Onko 35-vuotias ensisynnyttäjä sinusta vanha? Miten tuon ikäisenä jaksaa vauva-arkea?
Itse on jo melkein nelikymppinen, kun lapsi alkaa uhmailemaan.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eh, 35-vuotiaana on useimmilla enemmän voimavaroja kuin 25-vuotiaana, talous on paremmalla tolalla, parisuhde vakiintunut jne.
Lapset jotka syntyvät n. 40-vuotiaille äideille pärjäävät parhaimmin (mm. parempi koulutus)
Johtunee siitä, että nämä vanhana synnyttävä äidit itse ovat usein akateemisesti koulutettuja? Koulutustaso "periytyy" vahvasti.
Eli ikä sinänsä ei ole ratkaiseva tekijä vaan saavutettu sosiaalinen ja taloudellinen asema.
Tuossa oli verrattu samojen äitien eri-ikäisiä lapsia, iäkkäänä saadut pärjäsivät paremmin kuin nuorempana saadut sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska ajatus, että 35-vuotias on jo niin ikäloppu, että eihän sellainen enää mitään jaksa. Raahautuu viimeisillä voimillaan elämässä eteenpäin, ja odottaa masentuneena eläkepäiviä ja kuolemaa.
AP:n kannattaa pitää tämä ajatus mielessään kun tyrkyttää omia lapsiaan mummolaan hoitoon... eihän se mummo enää jaksa eikä pysty.
Mä olen tuo, joka sai lapset 38 ja 40 vuotiaana.
Kun muutimme lähemmäksi isovanhempia, ollaan kyllä saatu hoitoapua, jos on tarvittu. Me ei tosin olla paljoa sitä apua tarvittu. Usein on sitten isovanhemmat pyytäneet lapsia viikonloppukylään ja näin se mun mielestä pitää ollakin eli aloite tulee heiltä.
Just oli miehen vanhemmat hoitamassa 10 päivää miehen veljen 4 ja 2 vuotiaita lapsia eli hyvin jaksavat vieläkin.
Ehkä jaksavat siksi, ettei kukaan ole jatkuvasti hoidattamassa lapsiaan heillä, vaan vain silloin, kun oikeesti apua tarvii. Eikä sitä tarvetta usein ole ollut. Sen verran on onneksi terveyttä ja asiat kunnossa, että parista lapsesta ja heidän kasvatuksestaan on selvinnyt näin ikäloppunakin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hauska ajatus, että 35-vuotias on jo niin ikäloppu, että eihän sellainen enää mitään jaksa. Raahautuu viimeisillä voimillaan elämässä eteenpäin, ja odottaa masentuneena eläkepäiviä ja kuolemaa.
AP:n kannattaa pitää tämä ajatus mielessään kun tyrkyttää omia lapsiaan mummolaan hoitoon... eihän se mummo enää jaksa eikä pysty.
Odotan esikoistani 35-vuotiaana ja vanhempani ovat hyvässä kunnossa ja vielä työelämässä. Toinen jopa hoitaa työkseen lapsia, mikä ei av-logiikan mukaan tietty onnistu yli 40-vuotiaalta.
Asuvat kuitenkin kaukana ja vaikkeivät asuisikaan niin emme todellakaan tyrkyttäisi lastamme heille hoitoon. Meitä on kaksi vanhempaa ja olemme itse lapsemme hankkineet ja sitä ennen käyneet tarpeeksi ulkona yms. ja eläneet vapautta ja nuoruutta. Meillä on myös varaa tarpeen tullen maksaa lapsenvahdille, esim. sukulaistytölle.
Sain esikoisen 35-vuotiaana (koska ei jostain syystä suostunut tulemaan aiemmin). Jaksaa sitä ihan kohtalaisesti. En tiedä olisinko jaksanut sen kummemmin nuorempanakaan. En tunne itseäni vanhaksi äidiksi. Mutta jos olisin saanut päättää, olisin saanut lapset 28 ja 30 vuotiaana. Mutta luontopa päätti toisin.
Hyvin kait tässä on jaksanut. Olen 52 ja tyttö on jo 17v ja kohtahan tuo jo pyrähtää maailmalle. Työelämää on jäljellä vielä toistakymmentä vuotta reilusti ja fyysisesti olen hyvässä kunnossa. Ainoa iän tuoma vaiva on kuluma ranteessa, mutta sekään ei vaivaa, kuin todella harvoin. Vauva-aika oli ihan mukavaa. Sai vähän taukoa työelämästä, kun olen paiskinut töitä jo 14 vuotiaasta asti (toki silloin vain lomat ja vähän vanhempana iltoja ja viikonloppuja). Oli mukavaa olla vuosi kotona rauhassa kaikilta työkiireiltä.
Ei ole. Mutta aikuinen sen ikäinen jo on.
Paremmin jaksoin kuopuksen kanssa 39-vuotiaana, kuin esikoisen kanssa 19-vuotiaana yksinhuoltajana. Kaikki asiat oli kunnossa, kun kuopus syntyi, parisuhde, talous ja fyysinen kunto. Olin koko nuoruuteni ylipainoinen, kunnes 30 vuotiaana löysin liikkumisen ilon. En meinannut nuorena lihavana jaksaa edes vauvani kanssa.
Paljon on kyllä ensisynnyttäjiä +40v ja kätilön näkökulma tämä
Johtunee siitä, että nämä vanhana synnyttävä äidit itse ovat usein akateemisesti koulutettuja? Koulutustaso "periytyy" vahvasti.
Eli ikä sinänsä ei ole ratkaiseva tekijä vaan saavutettu sosiaalinen ja taloudellinen asema.