Miten opettaa lapsi tyytymään vaatimattomiin joululahjoihin?

Vierailija kirjoitti:

Ap voithan ehdottaa lapselle että tienaisi osan lahjan arvosta ennen joulua jos tosiaan haluaa vain jotain todella kallista. Tekisi pieniä töitä rahaa vastaan joko teille tai naapureille. Haravointia, koiran ulkoilutusta ym. Ja miettisitte yhdessä minkä verran pari tärkeintä toivetta maksaa. Sitten katsotte mihin rahat riittää. Meillä on mummot lähteneet myös mielellään isompien lasten yhteiseen lahjaan. Eli ostetaan yksi isompi lahja / lapsi joka on vanhemmilta ja mummoilta ja joskus osa kummeistakin on halunnut antaa siihen rahaa.

Meillä myös etukäteen on kerrottu että lahjakirje on hyvä kirjoittaa mutta se ei tarkoita että niitä saisi välttämättä eikä varsinkaan kaikkea. Mutta lapset itsekkin ovat huomanneet että jos on yksi iso toive niin usein sen saa ja lisäksi karkkia, akuja ym. Ja ovat tosi tyytyväisiä.  Meillä lapsilla yleensä se kallein toive joku iso legojuttu joka mallliston kalleimpia.

Ap miten lapsi pyytää (nätisti vonkuu huutaa), ymmärtääkö taloutta (paljonko teille jää pakollisten menojen jälkeen), arvostaako saamiaan asioita vai pitääkö kaikkea itsestään selvyytenä?

Meillä toiset isovanhemmat kuolleet vaan toiset elää. Ja kummit ei juuri lapsen elämään halua osallistua jonkun kirjan voivat jouluna ostaa. Lapsi vonkuu jotain kallista joululahjaa eikä ymmärrä ettei kaikkeen ole varaa.

Meillä olen pienestä opettanut rahan arvoa. Mistäpä sitä tiedän millaisilla tuloilla lapsi elää aikuisena. Helpompi on elää kun ymmärtää rahan arvon ja että kaikki tavarat ei tule kuin manulle illalllinen. Eikä todellakaan aina saa mitä haluaa heti ja nyt vaan pitää säästää ja odottaa.

Kaupassa on katsottu jo pienenä esim. nallea ja sitten laitettu takaisin ja sanottu heipat nallelle. Ei ole itkuja tarvinnut itkeä.

Nyt 11 v osaa jo miettiä kannattako jotakin ostaa vai ei ja millä hintaa. Ihmettelee kun kaverit ostavat esim. sipsejä ja syövät vähän pussusta ja heittää loput roskiin tai ostavat hinnasta välittämättä mitä tahansa vaikka viereisestä kaupasta saman karkkipussin saisi halvemmalla.

Voisiko lapselta hyvissä ajoin kysyä mitä han haluaa jouluksi ja sitten pitkin loppuvuotta säästellä siihen rahaa, jos muuten ei ole varaa hankkia. Kyllä lapsikin on ansainnut yhden vähän hienomman tai kalliimman lahjan, eikä vaan jotain roinaa josta pitää olla kiitollinen ja kuunnella äidin selitykset että ei olle mihinkään kalliiseen varaa.

En tarkoita mitään tonnien arvoista lahjaa, mutta kyllä satasen tai pari on mahdollista säästää (ainakin suurin osa perheistä)

Emme ole tehneet joulusta lahjajuhlaa vaan ihan muunlaisen juhlan. Tärkeitä hankintoja tehdään pitkin vuotta kun perusteltu tarve tulee. Lisäksi isompiin hankintoihin lapset osallistuvat itse rahoittamalla niitä esim. ekstrakotitöillä tai muilla vastuilla. Jouluna saatamme kyllä muistaa toisiamme esim. lahjakortilla tai suklaala, mutta se lahjahärdelli ollaan haluttu jättää pois.

Miksi ap:n lapset ei tiedä perheen taloudellista tilannetta?

Ihan sanomalla, että meillä ei ole varaa (tai tarvetta) kalliisiin joululahjoihin. Kun ei ole varaa, ei kalliita osteta ja sen pitää riittää. Lapsethan toivoisivat vaikka mitä, mutta vanhemmilla on vastuu perheen taloudesta. En riskeeraa talouttani toteuttamalla lasten kalliita toiveita. Kaikkea ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin ongelmaksi alle kouluikäisellä tilanteen, jossa suku osteli aivan liikaa leluja yms. Sen ikäisellehän ne ovat vielä niin halpoja. Sitten kouluiässä (ja lapsimäärän lisääntyessä) ostelut kohtuullistuivat, koska sen ikäiselle ne lahjat usein ovat kalliimpiakin ja on jo muillekin osteltavaa. Mutta eihän lapsi sitä ymmärrä samalla tavalla kuin aikuinen.

Eli kannatan että jo ihan alusta alkaen opettaa siihen, että muutama hyvä lahja on jouluna ihan hyvä määrä. Kun lapsi jo alusta alkaen tottuu siihen, että materiaa ei haalita, niin on helpompaa ymmärtää isompana tämä. Jos suku on yli-innokasta sorttia, niin kannattaa pistää materian, ja rahan, tuputtamiselle stoppi jo vauvavuoden aikana. Kyllä se kuitenkin on ihan arvokas asia, että lapsi oppii ettei tavara tuo onnea, vaikka ei edes olisi mitään taloushuolia perheellä.

