa töissä. Hiljattain tein hakuja google scholarissa ja huomasin, että eräs hyvissä töissä oleva nainen oli tehnyt gradunsa omani pohjalta kopioiden. Sai varmaan palkankorotuksen.

T. 14

Aion kyllä hankkia hyvän työn. Arvosana liittyy omiin taustoihini. En voi ottaa huonoa arvosanaa. En pysty elämään sen kanssa.

Ei se haittaa että kaikki on tutkittu jo. Gradu on opinnäyte, sen tarkoitus on näyttää, että sinä osaat tehdä tällaista. Sen tarkoitus ei ole löytää jotakin ihan uutta ja tutkimatonta. Sitä vaaditaan vasta väitöskirjassa.

Toinen juttu: ei se haittaa että on aluksi huono. Sitten sitä voi parantaa. Gradun kirjoittaminen on iteroivaa prosessikirjoittamista. Ei niin, että ensin kirjoitetaan oikein hyvä sivu 1, sitten oikein hyvä sivu 2, jne. 

t. Kymmeniä graduja ohjannut

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi kommunikoida kuitenkin nyt?

Kannattaisi, mutta ei onnistu. Kun olen aavistuksenkin vihjannut, mitä olen tekemässä, niin ilmeet ovat olleet kuin myrkkyä nielleillä.

Ehkä se onkin jotain uraauurtavaa?

Ei gradusta kannata ottaa liikaa paineita. Ellet aio jatkaa esim. tutkijaksi, ei arvosanalla ole paljonkaan merkitystä, kunhan gradu vain hyväksytään. Luultavasti kukaan ei koskaan esim. töissä kysy saamastasi arvosanasta.

Psykologille... Ei toi oo enää normaalia. "En voi elää huonon arvosanan kanssa..."

:D Lol ton tosikkouden kanssa. Miksi ihmeessä arvosana on noin tärkeä??

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Mulla on prikuulleen sama ongelma. Sillä erotuksella, että gradujumitusta on kestänyt jo yli vuoden. (Järkyttävää, tiedän.)

Gradusta on kasvanut perfektionismini ja itsekriittisyyteni vuoksi valtava mörkö, johon en nyt näytä saavan otetta sitten millään.

Kaikki ideat ja aihe-ehdotukset tuntuu tyhmiltä, eikä missään vaikuta olevan mitään järkeä. Tästä syystä ideapaperinkin kirjoittaminen on mahdotonta. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä, jotta saisin jumituksen selätettyä ;(

Kirjoitin juuri opinnäytetyöni ja itse projekti kun oli tehty, niin oli todella hankala alkaa kirjoittamaan. Tein onneksi tuotekehitystyön, eli aihe oli sinänsä hyvin rajattu.

Ei siinä auttanut, kuin raapia tekstiksi kaikki mikä tuli mieleen. Sitten pikkuhiljaa jaoin tekstiä eri osiin ja otsikoiden alle ja oikeaan järjestykseen. Päätin etukäteen mikä päivä teen seuraavalla viikolla opparia. Jos ei muuta, niin luin läpi, korjasin kirjotusvirheitä tai aikamuotoja. Yleensä tekstiä tuli lisää tai kuvia. Saatoin huomata, että jotain tutkimustulosta voisi avata paremmin. Sitten kun en saanut enää yhtää tekstiä ulos itsestäni, otin paperin ja kynän ja aloin lukea theseuksesta muiden töitä. Niistä tuli usein pikkujuttuja mieleen, että ai tosiaan, noin voisin omaankin kirjoittaa tai tuollaista kohtaa minun työssä ei olekaan, mutta voisin lisätä.

Vaikka olin epävarma, onko työni tarpeeksi hyvä tai pitkä, niin lähetin sen ohjaajalleni, häneltäkin tuli vinkkiä, mitä kannattaa lisätä, mistä kertoa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii? Oletko epävarma rajauksesta, etkö löydä lähteitä, mietitkö lähestymistapaa, onko rakenteessa ongelmia, onko sisällössä  ristiriitoja?  

Jo lähtökohdat tökkivät. Kaikki mitä mietin, vaikuttaa jossain määrin typerältä tai liian huonosti rajatulta tai liian ei-järkevältä tai jos joku ajatus vaikuttaa hyvältä, se sama ajatus on juuri koluttu ja tutkittu ja julkaistu. 

