Aloitin masennuslääkkeet kaksi viikkoa sitten eikä niistä ole apua!
Mitä seuraavaksi? Olen yrittänyt selvittää parhaani mukaan raskasta perhetilannettamme ja nyt kaikki ovat minulle entistä vihaisempia.
Kommentit (119)
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennuslääke sitä sinun vaikeaa perhetilannetta poista. Siihen taitaa auttaa ihan muut keinot, kuin masennuslääkkeet.
Oikein! Vain idiootti kuvittelee paranevansa masennuslääkkeillä, mutta onneksi heitäkin on!
Kummasti on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät elämään normaalia elämää masennuslääkityksen kanssa. Olen useita kertoja murtautunut lapsuudenkotini kylpyhuoneeseen, kun läheiseni yritti tappaa itseään. Monesti mentiin tikattavaksikin. Lääkityksiä hän on koittanut useita kymmeniä erilaisia, erilaisia terapiamuotoja. Vasta eräs ns. kovan luokan yhdistelmälääkitys toimi ja hän kykenee elämään ihan oikeaa elämää.
Vieläkin, kun kännykkä soi yöllä, saan sätkyn että tämä läheiseni on vihdoin saanut itsensä hengiltä, vaikka on ollut tasapainossa jo vuosia.
... ja vastaavasti moniko tappaa itsensä aloitettuaan lääkityksen? Todella moni, koska itsetuhoisuudesta varoitellaan lääkkeiden varoitusteksteistä. Tähän mennessä serotoniiniteoria on kuopattu ja masennukseen ei oikeasti ole olemassa mitään pätevää hoitoa. Masennus paranee spontaanisti jos on parantuakseen, mutta jos ei parane, ECT-hoito on paras tiedossa oleva apu. Senkään toimintamekanismeja ei tiedetä. Eli puoskaroimalla mennään, mutta mitäpä sitä?
Siinä on kahden viikon varoaika. Sen pitäisi olla kaikkien tiedossa. Paranemisesta minä en puhunut, mutta oireiden hoitamisesta kyllä.
Ja huomaathan, että SSRI-lääkitykset eivät todellakaan ole ainoita masennuslääkkeitä, niillä vain aloitetaan ensiksi, koska niissä on pienimmät haittavaikutukset. Joillekin nekin auttavat. Placebosta on mielestäni turha puhua kovin suurena ilmiönä koko masennuslääketeollisuudessa, vaikka olisi mitä mieltä SSRI-lääkkeistä.
Opiskeleppas asiat
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskas perhetilanteeni johtuu siitä, että olemme eroamassa ja teinit oireilevat. Samaan syssyyn sitten siskonikin erosi miehestään ja vanhempamme syyttävät nyt minua siitä. Kaiken huipuksi vanhemmat ovat nyt niin masentuneita ettei heihin saa yhteyttä enkä pääse katsomaan satojen kilometrien päästä onko heillä kaikki hyvin. Siskoni on hullaantunut sinkkuudestaan ja elää vain näköjään deittaillakseen mahdollisimman montaa miestä. Häntä vanhemmat eivät huoleta ollenkaan.
Kerrotko, miten luulet masennuslääkityksen auttavan tähän??aiheutat itsellesi vaan lisää ongelmia!
Mihin perustat väitteesi?
Masennuslääkitys parantaa aivojen kemiallista tasapainoa normaalitilaa kohti. Tämä antaa jaksamista selvittää omaa elämäänsä.
