Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaista kirjallisuutta ym. kannattaa lukea jos haluaa parantaa heikkoa yleisivistystä?
10.10.2016 |
Voi kertoa ihan kirjoja, lehtiä jne.
Voit kertoa myös mistä ja kuinka olet kehittänyt hyvän yleissivistyksen? ja kuinka pidät taitoa yllä
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnallisten ja tietokirjojen lisäksi suosittelen klassikkokirjojen lukemista. Esim. Anna Karenina, Vanhus ja meri, Kalevala, 7 veljestä, Sinuhe egyptiläinen...
Huutonaurua.......olet laittanut luetteloosi Sinuhe Egyptiläisen.
Hä? - Kerrohan tietämättömälle miksi et pidä Sinuhe Egyptiläistä lukemisen arvoisena "klassikkona" ? - Ja/ tai tosikolle, että mikä tässä naurattaa?
Waltari ei ollut edes käynyt Egyptissä. Hän sinänsä tutki egyptiläisyyttä mutta oli kuitenkin täysin ulkopuolinen egyptiläisyyteen. Koko kirja on lähinnä mauton pila.
Naurua aiheutti kuitenkin se että mihin seuraan olit tunkenut Sinuhe egyptiläisen mukaan:)
Sulle tekis hyvää lukea Sinuhe, ja muutakin Waltarilta. Se on paljon muutakin kuin pelkkä tarina. Yleissivistystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voi olla vaikka kuinka lukenut ja oppinut, mutta ei silti ole 'sivistynyt' puhumattakaan yleistiedon määrästä. Kun ihminen on utelias ympäristöään ja sen tapahtumia kohtaan ja haluaa ottaa asioista selvää, kertyy väkisinkin yleissivistystä. Jos taas mikään ei erityisesti kiinnosta, muuta kuin Temptation island, Idols, olut ja jalkapallo (tai mikä tahansa yksipuolinen harrastaminen), niin vaikea sitä tyhjästä on yleistietoa hankkia. Mikä tahansa lukeminen, vaikka sarjakuvien, lisää aina ihmisen tietomäärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 7 veljestä, vaan Seitsemän veljestä. Yleissivistykseen kuuluu tietää sekin, että pääsääntöisesti numerot kymmeneen saakka kirjoitetaan juoksevassa tekstissä kirjaimin, ellei sitten luetella useita lukuarvoja.
Anna Karenina ei ole kummoinen teos. Vähän romanttinen, ja historiaa joukossa. Saahan sen lukea, mutta voi käydä aika pitkäksi.
Vaikka en muuten Yleä diggaagaan, niin kyllä Areenaa katsomalla sivistyy siinä missä Netflixin sarjoja katsomalla tyhmistyy. Molempia olen kokeillut ja valitsen mieluummin Areenan, jos sinne on jotain uutta tullut. Toki sielläkin on kotimaista skeidaa, mutta yleissivistynyt osaa hienosti skipata huonoimmat tekeleet.
Jos antaisi kuitenkin ihmisten muodostaa omat mielipiteensä kirjoista sen sijaan, että haluaa antaa luvan tai olla antamatta sellaista.
Ei kaikki uppoa kaikille, mutta mielestäni Tolstoin kirjat ovat klassikkoja syystä: Tolstoi on ihmissielun hienostunut kuvaaja. Pitkä, polveileva kerronta ei sovi kaikille, mutta monet nauttivat sellaisesta siitä huolimatta, että se on toisten mielestä tylsää.
Kyllähän kirjoista saa ja pitäisikin mahdollisimman monen mielipiteensä sanoa. Hyvä vain, että Anna Kareninasta varoitetaan. Ei kannata odottaa suuria, kyseessä on tosiaan tylsähkö ja pitkä jaarittelu, johon on sotkettu hieman romantiikkaa mukaan kauniin naisen ja onnettoman rakkauden muodossa. Hienovireinen ihmissielun kuvaus Tolstoilla on kyllä jäänyt meikäläiseltä huomaamatta :-DD
Varoitetaan - juuri tuosta mä puhun. Ihmiset puhuvat syvällä rintaäänellä, että ei kannata lukea sitä tai tätä, koska se on tylsää ja pitkäveteistä jaarittelua. Mä otin Anna Kareninan käteen vailla sen erikoisempia ennakkoasenteita (onneksi kukaan ei ollut tullut "varoittelemaan" mua), ja se oli aivan mahtava lukukokemus. Muistan sen kesän, kun luin sitä monena iltana pitkälle yöhön, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Aurinko laski hetkeksi ja nousi taas.
On ihan eri asia sanoa, että minä en tykkäää tai minä en ymmärrä, mitä hienovireistä jonkin kirjailijan kuvauksessa on kuin sanoa, että ei kannata lukea, koska se on tylsä ja jaarittelua. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä kaikkea, eikä kaikki uppoa kaikille, mutta tuollainen varoittelu on jo aika kummallista.
Ei se oikeastaan ole ollenkaan eri asia. Mielipiteensä ilmaisu jostain asiasta on aivan tavallista, ja siihen voi kuulua senkin sanominen, ettei suosittele kyseistä teosta/annosta/ravintolaa/hotellia. Informatiivisen suosituksesta tai varoituksesta tekee se, että liittää mukaan perustelut.
Mitä mieltä olet muuten kirjallisuuskritiikeistä? Pitäisikö ne kieltää, ettei joku vain saisi väärää ennakkokäsitystä jotain teoksesta?
