Miten opettaa lapsi tyytymään vaatimattomiin joululahjoihin?

Ei kyse ole opettamisesta vaan siitä että jos kyseessä siis on isompi lapsi niin asiat kerrotaan ikäkauteen sopivan rehellisesti. ts. et valitettavasti voi saada niin kalliita lahjoja, koska...

Toinen juttu onkin sitten se, että jos lapsi ei legoja esimerkiksi halua niin rahoja ei kannata niihin tuhlata vaan pyrkiä ostamaan se jokin lapsen haluama asia ja mielellään se tietysti se tärkein.

Mietin aivan samaa. Joka joulu pitäisi muuttua sadoiksi euroiksi, vaikka se on koko kuukauden ruokabudjetti. Joulun alla ruokakin on kalliimpaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole opettamisesta vaan siitä että jos kyseessä siis on isompi lapsi niin asiat kerrotaan ikäkauteen sopivan rehellisesti. ts. et valitettavasti voi saada niin kalliita lahjoja, koska...

Toinen juttu onkin sitten se, että jos lapsi ei legoja esimerkiksi halua niin rahoja ei kannata niihin tuhlata vaan pyrkiä ostamaan se jokin lapsen haluama asia ja mielellään se tietysti se tärkein.

Ne lapsen tärkeimmät jutut on juuri sitä kallista elektroniikkaa. Toisin sanoen mikään halpa ei sitä oikein korvaa.

Kaikki eivät vaan tyydy koskaan osaansa. Mieti vaikka äitihullua.

Jos kyseessä kroonisesti vaativa tai tyytymätön lapsi, on ihan sama ostaa se halvempi lahja, koska kallis vaan siirtää ongelmaa, ei poista sitä.

Lapsillahan tahtoo olla aina hokemana, että kun kaikilla muilla on kaikkea, mutta minulla ei! Jos lapsi alkaa olla iässä, jossa jotain ymmärtää, niin kannattaa alkaa yksilöimään asiaa - jollakin on joku jutttu ja toisella toinen ja kolmannella kolmas, mutta kenelläkään ei kaikkea, mikä yleensä onkin se totuus, lapsesta vain tuntuu, että on! Ja hänellä sitten taas on tai hän saa jotain, mitä kaikilla muilla ei välttämättä ole! Se kilpavarustelu on loputonta... Joskus ehkä voi miettiä, että voiko lahjojenantajien voiimavaroja yhdistää - antaako muutama kummi jotain joka tapauksessa ja mummi yms. - voisiko miettiä, että yhdessäö kustantaisitte jotain isompaa, joka lapselle mieleinen. Ymmärrän, että vaikea mennä kysymään mitään, mutta mietinnän alle sekin!

Tuohon ruokaan menee rahaa jouluna - niin menee, aivan älyttömästi menee helposti! Itse aloitan jouluun varustautumisen hyvissä ajoin eli alan leipomaan joulujuttuja, joita voi esim. pakastaa: pikkuleipiä, torttuja (teen itse tehdystä taikinasta valmiiksi ja pakastan raakoina ja paistan sitten aina pelti kerrallaan), saaristolaisleipää, laatikot (porkkana, lanttu, punajuuri) - näin kustannus jakautuu useammalle kuukaudelle.

Ja oikeesti se joulu tulee ja menee pienemmälläkin varustelulla!

Itse ainakin koin ongelmaksi alle kouluikäisellä tilanteen, jossa suku osteli aivan liikaa leluja yms. Sen ikäisellehän ne ovat vielä niin halpoja. Sitten kouluiässä (ja lapsimäärän lisääntyessä) ostelut kohtuullistuivat, koska sen ikäiselle ne lahjat usein ovat kalliimpiakin ja on jo muillekin osteltavaa. Mutta eihän lapsi sitä ymmärrä samalla tavalla kuin aikuinen.

Eli kannatan että jo ihan alusta alkaen opettaa siihen, että muutama hyvä lahja on jouluna ihan hyvä määrä. Kun lapsi jo alusta alkaen tottuu siihen, että materiaa ei haalita, niin on helpompaa ymmärtää isompana tämä. Jos suku on yli-innokasta sorttia, niin kannattaa pistää materian, ja rahan, tuputtamiselle stoppi jo vauvavuoden aikana. Kyllä se kuitenkin on ihan arvokas asia, että lapsi oppii ettei tavara tuo onnea, vaikka ei edes olisi mitään taloushuolia perheellä.