Roskaa, joka on todistettu vääräksi jo 1980-luvulla. Opiskele asiat
Kärpix kirjoitti:
Ks. tutkimuksia ennen kuin haukut ääliöksi. Jos katsotaan pitkää aikaväliä, niin vähemmän masentuneita ovat ne, jotka eivät hoida masennusta lääkkeillä vaan muilla keinoin. Lääkäreillä ei ole oikeasti juuri aavistusta mitä he tekevät määrätessään lääkkeitä, jotka sotkevat aivojen kemian. Jos masennuksesta paranee lääkkeillä, niin miksi sitten niitä pitää popsia tyyliin 20 vuotta ja edelleen olo on sama? Masennuslääkkeet eivät sovi kuin ainoastaan äärimmäisen psykoottisiin, itsemurhauhan alla oleviin tai vaikeassa masennustilassa oleviin, lyhytaikaisesti. Eri asia on sellaiset lääkkeet joilla hoidetaan muuta psyykkistä sairautta kuin masennusta kuten kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsofreniaa.
Roskaa, joka on todistettu ajat sitten roskaksi. Opiskele asiat
Vierailija kirjoitti:
Tottakai annetaan lääkettä kun muita keinoja ei ole, se on helppo tie.
Lääke ei poista syytä. Se voi turruttaa tunteesi, mutta et osaa käsitellä asiaa.
Lääke voi myös laukaista sivuvaikutukset, jotka jo itsessään voivat vetää ihmisen masennukseen ja psykoottisiin oireisiin.
Niitä tulee myös , jos lääke lopetetaan yhtäkkiä.
Ei varmasti mikään lääke auta kahdessa viikossa.
Lääke on myös tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Siksi kannattaa miettiä , jääkö lääkekoukkuun , koska psykoosilääkkeistä ei ainakaan ero ole kovin helppo sivuvaikutusten vuoksi.
kannattaa ottaa selvää asioista. Pahimmillaan lääkekoukku laukaisee pahemnan masennuksen kuin oli.
Kerrotko vielä millä lailla masennuslääke turruttaa? Ja millaiset sivuvaikutukset jo itsessään vetävät ihmisen masennukseen?
Mikä on tämä lääkekoukku? Onko se sama, kuin kannabiskoukku? Jääkö niihin koukkuun psyykkisesti, fyysisesti vai molemmista? Laitatko vielä esimerkkilääkkeitä?
Lisäksi, psykoosilääkkeet ovat helpommasta päästä lopettaa verrattuna vaikkapa SNRI-lääkkeisiin. Esim. Ketipinor vs. Venlafaxin.
Meillä käytiin nämä asiat läpi ihan jokaista nurkkaa myöten "koko suvun" kanssa kun läheiseni aloitti lääkityksen. Siskoni on proviisori, joten meillä oli toki hyvin tietoutta.
Vierailija kirjoitti:
Kärpix kirjoitti:
Lopeta heti masennuslääkkeiden popsiminen, jos et halua kroonistua masennuspotilaaksi koko loppuiäksesi. Masennus on terveen ihmisen merkki vastoinkäymisiin tai toteuttamattomiin unelmiin. Älä blokkaa masennusta kemiallisesti pois jättämättä käsittelemättä ongelmiasi. Periaatteessa masennuslääkkeet ovat sama asia kuin huumeet / alkoholi, jolla yritetään turruttaa pahaa olo, tarttumatta itse ongelman aiheuttajaan.
Huoh mikä ääliö!
Katso peiliin, siellä se ääliö on. Opiskele edes perusteet
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai annetaan lääkettä kun muita keinoja ei ole, se on helppo tie.
Lääke ei poista syytä. Se voi turruttaa tunteesi, mutta et osaa käsitellä asiaa.
Lääke voi myös laukaista sivuvaikutukset, jotka jo itsessään voivat vetää ihmisen masennukseen ja psykoottisiin oireisiin.
Niitä tulee myös , jos lääke lopetetaan yhtäkkiä.
Ei varmasti mikään lääke auta kahdessa viikossa.
Lääke on myös tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Siksi kannattaa miettiä , jääkö lääkekoukkuun , koska psykoosilääkkeistä ei ainakaan ero ole kovin helppo sivuvaikutusten vuoksi.
kannattaa ottaa selvää asioista. Pahimmillaan lääkekoukku laukaisee pahemnan masennuksen kuin oli.
