Lue keskustelun säännöt.
Köyhien ruikutus ärsyttää, ei meillä keskituloisillakaan
11.10.2016 |
Ole varaa ostaa kaikkea uutena, matkailla ja syödä ravintoloissa! Maksamme isoja päivähoitomaksuja jne... Ihan saman itkuvirren voisi ruikuttaa että yhyy me keskituloiset ei voida ostaa kaikkea mitä halutaan jne... Argh!
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Itse olen nelilapsisesta perheestä ja kyllä monesti olen kadehtinut niitä joilla oli vain yksi sisarus tai jotka olivat ainoita lapsia. Meillä kökötettiin aina kotona. Mihinkään ei ollut rahaa. Ja sitten kun isä kuoli, siitä vähästäkin perinnöstä riideltiin vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on taas niin turhasta katkera ap!
Oksettaa tuollaiset epäempaattiset ihmiset. Kyllähän se ihan selvä on, että köyhään verrattuna keskituloisella on pullat hyvin uunissa. Ei saisi marista turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskin eilen toimeentulotukilaskurilla tämän ketjun innoittamana ja arvatkaapa mitä.. jos maksaisimme vuokraa sen mitä nyt lyhennämme lainaa ja Maksamme yhtiövastiketta, saisimme toimeentulotukea.. eipä ole koskaan käynyt mielessä, että olemme niin köyhiä.
Vuokra olisi itse asiassa jopa kalliimpi kuin oman lyhentäminen.. Meni usko köyhyyteen.Totta että monella on aivan liian suuri asuntolaina. Lisäksi vielä autolainaa ym. Eli moni keskituloinen on valinnut "säästää" ylikalliilla lainanmaksulla
Tästä opitaan se että laske ensin toimeentulon minimi (vaikka toimeentulotuesta, josta kyllä maksetaan myös perheen laskuja). Katso että telle jää vähintään tämä käyttöön kuukaudessa
Sellainen valinta kannattaa!
Ei ole paljon vaihtoehtoja. Vuokra olisi samanhintainen kuin lainantakaisinmaksu. Asunto sentään on sitten eläkepäiviä varten "säästössä", koska kun saa korkeampaa eläkettä, niin joutuu tietty kaikesta maksamaankin kalliimman mukaan.
Tai toki on se vaihtoehto että elää vuokralla ja toimeentulon varassa. Mutta siis kyllähän sen ääliökin tajuaa, ettei talous toimi niin, että kaikki heittäytyy työttömäksi ja elää toimeentulotuella. Mulla esim työkaveri, joka tekee lyhennettyä työviikkoa (vaikka töitä olisi enemmän tarjolla), koska saa sitten erotuksen asumistukena. Jos tekisi täyttä viikkoa, niin ei olisi oikeutettu asumistukeen.
Näin ihmiset täällä Suomessa elävät. Ei ihme että talous kuralla. Ja pienituloisia on paljon enemmän kuin näitä rikkaita, joita pitäisi kuulemma syyttää taloustilanteesta. Ja kyllä haluan maksaa veroja, mutta en jos ne rahat menee jonkun laiskimuksen taskuun, joka ei osaa edes olla kiitollinen avusta.
Olen kasvanut (kaiketi) alempaan keskiluokkaan kuuluvassa perheessä: äitini on hoitaja ja isä tehtaassa töissä. Rahat oli aina pienet, ja toisen vanhemman palkka laitettiin aina säästöön.
Näin vanhempani saivat säästettyä pesämunan ok-taloa varten.
Pääsimme myös vuosittain etelän lämpöön koko perhe, kun vanhemmat poimivat sieniä, kieloja ja marjoja ja myivät niitä. Koko ajan oli myös kirpparipöytä jossain, josta saatiin "hiluja" säästöön.
Arkisin ei herkuteltu, käyty ravintoloissa eikä shoppailtu. Käytin siskoni vanhat vaatteet ja tavarat. Ei ollut uusimpia leluja kuten kavereillani, mutta muuten kyllä hyvät leikit kun askarreltiin ja tehtiin itse. Ommeltiin barbienvaatteet ja jopa puiset autot ja junat tehtiin isän avulla.
