Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsikadossa ei ymmärretä asian ydintä?
10.10.2016 |
Suomessa ei ole perhearvoja, lapsimyönteisyyttä tai perhekulttuuria kuten monissa muissa maissa. Ei ole siis motivaattoreita hankkia lapsia näin teknologian aikakautena. Etelämmässä lapset ovat osa arkea ja kulkevat mukana, täällä lapsia ei kestetä edes kulkuvälineissä jostain ravintoloista puhumattakaan. Monilla ei ole läheisiä perhevälejä joten lastenhoitoapuakaan ei tohdi löytyä.
Toinen aspekti on yhteiskunnan maskuliinisuus. Työntekoa, palkkatyötä, johtajuutta ja kilpailua yksinkertaisesti arvostetaan enemmän. Äitinä ollessaan nainen saa kuulla tehneensä "ei mitään". Ei turhaan ole sanontoja kuten "mies rakensi maailman". Naisen roolia ei arvosteta osana yhteiskuntaa vaikka se on luonnollisesti yhteiskunnan alku ja juuri. Sama lapsiluvun ilmiö on muissa teknologisesti kehittyneissä valtioissa esimerkiksi Aasiassa, jossa sielläkin miehen työ on äärimmäisen tärkeää.
Naisten rooliin ei ola ikinä tyytyväisiä. Kotiäitejä syyllistetään siitä etteivät ole työelämässä. Tuista ja miehen elannon käytöstä syyllistetään. Lapsettomia työmuurahaisia syyllistetään huoltosuhteesta. Ikinä ei ole hyvä ja me naiset olemme aina suurennuslasin alla. Tämä on karu fakta.
En ole velkaa tälle maailmalle yhtäkään lasta niin kauan kun aikaani lastenhoidossa käytetään minua vastaan. Miksi luopuisin urastani ja olisin näkymätön?
Joku sanoi toisessa keskustelussa että maskuliininen kulttuuri johtaa feminiinisten piirteiden katoon. Sitä on turha surkutella jälkeenpäin. Asiaa voi verrata luonnonvalintaan ja siihen että ihminen pärjää tietynlaisilla piirteillä ympäristössään. Yhteiskuntamme ei suosi naisen roolia.
Kommentit (66)
Yhteiskunta todellakin tukee täällä lapsiperheitä paljon enemmän kuin useimmissa (melkein kaikissa) muissa maissa. Henkisellä tasolla se aiheuttaa angstia osalle porukasta, joka purkautuu lapsivihamielisyytenä. Ollaan kateellisia, jos lapset on huomioitu ja vielä tarjotaan edullinen päivähoito. Omituista.
Mutta en näe, että tuo lähtökohta olisi kuitenkaan syyllinen lapsikatoon. Syitä on kaksi: hedonistinen "mä en tykkää" -kulttuuri, jossa keskitytään omaan napaan, eikä siihen luonnollisesti sovi lapsi, joka vaatii sen keskittymisen itseensä. Ihmiset on sillai fiksuja, että ne tajuaa menettävänsä itsekkään elämän lasten myötä ja eivät halua sitä. Toinen syy on ihan tässä toivottomuudessa. Suomella menee hyvin, meillä on turvaverkko jne. Mutta silti ihmiset kokevat tulevaisuuden huonona. Ei ole töitä, ei ole tarjota lapselle sitä taloudellista turvaa, jonka ovat itse lapsuudenkodissaan saaneet. Sinällään rahaahan on, mutta tulvaisuudenusko on huono. Ajatellaan sotien jälkeen, kun lapsia puskettiin yhteiskunta täyteen, vaikka kaikesta oli pula ja oli hirveän köyhää. Se oli se sodan jälkeinen toivo. Itseasiassa sotien jälkeen on aina iso syntyvyys, ei pelkästään Suomessa.
