Kummallisin/kamalin kokkaus tai leipomus moka jonka tiedät?
Mikä siis on kummallisin tai kamalin kokkaus tai leipomis moka, jonka olet joko itse tehnyt, tai tiedät jonkun tehneen?
Itse tässä juuri leivoin kakkua, ihan perus sokeri-muna-jauho pohjaa täytekakkua varten ja unohdin lisätä jauhot. Tuohon pöydälle ne jäivät kun kakku meni uuniin. Ei ihan tullut haluttua lopputulosta joten uusiksi meni.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhot! Voi helvetti, mä en tajua miksi mikä mättää! Nimittäin joka kerta kun teen lettutaikinaa ne jauhot ei vaan sekoitu sinne ja taikinasta tulee ihan paakkuinen. Jauhot ei ole vanhoja. Taikina on tehty täsmälleen ohjeen mukaan. Lisään jauhoja vähän kerrallaan. Ei, joka hiton kerta hirvittävät paakut.
Toinen tän saman ilmiön uhri on kastikkeet. Ei mitään mahiksia. Onneksi on sentään pussikastikkeet :(
Kokeile ensi kerralla lettutaikinaa tehdessä laittaa ensin vain osa nesteestä ja lisätä siihen ne jauhot vähän kerrallaan, on helpompi sekoittaa kuin suuressa nestemäärässä siellä täällä pyörivät jauhoklimpit. Siihen tasaiseen tahnaan on sitten helppo lisätä loppu neste ilman että tulee paakkuja :).
Mä teen lettu- ja vohvelitaikinat aina sauvasekoittimella, ei takuulla jää klimppejä.
Mies teki kerran kaurapuuroa. Mittasi ensin yhdellä mitalla vettä ja sitten toisella mitalla kaurahiutaleita kattilaan. Ihmetteli jonkin ajan päästä, että miten tää on näin paksua ja että pitäiskö lisätä vettä. Huusin olkkarista, että laita vaan vettä lisää. mies lisää ja lisää ja lisää. Lopulta huutaa, että kattilasta loppuu reunat! Menen keittiöön ja huomaan, että kattila tosiaan on aivan täynnä ja vieläkin on jotenkin paksuhkoa. Sitten huomaan mitan hellan reunalla. Jep, mies käytti 2,5dl:n mittaa vaikka piti käyttää 1dl:n mittaa. Ts. meillä oli kattilassa puuro, jossa on 1 litra hiutaleita vaikka ohjeen mukaan pitäisi olla 4dl!
Häädän miehen keittiöstä, otan viiden litran kattilan kaapista, kippaan mössön siihen ja lisään vettä todella reilusti. Lopulta meillä on kaurapuuroa, jolla ruokkisi komppanian verran miehiä.
Kutsun perheen syömään ja lohdutan miestä sillä, että voin lopusta puurosta osan syöttää koiralle ja lopuista tehdä vaikka sämpylöitä.
Itse tein kotitaloustunnilla. Oltiin tehty rikkaita ritareita, paljon kermavaahtoa ja hilloa päällä ja minä open silmän välttäessä päätin tehdä niistä vielä parempia. Reilulla kädellä sirottelin sokeria ylle.
Mutta kun se olikin suolaa...
Vierailija kirjoitti:
Jauhot! Voi helvetti, mä en tajua miksi mikä mättää! Nimittäin joka kerta kun teen lettutaikinaa ne jauhot ei vaan sekoitu sinne ja taikinasta tulee ihan paakkuinen. Jauhot ei ole vanhoja. Taikina on tehty täsmälleen ohjeen mukaan. Lisään jauhoja vähän kerrallaan. Ei, joka hiton kerta hirvittävät paakut.
Toinen tän saman ilmiön uhri on kastikkeet. Ei mitään mahiksia. Onneksi on sentään pussikastikkeet :(
Teepä näin; ensin rikot munat kulhoon, sitten lisäät suolaa ja mahdollista sokeria (sokeriahan ei kaikissa ohjeissa tule) ja vatkaat kevyesti käsivispilällä, sitten lisään vähän jauhoja ja vatkaat, sitten lisäät vähän maitoa ja taas vatkaat, toistat tätä niin kauan, että saat kaikki jauhot ujutettua tähän notkeahkoon tahnaan ja sitten vasta lisäät loput maidot. Ei tule paakkuja.