Jotenkin tämä toisten ilmaisun suitsiminen alkaa päivä päivältä saada yhä absurdimpeja muotoja.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen on jo vähän eri asia kuin kirjan suositteleminen, ja ennen kaikkea "varoittaminen". Se, että hotellissa on torakoita, on vähän eri asia kuin se, että en tykkää juuri tästä kirjasta.
Olen sitä mieltä kirjallisuuskritiikeistä, että ne ovat ammatti-ihmisen tekemiä. Suhtaudun niihin sillä tavalla, että ne ovat yksi mielipide, mutta valistunut sellainen.
En ole suitsimassa yhtään kekenkään ilmaisua, toivon vain sinulta jonkinlaista itsekritiikkiä: sinä et pidä jostain kirjasta, etkä ymmärrä sitä (kerroit, ettet ymmärrä, miksi Tolstoita pidetään ihmmissielun hienovaraisena kuvaajana), joten varoitat muita ihmisiä lukemasta kirjaa. Voihan tuotakin pitää ilmaisun suitsimisena: älä vain lue, koska minusta se on kirjoitettu väärin.
Jos olet kriittinen, ole kriittinen myös omaa mielipidettäsi kohtaan. Mielipide voi myös muuttua, kun elämänkokemusta tulee enemmän. Esim. mä en ymmärtänyt Bulgakovin esikoisteosta lainkaan, kun sitä nuorempana luin, se jäi kesken, kun se oli minusta niin vaikeaselkoinen. Nyt vanhempana se tuntuu kyllä kiemuraiselta (esikoisteos), mutta ihan selkeältä, kun malttaa keskittyä. Voi myös olla, että nuorempana Anna Karenina olisi tuntunut minusta ohuelta, mutta nyt, kun olen kokenut kaikenlaisia elämän mullistuksia, se tuntuikin jotenkin lohdulliselta ja erittäin samastuttavalta.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen ei ole lainkaan eri asia. Myös ne tarjoavat kokemuksia ja ajattelemisen aihetta, kuten kirjakin parhaimmillaan.
Taidat olla kuitenkin vielä melko nuori, kun sormi pystyssä jaksat toisten viesteihin puuttua. Minä olen kuitenkin jo siinä iässä, ja kirjallisuuden parissa elämäntyöni tehnyt, että kirjoitan lukemistani teoksista mitä haluan.
Anna Karenina tuntui aikoinaan kirjallisuuden opinnoissa kepoiselta, ja kun sen olen työni vuoksi uudelleenkin joutunut lukemaan, on se edelleen yhtä kepoinen.
Ahaa, eli keskustelun käyminen ja näkemysten kyseenalaistaminen onkin nyt sormi pystyssä puuttumista! Mutta se ei ole, että kun joku suosiittelee jonkin kirjan lukemista, siihen vastataan, että älä lue sitä, koska se on minun mielestäni huono?
Taisit loukkaantua siitä, että puhuin elämänkokemuksen tuomista muutoksista siihen, miten kirjat kolahtavat tai eivät kolahda, kun piti ottaa esille se, että minä olen varmaankin tosi nuori? Huomaatko, että reflektoin asiaa ennen kaikkea omalta kohdaltani?
Ihmettelen tätä, että kommentoija on antamassa hirveän teräviä ja ehdottomia mielipiteitä siitä, että jotain maailmankirjallisuuden klassikkoa ei kannata lukea, koska se on hänestä huono (Miksi sitä ei kannata lukea? Jos se on huono, eikö se kannattaisi lukea sitten siitä syystä, että voi itse todeta, että ihan paska on, ja saanut klassikon aseman ansiotta?), niin eriävää mielipidettä ei tähän saa esittää, koska se on "ilmaisun suitsimista" ja "sormi pystyssä toisten viesteihin puuttumista" (edelleen - kehotus jättää kirjoja lukematta ei ole samojen henkilöiden mielestä kumpaakaan, ainoastaan mielipide)?
Anders kirjoitti:
Joku voi olla vaikka kuinka lukenut ja oppinut, mutta ei silti ole 'sivistynyt' puhumattakaan yleistiedon määrästä. Kun ihminen on utelias ympäristöään ja sen tapahtumia kohtaan ja haluaa ottaa asioista selvää, kertyy väkisinkin yleissivistystä. Jos taas mikään ei erityisesti kiinnosta, muuta kuin Temptation island, Idols, olut ja jalkapallo (tai mikä tahansa yksipuolinen harrastaminen), niin vaikea sitä tyhjästä on yleistietoa hankkia. Mikä tahansa lukeminen, vaikka sarjakuvien, lisää aina ihmisen tietomäärää.
Mitä ihminen tekee suurella yleistiedon määrällä?
Laittaa vissiin jauhot suuhun sille joka uskaltaa antautua keskusteluun, siinä sitä onkin sivistystä kerrakseen:)
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Joku voi olla vaikka kuinka lukenut ja oppinut, mutta ei silti ole 'sivistynyt' puhumattakaan yleistiedon määrästä. Kun ihminen on utelias ympäristöään ja sen tapahtumia kohtaan ja haluaa ottaa asioista selvää, kertyy väkisinkin yleissivistystä. Jos taas mikään ei erityisesti kiinnosta, muuta kuin Temptation island, Idols, olut ja jalkapallo (tai mikä tahansa yksipuolinen harrastaminen), niin vaikea sitä tyhjästä on yleistietoa hankkia. Mikä tahansa lukeminen, vaikka sarjakuvien, lisää aina ihmisen tietomäärää.