Kyllä koulukaverit ihmetteli, kun katosin aina keskellä talvea viikoksi etelään ja tulin ruskettuneena takaisin :). Ei ollut muilla pieni-/keskituloisilla varaa matkustella, koska rahankäyttö ja säästäminen oli niin erilaista.
Eli ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja toi marjastusjuttu on tosi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Itse olen nelilapsisesta perheestä ja kyllä monesti olen kadehtinut niitä joilla oli vain yksi sisarus tai jotka olivat ainoita lapsia. Meillä kökötettiin aina kotona. Mihinkään ei ollut rahaa. Ja sitten kun isä kuoli, siitä vähästäkin perinnöstä riideltiin vuosikausia.
No neljä onkin jo usein liikaa. Mites olis 2 tai 3?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut (kaiketi) alempaan keskiluokkaan kuuluvassa perheessä: äitini on hoitaja ja isä tehtaassa töissä. Rahat oli aina pienet, ja toisen vanhemman palkka laitettiin aina säästöön.
Näin vanhempani saivat säästettyä pesämunan ok-taloa varten.
Pääsimme myös vuosittain etelän lämpöön koko perhe, kun vanhemmat poimivat sieniä, kieloja ja marjoja ja myivät niitä. Koko ajan oli myös kirpparipöytä jossain, josta saatiin "hiluja" säästöön.
Arkisin ei herkuteltu, käyty ravintoloissa eikä shoppailtu. Käytin siskoni vanhat vaatteet ja tavarat. Ei ollut uusimpia leluja kuten kavereillani, mutta muuten kyllä hyvät leikit kun askarreltiin ja tehtiin itse. Ommeltiin barbienvaatteet ja jopa puiset autot ja junat tehtiin isän avulla.
Kyllä koulukaverit ihmetteli, kun katosin aina keskellä talvea viikoksi etelään ja tulin ruskettuneena takaisin :). Ei ollut muilla pieni-/keskituloisilla varaa matkustella, koska rahankäyttö ja säästäminen oli niin erilaista.
Eli ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja toi marjastusjuttu on tosi!
Tässä on malliesimerkki elämänhallinnasta ja tää on just se mikä useimmilta nykyköyhiltä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurien pääomatulojen saajat nyt kohteeksi, keskituloiset! Ne kusettaa meitä kääntämällä huomiomme köyhiin. Siksi keskituloisilta peritään niin paljon veroa, koska pääomatuloja verotetaan viisi miljardia vuodessa liian vähän verrattuna euroopan keskitasoon.
Totta. Mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että monet loisivat täällä tahallaan tai sitten ovat niin avuttomia, että eivät osaa millään tavalla suunnitella elämää eteenpäin, eivätkä osaa pyrkiä parempaan tilanteeseen. Toiset tarvis keppiä ja toiset neuvoja ja apua elämäntilanteensa kohentamiseen. Ihan löytyy kyllä ymmärrystä niitä köyhiä kohtaan, jotka ovat syyttömiä tilanteeseensa, esim. työttömyys (ei elämäntapatyöttömyys) tai sairaus voi kohdata kenet vaan. Ja myös niitä kohtaan, jotka yrittävät tosissaan parantaa tilannettaan, eli hakeutuvat vaikka opiskelemaan. En ymmärrä, kun jotkut sanoo, ettei pääse opiskelemaan, miten ihmeessä ei? Jos on peruskoulukin jäänyt kesken, niin senkin voi suorittaa tenttimällä. Voi mennä iltalukioon, kirjoja saa puoli-ilmaiseksi. Ja onhan nyt hyvänen aika ammattiopintoja tarjolla ja oikein aikuisille räätälöityinä. Itse asun pienellä paikkakunnalla ja mietin alanvaihtoa ja täälläkin ja ympäristökunnissa on vaikka mitä mahdollisuuksia. Voi myös perustaa firman ja alkaa tekemään vaikka kotisiivouksia, kyllä siitä paremmin tienaa kuin peruspäivärahalla. Tai miten olisi perhepäivähoitaja? Ainakin täällä on suorastaan pulaa heistä ja kunta tarjoaa koulutuksen työn ohessa.
