Mies ei osaa näyttää tunteitaan ja minä kuolen sisältä
Miten te muut herkät ja hellyydenkipeät naiset kenellä on omissa oloissa viihtyvä äijämäinen tuppisuu mies kestätte sitä? Kertokaa miten pärjäätte ilman hellyyttä ja huomaavaisuutta (ja tällä en tarkoita seksiä)? En myöskään tarkoita mitään epätoivoista roikkumista, mutta nättejä sanoja edes joskus, halaamista, poskesta silittämistä, syllissä pitämistä, lähellä nukkumista, jotain, ihan mitä vain joka kertoisi että olen edes jollain lailla tärkeä....
Ylittäisin taivaat ja maat, kun saisin itsekin sitä mitä eniten kaipaan tai edes jonkun merkin että mies välittää tai arvostaa. Puhuttu on, mies ei vaan kaipaa läheisyyttä samalla tavalla. En ala kuitenkaan draamaa lietsomaan kun elämämme on ihan kohtuullisen hyvää. Silti...
Mies herää, menee autotalliin puuhaamaan itselleen tärkeitä juttuja, käy syömässä, puhelee harvakseltaan kunnes palaa autotalliin, tulee illalla telkkaria katsomaan ja nukkumaan. Ei auta puhuminen, romanttiset yllätykset, kannustaminen... Ei tämä minään yllätyksenä ole tullut, mutta alkuaikoina kaiketi teeskenteli tykkäävänsä läheisyydestä edes jonkin verran, kun silloin huomioi edes jotenkin. Kuulemma viihtyy kanssani, seksielämä pelaa ja on sitten kaiketi tyytyväinen elämäänsä. Minua tämä syö ja nakertaa sisältä päivä päivältä enemmän, mutta en halua jättää muuten hyvää miestä....
Kommentit (37)
Huokaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkin miehet ja vissiin naisetkin on vaan sellaisia. Itse rakastan naisen sylissä pitelyä, silittelyä, pussailua ja halailua yhtä paljon kuin seksiäkin. T: Mies 30+
Kuulostat loistotyypiltä *huokaus*
No, paino sanalla kuulostaa. Tuollanen mies sai vieteltyä mut, ihastuin ja rakastuin. Osoittautui todellisuudessa tunnekylmäksi kontrolloijaksi, joka tartutti muhun sukupuolitaudin, harjoitti henkistä väkivaltaa ja sängyssä olin hänen esineensä.
Jotkut vaan on tuollaisia.
Itselleni naisen sylissä pitäminen, halailu, pussailu ja silittely on tärkeämpääkin kuin seksi. Ihan siksi, että se on sitä arkista läheisyyttä,
Olen kohta 35-vuotias mies.
Tutustu termiin tunneyhteys, intimacy anorexia ja intimacy avoidance ja ihan varuilta vielä lue ketjua Narsistin keskustelutyyli, että saat sen poissuljettua.
Jos suhde tappaa henkisesti, se ei ole sen arvoinen, että kannattaisi jäädä!
Sulla on oikeus sellaiseen parisuhteeseen millaisen itse haluat. Voit itse miettiä onko se tämän ihmisen kanssa mahdollista vai ei. Tyytyä ei tarvitse, jos sinun emotionaalisia ja fyysisiä tarpeita ei täytetä. Täydellistä kumppania ei kukaan koskaan löydä, mutta jokin taso pitää sentään pitää.
Minulla myös samanalainen möyröttäjä mies. Hän lähtee töihin, tulee töistä ja siirtyy tietokoneelle jossa hänellä sängy, hän syö siellä, juo kahvit ja nukkuu yönsä siellä. Minulla samanlainen soppi toisessa huoneessa. Toki välillä miettii että meillä kyllä erikoinen suhde mutta ollaan oltu pian 18v yhdessä ja alkuhuumassa toki oli erilaista mutta en valita. Tiedän että mies välittää, tiedän että hän tykkää yksinolosta, on introvertti. Hänellä on raskas työ joten ymmärrän halun vetäytyä omaan rauhaan. En minäkään jaksaisi koko ajan nyhjätä vierekkäin mutta toki kaipaisin vähän enemmä läheisyyttä mutta jos suhde muuten kunnossa niin se on oikeastaan pieni murhe. Minulla on 4 koiraa joille voin näyttää hellyyteni ja ne minulle. :)
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olin todella kuollut sisältä välillä. Sitten hankin ympärilleni miehiä, joiden kanssa jutella ja flirttaillakin, ja voin paljon paremmin. Käyn välillä kaverin luona "sylihoidossa",ja palaan sieltä aivan uudesti syntynee kun kerrankin olen saanut miehistä läheisyyttä.