Mitä ihminen tekee suurella yleistiedon määrällä?
Laittaa vissiin jauhot suuhun sille joka uskaltaa antautua keskusteluun, siinä sitä onkin sivistystä kerrakseen:)
Mä kerron omalta kohdaltani, miksi olen aina halunnut lisää tietoa:
- Mua yksinkertaisesti kiinnostaa. Kiinnostaa tietää asioita, kiinnostaa tietää, MIKSI asiat ovat niin kuin ne ovat. Kun olen saanut lisää tietoa, olen aina huomannut, että ei tämä tähän jää.
- Tieto helpottaa maailman hahmottamista. Ymmärrän usein hyvin pienestä vihjeestä, mistä asiasta on kyse.
- On helppo keskustella ihmisten kanssa monesta asiasta, kun on laajasti tietoa. Kun on jotain yhteistä tietoa, on helppo jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 7 veljestä, vaan Seitsemän veljestä. Yleissivistykseen kuuluu tietää sekin, että pääsääntöisesti numerot kymmeneen saakka kirjoitetaan juoksevassa tekstissä kirjaimin, ellei sitten luetella useita lukuarvoja.
Anna Karenina ei ole kummoinen teos. Vähän romanttinen, ja historiaa joukossa. Saahan sen lukea, mutta voi käydä aika pitkäksi.
Vaikka en muuten Yleä diggaagaan, niin kyllä Areenaa katsomalla sivistyy siinä missä Netflixin sarjoja katsomalla tyhmistyy. Molempia olen kokeillut ja valitsen mieluummin Areenan, jos sinne on jotain uutta tullut. Toki sielläkin on kotimaista skeidaa, mutta yleissivistynyt osaa hienosti skipata huonoimmat tekeleet.
Jos antaisi kuitenkin ihmisten muodostaa omat mielipiteensä kirjoista sen sijaan, että haluaa antaa luvan tai olla antamatta sellaista.
Ei kaikki uppoa kaikille, mutta mielestäni Tolstoin kirjat ovat klassikkoja syystä: Tolstoi on ihmissielun hienostunut kuvaaja. Pitkä, polveileva kerronta ei sovi kaikille, mutta monet nauttivat sellaisesta siitä huolimatta, että se on toisten mielestä tylsää.
Kyllähän kirjoista saa ja pitäisikin mahdollisimman monen mielipiteensä sanoa. Hyvä vain, että Anna Kareninasta varoitetaan. Ei kannata odottaa suuria, kyseessä on tosiaan tylsähkö ja pitkä jaarittelu, johon on sotkettu hieman romantiikkaa mukaan kauniin naisen ja onnettoman rakkauden muodossa. Hienovireinen ihmissielun kuvaus Tolstoilla on kyllä jäänyt meikäläiseltä huomaamatta :-DD
Varoitetaan - juuri tuosta mä puhun. Ihmiset puhuvat syvällä rintaäänellä, että ei kannata lukea sitä tai tätä, koska se on tylsää ja pitkäveteistä jaarittelua. Mä otin Anna Kareninan käteen vailla sen erikoisempia ennakkoasenteita (onneksi kukaan ei ollut tullut "varoittelemaan" mua), ja se oli aivan mahtava lukukokemus. Muistan sen kesän, kun luin sitä monena iltana pitkälle yöhön, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Aurinko laski hetkeksi ja nousi taas.
On ihan eri asia sanoa, että minä en tykkäää tai minä en ymmärrä, mitä hienovireistä jonkin kirjailijan kuvauksessa on kuin sanoa, että ei kannata lukea, koska se on tylsä ja jaarittelua. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä kaikkea, eikä kaikki uppoa kaikille, mutta tuollainen varoittelu on jo aika kummallista.
Ei se oikeastaan ole ollenkaan eri asia. Mielipiteensä ilmaisu jostain asiasta on aivan tavallista, ja siihen voi kuulua senkin sanominen, ettei suosittele kyseistä teosta/annosta/ravintolaa/hotellia. Informatiivisen suosituksesta tai varoituksesta tekee se, että liittää mukaan perustelut.
Mitä mieltä olet muuten kirjallisuuskritiikeistä? Pitäisikö ne kieltää, ettei joku vain saisi väärää ennakkokäsitystä jotain teoksesta?
Jotenkin tämä toisten ilmaisun suitsiminen alkaa päivä päivältä saada yhä absurdimpeja muotoja.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen on jo vähän eri asia kuin kirjan suositteleminen, ja ennen kaikkea "varoittaminen". Se, että hotellissa on torakoita, on vähän eri asia kuin se, että en tykkää juuri tästä kirjasta.
Olen sitä mieltä kirjallisuuskritiikeistä, että ne ovat ammatti-ihmisen tekemiä. Suhtaudun niihin sillä tavalla, että ne ovat yksi mielipide, mutta valistunut sellainen.
En ole suitsimassa yhtään kekenkään ilmaisua, toivon vain sinulta jonkinlaista itsekritiikkiä: sinä et pidä jostain kirjasta, etkä ymmärrä sitä (kerroit, ettet ymmärrä, miksi Tolstoita pidetään ihmmissielun hienovaraisena kuvaajana), joten varoitat muita ihmisiä lukemasta kirjaa. Voihan tuotakin pitää ilmaisun suitsimisena: älä vain lue, koska minusta se on kirjoitettu väärin.