Että hommataanko sota? Sen jälkeen saadaan normaalina reaktiona isot lapsilaumat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen , maailman etuoikeutetuin ihminen , itkemässä sitä, kuinka kaikki ei mene palstamamman mielen mukaisesti. Jaxuhalit.
Keksin heti yhden ryhmän, eli omasta tahdostaan lapsettomat suomalaiset naiset. Kuulun itsekin tähän ryhmään. Syyllistystä tulee jonkun verran huoltosuhteesta ja itsekkyydestä, mutta ainakaan perheenperustaminen ei ole pakko ja velvollisuus.
Alhainen syntyvyys on ollut länsimaisen yhteiskunnan megatrendi jo pari sataa vuotta. Naisten koulutustaso ja mahdollisuus hankkia elantonsa itse ovat parantuneet. Täällä (ja siitä se syyllisyyskin kumpuaa) vastimukset siitä, mitä lapsille on kyettävä tarjoamaan, ovat kasvaneet huimasti. Lapsen psyykkiset tarpeet ja lapsuus on keksitty 1900-luvulla. Jokainen voi miettiä, kuinka eri tavalla vaikka vielä 70-luvullakin hoidettiin lapsia. Tänä päivänäkin on lapsia, joita vaan tulee. Onnistunut vanhemmuus tarkoittaa, että lapsi ei kuole, ole aliravittu tai toimi prostituoituna tai lapsisotilaana.
Ap ihan väärillä jäljillä. Etelä-Euroopassa syntyvyys on todella matala sillä naiset eivät halua kotiäideiksi. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa syntyvyys on eurooppalaisittain korkea koska työn ja äitiyden voi yhdistää paremmin.
Suomi on nyt poikkeus Pohjoismaissa kun syntyvyys laskee. Mutta Suomi on muita Pohjoismaita vanhoillisempi ja täällä kotiäitiys tä ihaillaan enemmän.
Suomessa mennään "lapsen ehdoilla", mikä on toisaalta hyvä, mutta myös antaa tilaa niille lapsensa pilalle hemmotteleville rajattoman rakkauden perheille. Tottelevaisemmat lapset loisivat lapsiystävällisemmän ilmapiirin. Tarvitaanko sellaista sitten, en tiedä. Kiinnittäisin silti huomiota myös siihen, miten lasten elämä on varmasti laadukkaampa keskimäärin, kuin koskaan aiemmin. Heihin panostetaan paljon. Ja varjopuolena vanhemmuus on stressaavan suurennuslasin alla.
Joka tapauksessa epäilen suurimman syyn olevan taloudellisessa epävarmuudessa. Joka ei hullulla hallituksellamme ihan heti ainakaan parane.
Jotenkin tästä ketjusta huokuu aika pienet piirit ja mammojen kuplat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etelän maissa lapset opetaan käyttäytymään. Ranskassa 4-vuotias ei ole illallisen päätähti, vaan voi olla mukana koska osaa olla pyydettäessä hiljaa.
Miten ne täällä oppiskaan, kun minnekkään ei ole soveliasta lähteä. Vaikka lapset olis hiljaakin, tulee kaltaisiltasi arvostelua.
Musta tuntuu että kyse on ikärakenteesta ja siitä että jokainen opiskelee kolmekymppiseksi.
Toisaalta itsekkin omituisten 70- luvulla syntyneiden omituisemmat lapset ois nyt vuorossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen , maailman etuoikeutetuin ihminen , itkemässä sitä, kuinka kaikki ei mene palstamamman mielen mukaisesti. Jaxuhalit.
Eihän tämä ole naisten ongelma, vaan koko yhteiskunnan, kun uusia jäseniä ei tule. Halit vaan sullekkin.
Allekirjoitan lapsivihamielisyyden täysin.