Itseäni kiinnostaa ryhtyä perhepäivähoitajaksi kyllä. Mikä kunta kyseessä ja miten tuo toimii käytännössä? Olet kotona hoitamassa lapsia ja saat jotain kouluhommia siihen sivuun vai miten?
En ole tuo alkuper. kirjoittaja, mutta olin aikanaan itse muutaman vuoden pph:na. Soitin vain kunnan perhepäivähoidon ohjaajalle ja kysyin olisiko tarvetta ja olihan sitä. Ohjaaja tuli käymään meillä kotona, katsoi onko kotimme ja pihapiiri sopiva vaikka ko. hommaan. Pian hän jo soittikin, että olisi ensimmäiset lapset tulossa, perhe kävi meillä tutustumassa ja kohta mulla olikin jo hoitolapsia. Palkka määräytyi lapsiluvun mukaan, nykyään kai maksetaan omistakin lapsista, tuolloin ei maksettu. Kulukorvausta maksettiin muutama e / pv. Lapsia ainakin tuolloin sai olla yhtäaikaa 4.
Koulutustakin tarjottiin, silloin olisi palkka vähän noussut ja olisi päässyt vakituiseksi, itse olin sijaisen nimikkeellä. En mennyt koulutukseen, kun tiesin, että teen tuota työtä vain väliaikaisesti. Silloin se kesti muistaakseni 1,5v työn ohessa. Siinä oli lähiopetusta lähinnä iltaisin ja joskus lauantaisin + etätehtäviä. Onhan siinä tekemistä, mutta ei se kuulemma mitenkään vaativa koulutus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen köyhästä perheestä, toinen vanhemmista oli aina työttömänä, sossusta saatiin rahaa ja jopa huonekalut. Vuokralla asuttiin aina ja kaikki "ylimääräinen" mitä on saatu on mennyt aina samantien, paljon ihan turhaan krääsään yms. Esim meillä lapsilla oli aina hienot (ja suhteessa myös aika kalliit) vaatteet, paljon uusia leluja jne. Muistan että vuosikausia työttömänä ollut isäni halveksi kirpputoreja, äitini sentään niiltä osteli, mutta siitäkin voivotti "kun pitää toisten lumppuja käyttää". Saatiin lahjoituksena antiikkihuonekaluja (varmasti aika arvokkaita) ja nekin pistettiin vaan pois, ei edes myyty, vaan vietiin tyyliin jonnekin roskalavalle ja ostettiin Ikeaa tilalle. Kertaakaan en tosiaan muista, että oltaisiin oltu kirpparilla myymässä vanhoja tavaroita, puhumattakaan mistään marjametsistä. Ei, voivoteltiin vaan kun rahaa ei ole ja sitä kun ei jaksa mennä töihin.
Meillä on neljä lasta ja ollaan noita kuuluisia keskituloisia. Rahaa harvoin on tarpeeksi kun kulut nousee kun rahaa tulee. Tehdään kovasti töitä jotta saadaan elintaso pidettyä hyvänä
Tuurikin on tietty käynyt kun hyväpalkkainen työ eikä millään kovalla koulutuksella. En kuitenkaan huomaa että lapset meidän tilit söisi. Ainoa ikävä puoli on että kaikki pitäisi tehdä velalla, isommat remontit yms. Jos joskus jää rahaa yhtään yli on jo 10 asiaa listalla mitkä "pitäisi" hankkia. Ajellaan vanhoilla autoilla ja sisustetaan ikean kalusteilla. Kuria on sen verran että kaikki hankitaan vasta kun siihen on oikeasti varaa...no mitä siinä on voittanut kun ei ole velkaa muuta kuin talosta??- no se että ei ole uutta autoa, ei maksamattomat vaatteet päällä eikä velkaista sohvaa perseen alla. Ei ole kyllä sitten ulkomaan matkojakaan kun mielummin laittaa rahat remonttiin tai soutuveneeseen. Näin meillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Ei ihme, että Suomessa lapsiperheköyhyys kukoistaa, kun ihmisten mielestä on tärkeämpää hankkia lapselle sisarus kuin se, että pystyy tarjoamaan perheelle taloudellisesti huolettoman elämän. No, omapahan on elämänne. Kituuttakaa vaan ja kuvitelkaa, ettei lasta yhtään haittaa ettei mihinkään ole koskaan varaa, kun on kuitenkin saanut sisaruksen tai pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Itse olen nelilapsisesta perheestä ja kyllä monesti olen kadehtinut niitä joilla oli vain yksi sisarus tai jotka olivat ainoita lapsia. Meillä kökötettiin aina kotona. Mihinkään ei ollut rahaa. Ja sitten kun isä kuoli, siitä vähästäkin perinnöstä riideltiin vuosikausia.