Jos olet kriittinen, ole kriittinen myös omaa mielipidettäsi kohtaan. Mielipide voi myös muuttua, kun elämänkokemusta tulee enemmän. Esim. mä en ymmärtänyt Bulgakovin esikoisteosta lainkaan, kun sitä nuorempana luin, se jäi kesken, kun se oli minusta niin vaikeaselkoinen. Nyt vanhempana se tuntuu kyllä kiemuraiselta (esikoisteos), mutta ihan selkeältä, kun malttaa keskittyä. Voi myös olla, että nuorempana Anna Karenina olisi tuntunut minusta ohuelta, mutta nyt, kun olen kokenut kaikenlaisia elämän mullistuksia, se tuntuikin jotenkin lohdulliselta ja erittäin samastuttavalta.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen ei ole lainkaan eri asia. Myös ne tarjoavat kokemuksia ja ajattelemisen aihetta, kuten kirjakin parhaimmillaan.
Taidat olla kuitenkin vielä melko nuori, kun sormi pystyssä jaksat toisten viesteihin puuttua. Minä olen kuitenkin jo siinä iässä, ja kirjallisuuden parissa elämäntyöni tehnyt, että kirjoitan lukemistani teoksista mitä haluan.
Anna Karenina tuntui aikoinaan kirjallisuuden opinnoissa kepoiselta, ja kun sen olen työni vuoksi uudelleenkin joutunut lukemaan, on se edelleen yhtä kepoinen.
Ahaa, eli keskustelun käyminen ja näkemysten kyseenalaistaminen onkin nyt sormi pystyssä puuttumista! Mutta se ei ole, että kun joku suosiittelee jonkin kirjan lukemista, siihen vastataan, että älä lue sitä, koska se on minun mielestäni huono?
Taisit loukkaantua siitä, että puhuin elämänkokemuksen tuomista muutoksista siihen, miten kirjat kolahtavat tai eivät kolahda, kun piti ottaa esille se, että minä olen varmaankin tosi nuori? Huomaatko, että reflektoin asiaa ennen kaikkea omalta kohdaltani?
Ihmettelen tätä, että kommentoija on antamassa hirveän teräviä ja ehdottomia mielipiteitä siitä, että jotain maailmankirjallisuuden klassikkoa ei kannata lukea, koska se on hänestä huono (Miksi sitä ei kannata lukea? Jos se on huono, eikö se kannattaisi lukea sitten siitä syystä, että voi itse todeta, että ihan paska on, ja saanut klassikon aseman ansiotta?), niin eriävää mielipidettä ei tähän saa esittää, koska se on "ilmaisun suitsimista" ja "sormi pystyssä toisten viesteihin puuttumista" (edelleen - kehotus jättää kirjoja lukematta ei ole samojen henkilöiden mielestä kumpaakaan, ainoastaan mielipide)?
En usko, että saat kenenkään kanssa kovin säkenöivää kirjallisuuskeskustelua aikaiseksi sillä, että puutut toisten viesteihin kirjoittamalla: "Jos antaisi kuitenkin ihmisten muodostaa omat mielipiteensä kirjoista sen sijaan, että haluaa antaa luvan tai olla antamatta sellaista".
Jos oikeasti haluat keskustella kirjallisuudesta, voit esimerkiksi kysyä tarkennuksia toisten mielipiteisiin tai kysyä mielipidettä jostain tietystä asiasta teoksesta, vaikkapa kerrontatekniikasta tai loppuratkaisusta. Besserwisseröinti ei viehätä ketään, ja jokaisella on aina oikeus mielipiteisiinsä.
Keskustelu kanssasi päättyy osaltani tähän.
Täällä yksi jonka mielestä Turms kuolematon oli parempi kuin Sinuhe, makuasia tietysti.
AP, jos et ole käynyt lukiota, voit lainata kirjastosta lukion kirjoja. Niissä on tiivistettynä kerrattu maailmanhistoria, perusasiat psykologiasta biologiasta ym.
Kiertele kirjastossa, katso mitä kaikkea voi maailmassa olla. Harmi ettei tämän tapainen onnistu enää nykyään Oodeissa.
Kyse ei ole siitä tietääkö jotain nippelitietoa vaan asenteesta uuden oppimiseen. Utelias mieli ihmettelee, mitä enemmän tietää sitä vähemmän tietää. Antiikin tarinoista huomaat että peruskysymykset, hyvän ja pahan taistelu, viha, rakkaus, vallanhalu ym, ne on ikiaikaisia ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 7 veljestä, vaan Seitsemän veljestä. Yleissivistykseen kuuluu tietää sekin, että pääsääntöisesti numerot kymmeneen saakka kirjoitetaan juoksevassa tekstissä kirjaimin, ellei sitten luetella useita lukuarvoja.
Anna Karenina ei ole kummoinen teos. Vähän romanttinen, ja historiaa joukossa. Saahan sen lukea, mutta voi käydä aika pitkäksi.
Vaikka en muuten Yleä diggaagaan, niin kyllä Areenaa katsomalla sivistyy siinä missä Netflixin sarjoja katsomalla tyhmistyy. Molempia olen kokeillut ja valitsen mieluummin Areenan, jos sinne on jotain uutta tullut. Toki sielläkin on kotimaista skeidaa, mutta yleissivistynyt osaa hienosti skipata huonoimmat tekeleet.
Jos antaisi kuitenkin ihmisten muodostaa omat mielipiteensä kirjoista sen sijaan, että haluaa antaa luvan tai olla antamatta sellaista.