Kerrotko vielä millä lailla masennuslääke turruttaa? Ja millaiset sivuvaikutukset jo itsessään vetävät ihmisen masennukseen?
Mikä on tämä lääkekoukku? Onko se sama, kuin kannabiskoukku? Jääkö niihin koukkuun psyykkisesti, fyysisesti vai molemmista? Laitatko vielä esimerkkilääkkeitä?
Lisäksi, psykoosilääkkeet ovat helpommasta päästä lopettaa verrattuna vaikkapa SNRI-lääkkeisiin. Esim. Ketipinor vs. Venlafaxin.
Meillä käytiin nämä asiat läpi ihan jokaista nurkkaa myöten "koko suvun" kanssa kun läheiseni aloitti lääkityksen. Siskoni on proviisori, joten meillä oli toki hyvin tietoutta.
Sisko voisi mennä opiskelemaan edes perusteet
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennuslääke sitä sinun vaikeaa perhetilannetta poista. Siihen taitaa auttaa ihan muut keinot, kuin masennuslääkkeet.
Oikein! Vain idiootti kuvittelee paranevansa masennuslääkkeillä, mutta onneksi heitäkin on!
Kummasti on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät elämään normaalia elämää masennuslääkityksen kanssa. Olen useita kertoja murtautunut lapsuudenkotini kylpyhuoneeseen, kun läheiseni yritti tappaa itseään. Monesti mentiin tikattavaksikin. Lääkityksiä hän on koittanut useita kymmeniä erilaisia, erilaisia terapiamuotoja. Vasta eräs ns. kovan luokan yhdistelmälääkitys toimi ja hän kykenee elämään ihan oikeaa elämää.
Vieläkin, kun kännykkä soi yöllä, saan sätkyn että tämä läheiseni on vihdoin saanut itsensä hengiltä, vaikka on ollut tasapainossa jo vuosia.
... ja vastaavasti moniko tappaa itsensä aloitettuaan lääkityksen? Todella moni, koska itsetuhoisuudesta varoitellaan lääkkeiden varoitusteksteistä. Tähän mennessä serotoniiniteoria on kuopattu ja masennukseen ei oikeasti ole olemassa mitään pätevää hoitoa. Masennus paranee spontaanisti jos on parantuakseen, mutta jos ei parane, ECT-hoito on paras tiedossa oleva apu. Senkään toimintamekanismeja ei tiedetä. Eli puoskaroimalla mennään, mutta mitäpä sitä?
Siinä on kahden viikon varoaika. Sen pitäisi olla kaikkien tiedossa. Paranemisesta minä en puhunut, mutta oireiden hoitamisesta kyllä.
Ja huomaathan, että SSRI-lääkitykset eivät todellakaan ole ainoita masennuslääkkeitä, niillä vain aloitetaan ensiksi, koska niissä on pienimmät haittavaikutukset. Joillekin nekin auttavat. Placebosta on mielestäni turha puhua kovin suurena ilmiönä koko masennuslääketeollisuudessa, vaikka olisi mitä mieltä SSRI-lääkkeistä.
Opiskeleppas asiat
Sinä perustat ajatusmaailmasi yhden miehen hypoteeseille, kun taas minä perustan mielipiteeni masennuslääkityksestä ihan oikeisiin tapauksiin, joissa olen henkilökohtaisesti nähnyt niiden toimivan. Osaa olen seurannut hyvin läheltä.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennuslääke sitä sinun vaikeaa perhetilannetta poista. Siihen taitaa auttaa ihan muut keinot, kuin masennuslääkkeet.
Oikein! Vain idiootti kuvittelee paranevansa masennuslääkkeillä, mutta onneksi heitäkin on!
Kummasti on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät elämään normaalia elämää masennuslääkityksen kanssa. Olen useita kertoja murtautunut lapsuudenkotini kylpyhuoneeseen, kun läheiseni yritti tappaa itseään. Monesti mentiin tikattavaksikin. Lääkityksiä hän on koittanut useita kymmeniä erilaisia, erilaisia terapiamuotoja. Vasta eräs ns. kovan luokan yhdistelmälääkitys toimi ja hän kykenee elämään ihan oikeaa elämää.
