Onko 35-vuotias ensisynnyttäjä sinusta vanha? Miten tuon ikäisenä jaksaa vauva-arkea?

Hyvin minä ainakin jaksoin. Lapsi jo koululainen.

Ei vanha, mutta monta vuotta keskimääräistä ensisynnyttäjää vanhenpi.

Jollekin se sopii, mulle sopi se, että sain lapset alta kolmekymppisenä.

Eiköhän jaksa missä iässä vaan jos on ensimmäinen?

Synnytin muutama vuosi sitten toisen lapseni 38-vuotiaana. Hyvin jaksoin ja jaksan edelleen, kiitos vain huolenpidosta.

Mä olin nelikymppinen ensisynnyttäjä, hyvin jaksoin vauvat ja uhmikset. Teineiksi eivät ole vielä ehtineet.

Jotenkin hauska ajatus, että 35-vuotias on jo niin ikäloppu, että eihän sellainen enää mitään jaksa. Raahautuu viimeisillä voimillaan elämässä eteenpäin, ja odottaa masentuneena eläkepäiviä ja kuolemaa.

Ei ole vanha. Jaksaminen puolestaan riippuu ihan yksilöistä, terveydentilasta, tempperamentista, parisuhteesta, työ-ja taloustilanteesta yms. Seikoista

T:kätilö

35-vuotiaissa näkyy jo selvästi eletyn elämän vaikutukset, joten riippuu varmaan pitkälti äidin kunnosta. Jos on pitänyt itsestään huolta, niin miksipä ei jaksaisi siinä missä vähän nuoremmatkin. Jos taas on päästänyt itsensä huonoon kuntoon, niin tiukkaa voi tehdä. Sama tietysti pätee nuoremmillakin, mutta yksilölliset erot korostuvat iän myötä.

:D 35-vuotiaathan on usein paremmssa kunnossa kuin parikymppiset. Työelämässäkin ollaan huipulla 40-50-vuotiaana miksi vanhempana olisi silloin vanha ja väsynyt?

Onhan se vanhan puolella, jos ensisynnyttäjien keski-ikä on 30.

Olen 37, en jaksaisi enää vauvan kanssa, tosin en ole terve. Lapsi on 15, laitoksella aikanaan pitivät nuorena äitinä ja sitä toki olinkin tilastojen valossa.

Hyvin jaksoin, eikä ollut edes ketään auttamassa. Sen sijaan teiniäidiellä, joilla saman logiikan mukaan pitäisi olla siis voimia vaikka mihin, on kyllä auttamassa sosiaalityöntekijät, omat vanhemmat, kaverit jne jne. Ja penska päiväkotiin heti kun saa paikan.

Eh, 35-vuotiaana on useimmilla enemmän voimavaroja kuin 25-vuotiaana, talous on paremmalla tolalla, parisuhde vakiintunut jne. 

Lapset jotka syntyvät n. 40-vuotiaille äideille pärjäävät  parhaimmin (mm. parempi koulutus)

http://yle.fi/uutiset/3-8810930

Teiniäideillä on kyllä voimia ja jaksamista, mutta järkeä päässä ei vielä ole. Joten siitä syystä kaikki heitä auttavat, että saadaan vauva edes jotenkin hoidetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hauska ajatus, että 35-vuotias on jo niin ikäloppu, että eihän sellainen enää mitään jaksa. Raahautuu viimeisillä voimillaan elämässä eteenpäin, ja odottaa masentuneena eläkepäiviä ja kuolemaa.

Todellakin.

Olympialaisissa voittavat mitalleja ja juoksevat maratoneja mutta lasten saaminen ei muka onnistu.

Ehkä 18 v näkökulmasta 35v on jo vanha.

Fyysisesti 35-vuotias terve ihminen on ihan yhtä jaksava kuin kymmenen vuotta nuorempana. Ei siinä ole mitään eroa tai ei ainakaan olennaista. 

Vanhempana on jo yleensä mielenrauhaa ja kärsivällisyyttä, joten henkinen kestävyys jopa paremmalla tolalla. 

Itse olen saanut lapseni kymmenen vuoden aikavälillä ja parhaiten on mennyt tämä kuopuksen kanssa, jonka sain 37-vuotiaana. Mutta jokaisen voimavarat ja elämäntilanne toki on yksilöllistä laatua. 

Mulla eka syntyi kun olin 38 ja toinen, kun olin 40. Hyvin jaksoin ja jaksan edelleen. Lapset ovat nyt 11- ja 13-vuotiaat. Meillä ei ollut edes minkäänlaista tukiverkkoa ensimmäisten vuosien aikana.

Mä luulen, että jaksaminen on yksilöllistä. Osalla on enemmän virtaa. Ja tää koskee sekä nuoria että vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hauska ajatus, että 35-vuotias on jo niin ikäloppu, että eihän sellainen enää mitään jaksa. Raahautuu viimeisillä voimillaan elämässä eteenpäin, ja odottaa masentuneena eläkepäiviä ja kuolemaa.

AP:n kannattaa pitää tämä ajatus mielessään kun tyrkyttää omia lapsiaan mummolaan hoitoon... eihän se mummo enää jaksa eikä pysty.

No eihän se mitenkään _vanha ihminen_ ole, mutta tietysti jo ihan biologiselta kannalta iäkäs synnyttämään ensimmäistä lasta. Jaksaminen on varmasti enemmän ihmisestä kiinni ja harva nyt mikään raihnainen mummo on 35-vuotiaana. Jos ajatellaan, mitä muut ajattelee, niin tuskin tuo ikä nyt kauheasti negatiivista huomiota herättää. Liian tavallista nykyään ihmettelylle.

Miksi tähän muuten vedettiin teiniäitien haukkumiset mukaan? Saatteko te siitä itsevarmuutta, kun tunnette olevanne parempia kuin joku 16v äidiksi tullut?? Jotenkin ihmetyttää... Aikuiset ihmiset..

Mun ensimmäinen lapsi tulee syntymään, kun olen täyttänyt 38 vuotta. En ole huolissani ainakaan fyysisestä jaksamisesta. Päin vastoin uskon, että lapset tulevat pitämään minut paremmin ajan hermoilla ja aktiivisena. Jos olisin saanut lapseni nuorempana, olisi se ollut psyykkisesti raskaampaa, koska mua olisi kaduttanut hukkaan heitetty elämä. Nyt koen olevani valmis äidiksi niin taloudellisesti kuin muutenkin. Ei ole tullut tehtyä kompromisseja minkään asian suhteen, ei varsinkaan kumppaninvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksoin, eikä ollut edes ketään auttamassa. Sen sijaan teiniäidiellä, joilla saman logiikan mukaan pitäisi olla siis voimia vaikka mihin, on kyllä auttamassa sosiaalityöntekijät, omat vanhemmat, kaverit jne jne. Ja penska päiväkotiin heti kun saa paikan.

Öö? Teiniäitien ongelmat ei liity millään tavalla jaksamiseen!

Siinä iässä ei olla niin kypsiä vielä, ehkä on jopa vierasta kodinhoito ja oman talouden hoitaminen. Siinä iässä ei ole ammattia tai työkokemusta, yleensä ei edes sitä miestä auttamassa.