Ei kaikki uppoa kaikille, mutta mielestäni Tolstoin kirjat ovat klassikkoja syystä: Tolstoi on ihmissielun hienostunut kuvaaja. Pitkä, polveileva kerronta ei sovi kaikille, mutta monet nauttivat sellaisesta siitä huolimatta, että se on toisten mielestä tylsää.
Kyllähän kirjoista saa ja pitäisikin mahdollisimman monen mielipiteensä sanoa. Hyvä vain, että Anna Kareninasta varoitetaan. Ei kannata odottaa suuria, kyseessä on tosiaan tylsähkö ja pitkä jaarittelu, johon on sotkettu hieman romantiikkaa mukaan kauniin naisen ja onnettoman rakkauden muodossa. Hienovireinen ihmissielun kuvaus Tolstoilla on kyllä jäänyt meikäläiseltä huomaamatta :-DD
Varoitetaan - juuri tuosta mä puhun. Ihmiset puhuvat syvällä rintaäänellä, että ei kannata lukea sitä tai tätä, koska se on tylsää ja pitkäveteistä jaarittelua. Mä otin Anna Kareninan käteen vailla sen erikoisempia ennakkoasenteita (onneksi kukaan ei ollut tullut "varoittelemaan" mua), ja se oli aivan mahtava lukukokemus. Muistan sen kesän, kun luin sitä monena iltana pitkälle yöhön, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Aurinko laski hetkeksi ja nousi taas.
On ihan eri asia sanoa, että minä en tykkäää tai minä en ymmärrä, mitä hienovireistä jonkin kirjailijan kuvauksessa on kuin sanoa, että ei kannata lukea, koska se on tylsä ja jaarittelua. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä kaikkea, eikä kaikki uppoa kaikille, mutta tuollainen varoittelu on jo aika kummallista.
Ei se oikeastaan ole ollenkaan eri asia. Mielipiteensä ilmaisu jostain asiasta on aivan tavallista, ja siihen voi kuulua senkin sanominen, ettei suosittele kyseistä teosta/annosta/ravintolaa/hotellia. Informatiivisen suosituksesta tai varoituksesta tekee se, että liittää mukaan perustelut.
Mitä mieltä olet muuten kirjallisuuskritiikeistä? Pitäisikö ne kieltää, ettei joku vain saisi väärää ennakkokäsitystä jotain teoksesta?
Jotenkin tämä toisten ilmaisun suitsiminen alkaa päivä päivältä saada yhä absurdimpeja muotoja.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen on jo vähän eri asia kuin kirjan suositteleminen, ja ennen kaikkea "varoittaminen". Se, että hotellissa on torakoita, on vähän eri asia kuin se, että en tykkää juuri tästä kirjasta.
Olen sitä mieltä kirjallisuuskritiikeistä, että ne ovat ammatti-ihmisen tekemiä. Suhtaudun niihin sillä tavalla, että ne ovat yksi mielipide, mutta valistunut sellainen.
En ole suitsimassa yhtään kekenkään ilmaisua, toivon vain sinulta jonkinlaista itsekritiikkiä: sinä et pidä jostain kirjasta, etkä ymmärrä sitä (kerroit, ettet ymmärrä, miksi Tolstoita pidetään ihmmissielun hienovaraisena kuvaajana), joten varoitat muita ihmisiä lukemasta kirjaa. Voihan tuotakin pitää ilmaisun suitsimisena: älä vain lue, koska minusta se on kirjoitettu väärin.
Jos olet kriittinen, ole kriittinen myös omaa mielipidettäsi kohtaan. Mielipide voi myös muuttua, kun elämänkokemusta tulee enemmän. Esim. mä en ymmärtänyt Bulgakovin esikoisteosta lainkaan, kun sitä nuorempana luin, se jäi kesken, kun se oli minusta niin vaikeaselkoinen. Nyt vanhempana se tuntuu kyllä kiemuraiselta (esikoisteos), mutta ihan selkeältä, kun malttaa keskittyä. Voi myös olla, että nuorempana Anna Karenina olisi tuntunut minusta ohuelta, mutta nyt, kun olen kokenut kaikenlaisia elämän mullistuksia, se tuntuikin jotenkin lohdulliselta ja erittäin samastuttavalta.
Hotellin ja ravintolan suositteleminen ei ole lainkaan eri asia. Myös ne tarjoavat kokemuksia ja ajattelemisen aihetta, kuten kirjakin parhaimmillaan.
Taidat olla kuitenkin vielä melko nuori, kun sormi pystyssä jaksat toisten viesteihin puuttua. Minä olen kuitenkin jo siinä iässä, ja kirjallisuuden parissa elämäntyöni tehnyt, että kirjoitan lukemistani teoksista mitä haluan.
Anna Karenina tuntui aikoinaan kirjallisuuden opinnoissa kepoiselta, ja kun sen olen työni vuoksi uudelleenkin joutunut lukemaan, on se edelleen yhtä kepoinen.
Ahaa, eli keskustelun käyminen ja näkemysten kyseenalaistaminen onkin nyt sormi pystyssä puuttumista! Mutta se ei ole, että kun joku suosiittelee jonkin kirjan lukemista, siihen vastataan, että älä lue sitä, koska se on minun mielestäni huono?
Taisit loukkaantua siitä, että puhuin elämänkokemuksen tuomista muutoksista siihen, miten kirjat kolahtavat tai eivät kolahda, kun piti ottaa esille se, että minä olen varmaankin tosi nuori? Huomaatko, että reflektoin asiaa ennen kaikkea omalta kohdaltani?