Vieläkin, kun kännykkä soi yöllä, saan sätkyn että tämä läheiseni on vihdoin saanut itsensä hengiltä, vaikka on ollut tasapainossa jo vuosia.
... ja vastaavasti moniko tappaa itsensä aloitettuaan lääkityksen? Todella moni, koska itsetuhoisuudesta varoitellaan lääkkeiden varoitusteksteistä. Tähän mennessä serotoniiniteoria on kuopattu ja masennukseen ei oikeasti ole olemassa mitään pätevää hoitoa. Masennus paranee spontaanisti jos on parantuakseen, mutta jos ei parane, ECT-hoito on paras tiedossa oleva apu. Senkään toimintamekanismeja ei tiedetä. Eli puoskaroimalla mennään, mutta mitäpä sitä?
Siinä on kahden viikon varoaika. Sen pitäisi olla kaikkien tiedossa. Paranemisesta minä en puhunut, mutta oireiden hoitamisesta kyllä.
Ja huomaathan, että SSRI-lääkitykset eivät todellakaan ole ainoita masennuslääkkeitä, niillä vain aloitetaan ensiksi, koska niissä on pienimmät haittavaikutukset. Joillekin nekin auttavat. Placebosta on mielestäni turha puhua kovin suurena ilmiönä koko masennuslääketeollisuudessa, vaikka olisi mitä mieltä SSRI-lääkkeistä.
Opiskeleppas asiat
Sinä perustat ajatusmaailmasi yhden miehen hypoteeseille, kun taas minä perustan mielipiteeni masennuslääkityksestä ihan oikeisiin tapauksiin, joissa olen henkilökohtaisesti nähnyt niiden toimivan. Osaa olen seurannut hyvin läheltä.
Et taida osata englantia tai ymmärtää mitä palkittu professori tekee? Kaikki nämä asiat perustuvat tutkimuksiin ja hän on maailman johtava tutkija stressin suhteen. Luuletko olevasi viisaampi kuin hän? Luuletko, että tästä maasta löytyy hänen veroistaan? Tässä wikiä https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Sapolsky
Et taida osata englantia tai ymmärtää mitä palkittu professori tekee? Kaikki nämä asiat perustuvat tutkimuksiin ja hän on maailman johtava tutkija stressin suhteen. Luuletko olevasi viisaampi kuin hän? Luuletko, että tästä maasta löytyy hänen veroistaan? Tässä wikiä https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Sapolsky
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Pheizer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennuslääke sitä sinun vaikeaa perhetilannetta poista. Siihen taitaa auttaa ihan muut keinot, kuin masennuslääkkeet.
Oikein! Vain idiootti kuvittelee paranevansa masennuslääkkeillä, mutta onneksi heitäkin on!
Kummasti on olemassa ihmisiä, jotka kykenevät elämään normaalia elämää masennuslääkityksen kanssa. Olen useita kertoja murtautunut lapsuudenkotini kylpyhuoneeseen, kun läheiseni yritti tappaa itseään. Monesti mentiin tikattavaksikin. Lääkityksiä hän on koittanut useita kymmeniä erilaisia, erilaisia terapiamuotoja. Vasta eräs ns. kovan luokan yhdistelmälääkitys toimi ja hän kykenee elämään ihan oikeaa elämää.
Vieläkin, kun kännykkä soi yöllä, saan sätkyn että tämä läheiseni on vihdoin saanut itsensä hengiltä, vaikka on ollut tasapainossa jo vuosia.
... ja vastaavasti moniko tappaa itsensä aloitettuaan lääkityksen? Todella moni, koska itsetuhoisuudesta varoitellaan lääkkeiden varoitusteksteistä. Tähän mennessä serotoniiniteoria on kuopattu ja masennukseen ei oikeasti ole olemassa mitään pätevää hoitoa. Masennus paranee spontaanisti jos on parantuakseen, mutta jos ei parane, ECT-hoito on paras tiedossa oleva apu. Senkään toimintamekanismeja ei tiedetä. Eli puoskaroimalla mennään, mutta mitäpä sitä?