Koita kääntää kiinnostuksesi gradun aiheeseen, nyt tuntuu että olet jumittunut paitsi graduun, myös jumiin. Sensuroit itseäsi, olet laittanut riman ehkä turhan korkealle, pohdiskelet "aivovauriota".

Nelosella oli hyviä kysymyksiä. Kun tekstini jumittaa (en kirjoita gradua, mutta työssäni joudun kirjoittamaan paljon ja jumit ovat tuttuja) palaan alkuun, etsin tekstistä (huomaamatta syntyneitä) virheitä, jotka ovat saattaneet tuottaa sen jumin. Luen tekstiä ääneen itselleni, jolloin saan siihen vähän uuden kulman. Tämä voi kuulostaa hokkuspokkukselta, mutta toimii: vaihda työskentelypaikkaa. Jos olet kirjoittanut kotona, mene kirjastoon tai kahvilaan. 

Sinun tilanteessasi kaverini perusti aikoinaan leikkimielisesti Anonyymit Graduntekijät H:gin yliopistoon. Toimineeko enää? Monet ovat olleet sinun tilanteessasi ja lopulta saaneet työnsä valmiiksi. :)

Mutta siis: ajattele jumia konkreettisesti ja pura se, äläkä ole niin kriittinen itseäsi kohtaan. 

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Hierakkakasvien muuttuva lisääntymisstrategia tulvivan rantavesistön olosuhteissa ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden.

Asenteeni on huono, koska en halua tehdä huonoa gradua, vaan hyvän tai kiitettävän? Asenteeni on huono, koska en keksi hyvää lähestymistapaa tai halua plagioida? Asenteeni on huono, koska minulla on nimetty tavoite, mutta se on eri tavoite kuin sinulla? Asenteeni on huono, koska arvotan asian eri tavalla kuin sinä enkä halua samaa kuin sinä? Asenteeni on huono, koska en halua heti taipua alaspäin asiassa, jota kunnioitan ja joka on tärkeä minulle? Asenteeni on huono, koska stressaantuneena haluan purkaa turhautumista kirjoittamalla? Asenteeni on huono, koska kysyn neuvoja tai kokemuksia tai haluan keskustella? Asenteeni on huono, koska en kaunistele asiaa? Asenteeni on huono, koska tunnen itseni hetkittäin huonoksi ja kerron sen? Asenteeni on huono, koska en jaksa nettipalstalla teeskennellä yltiöpositiivista ihmistä tuntiessani oloni kurjaksi?

Jos sanon, etten voi elää huonon arvosanan (1-2) kanssa, en tarkoita että tekisin itselleni jotain fyysisesti jos sellainen lopputulos tulisi. Tarkoitan sitä, että olisin pettynyt itseeni ja lähipiiriin verrattuna olisin huono, ja se vaikuttaisi myös käsitykseeni itsestäni. En halua sulke pois mitään mahdollisuuksien ovia. Ja kyllä, minulta on pyydetty ja katsottu papereita työhaastattelussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on prikuulleen sama ongelma. Sillä erotuksella, että gradujumitusta on kestänyt jo yli vuoden. (Järkyttävää, tiedän.)

Gradusta on kasvanut perfektionismini ja itsekriittisyyteni vuoksi valtava mörkö, johon en nyt näytä saavan otetta sitten millään.

Kaikki ideat ja aihe-ehdotukset tuntuu tyhmiltä, eikä missään vaikuta olevan mitään järkeä. Tästä syystä ideapaperinkin kirjoittaminen on mahdotonta. En kerta kaikkiaan tiedä mitä tehdä, jotta saisin jumituksen selätettyä ;(

Niin... Tuota pelkään itsekin. Tiedän että kunhan pääsen alkuun, pääsen eteenpäin. Mutta se alkuun pääseminen, huoh... 

Jokainen tekee gradun omalla tyylillään. Jotkut kirjoittavat sitä tiukasti aikataulutetussa rytmissä. Toiset vapaammin ja luovemmin. Itse teen dippaani iteratiivisesti. Minulla on yhden sivun runko jossa on keskeiset sisällöt. Lueskelen vapaasti lähteitä ja kirjoitan konseptia ihan kopioimalla tekstejä ja kommentoimalla niitä. Ulkopuolisesta sisältö näyttää kaaoottiselta. Koostan ja tiivistän asian pikkuhiljaa valmiiksi tekstiksi. Pyrin kirjoittamaan rivin päivässä jotta työ pysyy mielessä. Joskus tulee sivullinen lähes valmista tekstiä, joskus välipäivä. Kannattaa vaihtaa välillä näkökulmaa, eli mieti minkälaisia tuloksia ja johtopäätöksiä työsi voisi tuottaa ja lähesty aihetta siitä katsantokannasta.