Opetettu jo ekasta joulusta. Suvun kanssa sovittu, että pysytään puolin ja toisin maltissa. 

Sanot lapselle et lahjabudjetti on esim 60e. Siihen nähden otat toiveita vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Lapsillahan tahtoo olla aina hokemana, että kun kaikilla muilla on kaikkea, mutta minulla ei! Jos lapsi alkaa olla iässä, jossa jotain ymmärtää, niin kannattaa alkaa yksilöimään asiaa - jollakin on joku jutttu ja toisella toinen ja kolmannella kolmas, mutta kenelläkään ei kaikkea, mikä yleensä onkin se totuus, lapsesta vain tuntuu, että on! Ja hänellä sitten taas on tai hän saa jotain, mitä kaikilla muilla ei välttämättä ole! Se kilpavarustelu on loputonta... Joskus ehkä voi miettiä, että voiko lahjojenantajien voiimavaroja yhdistää - antaako muutama kummi jotain joka tapauksessa ja mummi yms. - voisiko miettiä, että yhdessäö kustantaisitte jotain isompaa, joka lapselle mieleinen. Ymmärrän, että vaikea mennä kysymään mitään, mutta mietinnän alle sekin!

Tuohon ruokaan menee rahaa jouluna - niin menee, aivan älyttömästi menee helposti! Itse aloitan jouluun varustautumisen hyvissä ajoin eli alan leipomaan joulujuttuja, joita voi esim. pakastaa: pikkuleipiä, torttuja (teen itse tehdystä taikinasta valmiiksi ja pakastan raakoina ja paistan sitten aina pelti kerrallaan), saaristolaisleipää, laatikot (porkkana, lanttu, punajuuri) - näin kustannus jakautuu useammalle kuukaudelle.

Ja oikeesti se joulu tulee ja menee pienemmälläkin varustelulla!

Hei saako udella, että milloin yleensä aloitat jouluvalmistelut? Meillä ensimmäinen joulu omassa kotona, ja tuntuu että pienten lasten kanssa käy helposti niin ettei kaikkea kerkeä saada valmiiksi. Teetkö esim. jo marraskuussa laatikoita jne.? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsillahan tahtoo olla aina hokemana, että kun kaikilla muilla on kaikkea, mutta minulla ei! Jos lapsi alkaa olla iässä, jossa jotain ymmärtää, niin kannattaa alkaa yksilöimään asiaa - jollakin on joku jutttu ja toisella toinen ja kolmannella kolmas, mutta kenelläkään ei kaikkea, mikä yleensä onkin se totuus, lapsesta vain tuntuu, että on! Ja hänellä sitten taas on tai hän saa jotain, mitä kaikilla muilla ei välttämättä ole! Se kilpavarustelu on loputonta... Joskus ehkä voi miettiä, että voiko lahjojenantajien voiimavaroja yhdistää - antaako muutama kummi jotain joka tapauksessa ja mummi yms. - voisiko miettiä, että yhdessäö kustantaisitte jotain isompaa, joka lapselle mieleinen. Ymmärrän, että vaikea mennä kysymään mitään, mutta mietinnän alle sekin!

Tuohon ruokaan menee rahaa jouluna - niin menee, aivan älyttömästi menee helposti! Itse aloitan jouluun varustautumisen hyvissä ajoin eli alan leipomaan joulujuttuja, joita voi esim. pakastaa: pikkuleipiä, torttuja (teen itse tehdystä taikinasta valmiiksi ja pakastan raakoina ja paistan sitten aina pelti kerrallaan), saaristolaisleipää, laatikot (porkkana, lanttu, punajuuri) - näin kustannus jakautuu useammalle kuukaudelle.

Ja oikeesti se joulu tulee ja menee pienemmälläkin varustelulla!