Mutta silloin ei pidä loukkaantua, jos veljen tai siskon perheessä on toisenlaiset tavat eli sinne saa lapsille antaa satoja euroja vuodessa. Jos teille ei saa rahaa antaa, mutta siskon lapsille saa, niin silloin ei pidä vetää hernettä nenään isovanhempien maksaessa siskonlasten autokoulut, kielikurssit tms. ja teille tullaan pelkän onnittelukortin kanssa, koska niin olette itse halunneet.

Uskonpa kuule että aika harva joka tällaista toivoo (ei lapselle rahaa ja lahjoja kohtuuttomasti), loukkaantuu siitä että toiseen perheeseen näin annetaan. 

Jos ei itse halua tavaratulvaa/lapselle vanhemman kontrollin ulkopuolessa olevia rahasummia, niin miksi ihmeessä suuttuisi jos joku toinen perhe näitä saa? Ei kyllä käy kateeksi yhtään ihmisiä, jotka joutuvat vuosittain hankkiutumaan eroon käyttämättömistä leluista, tai jotka joutuvat kuopukselle selittämään aikanaan miksi sukulaiset ovat lahjoittaneet isosisarukselleen kaiken kaikkiaan tonneja, mutta hänen tilillään on vain satasia.

Minä maksan oman lapseni autokoulut itse, mielestäni olisi hölmöä odottaa sukulaisten ne maksavan.. Monestihan se on valitettavasti niinkin, että kun vastaanottaa tuon suuruisia lahjoja, niin myös kutsuu lahjan antajan puuttumaan elämäänsä. Eli: en todellakaan kadehdi ihmisiä, joille isovanhemmat kustantavat sellaisia asioita mitä itse haluan maksaa.

Sä joskus itse myönsit hemmotelleesi poikasi piloille ja ostaneesi aina kaiken, mitä hän tahtoo. Myös hänen huoneensa on kertomasi mukaan täpö täynnä tavaraa jo ennestään. Voi olla hankalaa opettaa häntä uusille tavoille nyt.

Mutta toisaalta hän on jo sen ikäinen, että alkaa ymmärtää taloudellisia realiteetteja. Voisi olla avoimen keskustelun paikka: ihminen ei koskaan voi saada kaikkea haluamaansa. Nyt on sellainen tilanne, että jouluksi ostetaan jotakin pienempää ja katsotaan niitä kalliita laitteita joskus myöhemmin. Ja korostaa, ettei joulu ole mikään lahjajuhla vaan ihan muuta.

mä oon opettanut lapset olemaan tyytyväisiä siihen mitä saa. Jos lapsi on ollut pettynyt vaikka pussilakanasettiin niin kannustan "vau! Saat nukkua mikki hiiren kanssa, eli yks unilelu enemmän 😃 " ja ollaan taas tyytyväisiä.

intoa tosin vie se kun omat sai esim lautapelin, vaatetta, pari toivomaansa lelua ym pientä niin samanikäinen kaveri oli saanut oman television ja kännykän... 😒 6v!!

Kertoa lahjan tarkoitus - lahja on rakkauden ja ystävyyden osoitus, eikä sen arvoa edes mitata rahassa tai onko se mieleinen vai ei ja lahjaan kätkeytyy yllätyksellisyys ja antamisen ja saamisen ilo. Toivelista ei ole tilauslista.

Lahjat ja vieraanvaraisuus otetaan aina kiitollisuudella ja ilolla vastaan, vaikka se ei aina mielittäisikään. Se kuuluu hyviin käytöstapoin.

Vanhemmat ja muut läheiset antavat esimerkin lapsille miten he suhtautuvat lahjoihin. Jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä lahjoihin, miten lapsi sitten voisi.

Se on kasvatuksen tulos.

Minulla on yksi kummityttö, joka lahjatoiveillaan jaksaa yllättää aina. Siinä kun muut kummilapset toivovat kalliita lahjoja, niin tämä antaa usein 3-4,vaihtoehtoa, hinnaltaan 5€-20€. Ja lapsi on vielä pienituloisen yh-äidin tytär.

Nytkin rippilahjaksi toivoi korua ja halvin maksoi 7€ ja kallein 35€.

Ja kaikki lahjat mitä olen antanu, hän ottaa ilolla vastaan ja muistaa kiittää, jopa joulukortista tulee kiitosviesti. Muutenkin ihana kummityttö, vaikka hänellä yh-äidin tyttärenä elämä on vaatimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole tehneet joulusta lahjajuhlaa vaan ihan muunlaisen juhlan. Tärkeitä hankintoja tehdään pitkin vuotta kun perusteltu tarve tulee. Lisäksi isompiin hankintoihin lapset osallistuvat itse rahoittamalla niitä esim. ekstrakotitöillä tai muilla vastuilla. Jouluna saatamme kyllä muistaa toisiamme esim. lahjakortilla tai suklaala, mutta se lahjahärdelli ollaan haluttu jättää pois.

Yle teki viime joulun alla juttua, mitä lapset odottavat joululta. Yllätys, yllätys, ne ei suinkaan olleet lahjat, vaikka monet vanhemmat siihen eniten panostavat, vaan perheen kanssa yhdessä syöty jouluateria, haudalla käynnit, kuusen koristelu, joulusauna, perheen kanssa tehnyt jouluvalmistelut ja joululahjat tulivat siellä häntäpäässä.

Ja monet lapset muistelivat aikaisempia jouluja ja nekin liittyivät perheen yhteiseen joulunviettoon.