Minä olen ainoa lapsi, ja meilläkin kökötettiin kotona. Vanhempia ei kiinnostanut käydä missään. Tosin olen myös vanhempieni ainoa omainen, jännä paikka siinä vaiheessa kun vanhenevat niin että alkavat tarvita apua. Asun monen sadan kilometrin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
köyhältä puuttuu rahaa, ahneelta kaikki
Kun vois ittellekin jäädä vähä..Kun sitä jakaa vaan muille jotka ei viitti ja pysty ja kerkee aivotyöltään nii itteltä loppuu leipä pöydästä.
Kato kun kaikkeen katotaan bruttotulot muttei huomata et paljonko jää käteen. Kelan asumistukiin yms. perhekoko on 2+2. Jos on enemmän lapsia ja tulee tiukka paikka, lapsia laitetaan roskiin?Kaikilta meiltä muiltakin katsotaan bruttotulot. Myös niiltä köyhiltä. Ei se ole muualla maailmassa sen helpompaa verojen kanssa.
Jos bruttotuloissa ja nettotuloissa on jotain isoakin häikkää, sinun pitää ilmeisesti kääntyä ulosoton puoleen, etteivät ota niin isoa siivua. Muuten sinulle tulee samat nettotulot kuin muillekin saman verran tienaaville.
Niin katsotaan. Monista tuista vaan ei lähde niin paljon veroa, joten käteen jäävä osuus voi olla hyvinkin suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Ei ihme, että Suomessa lapsiperheköyhyys kukoistaa, kun ihmisten mielestä on tärkeämpää hankkia lapselle sisarus kuin se, että pystyy tarjoamaan perheelle taloudellisesti huolettoman elämän. No, omapahan on elämänne. Kituuttakaa vaan ja kuvitelkaa, ettei lasta yhtään haittaa ettei mihinkään ole koskaan varaa, kun on kuitenkin saanut sisaruksen tai pari.
Kukaan ei tarvitse viikottaisia kahvilareissuja ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Ei ihme, että Suomessa lapsiperheköyhyys kukoistaa, kun ihmisten mielestä on tärkeämpää hankkia lapselle sisarus kuin se, että pystyy tarjoamaan perheelle taloudellisesti huolettoman elämän. No, omapahan on elämänne. Kituuttakaa vaan ja kuvitelkaa, ettei lasta yhtään haittaa ettei mihinkään ole koskaan varaa, kun on kuitenkin saanut sisaruksen tai pari.
Kukaan ei tarvitse viikottaisia kahvilareissuja ym...
Lapsi siis. Ei lasten paikka ole kahviloissa vaan leikkipuistossa. Käyttekö edes koskaan leikkipuistossa, vai joutuuko ainoa lapsenne tekemään pelkästään aikuisille mieluisia asioita?