Siinä on kahden viikon varoaika. Sen pitäisi olla kaikkien tiedossa. Paranemisesta minä en puhunut, mutta oireiden hoitamisesta kyllä.
Ja huomaathan, että SSRI-lääkitykset eivät todellakaan ole ainoita masennuslääkkeitä, niillä vain aloitetaan ensiksi, koska niissä on pienimmät haittavaikutukset. Joillekin nekin auttavat. Placebosta on mielestäni turha puhua kovin suurena ilmiönä koko masennuslääketeollisuudessa, vaikka olisi mitä mieltä SSRI-lääkkeistä.
Opiskeleppas asiat
Sinä perustat ajatusmaailmasi yhden miehen hypoteeseille, kun taas minä perustan mielipiteeni masennuslääkityksestä ihan oikeisiin tapauksiin, joissa olen henkilökohtaisesti nähnyt niiden toimivan. Osaa olen seurannut hyvin läheltä.
Et taida osata englantia tai ymmärtää mitä palkittu professori tekee? Kaikki nämä asiat perustuvat tutkimuksiin ja hän on maailman johtava tutkija stressin suhteen. Luuletko olevasi viisaampi kuin hän? Luuletko, että tästä maasta löytyy hänen veroistaan? Tässä wikiä https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Sapolsky
Tiedän hyvin kuka Sapolsky on, tutustuimme hänen apinakokeisiinsa jo aikanaan antropologian luennoilla. Se ei kuitenkaan poista todisteita siitä, että masennuslääkkeet tekevät monen elämästä siedettävää ja elämisen arvoista, mitä se ei ole ilman masennuslääkkeitä.
Masennuslääkkeitä syövät yleensä syövät niitä loppuelämänsä. Niin moni tuttu on siinä tilanteessa, että ensin on aloitettu ssri-lääke. Siihen rinnalle ketipinor unta parantamaan ja lopulta tulee joku kolmas ja neljäs lääke tasapainottamaan jotain muuta. Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Eihän se noiden lääkkeiden tarkoitus olekaan. Niiden tarkoitus on se, että ihmiset ovat niihin koukussa lopun ikäänsä ja lääkefirmat käärii rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Eihän se noiden lääkkeiden tarkoitus olekaan. Niiden tarkoitus on se, että ihmiset ovat niihin koukussa lopun ikäänsä ja lääkefirmat käärii rahat.
:D Toki olen itse big pharman vastustaja, mutta millä lailla niihin sitten koukuttuu? Varsinkin, kun Suomessa suurin osa potilaista pyritään vierottamaan lääkkeistä viim. 2 vuoden kuluessa. Poikkeuksena on laitoksissa asuvat.
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeitä syövät yleensä syövät niitä loppuelämänsä. Niin moni tuttu on siinä tilanteessa, että ensin on aloitettu ssri-lääke. Siihen rinnalle ketipinor unta parantamaan ja lopulta tulee joku kolmas ja neljäs lääke tasapainottamaan jotain muuta. Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Tätä Sapolsky juuri korostaakin: kun lääkkeillä estää kehon normaaleja toimintoja, hiipuvat ne geenit, jotka esimerkiksi tuottavat välittäjäaineita kuten serotoniini. Eli lääkkeillä todellakin aiheuttaa sen kuuluisan "epäbalanssin", jota ei olisi ilman lääkkeitä. Tämä on kyllä lääketeollisuuden tiedossa ollut 1980-luvulta saakka, mutta edelleen siihen ihme kyllä joukkohysteriassa uskotaan. Kannattaa katsoa edes tuo Sapolskyn luento. Häneltä löytyy paljon syvällisempiä luentoja jos asia kiinnostaa, mutta jos edes tuon jaksaa kahlata läpi, masentunutkin ymmärtää itseään paremmin ja voi keskittyä sen stressin voittamiseen, joka on tässäkin se alkusyy.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Eihän se noiden lääkkeiden tarkoitus olekaan. Niiden tarkoitus on se, että ihmiset ovat niihin koukussa lopun ikäänsä ja lääkefirmat käärii rahat.