Ihmettelen tätä, että kommentoija on antamassa hirveän teräviä ja ehdottomia mielipiteitä siitä, että jotain maailmankirjallisuuden klassikkoa ei kannata lukea, koska se on hänestä huono (Miksi sitä ei kannata lukea? Jos se on huono, eikö se kannattaisi lukea sitten siitä syystä, että voi itse todeta, että ihan paska on, ja saanut klassikon aseman ansiotta?), niin eriävää mielipidettä ei tähän saa esittää, koska se on "ilmaisun suitsimista" ja "sormi pystyssä toisten viesteihin puuttumista" (edelleen - kehotus jättää kirjoja lukematta ei ole samojen henkilöiden mielestä kumpaakaan, ainoastaan mielipide)?
En usko, että saat kenenkään kanssa kovin säkenöivää kirjallisuuskeskustelua aikaiseksi sillä, että puutut toisten viesteihin kirjoittamalla: "Jos antaisi kuitenkin ihmisten muodostaa omat mielipiteensä kirjoista sen sijaan, että haluaa antaa luvan tai olla antamatta sellaista".
Jos oikeasti haluat keskustella kirjallisuudesta, voit esimerkiksi kysyä tarkennuksia toisten mielipiteisiin tai kysyä mielipidettä jostain tietystä asiasta teoksesta, vaikkapa kerrontatekniikasta tai loppuratkaisusta. Besserwisseröinti ei viehätä ketään, ja jokaisella on aina oikeus mielipiteisiinsä.
Keskustelu kanssasi päättyy osaltani tähän.
No saako säkenöivää kirjallisuuskeskustelua aikaiseksi siitä, että sanoo jollekulle, että älä vaan lue sitä tai tätä kirjaa, se on musta tylsä ja huono? TÄmä oli se asia, johon kommentoin.
Beesrwisseröinti ei viehätä ketään - oletko varma, että minä olen nyt se ihminen, jolle tämä kannattaa sanoa? Eikö Besserwisser ole ennemmin ihminen, joka päättää toisen puolesta, että jotain kirjaa (eritoten maailmankirjallisuuden klassikkoa) ei missään nimessä kannata lukea, koska hän on jo sen lukenut, ja se oli hänestä paska?
Kamaan. Mitä jos edes jollain tavalla vastaisit niihin asioihin, joista mä viestissäni puhun, sen sijaan, että keksit juttuja, joita en ole käsitellyt? Onhan tuolle tavalle termikin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisin minäkin kysyä! Olen käynyt lukion ja yliopiston, mutta en silti koe olevani mitenkään sivistynyt. Esim. historiassa ne asiat eivät vain jää mieleen. Ja vaikka olisi sivistävää lukea noita klassikoita, niin ei niistäkään välttämättä mitään ymmärrä. Olen lukenut vaikkapa juuri Bulgakovilta (joka mainittiin) Saatana saapuu Moskovaan, mutta ei minulla ole siitä mitään mielikuvaa paitsi se, että en käsittänyt sitä. Pitäisi olla lista kirjoista kaltaisilleni, jotka eivät ole kovin älykkäitä, että mitä lukea siinä helppojen dekkarien ja Bulgakovin välissä!
Ongelma ei ole kirjoissa vaan siinä ettet ole selvästikään tottunut lukemaan laajasti eikä yleistieto tue tasutoja.
Seuraavan kerran kun luet jonkun klassikkokirjan, googleta mitä kirjasta on kirjoitettu. Jo hyvä Wikipedia-sivusto (etenkin englanninkielinen) voi saada sinut jäljille. Joku kirjallisuusartikkeli voi avata kirjan maailmaa enemmän.
Kun lukee esim. 1800-luvun venäläisen klassikon, siinähän pitää ymmärtää myös sitä aikakautta ja kulttuuria sekä historiallinen konteksi.
Lisäksi kirjoissa usein käsitellään jotain sen ajan yleisen kekustelun aihetta, esim. venäläisissä klassikoissa yleinen aihe on ns. tarpeeton ihminen. Jos vaikkapa tartut Turgenevin teokseen Tarpeettoman ihmisen päiväkirja, lue ensin edes mitä Wikipediassa kerrotaan sen ajan yhteiskunnallisesta keskustelusta, eli mistä tuo tarpeeton ihminen hahmona nousee.
Klassikoista aloittaminen on siinä mielessä paras vaihtoehto, että ne ovat hyvää kirjallisuutta ja niistä on paljon tutkielmia, tekstejä ja tietoa, joita voit hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisin minäkin kysyä! Olen käynyt lukion ja yliopiston, mutta en silti koe olevani mitenkään sivistynyt. Esim. historiassa ne asiat eivät vain jää mieleen. Ja vaikka olisi sivistävää lukea noita klassikoita, niin ei niistäkään välttämättä mitään ymmärrä. Olen lukenut vaikkapa juuri Bulgakovilta (joka mainittiin) Saatana saapuu Moskovaan, mutta ei minulla ole siitä mitään mielikuvaa paitsi se, että en käsittänyt sitä. Pitäisi olla lista kirjoista kaltaisilleni, jotka eivät ole kovin älykkäitä, että mitä lukea siinä helppojen dekkarien ja Bulgakovin välissä!
Ongelma ei ole kirjoissa vaan siinä ettet ole selvästikään tottunut lukemaan laajasti eikä yleistieto tue tasutoja.