Kun puhutaan löysästi veroprosenttien korottamisesta pitäisi myös muistaa se mitä ei veroteta eli
valtion talousarvioesityksen mukaan vuonna 2016 pääomatulojen kertymä olisi EUR 2.8 miljardia. Samalla lapsilisien ja eräiden muiden sosiaalietuuksien verovapauden arvo oli EUR 1.4 miljardia eli puolet pääomatuloverosta. Tämän varmaan pitäisi selittää kaikille miksi edellinen hallitus halusi ja nykyinen hallitus haluaa leikata nimenomaan etuuksia, koska se on nopein keino vähentää valtion menoja. Ei ole mitään järkeä korottaa mitään veroja kun ne valuvat etuuksiin mallia vuokratuki = esim. VVOn osingot. Kannattaisi siis pikkaisen tutustua faktoihin ennen kuin heittelee tunteenomaisia kommentteja. Ymmärrän hyvin, että perhe, jossa isä ansaitsee bruttona 2 100 euroa ja äiti vaikkapa 1800, on ymmällään kun heitäkin verotetaan varsin raskaasti ja toisaalta jaetaan "automaatista" etuuksia täällä mollatuille tuilla eläjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on varaa ostaa lapselle ja itsellemme vaatteet uusina, matkustamme vuosittain useita kertoja, käymme vähintään kerran kuussa ulkona syömässä ja lähes viikottain kahvilassa.
Mutta me mitoitimme lapsilukumme yhteen, että meillä olisi varaa muuhunkin. Nyt voimme asua pienemmässä asunnossa, maksamme vain yhden lapsen harrastukset, hoitomaksut, vakuutukset ja muut kulut, matkustaessa meitä on vain kolme.
Elämä on valintoja. Mielestäni ihan kenen tahansa on turha ruikuttaa, jos ei rahat riitä siihen tähän ja tuohon.
Luuletko että lapsi arvostaa enemmän kahviloita, kuin sisarusta?
Arvasin,että joku kommentoi jotain tuon suuntaista. Uskon, että lapsi arvostaa enemmän rentoja ja elämäänsä tyytyväisiä vanhempia, jotka jaksavat panostaa häneen niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Toinen lapsi laittaisi niin henkisen kuin taloudellisen puolen tiukemmalle.
Ps. Sisarus ei ei takaa mitään, ei yhtään mitään. Eikä ainakaan lapsen onnea.
Toki sinä haluat ajatella noin. Mutta lapsesi saattaa hyvinkin todennäköisesti olla eri mieltä.
Ei ihme, että Suomessa lapsiperheköyhyys kukoistaa, kun ihmisten mielestä on tärkeämpää hankkia lapselle sisarus kuin se, että pystyy tarjoamaan perheelle taloudellisesti huolettoman elämän. No, omapahan on elämänne. Kituuttakaa vaan ja kuvitelkaa, ettei lasta yhtään haittaa ettei mihinkään ole koskaan varaa, kun on kuitenkin saanut sisaruksen tai pari.
Kukaan ei tarvitse viikottaisia kahvilareissuja ym...
Lapsi siis. Ei lasten paikka ole kahviloissa vaan leikkipuistossa. Käyttekö edes koskaan leikkipuistossa, vai joutuuko ainoa lapsenne tekemään pelkästään aikuisille mieluisia asioita?
🙄 Emme tietenkään käy missään leikkipuistoissa, lastenkonserteissa tai -tapahtumissa. Kirjastostakin lainaamme iltasaduksi vain poliittisia opuksia. Meillä ei katsota pikkukakkosta, ainoastaan ylen ajankohtaisohjelmia. Matkoilla siemailemme vain drinkkejä altaan reunalla, emmekä vahingossakaan kierrä kaikkia mahdollisia huvi- ja vesipuistoja sekä eläintarhoja.
Sinulla on hieno fantasia siitä, että ainoan lapsen elämä on poikkeuksetta kurjaa eikä yhden lapsen vanhemmat jaksa mennä puistoon tai tehdä muita lasten juttuja. Silläkö perustelet itsellesi sitä, että tuli tehtyä omiin tuloihin nähden liikaa lapsia eikä nyt ole varaa oikein mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskituloisia, ja jos jokin laite hajoaa, ensiksi mietitään saisiko jostain käytetyn tilalle. Huonekaluista meillä ei taida olla uutena ostettuja kuin patjat sänkyihin ja pari Ikean Expedit-hyllykköä lapsilla. Kaikki luistimet, sukset, pyörät jne. hankitaan käytettynä. Jos saisimme vielä lapsen, en hetkeäkään miettisi uusien vaunujen ostamista. Ja sitten sossuasiakkaat ajattelevat, että heillä täytyy olla oikeus uusiin vehkeisiin, koska kaikki muutkin niitä ostavat.