Kymmeniä jollei satoja graduja ohjanneena kehottaisin aapeetä ottamaan tässä vaiheessa sen parhaakseen katsomansa idean käsittelyyn, vaikka joku muu olisikin jo "tutkinut sen". Sitten luet huolella sen edellisen tutkimuksen, JA MENET OMAN AINEISTOSI KANSSA SIITÄ ETEENPÄIN. katsot, voitko vahvistaa siitä jotain tai löytyykö siitä joku vähemmän tutkittu kulma tai huonommin perusteltu osa, johon voit tuoda lisävalaistusta keskittymällä juuri siihen, käsittelemällä aineistoasi vähän eri näkökulmasta, muuttamalla jotain koetta tai laskua tai jotain. Kyllä siitä sulle oma pala löytyy, mutta se löytyy vain siten, että aloitat ja menet eteenpäin. Vasta kun sun oma tutkimuksesi etenee. Tutkimukseen kuuluu, että alussa ei vo tietää, miten homma menee - voi olla hypoteesejä, mutta homman kuuluu kehittyä edetessään.

Tutkimuksen luonteeseen kuuluu, että ei ole olemassa loppuun kaluttuja ja loppuun tutkittuja aiheita. Kyse on näkökulmasta, uusintamisedta, ja sitä kautta tieteen iteään korjaavasta luonteesta.

Ja kun se arvosana on sulle noin tärkeä, niin huomautan, että ainakin omassa oppiaineesani gradun tekoon kuluva aika otetaan huomioon arvostelussa. Jos siihen kuluu vuosia, arvosana alkaa huonontua. Ei voi olla niin, että gradu on elämäntyö, josta eläkkeelle jäädessä saa laudaturin...

Mulla oli myös aivan valtava gradujumi ja vielä moneen otteeseen. Gradun valmistumiseen meni kaksi vuotta, koska mulla oli aina kuukausien mittaisia taukoja, jolloin en saanut tehtyä sitä yhtään. Puoli vuotta oli se todellinen aika, jona gradua tein. 

Olen myös perfektionisti ja todella kriittinen, ja se vaikeutti graduhommaa aika tavalla. Vaikka koko ajan hoin, että arvosanalla ei ole mulle väliä, niin kyllä sillä oli. Sain kolmosen, mutta olin todella pettynyt arvosanaani monta viikkoa, vaikka olin ajatellut, että kolmonen on ihan riittävä ja siihen olen tyytyväinen. Tuskin olisin ollut tyytyväinen nelosenkaan, koska siitäkin olisi ollut vielä mahdollista saada vitonen.  Gradu valmistui siis keväällä ja nyt olen jo unohtanut koko jutun :)

Ideapaperin ja jopa tutkimussuunnitelman kanssa ei kannata olla turhan kriittinen, koska ne eivät lyö lukkoon vielä mitään ja luultavasti et tule kuitenkaan etenemään orjallisesti sen mukaisesti, vaan keksit ehkä jotain parempaa. Suosittelen lukemaan muutamia graduja, niin huomaat, etteivät ne loppujen lopuksi niin kummoisia kaikki ole. 

x kirjoitti:

Toinen juttu: ei se haittaa että on aluksi huono. Sitten sitä voi parantaa. Gradun kirjoittaminen on iteroivaa prosessikirjoittamista. Ei niin, että ensin kirjoitetaan oikein hyvä sivu 1, sitten oikein hyvä sivu 2, jne. 