Saatuamme esikoisemme matkustimme isäkuukauden Etelä-Euroopassa. Vasta Suomeen palattuamme huomasimme, että kontrasti kulttuurien välillä oli valtava. Lapsi oli saanut valtavasti postitiivista huomiota osakseen matkalla, oppinut tämän esimerkin avulla avoimeksi ja ihmismyönteiseksi, hakemaan aktiivisesti vuorovaikutusta kanssaihmisiinsä. Suomessa tuo sama alle 1-v. saikin osakseen ilkeitä katseita tai jätettiin täysin huomiotta tavallisissa päivän kohtaamisissa.
Me ratkaisimme tilanteen muuttamalla pois Suomesta. Saamme näin kasvatettua lapsemme paremmassa ympäristössä, joka antaa lapsille erilaiset eväät sosiaaliseen kanssakäymiseen. Uskon, että siitä on valtava hyöty heille pitkälle aikuiselämään. Jossain vaiheessa palaamaamme Suomeen, varmaankin koulun alkaessa.
Myös meille vanhemmille elämä lapsiystävällisessä kulttuurissa on nautinnollisempaa ja helpompaa. Voimme käydä lapsen kanssa aivan eri tavalla "ulkona ja menoissa", sillä lapset ovat täällä osa luonnollista elämää, eikä tuo elämä rajoitu HopLoppeihin ja halpoihin ketjuravintoloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etelämmässä lapset ovat osa arkea ja kulkevat mukana, täällä lapsia ei kestetä edes kulkuvälineissä jostain ravintoloista puhumattakaan."
Nimenomaan päinvastoin. Keski- ja Etelä-Euroopassa lapset ovat päivät koulussa ja illat kotona tekemässä läksyjä, eivätkä rieku ja riehu keskenään ympäri kaupunkia. Lapset myös kasvatetaan, heille on kuri, he osaavat käyttäytyä ja kunnioittavat sekä tottelevat aikuisia.
- Nimimerkillä kymmekunta vuotta Saksassa asunut.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa mennään "lapsen ehdoilla", mikä on toisaalta hyvä, mutta myös antaa tilaa niille lapsensa pilalle hemmotteleville rajattoman rakkauden perheille. Tottelevaisemmat lapset loisivat lapsiystävällisemmän ilmapiirin. Tarvitaanko sellaista sitten, en tiedä. Kiinnittäisin silti huomiota myös siihen, miten lasten elämä on varmasti laadukkaampa keskimäärin, kuin koskaan aiemmin. Heihin panostetaan paljon. Ja varjopuolena vanhemmuus on stressaavan suurennuslasin alla.
Joka tapauksessa epäilen suurimman syyn olevan taloudellisessa epävarmuudessa. Joka ei hullulla hallituksellamme ihan heti ainakaan parane.
Tuo lapsen ehdoilla meneminen on yksi iso myytti. Suomi nimenomaan on maa, jossa lapset eivät saa näkyä eivätkä kuulua. Tosin eivät myöskään aikuiset - senkään vertaa. Siinä on minun nähdäkseni pahoinvoinnin yksi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 lisää vielä.
Uskon myös, että suurtyöttömyydellä ja taloudellisella epävarmuudella on myös suuri rooli tässä lapsettomuus buumissa. Harva meistä 90-luvulla lapsuutensa eläneistä haluaa samaa lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin oikeassa, ja kaikki mitä kirjoitit on juurikin se syy miksi en suostu hankkimaan lapsia. Pitäisi käydä töissä jotta ei ole lompakkoloinen mutta samalla juuri naisen tehtävä on olla lasten kasvattaja.
Tämä on taas sitä naisten ihan itse keksimään potaskaa. Naisen luovat nuo paineet toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi toisessa keskustelussa että maskuliininen kulttuuri johtaa feminiinisten piirteiden katoon.
Päinvastoin. Vahvasti patriarkaalisessa yhteiskunnassa naiset juuri saavat, ja/tai joutuvat olemaan feminiinejä. Ja miehet macho-maskuliinisia. Mikä on maskuliinisempi kulttuuri kuin semmmoinen jossa mies määrää ja nainen on alistettu?