Eräs tuttavani, täysin varaton yh, sai sossulta tukea kun läksi väkivaltaisen miehensä luota viimeisillään raskaana. Ei muita huonekaluja kuin patja uudessa kämpässä. Mitä tekee hän? Ostaa sossun rahoilla uuden turvakaukalon ja vaunut. Neuvolan ilmoitustaululla oli samaan aikaan lahjoitetaan-ilmoitus, mutta uutta piti saada. Sitten ei enää ollutkaan rahaa ruoanlaittovälineisiin, muihin huonekaluihin, kodin tekstiileihin. Että sellaista.
Joo saman olen huomannut. Köyhä haluaa kaiken uutena ja haluaa näyttää, ettei ole niin köyhä. Kai se on häpeää ja samalla kateutta niitä kohtaan, joilla menee vähän paremmin. Köyhät luulee, että työssäkäyvillä olisi rahaa tehdä kaikkea mitä haluaa. Mutta ei se mene niin. Me ei olla käyty ikinä ruotsinmatkaa pidemmällä, vaatteita ostetaan järkevästi, halvempia mieluummin ja parempi jos käytettynä saa. Ei osteta mini rodinia, koska se on yksinkertaisesti typerää laittaa niin paljon hetken käytössä oleviin vaatteisiin. Luulen, että noita merkkivaatteita ostaa juuri ne, joilla ei niihin olisi varaa, koska halutaan näyttää, että menisi paremmin, kuin meneekään. En edes katso 70 euroa maksaviin toppiksiin. Lintsillä käydään kerran vuodessa, mutta siihenkin pitää kiristää vyötä. Jos joku laite hajoaa, niin meilläkin on hetken aikaa talous sekaisin.
Lisäksi köyhät tuttavani eivät osaa käyttää rahaa järkevästi. Ruokana on mitä sattuu einestä, baarissa käydään pari kertaa kuussa tai useamminkin. Sillä yhden tuopin hinnalla (6-8 e) saisi jo perheelle ruoat pariksi päiväksi. Tupakkaa poltetaan ja alkoholia juodaan. Yksi tuttu valitti, ettei raski ostaa lapselle sormivärejä, kun ovat niin kalliit. Samalla kerralla osti itselleen olutta sillä hinnalla, minkä ne sormivärit olisi maksanut. Mutta ei, kun oma napa ja valivali. Eräs tuttava juo perheensä kanssa joka päivä limua. Joka ikinen päivä. Lisäksi karkkia syödään, suklaata kuin näkkileipää. Karkki on turhaa ja älyttömän kallista. Minkään ruoan kilohintaa ei ikinä mietitä. Ostetaan se paketti lihaa, mikä on halvin, eikä osata ajatella, että se on kilohinnaltaan usein kalliimpi.
Elämänhallinnan kursseja nämä ihmiset tarvisivat, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskituloisia, ja jos jokin laite hajoaa, ensiksi mietitään saisiko jostain käytetyn tilalle. Huonekaluista meillä ei taida olla uutena ostettuja kuin patjat sänkyihin ja pari Ikean Expedit-hyllykköä lapsilla. Kaikki luistimet, sukset, pyörät jne. hankitaan käytettynä. Jos saisimme vielä lapsen, en hetkeäkään miettisi uusien vaunujen ostamista. Ja sitten sossuasiakkaat ajattelevat, että heillä täytyy olla oikeus uusiin vehkeisiin, koska kaikki muutkin niitä ostavat.