Hei saako udella, että milloin yleensä aloitat jouluvalmistelut? Meillä ensimmäinen joulu omassa kotona, ja tuntuu että pienten lasten kanssa käy helposti niin ettei kaikkea kerkeä saada valmiiksi. Teetkö esim. jo marraskuussa laatikoita jne.? :)

Jep, tiedän tuon lasten kanssa touhuamisen, miten aikaa viepää se on ja miten monesti joutuu suunnitelmat muuttamaan. Meillä on lapsen synttärit lokakuun lopussa eli teen jo silloin esim. pikkuleipiä niin paljon, että jouluksikin riittää ja pakastan, jos vain pakasteessa tilaa, mutta pikkuleivät säilyy hyvin viileässä valolta suojassa pakastamattakin, esim. kylmäkomero/varasto. Laatikot voi tehdä vaikka heti, jos teet kappaletavarasta. Itse olen tehnyt viime vuosina valmiista soseesta ja ne voi tehdä heti, kun soseet tulee kauppoihin ja ne tulee hyvissä ajoin nekin. Laatikot säilyy pakasteessa hyvin, sillä olemme syöneet jouluksi tehtyjä laatikoita pitkin kevättä aterioilla, pääsiäiseenkin saakka, jos vain riittää. Eli aloitan jouluvalmistelut syyslomaviikolla =)

Anna lapselle joka joulu joku pieni ja halpa lahja ja kiellä sukulaisia lahjomasta. Näin lapsi oppii, että jouluun kuuluu se 1 paketti ja on siitä kiitollinen. Mummit ja kummit taas riemuitsevat siitä, että heille ei tule kallista lahjalistaa ja saavat käyttää rahansa niin kuin itse tahtovat. Kaikki voittavat, myös ne sukulaislapset, joille saa ostaa säkkikaupalla tavaraa ja ilahtuvat siitä.

sano sille, että pukki vaan sattuu rakastamaan rikkaita lapsia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsillahan tahtoo olla aina hokemana, että kun kaikilla muilla on kaikkea, mutta minulla ei! Jos lapsi alkaa olla iässä, jossa jotain ymmärtää, niin kannattaa alkaa yksilöimään asiaa - jollakin on joku jutttu ja toisella toinen ja kolmannella kolmas, mutta kenelläkään ei kaikkea, mikä yleensä onkin se totuus, lapsesta vain tuntuu, että on! Ja hänellä sitten taas on tai hän saa jotain, mitä kaikilla muilla ei välttämättä ole! Se kilpavarustelu on loputonta... Joskus ehkä voi miettiä, että voiko lahjojenantajien voiimavaroja yhdistää - antaako muutama kummi jotain joka tapauksessa ja mummi yms. - voisiko miettiä, että yhdessäö kustantaisitte jotain isompaa, joka lapselle mieleinen. Ymmärrän, että vaikea mennä kysymään mitään, mutta mietinnän alle sekin!

Tuohon ruokaan menee rahaa jouluna - niin menee, aivan älyttömästi menee helposti! Itse aloitan jouluun varustautumisen hyvissä ajoin eli alan leipomaan joulujuttuja, joita voi esim. pakastaa: pikkuleipiä, torttuja (teen itse tehdystä taikinasta valmiiksi ja pakastan raakoina ja paistan sitten aina pelti kerrallaan), saaristolaisleipää, laatikot (porkkana, lanttu, punajuuri) - näin kustannus jakautuu useammalle kuukaudelle.

Ja oikeesti se joulu tulee ja menee pienemmälläkin varustelulla!

Hei saako udella, että milloin yleensä aloitat jouluvalmistelut? Meillä ensimmäinen joulu omassa kotona, ja tuntuu että pienten lasten kanssa käy helposti niin ettei kaikkea kerkeä saada valmiiksi. Teetkö esim. jo marraskuussa laatikoita jne.? :)

Kinkku on tilattu, ja vähän katseltu joulukoristeita, jos viime vuonn on havaittu puutteita. Juuri mietin tässä, varaisinko oman maan porkkanat joulun porkkanalaatikkoon.

Eihän jouluruuat muuten kauhean kalliita ole. Vaikea keksiä halvempia raaka-aineita kuin porkkanat ja lantut, eikä riisipuuro niin kamalan kallista ole. Kun niitä on kohtuullisesti ja juuri niitä ruokia joita syödään eikä mitään mene hukkaan, ihan normaaliruuan hinnalla ne saa.

Lapset oppivat kyllä vaatimattomaan jouluun pienestä pitäen. Meillä on ollut tärkeintä se, että jokainen saa jonkun tärkeän lahjan. Se on voinut olla jotain käyttötavaraa, kuten tietty pyyhe tai lakanat, tai joku peli, kirja tai lelu. 

Pahinta voi olla suku, joka opettaa lapset pienestä pitäen siihen, että paketteja pitää olla paljon. Näin kävi meille, kun laittovat omien lastensa poistotavaraa joulupakettiin.