t. Kymmeniä graduja ohjannut

Täällä toinen ammattitutkija, joka ei voisi olla enempää samaa mieltä yllä todetusta! Olen itsekin perfektionisti ja kärsinyt siitä kovasti etenkin aiemmin. Tärkeintä on tajuta, että "täydellisyys" ei ole mikään äkillisen inspiraation tuotos, joka yhtäkkiä virtaa paperille. Se syntyy vähittäin ja alkaa meillä tutkijoillakin epämääräisistä luonnoksista, joita sitten työstetään ja työstetään. Siksi tutkimukselle täytyy varata tarpeeksi aikaa. Lisäksi on yleensä huono idea odotella, että inspiraatio iskee. Se nimittäin iskee yleensä vasta töitä tehdessä, ei niitä suunnitellessa. Jos odottaa flow'ta, ei lopulta tule tehneeksi kovinkaan paljon. Minua viestissäsi huolestuttaa eniten tuo vahva ulkoinen motivaatio. Gradua kannattaa tehdä ennen kaikkea itseä varten omalla tasolla. Itse kirjoitin ns. "hyvän gradun", ja sen arvosanalla on ollut merkitystä ainoastaan jatko-opintoihin hakiessani. Nykyään en asiaa juuri ajattele.

Kiitos vastauksesta!

Kommentoin vastauksesi väliin tunnisteella KOM: Uskon, että on sillä tavoin luettavampi muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Hierakkakasvien muuttuva lisääntymisstrategia tulvivan rantavesistön olosuhteissa ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden.

KOM: pilko. Mikä on se sulle tärkein seikka? Työn yhteys ilmastonmuutokseen? Yhteys tulviin? Hierakkakasvit kai valitsit koska muutos jotenkin ilmenee niissä?

-> etene jossakin näistä putkista. Onko se osuus  "ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden" realistinen? 

Asenteeni on huono, koska arvotan asian eri tavalla kuin sinä enkä halua samaa kuin sinä?

KOM: ei, vaan asenteesi on huono jos et pysty asettamaan tavoitetta, joka on mahdollinen sinulle. Wise men do what they can.

Asenteeni on huono, koska kysyn neuvoja tai kokemuksia tai haluan keskustella?

KOM: haluatko? Vai käytätkö meitä raapimispuuna ja sylkykuppina?

Asenteeni on huono, koska en jaksa nettipalstalla teeskennellä yltiöpositiivista ihmistä tuntiessani oloni kurjaksi?

KOM: tunnetko itsesi kurjaksi vai jollakin tavalla yleväksi ja erityisen jaloksi?

Jos sanon, etten voi elää huonon arvosanan (1-2) kanssa, en tarkoita että tekisin itselleni jotain fyysisesti jos sellainen lopputulos tulisi. Tarkoitan sitä, että olisin pettynyt itseeni ja lähipiiriin verrattuna olisin huono, ja se vaikuttaisi myös käsitykseeni itsestäni.

En halua sulke pois mitään mahdollisuuksien ovia. Ja kyllä, minulta on pyydetty ja katsottu papereita työhaastattelussa.

KOM: hoida ne maisterin paperit niin ei kysellä gradun arvosanaa!

Ei varmaan pitäisi kommentoida, ettei aloittajalle tule ainakaan tästä lisää paineita, mutta minua kyllä hieman ihmetyttää tuo joidenkin väittämä, ettei gradussa ole tarkoituskaan olla mitään uutta tutkimusta. Hieman liian jyrkästi sanottu. Vaikka useimmat kelpo gradut sinänsä toistaisivatkin jo aiemmin tutkittuja aiheita ja tutkimusasetelmia, jopa niissä on aina jotain uutta verrattuna aiempiin. Mutta myös täysin tutkimaton aihe on mahdollinen, eikä uraauurtavuudesta ainakaan haittaa ole. Kyllä sellaisia graduja vuosittain aina joitakin tehdään, joihin todella viitataan myöhemmässä "oikeassakin" tutkimuksessa.

Itse ratkaisin oma graduni jumin tekemällä hyvin karskin rajauksen jopa aiempaan tutkimuskirjallisuuteen viittaamisessa. Perehtynyt olin toki monikertaiseen määrään julkaisuja, mutta en nähnyt mieltä viitata siihen kaikkeen, vaikka niin olisinkin päässyt laajan perehtymiseni osoittamaan. Aiheen ehdoilla menin ja otin vain sen, mitä välittömästi tarvitsin (ja mitä itse arvostin). Tämä rajaus palveli myös omasta tutkimuksestani raportointia, eli gradun jälkiosaa. Niukasta linjasta huolimatta sain erityistä kiitosta aiemman tutkimuksen esittelystä. Ilmeisesti itse teksti oli sitten niin luontevaa ja hyvää, kun olin viittaamani kirjallisuuden rajannut tarpeeksi tiukoin kriteerein.