Olen polttanut veden pohjaan. Se on oikeasti tosi helppoa tehdä kokeneenkin kokin.
Kauheimmat leipomukset, joita olen maistanut:
- paleosuklaakakku. Haisi ja maistui ihan hevosen paskalta. Oikeasti.
- vegaaninen marenki. Maistui kalalle! Miten se on edes mahdollista? Enkä ollut ainut, joka teki saman havainnon.
Olen tämän kertonut joskus ennenkin, mutta kerronpa silti. Tein viikonvaihteeksi juustokakkua. Olin usein sekoittanut päällisen sekaan ananaspaloja tai persikkakuutioita. Nyt ei ollut muuta kuin pari kiiviä pöydällä. No laitetaan sitten ne väriä ja makua antamaan. Komea kakku tuli aikanaan uunista, mutta maku oli kamala. Päällyksen hapan maitorahka ja kiivi reagoivat kuumassa jotenkin omituisesti. En ole ainut, joka on tehnyt tämän havainnon. Vähän oman mokani jälkeen yksi telkkarin kokkipari teki saman. Ilmeet olivat sanoin kuvaamattomat, kun herrat maistoivat kakkuaan! Jos haluaa juustokakkuun kiiviä, niin se pitää laittaa kakun päälle vasta paistamisen ja jäähtymisen jälkeen.
Toinen moka ruokapuolelta. Tein jauhelihakastiketta ja puolihuolimattomasti otin maustepurkin telineestä. Luulin ottaneeni jauhelihamausteen ja tupsuttelin sitä aika reilusti paistettuun jauhelihaan. Kun vahinko jo oli tapahtunut, havahduin mausteen väriin. Miten se olikin noin ruskeaa? Katsoin purkkia lähemmin: Kaneli! Ei muuta kuin kiireellä kauppaan hakemaan uusi satsi sikanautaa. Itse olisin saattanut ainakin maistella erikoisesti maustettua soosia, mutta ne jotka sen soosin tulisivat syömään, eivät kyllä riemusta hyppisi, olivat niin perinteisten makujen ystäviä.
Heitin kaverin luona ranskalaisiin suolan sijasta sokeria, hänellä kun ne oli alkuperäispakkauksesta poiketen laitettu erillisiin muovirasioihin.
Teininä pistin kakkuun tarkoitettuun kermavaahtoon vaniljasokerin sijasta leivinjauhetta, samannäköiset purkit enkä tullut vilkaisseeksi mitä siinä kyljessä lukee...
Kaikki äitini luomukset! :(
Tykkää kokkailla 2 tuntia kun tulen vierailulle ja lopuksi laittaa teoksen päälle esim umpihomeista juustoraastetta tai happaman kermanlopun (koska ei tee usein ruokaa, muttei voi jämiä heittää poiskaan). En myöskään tajua mistä hänelle riittää aina lisää vuosia sitten vanhaksi menneitä jauhoja ja miten esim. kakuista saa niin kuivia ja ummehtuneen makuisia...
Lapsena ihmettelin miksi äidin ruoista noin 50% maistui ihan kauhealle, myöhemmin tajusin ettei se välttämättä ollut lapsellista nirsoilua vaan hän oletettavasti käytti jo silloin pilaantuneita aineksia. Kiitti äiskä!
Mokkapalojen kuorrute. Perheenäiti -80 luvulla ei tajunnut että ohjeessa mainittu tumma kahvi tuli olla keitettyä. Laittoi pelkkiä puruja, eikä edes tajunnut mikä meni pieleen kun kuorrute ei oikein meinannut levittyä :D :D
Mieheni päätti yllättää minut lasagnella. Asetteli huolellisesti valtavaan vuokaan lasagnelevyjä, voiteli ne tarkasti (ja hyvin ohuesti) kastikkeilla ja ripotteli väliin jauhelihaa. Jätti pinojen väliin muutaman sentin raot. Tuloksena kärähtäneitä pastanäkkileipänippuja. Ei ollut koskaan eläessään valmistanut mitään vuokaruokaa uunissa, joten yrityksestä täydet pisteet. Oli kyllä pokassa pitämistä ja tuli sitten syötyä lähiravintolassa. Otti onneksi itsekin huumorin kannalta ja seuraava kokeilu onnistui oikein hyvin, koska oli kysynyt anopilta tarkat ohjeet.