Toinen ongelma varsinkin isommilla on vertailu. Tuo sai sitä ja tuo tätä - ja minä en mitään! Tässä tosin vaikuttaa se, että tärkeitäkin ostoksia, kuten oikeasti tarvittava uusi puhelin tai harrastusväline siirretään joululahjaksi eikä osteta jo syksyllä.

Itse sain viime vuonna joululahjaksi yhden Herbinan body mistin, villasukat, mangapokkarin ja 20 euroa. Riitti ihan hyvin mun mielestä, oon kutosella.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin ongelmaksi alle kouluikäisellä tilanteen, jossa suku osteli aivan liikaa leluja yms. Sen ikäisellehän ne ovat vielä niin halpoja. Sitten kouluiässä (ja lapsimäärän lisääntyessä) ostelut kohtuullistuivat, koska sen ikäiselle ne lahjat usein ovat kalliimpiakin ja on jo muillekin osteltavaa. Mutta eihän lapsi sitä ymmärrä samalla tavalla kuin aikuinen.

Eli kannatan että jo ihan alusta alkaen opettaa siihen, että muutama hyvä lahja on jouluna ihan hyvä määrä. Kun lapsi jo alusta alkaen tottuu siihen, että materiaa ei haalita, niin on helpompaa ymmärtää isompana tämä. Jos suku on yli-innokasta sorttia, niin kannattaa pistää materian, ja rahan, tuputtamiselle stoppi jo vauvavuoden aikana. Kyllä se kuitenkin on ihan arvokas asia, että lapsi oppii ettei tavara tuo onnea, vaikka ei edes olisi mitään taloushuolia perheellä.

Mutta silloin ei pidä loukkaantua, jos veljen tai siskon perheessä on toisenlaiset tavat eli sinne saa lapsille antaa satoja euroja vuodessa. Jos teille ei saa rahaa antaa, mutta siskon lapsille saa, niin silloin ei pidä vetää hernettä nenään isovanhempien maksaessa siskonlasten autokoulut, kielikurssit tms. ja teille tullaan pelkän onnittelukortin kanssa, koska niin olette itse halunneet.

Ap voithan ehdottaa lapselle että tienaisi osan lahjan arvosta ennen joulua jos tosiaan haluaa vain jotain todella kallista. Tekisi pieniä töitä rahaa vastaan joko teille tai naapureille. Haravointia, koiran ulkoilutusta ym. Ja miettisitte yhdessä minkä verran pari tärkeintä toivetta maksaa. Sitten katsotte mihin rahat riittää. Meillä on mummot lähteneet myös mielellään isompien lasten yhteiseen lahjaan. Eli ostetaan yksi isompi lahja / lapsi joka on vanhemmilta ja mummoilta ja joskus osa kummeistakin on halunnut antaa siihen rahaa.

Meillä myös etukäteen on kerrottu että lahjakirje on hyvä kirjoittaa mutta se ei tarkoita että niitä saisi välttämättä eikä varsinkaan kaikkea. Mutta lapset itsekkin ovat huomanneet että jos on yksi iso toive niin usein sen saa ja lisäksi karkkia, akuja ym. Ja ovat tosi tyytyväisiä.  Meillä lapsilla yleensä se kallein toive joku iso legojuttu joka mallliston kalleimpia.

Ap miten lapsi pyytää (nätisti vonkuu huutaa), ymmärtääkö taloutta (paljonko teille jää pakollisten menojen jälkeen), arvostaako saamiaan asioita vai pitääkö kaikkea itsestään selvyytenä?

Meillä toteutetaan aina lasten ykköstoive. Ja jos rahaa, niin enemmänkin. Mieluummin yksi kunnon lahja mistä lapsi oikeasti tykkää kuin 10 halppislahjaa millä lapsi ei tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toteutetaan aina lasten ykköstoive. Ja jos rahaa, niin enemmänkin. Mieluummin yksi kunnon lahja mistä lapsi oikeasti tykkää kuin 10 halppislahjaa millä lapsi ei tee mitään.

Ihan hyvä periaate, paitsi että se lapsen ykköstoive pelkonsoli voi yksistään olla liian kallis hankinta!

Mä olin lapsi joka sai aina hirveän kasan paketteja. Kutosella ollessani vanhempieni taloudellinen tilanne muuttui rajusti ja siitä eteenpäin olen saanut vain muutaman paketin. Muistan sen pettymyksen tunteen jouluaattona, kun odotin sitä samaa lahjaröykkiötä. Itkukin taisi tulla.