Sain muuten myös kiitosta siitä, että pysyttelin gradun laajuudessa (kirjoitin minimin). Ihmettelen, että niin moni tekee yli sadan sivun graduja. Avainasia on rajata, rajata ja rajata.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta!

Kommentoin vastauksesi väliin tunnisteella KOM: Uskon, että on sillä tavoin luettavampi muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Sun gradun arvosanalla ei ole yhtään mitään merkitystä, koska:

1) se, että gradun saa väännettyä on ainoa painava seikka, paitsi

2) jos haluaa tutkijaksi ja siihen hommaan en suosittele ryhtymään kun gradukin on myrkkyä.

Et ole paska, et ole turha, mutta asenteesi on huono. Gradun ei ole tarkoitus olla mitään uutta. Mikä aiheesi muuten on?

Hierakkakasvien muuttuva lisääntymisstrategia tulvivan rantavesistön olosuhteissa ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden.

KOM: pilko. Mikä on se sulle tärkein seikka? Työn yhteys ilmastonmuutokseen? Yhteys tulviin? Hierakkakasvit kai valitsit koska muutos jotenkin ilmenee niissä?

-> etene jossakin näistä putkista. Onko se osuus  "ilmastonmuutoksen tulevaisuusnäkymät huomioiden" realistinen? 

VAST. Mietinnässä. Kiitos.

Asenteeni on huono, koska arvotan asian eri tavalla kuin sinä enkä halua samaa kuin sinä?

KOM: ei, vaan asenteesi on huono jos et pysty asettamaan tavoitetta, joka on mahdollinen sinulle. Wise men do what they can.

VAST. Olen eri mieltä. 1. Asenteeni ei ole huono. 2. Minkä ihmeen takia tavoitteeni ei olisi mahdollinen minulle? Jessus...

Asenteeni on huono, koska kysyn neuvoja tai kokemuksia tai haluan keskustella?

KOM: haluatko? Vai käytätkö meitä raapimispuuna ja sylkykuppina?

VAST. Kyllä, todella mukavasti on tänne vastattu ja olen siitä iloinen. En tiedä, mihin viittaat raapimispuulla ja sylkykupilla. Ei sinun ole pakko kommentoida mihinkään, mihin et halua. Vapaa keskustelu tämä on.

Asenteeni on huono, koska en jaksa nettipalstalla teeskennellä yltiöpositiivista ihmistä tuntiessani oloni kurjaksi?

KOM: tunnetko itsesi kurjaksi vai jollakin tavalla yleväksi ja erityisen jaloksi?

VAST. Tällä hetkellä oloni ei ole enää aivan niin kurja kuin ketjua aloittaessani. Tunnen kyllä joskus itseni yleväksikin, mutta en tässä yhteydessä ole ylevyyttä tai jaloutta nyt tuntenut. Jos sanon tuntevani oloni kurjaksi, tunnen oloni kurjaksi. Jos sanon tuntevani oloni yleväksi tai jaloksi, tunnen oloni yleväksi tai jaloksi. En ymmärrä, miksi ihmeessä varsinkaan anonyymina sanoisin jotain muuta kuin mitä tarkoitan. :D Tämä keskustelu menee jo ehkä vähän ohi itse aiheesta, mutta onhan tämäkin avartavaa ja mielenkiintoista.

Jos sanon, etten voi elää huonon arvosanan (1-2) kanssa, en tarkoita että tekisin itselleni jotain fyysisesti jos sellainen lopputulos tulisi. Tarkoitan sitä, että olisin pettynyt itseeni ja lähipiiriin verrattuna olisin huono, ja se vaikuttaisi myös käsitykseeni itsestäni.

En halua sulke pois mitään mahdollisuuksien ovia. Ja kyllä, minulta on pyydetty ja katsottu papereita työhaastattelussa.

KOM: hoida ne maisterin paperit niin ei kysellä gradun arvosanaa!

VAST. Sitähän tässä yritetään, kuitenkin myös omat tavoitteet huomioiden. En lähde tieten tahtoen tekemään ykkösen gradua vain siksi, että koulu saisi rahaa tai ihmisen pihalle.

Yllä olevassa vastauksia.