Seuraavan kerran kun luet jonkun klassikkokirjan, googleta mitä kirjasta on kirjoitettu. Jo hyvä Wikipedia-sivusto (etenkin englanninkielinen) voi saada sinut jäljille. Joku kirjallisuusartikkeli voi avata kirjan maailmaa enemmän.
Kun lukee esim. 1800-luvun venäläisen klassikon, siinähän pitää ymmärtää myös sitä aikakautta ja kulttuuria sekä historiallinen konteksi.
Lisäksi kirjoissa usein käsitellään jotain sen ajan yleisen kekustelun aihetta, esim. venäläisissä klassikoissa yleinen aihe on ns. tarpeeton ihminen. Jos vaikkapa tartut Turgenevin teokseen Tarpeettoman ihmisen päiväkirja, lue ensin edes mitä Wikipediassa kerrotaan sen ajan yhteiskunnallisesta keskustelusta, eli mistä tuo tarpeeton ihminen hahmona nousee.
Klassikoista aloittaminen on siinä mielessä paras vaihtoehto, että ne ovat hyvää kirjallisuutta ja niistä on paljon tutkielmia, tekstejä ja tietoa, joita voit hyödyntää.
Kiitos vastauksestasi. Tuo voi olla hyvä ajatus, että vaikka jo ennen jonkin klassikon lukemista haen siitä tietoa, jotta olen jotenkin kartalla. Harmittaa tosiaan tämä tietämättömyyteni. Sain koulussa ihan hyviä arvosanoja ja pidin esim. historiasta, mutta kokeen jälkeen pää tyhjeni täysin. Jotenkin se tieto ei yhdistynyt päässäni mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa voisin minäkin kysyä! Olen käynyt lukion ja yliopiston, mutta en silti koe olevani mitenkään sivistynyt. Esim. historiassa ne asiat eivät vain jää mieleen. Ja vaikka olisi sivistävää lukea noita klassikoita, niin ei niistäkään välttämättä mitään ymmärrä. Olen lukenut vaikkapa juuri Bulgakovilta (joka mainittiin) Saatana saapuu Moskovaan, mutta ei minulla ole siitä mitään mielikuvaa paitsi se, että en käsittänyt sitä. Pitäisi olla lista kirjoista kaltaisilleni, jotka eivät ole kovin älykkäitä, että mitä lukea siinä helppojen dekkarien ja Bulgakovin välissä!
Ongelma ei ole kirjoissa vaan siinä ettet ole selvästikään tottunut lukemaan laajasti eikä yleistieto tue tasutoja.
Seuraavan kerran kun luet jonkun klassikkokirjan, googleta mitä kirjasta on kirjoitettu. Jo hyvä Wikipedia-sivusto (etenkin englanninkielinen) voi saada sinut jäljille. Joku kirjallisuusartikkeli voi avata kirjan maailmaa enemmän.
Kun lukee esim. 1800-luvun venäläisen klassikon, siinähän pitää ymmärtää myös sitä aikakautta ja kulttuuria sekä historiallinen konteksi.
Lisäksi kirjoissa usein käsitellään jotain sen ajan yleisen kekustelun aihetta, esim. venäläisissä klassikoissa yleinen aihe on ns. tarpeeton ihminen. Jos vaikkapa tartut Turgenevin teokseen Tarpeettoman ihmisen päiväkirja, lue ensin edes mitä Wikipediassa kerrotaan sen ajan yhteiskunnallisesta keskustelusta, eli mistä tuo tarpeeton ihminen hahmona nousee.
Klassikoista aloittaminen on siinä mielessä paras vaihtoehto, että ne ovat hyvää kirjallisuutta ja niistä on paljon tutkielmia, tekstejä ja tietoa, joita voit hyödyntää.
Kiitos vastauksestasi. Tuo voi olla hyvä ajatus, että vaikka jo ennen jonkin klassikon lukemista haen siitä tietoa, jotta olen jotenkin kartalla. Harmittaa tosiaan tämä tietämättömyyteni. Sain koulussa ihan hyviä arvosanoja ja pidin esim. historiasta, mutta kokeen jälkeen pää tyhjeni täysin. Jotenkin se tieto ei yhdistynyt päässäni mihinkään.
Ymmärrän, että harmittaa, mutta ole kuitenikin myös ylpeä siitä, että olet utelias ja haluat tietää lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Joku voi olla vaikka kuinka lukenut ja oppinut, mutta ei silti ole 'sivistynyt' puhumattakaan yleistiedon määrästä. Kun ihminen on utelias ympäristöään ja sen tapahtumia kohtaan ja haluaa ottaa asioista selvää, kertyy väkisinkin yleissivistystä. Jos taas mikään ei erityisesti kiinnosta, muuta kuin Temptation island, Idols, olut ja jalkapallo (tai mikä tahansa yksipuolinen harrastaminen), niin vaikea sitä tyhjästä on yleistietoa hankkia. Mikä tahansa lukeminen, vaikka sarjakuvien, lisää aina ihmisen tietomäärää.
Mitä ihminen tekee suurella yleistiedon määrällä?
Laittaa vissiin jauhot suuhun sille joka uskaltaa antautua keskusteluun, siinä sitä onkin sivistystä kerrakseen:)
Mä kerron omalta kohdaltani, miksi olen aina halunnut lisää tietoa:
- Mua yksinkertaisesti kiinnostaa. Kiinnostaa tietää asioita, kiinnostaa tietää, MIKSI asiat ovat niin kuin ne ovat. Kun olen saanut lisää tietoa, olen aina huomannut, että ei tämä tähän jää.