Heheh... hauska ajatus jos voisi saada jostain ihan seksitöntä huomaavaisuutta ja ihan aitoa sylihoitoa. Siinä olisi hyvä liikeidea :D Voisi vuokrata huomaavaisen miehen illaksi ja katsella vaikka kainalosta leffoja, kun toinen silittäisi tukkaa ja paijaisi.
Jos tuollaiselle olisi enemmän kysyntää, niin voisin pistää vuokrafirman pystyyn :D
Usko pois, jos laittaisit niin asiakkaita riittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös samanalainen möyröttäjä mies. Hän lähtee töihin, tulee töistä ja siirtyy tietokoneelle jossa hänellä sängy, hän syö siellä, juo kahvit ja nukkuu yönsä siellä. Minulla samanlainen soppi toisessa huoneessa. Toki välillä miettii että meillä kyllä erikoinen suhde mutta ollaan oltu pian 18v yhdessä ja alkuhuumassa toki oli erilaista mutta en valita. Tiedän että mies välittää, tiedän että hän tykkää yksinolosta, on introvertti. Hänellä on raskas työ joten ymmärrän halun vetäytyä omaan rauhaan. En minäkään jaksaisi koko ajan nyhjätä vierekkäin mutta toki kaipaisin vähän enemmä läheisyyttä mutta jos suhde muuten kunnossa niin se on oikeastaan pieni murhe. Minulla on 4 koiraa joille voin näyttää hellyyteni ja ne minulle. :)
Mulle tuli tästä surullinen olo. Teidän parisuhde on rakentunut miehen tarpeiden/rajoitteiden mukaan, jonka vuoksi olet läheisemmässä suhteessa koiriesi kanssa?
Kysyn vaan, että miten seksielämä tuossa pelaa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös samanalainen möyröttäjä mies. Hän lähtee töihin, tulee töistä ja siirtyy tietokoneelle jossa hänellä sängy, hän syö siellä, juo kahvit ja nukkuu yönsä siellä. Minulla samanlainen soppi toisessa huoneessa. Toki välillä miettii että meillä kyllä erikoinen suhde mutta ollaan oltu pian 18v yhdessä ja alkuhuumassa toki oli erilaista mutta en valita. Tiedän että mies välittää, tiedän että hän tykkää yksinolosta, on introvertti. Hänellä on raskas työ joten ymmärrän halun vetäytyä omaan rauhaan. En minäkään jaksaisi koko ajan nyhjätä vierekkäin mutta toki kaipaisin vähän enemmä läheisyyttä mutta jos suhde muuten kunnossa niin se on oikeastaan pieni murhe. Minulla on 4 koiraa joille voin näyttää hellyyteni ja ne minulle. :)
Tiedät tai olet tietävinäsi. Oliko mies alussa ihana ja tieto pohjaa siihen?
Meillä on ollut samanlaista 20 vuotta, mutta muutos tuli kun lopetin odottamasta mieheltä enää mitään. Ryhdyin elämään omaa elämääni , hankkiutumaan mieleiseen seuraan, ja kumma kyllä oman käytökseni muuttuminen sai mieheni uteliaammaksi minua kohtaan.
Omalla kohdallani olin fiksaantunut odotuksiini miestäni kohtaan. En ole jankuttaja, mutta en myöskään osannut muuttaa ajatuksiani riittävästi uusille urille ja etsiä uusia ratkaisuja. Luulin olevani monipuolinen ja kekseliäs parisuhdettamme koskien, mutta nyt ymmärrän että olin kuitenkin liikaa jymähtänyt omiin odotuksiini. Opettelin sallimaan puolisolleni hänen omat hetkensä ja kiinnostumaan niistä hetkistä, myös miehenkin ehdoilla, ja siinäkin oli oma taikansa miehen käytöksessä minua kohtaan.
Alistua ei pidä, eikä yrittää liikaa, mutta pitkissä parisuhteissa suurin ongelma on turtua samoihin ajatuksiin ja odotuksiin sekä erilaisiin tapoihin. Muutoksen voima koskee niin itseä kuin toistakin
Oletko huomioinut miehen tarpeet miehenä? Jos vain tuijottaa omaa napaansa ja silti vaatimalla vaatii sitä läheisyyttä, menee takuulla ne viimeisetkin huomioinnin rippeet. Ei mies ole mikään esine, jota voit vaatia toimimaan kuten sinä haluat.
Voisit koittaa esimerkiksi hieroa miestäsi puolisen tuntia muutaman kerran viikossa, ostaa tälle uuden hitsauslaitteen ja huomioida miehesi seksuaalisesti useita kertoja päivässä. Ehkä mies siitä muutaman kuukauden jälkeen alkaa hieman elpymään - vaikka joka tapauksessa miehellä on oikeus näyttää läheisyyttä juuri niin paljon kuin itse haluaa.
Mitä mies on sanonut kun olet keskustellut asiasta?