Mä muistan aina köksäntunnilla,kun piti tehdä lihapullia ja laitoin kahden teelusikallisen sijaan 2 ruokalusikallista suolaa niihin. No syötiin tunnin lopuksi sitten tekemäni ruoka ja kavereiden piti arvostella se myös. Kehuivat vaan kovasti ja 10 tuli todistukseen :D
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan aina köksäntunnilla,kun piti tehdä lihapullia ja laitoin kahden teelusikallisen sijaan 2 ruokalusikallista suolaa niihin. No syötiin tunnin lopuksi sitten tekemäni ruoka ja kavereiden piti arvostella se myös. Kehuivat vaan kovasti ja 10 tuli todistukseen :D
Kaveri laittoi köksäntunnilla riisipuuroon desin suolaa, kun piti laittaa 1 tl. :'D Oli vähän tuimaa puuroa!
Vierailija kirjoitti:
Kämppis mokasi jauheliha kastikkeen lisäämällä siihen liikaa suolaa ja oli yrittänyt saada suolaisuutta katoamaan lisäämällä sokeria. Aika karseelta se maistui joten päädyttiin lopulta tilaamaan pizzat:D
Yyh, äiti oli joskus sitä mieltä että oli laittanut hernekeittoon liikaa mustapippuria, joten päätti yrittää korjata virheen heittämällä sekaan reilusti sokeria :D Helpommin olisi uponnut se vähän pippurisempi soppa :P
Anoppi ja appi oli tulossa kylään ja päätin tehdä gluteenittoman kinkkupiirakan. Työtä helpottamaan ostin valmiin gluteenittoman murotaikinan kaupan pakkasesta.
Laitoin herkullisen näköisen ja tuoksuvan piirakan pöytään tarjolle. Onneksi ekan palan otti mieheni, hän ihmetteli ääneen että piirakka on muuten hyvää, mutta ehkä liian makeaa kinkkupiirakaksi.
Joo, olin epähuomiossa ostanut kaupasta gluteenittoman makean murotaikinan. Anoppi yritti lohduttaa, että kyllähän sitä nyt voi syödä, ei se niin pahaa ole. Mutta kyllä se oli täysin syömäkelvoton kombinaatio.
Kaverin mies suurusti jauhelihakastikkeen perunajauhoilla. Loogista että perunaa käytetään ruuanlaittoon ja vehnäjauhosta tehdään pullia.
Perunajauhoja ja tomusokeria ei kannata sekoittaa toisiinsa :( Ei ollut hyvää se perunajauho kakun päälle siroteltuna. Juuri silloin olin vielä kovin runsankätinen sen kanssa. Myyntipakkauksetkin oli silloin jotenkin muka niin samannäköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan aina köksäntunnilla,kun piti tehdä lihapullia ja laitoin kahden teelusikallisen sijaan 2 ruokalusikallista suolaa niihin. No syötiin tunnin lopuksi sitten tekemäni ruoka ja kavereiden piti arvostella se myös. Kehuivat vaan kovasti ja 10 tuli todistukseen :D
Kaveri laittoi köksäntunnilla riisipuuroon desin suolaa, kun piti laittaa 1 tl. :'D Oli vähän tuimaa puuroa!
Kyllä on pitänyt vähintään pudota lapsena päälleen jos on niin pösilö että kuvittelee desin suolaa olevan ihan ok määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan aina köksäntunnilla,kun piti tehdä lihapullia ja laitoin kahden teelusikallisen sijaan 2 ruokalusikallista suolaa niihin. No syötiin tunnin lopuksi sitten tekemäni ruoka ja kavereiden piti arvostella se myös. Kehuivat vaan kovasti ja 10 tuli todistukseen :D
Kaveri laittoi köksäntunnilla riisipuuroon desin suolaa, kun piti laittaa 1 tl. :'D Oli vähän tuimaa puuroa!
Tuima tarkoittaa suolatonta.
Täältä av-palstalta luin että jonkun miniäehdokas oli laittanut voileipäkakun uuniin.