Tasa-arvo on tappanut haikailemaasi huolenpito- ja holhouskulttuurin. Sitä aikaa kun miehet miltei yksin kantoivat vastuun yhteiskunnan rakentamisesta, ja naiset kodista. Mieti nyt vielä mitä oikein toivot.
Tasa-arvo tarkoittaa käytännössä pitkälle sitä että kaikilla on oikeus käyttäytyä niinkuin miehet. Mitä miehekkäämpää käytös on sitä enemmän saa arvostusta, sukupuolesta riippumatta.
Naisellisuutta ei hirveästi arvosteta. Ei myöskään pehmeämpiä miehiä, mistä osa miehistä onkin älähtänyt mutta syyttää feminismiä vaikka syyllinen on yhteiskunnan arvoissa.
Itse kaipaan sitä että jokaisella, miehellä ja naisella, olisi olla oikeus toteuttaa todellista minuuttaan ja tulla arvostetuksi omana itsenään, niin feminiinisenä tai maskuliinisena kuin itse haluaa.
Se johtuu oikeasti kyllä vaan siitä, että nykynuoret ovat niin vässyköitä, että eivät löydä edes parisuhdetta. Harva kuitenkaan tekee lapsia ihan yksinään.
Äitien työssäkäyntioikeus on taisteltu oikeus siinä missä muutkin oikeudet. Ei mikään itsestäänselvyys. Todella sääli nähdä se, kuinka asenteet ovat koventuneet äitejä kohtaan niin, että nuorempi sukupolvi joutuu valitsemaan työn ja lasten välillä. Vaikka äitejä patistetaankin yleisessä diskurssissa töihin, niin kuitenkin tässä on nimenomaan leikattu työssäkäyviltä äideiltä: lisätty työaikaa, leikattu päivähoidosta, leikattu lomarahoista, leikattu vanhempainvapaasta jne. Samaan aikaan työelämä pirstaloituu eikä päivähoito pysty vastaamaan näihin tarpeisiin.
Perhevapaat jakoon ihan oikeasti. Työnantajakustannukset tasattava. Ei voi olla niin, että kohta meillä äitiys tarkoittaa työelämän ulkopuolelle jäämistä. Vuosi 2016!
En ole samaa mieltä aloittajan kanssa. Ei vika muissa ole eikä tässä yhteiskunnassakaan. Vika on naisissa itsessään, jotka eivät halua lapsia. Syitä lapsettomuuteen en osaa arvailla mutta yhteiskunnan taholta ainakin tuetaan ja autetaan niin paljon kuin rahkeet riittää.
Asun uudessa kerrostalossa ja kun katson pihaa niin siinä on huomioitu vain ja ainoastaan pikkulapsiperheiden tarpeet. On hiekkalaatikot, keinut ja muut kiipeilytelineet. Ei ole ollenkaan mitään rauhallisempaa nurkkausta penkkeineen varttuneemman väen istua.
Sama esim. seurakunnan toiminnassa. Työikäisille aikuisille ja nuorille aikuisille ei ole mitään mutta lapsiperheille vaikka mitä. Ja onneksi sitten sentään senioreillekin.
Mutta en ymmärrä mitä valitatte. Yhteiskunnallisessa tilanteessa ei ainakaan ole mitään niin suurta vikaa, etteikö lapsia voisi hankkia ja kotiäitivuosiakin viettää. Huonompinakin aikoina siihen on pystytty.
Etelä-Eurooppaan haikailu on outoa sillä Italiassa, Espanjassa ja monissa muissa maissa syntyvyys on vielä paljon alhaisempi kuin Suomessa. Italiassa puhutaan jo katastrofista ja hallitus kampanjoi nyt syntyvyyden lisäämisen puolesta.