:D Toki olen itse big pharman vastustaja, mutta millä lailla niihin sitten koukuttuu? Varsinkin, kun Suomessa suurin osa potilaista pyritään vierottamaan lääkkeistä viim. 2 vuoden kuluessa. Poikkeuksena on laitoksissa asuvat.
Mekanismi tulee selväksi Sapolskyn luennosta "Human behavioral biology". Katso ne. Lisäksi, tutki Kelastosta lääkkeiden käytön trendiä. Mikäli väitteesi pitäisi paikkansa, lääkkeiden käyttö vähenisi. Näin ei ole, vaan käytännössä todella moni napsii näitä pillereitä, jotka kaiken lisäksi saastuttavat.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai annetaan lääkettä kun muita keinoja ei ole, se on helppo tie.
Lääke ei poista syytä. Se voi turruttaa tunteesi, mutta et osaa käsitellä asiaa.
Lääke voi myös laukaista sivuvaikutukset, jotka jo itsessään voivat vetää ihmisen masennukseen ja psykoottisiin oireisiin.
Niitä tulee myös , jos lääke lopetetaan yhtäkkiä.
Ei varmasti mikään lääke auta kahdessa viikossa.
Lääke on myös tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön. Siksi kannattaa miettiä , jääkö lääkekoukkuun , koska psykoosilääkkeistä ei ainakaan ero ole kovin helppo sivuvaikutusten vuoksi.
kannattaa ottaa selvää asioista. Pahimmillaan lääkekoukku laukaisee pahemnan masennuksen kuin oli.
Kerrotko vielä millä lailla masennuslääke turruttaa? Ja millaiset sivuvaikutukset jo itsessään vetävät ihmisen masennukseen?
Mikä on tämä lääkekoukku? Onko se sama, kuin kannabiskoukku? Jääkö niihin koukkuun psyykkisesti, fyysisesti vai molemmista? Laitatko vielä esimerkkilääkkeitä?
Lisäksi, psykoosilääkkeet ovat helpommasta päästä lopettaa verrattuna vaikkapa SNRI-lääkkeisiin. Esim. Ketipinor vs. Venlafaxin.
Meillä käytiin nämä asiat läpi ihan jokaista nurkkaa myöten "koko suvun" kanssa kun läheiseni aloitti lääkityksen. Siskoni on proviisori, joten meillä oli toki hyvin tietoutta.
Omasta kokemuksestani kerron, lääke oli erittäin pitkäaikais käytössä, sanottiin että auttaa. No oireet pahentuivat heti käyttöön oton jälkeen, lääkettä lisättiin, ei auttanut.
Miten lääke auttaa jos masennus, paniikkioireet , harhat pahenevat lääkkeen aikana.
Lisättiin koko ajan, lopulta annos oli hirvittävän suuri. En ollut enää työkykyinen .Olin ihan lääketokkurassa.
Nukahtelin töihin. Sairaslomalle .
Halusin lopettaa lääkkeen, lääkärit estelivät.
Lopetus oli hel..iä.
Harhat olivat hirveitä, vapina, hikoilu , oksentelu. En lopettanut äkillisesti vaan vähentäen vähitellen.
Lopetusoireet tulivat kuitenkin ja sanottiin , että sairautesi palaa.
Kesti vuoden, ennenkuin olin kokonaan tolkuissani.
Ei ole enää masennusta , sen aiheutti ero poikaystävästä.
Lääkkeellä sitä ei korjattu, vaan saatiin koukkuun sanoen, että tarvitsen niitä loppuelämäni.
