Tympii joidenkin tyttöjen äideissä

Kouluissahan yhä pitkälti kohdellaan tyttöjä ja poikia eri tavalla, ja se tapahtuu varmasti paljolti huomaamatta. " Pojat on poikia" ja " eivät kunnon tytöt noin tee" .

niin että he saavat resuta, töniä, olla tottelemattomia, liata vaatteita ja puhua rumia, sillä POJATHAN OVAT POIKIA. Hiukan ärsyttää...

Vierailija:

-Korostetaan, että voi, tuleeko sinusta sairaanhoitaja, jos tyttö hoivaa jotakin. (ja pojasta tulee lääkäri. Haloo, eikö kannattaisi kannustaa tyttöjäkin mahdollisimman pitkälle koulututtautumaan?)

Ja luoda paineita lapselle, jota ei ehkä kiinnostakaan opiskella niin pitkälle kuin mahdollista. Minä ainakin kannustan lapsiani löytämään oman alansa ja paikkansa maailmassa, oli se sitten sairaanhoitajana tai tohtorina.

On ikävää, että jo melko pienillä lapsilla on käsityksiä siitä, mikä on sopivaa naisille ja mikä miehille. Ihan kuin siinä nyt olisi jotain eroa.

hirveesti olla ohjaamassa ketään mihinkään tiettyyn suuntaan.

Onneksi kaikki eivät ole tuommoisia.



Ei kannustaminen tuo paineita, jotkut muut tuo. Tiedän paljon naisia, jotka ovat ns. naisten ammateissa, ja huonpalkkaisissa semmoisissa, eivätkä siinä viihdy. Eivät saaneet kotoa mitään kannustusta siihen, että voi sitä jotain muutakin tehdä, ja kyllä varmasti pärjäät.



Omasta nuoruudestani muistan, että pojat rohkeasti hakivat yliopistoihin/korkeakouluhin 7,5 keskiarvolla (ja pääsivät); monet tytöt hakivat kauppaopistoon 8,8 keskiarvolla...

Piiloviesteihin kyllä uskon, mutta noin ilmiselviä en ole minäkään lähipiirissäni tavannut.

Kyllähän ne ihmisten, niin lasten kuin vanhempienkin, asenteet ja toimintamallit jostain kumpuavat. Ei esim. tyttölapsilla mitään nukkienhoitamiskromosomia ole.

meillä 3v ei antaisi millään leikata hiuksiaan, sillä sitten hän ei enää olisi prinsessa.



Minä en ole koskaan sanonut, että jos hiuksia leikataan, ei ole enää prinsessa.



Hän myös suree sitä, ettei hän ole prinsessa, koska hänellä ei ole mekkoa päällä.



Minä en ole myöskään noin koskaan sanonut.



Lastenohjemissa on prinsessoja, ehkä hän niistä nuo ajatuksensa kasaa, tiedä sitten.



Kyllä, pojat puolustavat tyttöjä, tytöt ovat heikompia. Tämä on ihan fakta myös aikuisten elämässä.

Jos mieheni lyö minua täysillä, putoan varmasti, jos minä lyön häntä, hän vain nauraa. Niin se menee.

Vierailija:

Kyllähän ne ihmisten, niin lasten kuin vanhempienkin, asenteet ja toimintamallit jostain kumpuavat. Ei esim. tyttölapsilla mitään nukkienhoitamiskromosomia ole.

Itse en ole koskaan leikkinyt nukeilla (inhosin) mutta tyttö hoiti kauheasti kaikkialla missä pystyi. Ja siis ENNEN kuin sai pikkusiskon.

Ja tiedän poikia (ja myös tyttöjä) joille nukkeja on tarjottu - jopa tuputettu eivätkä silti leiki.

Olin suvussa ensimmäinen tyttölapsi pitkiin aikoihin ja tietysti mut puettiin röyhelöön ja rimpsuun, tuotiin kasapäin nukkeja tms. enkä saanut juuri koskeakaan isoveljien pikkuautoihin. En oppinut puolustamaan itseäni joten koulussa mua pompoteltiin ja kiusattiin. Mut pistettiin balettikouluun vaikka olisin halunnut pikajuoksijaksi tai suunnistamaan. En pärjännyt baletissa ja itsetunto oli nollassa. Olin täys reppana ja liikuntatunneilla täysi nolla.

Oma tyttäreni on pieni vielä mutta en ikimaailmassa laita häntä balettikouluun. Jos tanssia haluaa niin ohjaan vakiotanssin ja lattareiden pariin. Tarjoan jalkapalloa mieluummin kuin huilutunteja. Opetan antamaan sanasta takaisin ja myös sanomaan tiukan EI:n.

Minulla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Kun minulla oli vielä vain kaksi poikaa, niin luulin, että lasten kasvatus on todella tasa-arvoista, mutta toisin olen saanut havaita.



Ensimmäisen kerran havaitsin tämän kun joku mieheni tuttu (mies) tuli juttelemaan meille kaupungilla. Tyttäremme oli vain parin kuukauden ikäinen ja vaunuissa nukkumassa. Siinä mies sitten luullen, että kaikki lapsemme ovat poikia, sanoi heitä sankareiksi. Juttelun edetessä hänelle selvisi, että vaunuissa nukkuva olikin tyttö, jolloin mies heti korjasi aikaisempia sanojaan ja sanoi, että " ai, ei ku teillä onkin kaksi sankaria" ...



Tyttärelleni puhutaan hyvin tyttömäisiä juttuja: autatko sinä äitiä ruuanlaitossa, onpa sinulla ihanat vaatteet, missä sinun nukke jne.