Parempi olisi ollut jos asiasta olisi keskusteltu kanssani etukäteen, pehmennetty laskua vähäsen. No seuraavana jouluna olin jo asiaan tottunut. Näin kaksikymppisenä paras lahja on kun saan äidin tekemiä laatikoita mukaan omaan kotiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsillahan tahtoo olla aina hokemana, että kun kaikilla muilla on kaikkea, mutta minulla ei! Jos lapsi alkaa olla iässä, jossa jotain ymmärtää, niin kannattaa alkaa yksilöimään asiaa - jollakin on joku jutttu ja toisella toinen ja kolmannella kolmas, mutta kenelläkään ei kaikkea, mikä yleensä onkin se totuus, lapsesta vain tuntuu, että on! Ja hänellä sitten taas on tai hän saa jotain, mitä kaikilla muilla ei välttämättä ole! Se kilpavarustelu on loputonta... Joskus ehkä voi miettiä, että voiko lahjojenantajien voiimavaroja yhdistää - antaako muutama kummi jotain joka tapauksessa ja mummi yms. - voisiko miettiä, että yhdessäö kustantaisitte jotain isompaa, joka lapselle mieleinen. Ymmärrän, että vaikea mennä kysymään mitään, mutta mietinnän alle sekin!

Tuohon ruokaan menee rahaa jouluna - niin menee, aivan älyttömästi menee helposti! Itse aloitan jouluun varustautumisen hyvissä ajoin eli alan leipomaan joulujuttuja, joita voi esim. pakastaa: pikkuleipiä, torttuja (teen itse tehdystä taikinasta valmiiksi ja pakastan raakoina ja paistan sitten aina pelti kerrallaan), saaristolaisleipää, laatikot (porkkana, lanttu, punajuuri) - näin kustannus jakautuu useammalle kuukaudelle.

Ja oikeesti se joulu tulee ja menee pienemmälläkin varustelulla!

Hei saako udella, että milloin yleensä aloitat jouluvalmistelut? Meillä ensimmäinen joulu omassa kotona, ja tuntuu että pienten lasten kanssa käy helposti niin ettei kaikkea kerkeä saada valmiiksi. Teetkö esim. jo marraskuussa laatikoita jne.? :)

Kinkku on tilattu, ja vähän katseltu joulukoristeita, jos viime vuonn on havaittu puutteita. Juuri mietin tässä, varaisinko oman maan porkkanat joulun porkkanalaatikkoon.

Eihän jouluruuat muuten kauhean kalliita ole. Vaikea keksiä halvempia raaka-aineita kuin porkkanat ja lantut, eikä riisipuuro niin kamalan kallista ole. Kun niitä on kohtuullisesti ja juuri niitä ruokia joita syödään eikä mitään mene hukkaan, ihan normaaliruuan hinnalla ne saa.

Lapset oppivat kyllä vaatimattomaan jouluun pienestä pitäen. Meillä on ollut tärkeintä se, että jokainen saa jonkun tärkeän lahjan. Se on voinut olla jotain käyttötavaraa, kuten tietty pyyhe tai lakanat, tai joku peli, kirja tai lelu. 

Pahinta voi olla suku, joka opettaa lapset pienestä pitäen siihen, että paketteja pitää olla paljon. Näin kävi meille, kun laittovat omien lastensa poistotavaraa joulupakettiin.

Toinen ongelma varsinkin isommilla on vertailu. Tuo sai sitä ja tuo tätä - ja minä en mitään! Tässä tosin vaikuttaa se, että tärkeitäkin ostoksia, kuten oikeasti tarvittava uusi puhelin tai harrastusväline siirretään joululahjaksi eikä osteta jo syksyllä.

Meillä ei kans joulun ruoat suista taloutta raiteiltaan. Itse asiassa kinkku mm. on kilohinnaltaan aika halpaa ruokaa, mutta tietty ostoksena nostaa kertaostosten hintaa. Meillä taas mm. kinkkua menee niin vähän, että ostamme pieniä leikkelepakkauksia erilaisia lihoja ja ehkä kinkkua ja kalkkunaa jonkinlaisen palasen (max 500g), eikä sitä jouluruokaa jaksa montaa päivää edes syödä. Laatikot ovat todellakin edullisia ruokia ja leipomuksetkin, kun itse tekee! Jouluruuissa maksaa helposti ne mädit, savulohet (kylmät ja kuumat), sillit, etenkin alkoholit, jos niitä ostaa!