Nyt ei ole enää mitään oireita, ei harhoja, ei masennusta.
Korjatkaa vaan lääkkeillä ja käykää tämä sama tie. En minäkään ensin uskonut.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopulta ihmisellä on monta eri lääkettä päivässä syötävänä ja elämä ei välttämättä ole yhtään selkeämmäksi muuttunut.
Eihän se noiden lääkkeiden tarkoitus olekaan. Niiden tarkoitus on se, että ihmiset ovat niihin koukussa lopun ikäänsä ja lääkefirmat käärii rahat.
:D Toki olen itse big pharman vastustaja, mutta millä lailla niihin sitten koukuttuu? Varsinkin, kun Suomessa suurin osa potilaista pyritään vierottamaan lääkkeistä viim. 2 vuoden kuluessa. Poikkeuksena on laitoksissa asuvat.
Suomessa on enemmän ihmisiä koukussa SSRI-lääkkeihin kuin alkoholiin ja muihin päihteisiin yhteensä.
HEL-NYC kirjoitti:
Tiedän hyvin kuka Sapolsky on, tutustuimme hänen apinakokeisiinsa jo aikanaan antropologian luennoilla. Se ei kuitenkaan poista todisteita siitä, että masennuslääkkeet tekevät monen elämästä siedettävää ja elämisen arvoista, mitä se ei ole ilman masennuslääkkeitä.
Mikäli olisit tutustunut, tajuaisit, ettei SSRI/SNRI/MAO-jne lääkitys ole ratkaisu. Tämän Sapolsky on toistanut moneen kertaan. Ehkä CRISPR-CAS9 teknologia, jolla voidaan ohjelmoida geenit uudelleen voi olla ratkaisu, mutta tässä on vielä matkaa siihen hetkeen. Sitä ennen kannattaa keskittyä opiskelemaan sairauttaan ja pohtia niitä stressoreita, jotka laukaisee masennuksen.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Tiedän hyvin kuka Sapolsky on, tutustuimme hänen apinakokeisiinsa jo aikanaan antropologian luennoilla. Se ei kuitenkaan poista todisteita siitä, että masennuslääkkeet tekevät monen elämästä siedettävää ja elämisen arvoista, mitä se ei ole ilman masennuslääkkeitä.
Mikäli olisit tutustunut, tajuaisit, ettei SSRI/SNRI/MAO-jne lääkitys ole ratkaisu. Tämän Sapolsky on toistanut moneen kertaan. Ehkä CRISPR-CAS9 teknologia, jolla voidaan ohjelmoida geenit uudelleen voi olla ratkaisu, mutta tässä on vielä matkaa siihen hetkeen. Sitä ennen kannattaa keskittyä opiskelemaan sairauttaan ja pohtia niitä stressoreita, jotka laukaisee masennuksen.
Voihan niitä pohtia, mutta ne eivät kuitenkaan ratkaise mitään. Olen tutustunut Sapolskyn työhön. Satun myös tietämään jotain geeneistä ja biologiasta ja voin kertoa sinulle, että niin tehokkaita SSRI-/SNRI-lääkkeet eivät ole, että ne muutamassa vuodessa saisivat jonkun geenin toiminnan hiipumaan niin, etteikö se ainakin palautuisi piakkoin.
Mutta jos sinä olisit nähnyt läheisesi haluavan (todella) kuolla joka ikinen aamu kun heräsi, ihan nuoresta lähtien, ja lääkityksen myötä hänen saaneen elämänsä kuntoon, kyettyään opiskelemaan, mentyään kihloihin, voisitko todella sanoa, että ne eivät toimi? Näin itse, omin silmin, muutoksen viikossa, kun oikea yhdistelmä lääkkeitä löytyi. Sitä ennen oli käyty terapiaa lähes vuosikymmen, syöty kaikki mahdolliset vitamiinit, käyty vyöhyketerapiaa myöten kaikki mahdollinen läpi.
Masennus- ja psykoosilääkkeet ovat eri lääkkeitä.