Lisäksi poikani ovat aina synttäreillä ja jouluna saaneet pääsääntöisesti leluja lahjaksi, mutta tyttärelleni on ostettu vaatteita, kylpyleluja, kirjoja, hiusvälineitä ja tyttömäisiä leluja.



Kerran olimme ravintolassa lasten kanssa syömässä ja mukanamme oli tuttavaperhe lapsineen. Poikamme röyhtäisi, johon sanoin, että tuo on huonoa käytöstä, johon tuttavaperheen äiti sanoi, että höpsis, kyllähän miesten täytyy saada röyhtäillä (arvatkaas onko ollut vaikea opettaa pojalle nyt toisin)!



Itse yritän välttää tällaisia sukupuolittamista, mutta ihan vasta huomasin, että joskus käsken tytärtäni katsomaan peilistä, miltä hänen vaatteet näyttää ja tätä en ole kyllä pojilleni koskaan sanonut!

" meidän tytölle ei vaaleanpunaisia vaatteita osteta ja balettiin ei taatusti viedä" tai " meidän poika ei pyssyjä saa eikä jalkapalloa pelaa"



eikö tärkeintä ole kuitenkin antaa lapsille mahdollisuuksia ja tilaisuuksia kokeilla eri juttuja, ja sitten jatkaa niissä, missä lapsi viihtyy ja saa onnistumisen kokemuksia? ja jos/kun tytölle tulee prinsessavaihe, antaa tytön keikistellä ja koristautua, vaikka ei siihen varsinaisesti kannustakaan? ja antaa pojan leikkiä autoilla eikä nukeilla, jos poika sitä haluaa? MUTTA tarjota myös niitä muita vaihtoehtoja?



ja ennenkaikkea kasvattaa lapsesta kuin lapsesta itseensä uskovaa, pelotonta ja itsestään pitävää yksilöä?

mutta niihin on osin hankala vaikuttaa. Esimerkiksi tyttö kopioi miten itse toimin tietyissä tilanteissa, vaatii ensin itseltä rohkeutta. Toisaalta kyse ei ole tuollaisesta prinsessaksi kasvattamisesta, kyllä meillä sukupuolirooleja rikotaan säännöllisesti.



Sitten taas poikien äideissä ärsyttää se, että he vain hyväksyvät, että pojat tönivät tai kaatavat muita lapsia. Vähän miedosti kielletään, mutta vahingossakaan koskaan ei mene pinna, koskaan ei meinatakaan suuttua saati edes uhata, että kohta lähdetää täältä jos taas tönit. Tällä käytöksellä viestitään, ettei se nyt niin pahaa olekaan

Tärkeämpää on tarkkaan miettiä mikä on lapsen oma luonne, tahto, temperamentti ja kiinnostuksen kohteet. Itselläni on kolme lasta tyttö, poika ja tyttö. Kaikki ovat niin ihanan erilaisia ja kaikkille olen pitänyt tärkeimpänä eväänä elämään hyvää ja vahvaa itsetuntoa. Tytöille olen pyrkinyt itsestäni antamaan vahvan naisen mallin, joka itse määrittelee mitä tahtoo eikä anna muiden sanella mielipiteitä.

Vierailija:

Sulla taitaa olla otsikossa virhe. Tarkoitit varmaan sanoa, että joidenkin tyttöjen mummit.

Ällötävää!!!

vaikka olen tasa-arvon kannattaja henkeen ja vereen :)



Täytyy kyllä myöntää, että monia tyttöjä kiinnostaa " tyttömäiset jutut" ja poikia taas poikamaiset. Tästä varmaan turha kinastella, onko syynä enemmän perimä vaiko ulkoiset mallit. Turha kuitenkaan kieltää tytöltä vaaleanpunaisia röyhelöitä, koska hän on tyttö, sehän oli myös jo syrjimistä.. Ja, minä ainakin olen naisellinen ja tyttömäinen, tykkään tyttöjen jutusta, vaikka edelleenkin tasa-arvoa kannatan (tasa-arvo kaikessa ei kylläkään ole aina hyvä juttu).



Ja tähän väliin huomio, että on muitakin kuin " tyttömäisiä" ja " poikamaisia" leluja.. Kuten pallot ja pehmot, ainakin minun mielestäni! :)



Ja niin, en kyllä ap:n antamia esimerkkejä ole kuullut käytössä.. Ehkä ovat piilotetumpia nykyisin. Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia tästä tyttö/poikajaosta!



Ja kuka idiootti sanoo, että miehet saavat röyhtäillä, mutta tytöt eivät.. Onpas siinä " mielenkiintoinen" mielipide! :O

Tuollaista kuulee aika paljon. Ja samoin poikien äitien suusta kuulee näitä vastaavia: autoista ja koneista kiinnostuminen liitetään heti sukupuoleen, jos kyseessä on poikalapsi (ja jätetään huomiotta, että autot ja traktorit jne kiinnostavat samalla tavoin 1v-> tyttöäkin). Olen huomannut senkin, että poikien annetaan herkemmin olla villejä ja riehuvaisia ja vedotaan sukupuolen aiheuttamaan syyntakeettomuuteen (ja jätetään huomiotta, että myös tytöt tykkää olla villejä kun kyseessä on 3v-> lapset)



Mulla on itselläni kaksi tyttöä. Toinen on remu-Raija, toinen rauhallinen-Reetta. Mielenkiintoista nähdä mitä käytöstä kouluikäisenä heissä ilmenee. Kannustamme heitä tietoisella tasolla valitsemaan itseään kiinnostavan alan ja harrastukset, mutta en tiedä mitä tulee välitettyä tiedostamatta. Itse kyllä olen meidän perheen remontti-Reiska, vaikka olen nainen. Ja suvussa on naisia miehisissäkin töissä. Joten ehkä siinä jotain esimerkkiä erilaisista valinnoista elämässä.