Eräs tuttavani, täysin varaton yh, sai sossulta tukea kun läksi väkivaltaisen miehensä luota viimeisillään raskaana. Ei muita huonekaluja kuin patja uudessa kämpässä. Mitä tekee hän? Ostaa sossun rahoilla uuden turvakaukalon ja vaunut. Neuvolan ilmoitustaululla oli samaan aikaan lahjoitetaan-ilmoitus, mutta uutta piti saada. Sitten ei enää ollutkaan rahaa ruoanlaittovälineisiin, muihin huonekaluihin, kodin tekstiileihin. Että sellaista.
Joo saman olen huomannut. Köyhä haluaa kaiken uutena ja haluaa näyttää, ettei ole niin köyhä. Kai se on häpeää ja samalla kateutta niitä kohtaan, joilla menee vähän paremmin. Köyhät luulee, että työssäkäyvillä olisi rahaa tehdä kaikkea mitä haluaa. Mutta ei se mene niin. Me ei olla käyty ikinä ruotsinmatkaa pidemmällä, vaatteita ostetaan järkevästi, halvempia mieluummin ja parempi jos käytettynä saa. Ei osteta mini rodinia, koska se on yksinkertaisesti typerää laittaa niin paljon hetken käytössä oleviin vaatteisiin. Luulen, että noita merkkivaatteita ostaa juuri ne, joilla ei niihin olisi varaa, koska halutaan näyttää, että menisi paremmin, kuin meneekään. En edes katso 70 euroa maksaviin toppiksiin. Lintsillä käydään kerran vuodessa, mutta siihenkin pitää kiristää vyötä. Jos joku laite hajoaa, niin meilläkin on hetken aikaa talous sekaisin.
Lisäksi köyhät tuttavani eivät osaa käyttää rahaa järkevästi. Ruokana on mitä sattuu einestä, baarissa käydään pari kertaa kuussa tai useamminkin. Sillä yhden tuopin hinnalla (6-8 e) saisi jo perheelle ruoat pariksi päiväksi. Tupakkaa poltetaan ja alkoholia juodaan. Yksi tuttu valitti, ettei raski ostaa lapselle sormivärejä, kun ovat niin kalliit. Samalla kerralla osti itselleen olutta sillä hinnalla, minkä ne sormivärit olisi maksanut. Mutta ei, kun oma napa ja valivali. Eräs tuttava juo perheensä kanssa joka päivä limua. Joka ikinen päivä. Lisäksi karkkia syödään, suklaata kuin näkkileipää. Karkki on turhaa ja älyttömän kallista. Minkään ruoan kilohintaa ei ikinä mietitä. Ostetaan se paketti lihaa, mikä on halvin, eikä osata ajatella, että se on kilohinnaltaan usein kalliimpi.
Elämänhallinnan kursseja nämä ihmiset tarvisivat, ei muuta.
Tämä.
En usko että sen jutun poikaakaan on vaatteista kiusattu, vaan vanhemmista.
Mun tuttavapiirissä on kolme tällaista "köyhää". Kaksi heistä on pitkäaikaistyöttömiä ja oon vuosia ihmetellyt miksei he vaikka opiskelisi jotain ammattia kun on tuota aikaakin ollut. Oon itsekin opiskellu ammattin ja ottanut opintolainaa että pääsisin tähän keskituloisten jengiin. Yhteistä näille kaikille kolmelle on se, että ovat tosi tarkkoja mitä duunia voivat tehdä, eivät voi siivota, mennä hoitoalalle, olla tekemisissä pölyn/kemikaalien kanssa jne. Yks ei mee duuniin jollei saa 20e/h liksaa vaikka ei omaa koulutusta eikä kokemusta. Ihan älytöntä. Ja näitä yhteiskunta sitten elättää ja näitä tyyppejä on varmasti tuhansia.
Ei kaikki pääomatuloja saavaat ole rikkaita. Täällä yksi nelihenkinen perhe, jonka yhteenlasketut ansiotulot on nettona 2500e. Asumiskulujen jälkeen meille jää 1700e. Tämän lisäksi olen perinyt metsää, josta saan lähinnä puun myynnin seurauksena pääomatuloja vaihtelevasti, keskimäärin bruttona noin 5000e vuodessa. Kyllä vaan tuntuis kun joku keksis nostaa vielä pääomatulojen verotustakin.