Ruotsissa sen sijaan syntyvyys on erittäin hyvällä tolalla muuhun Eurooppaan verrattuna. Suomen kannattaa ottaa mallia naapurista ja miettiä miksi siellä menee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapset on otettu todella hyvin huomioon. On leikkipuistoja joka korttelissa, bussit, ratikat etc. on tehty niin, että rattailla pääsee. On vaipanvaihtohuoneita ja alustoja kaikkialla, on maksuton neuvola, hyvä koulu ja päiväkotijärjestelmä. Ja on turvallista. Tämä on juuri se juttu, mitä ei ymmärretä. Tämä kaikki meillä on itsestäänselvyytenä valtion ja kunnan tarjoamana. Monessa muussa maassa näin ei ole. Metroihin ei ole asiaa rattailla, koska ei ole hissejä. Vaipat joutuu vaihtamaan vaikka puistossa, koska ei ole vaipanvaihtohuoneita, päivähoito puuttuu jne. Kun lapsi-infra on puutteellinen, ihmiset tarjoavat apua ja suhtautuvat urhoollisiin äiteihin lapsineen sympaattisemmin. Siihen Välimerelliseen lapsiystävällisyyteen yksilötasolla liittyy siis lapsivihamielinen valtionkulttuuri.
Hyvä pointti! Tämä sama ilmiö näkyy myös muussa yhteisöllisyydessä. Kun valtion tukia ei ole tai ne ovat puutteelliset (esim. työttömyysturva, asumistuki, toimeentulotuki jne.), suvun jäsenet ovat auttaneet toisiaan taloudellisesti. Näin on esim. Etelä-Euroopassa.
Olen herännyt aamuneljältä huonosti nukutun yön jälkeen, ihan kohta lähden töihin.
Makuuhuoneeseen jää nukkumaan kymmenkuinen poikani ja isyysvapaalla oleva mieheni.
Opiskelen amk:ssa, jonne hakeuduin uutta alaa opiskelemaan saadakseni uuden suunnan elämässä, kun tahattoman lapsettomuuden takia näytti siltä, ettei minusta äitiä tulisi. Vaan kävikin (onnekkaasti!) klassiset, eli tulinkin raskaaksi opinnot aloitettuani ja tästä syntyi poikani.
Nyt äitiysloman ja vanhempainvapaan jälkeen tuntuu, että opiskelijavanhemmuus on monella tavalla hyvää. Onnekseni sain kaksikin sijaistuskeikkatyöpaikkaa alaltani, päätän itse työtahdin ja toisaalta emme ole lapsen kanssa kenellekään työnantajalle kulueriä, koska saikkurahaa ei makseta jos keikka peruuntuu oman tai lapsen sairastumisen vuoksi.
Toisaalta taas syyllistystä tulee kun "jätän" niin pienen kotiin (mies pitää nyt isyyslomat ja sen jälkeen alkaa pph).
Se mikä vähän hymyilyttää tässä vauvakadon itkemisessä on se, että lapsen saatuani tuet tippuivat n. 200€. Opiskellessa ilman lasta sain opintotuen lisäksi asumislisän, johon ei ole alaikäisen huoltajana enää oikeutettu (silloin siirrytään yleisen asumistuen piiriin). No, asumistukihakemus taas hylättiin koska miehellä kuulemma liian korkeat tulot. Ei sillä, pärjätään kyllä vaikkei ne miehen tulot nyt kuitenkaan niin isot ole, mutta kyllähän siinä jotain lähes huvittavaa on että lapsettomana saataisiin kyseenalaistamatta se 200€ oli miehen tulot mitä hyvänsä, mutta lapsen saatua se napsaistaan pois 👌
Ja samaan aikaan hehkutellaan joka puolella työpaikkojen katoamista, kenelläkään ei enää pian ole töitä yms. Niin tarvitseeko enää hirveästi miettiä, miksi moni entistä enemmän empii lapsen saamisessa?
Itsekään en edes harkitse toista ennenkuin olen valmistunut ja työllistynyt. Jos sitten valmistun "suoraan kortistoon", niin meille ei lisää lapsia tule.