- Tieto helpottaa maailman hahmottamista. Ymmärrän usein hyvin pienestä vihjeestä, mistä asiasta on kyse.
- On helppo keskustella ihmisten kanssa monesta asiasta, kun on laajasti tietoa. Kun on jotain yhteistä tietoa, on helppo jatkaa.
Pelkkiä sanoja.
Lisäksi vielä tuo että otit populistisesti esille nuo Idolsit ja jalkapallot sun muut, lisää latteuden vaikutelmaa.
Avaa silmäsi.
Lue palkittujen kirjailijoiden kiinnostavia romaaneja ja runokokoelmia; älä yritä lukea teoksia, jotka eivät kiinnosta, koska muuten sivistäytymisprojektisi tyssähtää tylsyyteen.
Tuo 70:n ehdottama Wikipedia-artikkelin lukeminen teoksesta on hyvä idea, se auttaa hahmottamaan teemoja ja sitä maailmaa, johon kertomus sijoittuu.
Lue tietokirjallisuutta aloilta, jotka valmiiksi kiinnostavat.
Itsensä sivistäminen ei saisi olla pakkopullaa, vaan kiinnostuksen kautta tapahtuvaa.
Vaikkei olisi uskovainenkaan tai vaikkei kristinusko sinänsä kiinnostaisi, Raamatun lukeminen sivistää länsimaista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnallisten ja tietokirjojen lisäksi suosittelen klassikkokirjojen lukemista. Esim. Anna Karenina, Vanhus ja meri, Kalevala, 7 veljestä, Sinuhe egyptiläinen...
Huutonaurua.......olet laittanut luetteloosi Sinuhe Egyptiläisen.
Hä? - Kerrohan tietämättömälle miksi et pidä Sinuhe Egyptiläistä lukemisen arvoisena "klassikkona" ? - Ja/ tai tosikolle, että mikä tässä naurattaa?
Waltari ei ollut edes käynyt Egyptissä. Hän sinänsä tutki egyptiläisyyttä mutta oli kuitenkin täysin ulkopuolinen egyptiläisyyteen. Koko kirja on lähinnä mauton pila.
Naurua aiheutti kuitenkin se että mihin seuraan olit tunkenut Sinuhe egyptiläisen mukaan:)
Tällä logiikalla melkoinen joukko klassikoita, ja jopa joidenkin kirjailijoiden lähes koko tuotanto (esim. Kaari Utrio), olisi mautonta pilaa.
Kaari Utrio on oikea kirjailija. Hänellä on oma tyylinsä jonka kykenee myös pitämään alusta loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Joku voi olla vaikka kuinka lukenut ja oppinut, mutta ei silti ole 'sivistynyt' puhumattakaan yleistiedon määrästä. Kun ihminen on utelias ympäristöään ja sen tapahtumia kohtaan ja haluaa ottaa asioista selvää, kertyy väkisinkin yleissivistystä. Jos taas mikään ei erityisesti kiinnosta, muuta kuin Temptation island, Idols, olut ja jalkapallo (tai mikä tahansa yksipuolinen harrastaminen), niin vaikea sitä tyhjästä on yleistietoa hankkia. Mikä tahansa lukeminen, vaikka sarjakuvien, lisää aina ihmisen tietomäärää.
Mitä ihminen tekee suurella yleistiedon määrällä?
Laittaa vissiin jauhot suuhun sille joka uskaltaa antautua keskusteluun, siinä sitä onkin sivistystä kerrakseen:)
Mä kerron omalta kohdaltani, miksi olen aina halunnut lisää tietoa:
- Mua yksinkertaisesti kiinnostaa. Kiinnostaa tietää asioita, kiinnostaa tietää, MIKSI asiat ovat niin kuin ne ovat. Kun olen saanut lisää tietoa, olen aina huomannut, että ei tämä tähän jää.
- Tieto helpottaa maailman hahmottamista. Ymmärrän usein hyvin pienestä vihjeestä, mistä asiasta on kyse.
- On helppo keskustella ihmisten kanssa monesta asiasta, kun on laajasti tietoa. Kun on jotain yhteistä tietoa, on helppo jatkaa.
Pelkkiä sanoja.
Lisäksi vielä tuo että otit populistisesti esille nuo Idolsit ja jalkapallot sun muut, lisää latteuden vaikutelmaa.
Avaa silmäsi.
Mä en ottanut esille Idolseja tai jalkapalloa tai muita, se oli eri ihmisen viesti.
Voin kommentoida viestiäsi enemmän, kun sitä tulee lisää. "Pelkkiä sanoja" ei ole mikään argumentti, joten sitä on turha sen enempää kommentoida.
Alue: Aihe vapaa
Hotellin ja ravintolan suositteleminen ei ole lainkaan eri asia. Myös ne tarjoavat kokemuksia ja ajattelemisen aihetta, kuten kirjakin parhaimmillaan.
Taidat olla kuitenkin vielä melko nuori, kun sormi pystyssä jaksat toisten viesteihin puuttua. Minä olen kuitenkin jo siinä iässä, ja kirjallisuuden parissa elämäntyöni tehnyt, että kirjoitan lukemistani teoksista mitä haluan.
Anna Karenina tuntui aikoinaan kirjallisuuden opinnoissa kepoiselta, ja kun sen olen työni vuoksi uudelleenkin joutunut lukemaan, on se edelleen yhtä kepoinen.