pahimmat menkkaränkkänne tai hormoonihöyryt :D

Just hauskaa lukee näitä harmittomia itku kohtauksia ihan hölmöistä asioista :D tuo dna:n mainos juttu ja puu jolla ei ole kaveria :'D teidän miehet varmaan onnistuu repimään teistä paljon huumoria :'D

Vierailija kirjoitti:

DNA:n pihatonttu mainos sai mut kerran itkemään lähes hysteerisesti 😂

Avokki kysy että mikä mulla on ja vuodatin räkä poskella sitä että mä en voi ostella tonneilla pihatonttuja ja sanoo naapurille "elämä on".

Ja se mun itkun määrä mikä tuli kun avokki alko nauramaan kippurassa.

Haluun tietää et miten tää päättyy! :D

Mulla on aina ennen menkkoja ja joskus menkkojen aikana tosi masentunut ja surullinen olo. Ei vaan huvita mikään ja itkeskelen paljon yksinään, varsinkin just surulliset elokuvat, kirjat ja vaikka uutiset on silloin ihan kamalia ja oon ihan pala kurkussa kokoajan. 

En onneksi kuitenkaan itke yksinäisille puille tai nakkele voileipiä seinään, haha :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DNA:n pihatonttu mainos sai mut kerran itkemään lähes hysteerisesti 😂

Avokki kysy että mikä mulla on ja vuodatin räkä poskella sitä että mä en voi ostella tonneilla pihatonttuja ja sanoo naapurille "elämä on".

Ja se mun itkun määrä mikä tuli kun avokki alko nauramaan kippurassa.

Haluun tietää et miten tää päättyy! :D

Aloin itkee vielä isommalla volyymilla miehelle sitä että miks se nauraa et ei meijän köyhyys oo mikään naurun asia 😂

Hyvin nopeesti tulin järkiini ja aloin itkemisen sijaa nauraa itekki omalle hölmöydelleni.

Jessikak kirjoitti:

Mä menin menkkahöyryissä katsomaan elokuviin tähtiin kirjoitettu virhe. Se osoittautui nimenomaan olemaan tähtiin kirjoitettu VIRHE. Itkin niin paljon, etten varmaan eläissäni ole itkenyt. Tiedättehän, kun se ei ole enää hillittyä nyyhkyttämistä, vaan kontrolloimatonta ulvomista. Kyyneleet valuu, räkä valuu, kuola valuu..... Muutama hämmentynyt pää kääntyi katsomaan kun ulvahtelin!! Leffa itsessään on jo sydäntäsärkevä...menkkahöyryissä se oli se potenssiin miljoona. Ripsiväriä ei leffan loputtua ollut enää OLLENKAAN ja naama oli turvonnut ja kirkkaanpunainen. Kipitin miljoonaa katse maahan suunnattuna läpi keskustan autolle leffan loputtua..Parasta oli, että itkun autossa vielä koko matkan kotiin ja purskahtelin itkuun pitkin iltaa... Seuraavana päivänä työkaverit kyseli, että olenko nukkunut huonosti kun olen jotenkin niin haamun oloinen 😅 ei auttanut meikki melkein umpeen turvonneisiin silmäluomiin haha

Lähditkö auton rattiin henkisesti ja fyysisesti noin repaleisessa tilassa?

Minä olin elämäni ekat noin 35 vuotta niin tyhmä etten älynnyt seurata kalenterista milloin seuraava menkkamasis tulee. Nyt osaan jo paremmin elää sen kanssa että yhtäkkiä kaikki muuttuu sellaiseksi kuin tarpoisi tervassa tai kelluisi valtameren pohjassa,  ja mistään ei tule mitään ja elämä tuntuu toivottomalta. Ja sitten vuoto alkaa ja muutamassa tunnissa tapahtuu täyskäännös ja virtaa on vaikka muille jakaa. Siskolla on samantapaista ja on yhdessä ihmtelty että mitenköhän paljon ihminen voi ylipäänsä itse vaikuttaa mielialoihinsa.

Lähes jokaisesta tarinasta löytyy sama yhteinen nimittäjä: paikalla on ollut yleisöä. Mitä voimme tästä päätellä?

Koin ensimmäistä kertaa elämässäni ns. hormonihuurut, kun aloitin e-pillerit. Kun pillereitä oli syöty puolitoista viikkoa, olin aika heikossa hapessa yksi ilta. Olin ollut luennoilla ja töissä yli 13 tuntia, pyöräilin kotiin kaatosateessa ja olin nukkunut huonosti. Ajattelin katsoa jonkun hauskan leffan illalla. Valitsin tietämättömyyttäni Marley & Me -leffan, koska ajattelin sen olevan joku kiva koiraleffa. Noh, leffan lopulla tunteet kävi niin paljon sydämeen, että aloitin kouristuksenomaisen itkun, joka jatkui sitten itkeskelynä koko loppuillan ajan. Väsytti, pänni, suretti ja tuntui, että kaikki on kamalaa.

Huh, ei ole onneksi sen jälkeen tuommoista ollut :D

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu toi siivousvimma! Mä kans kuuraan ja jynssään kaikki paikat ennen menkkoja ja oon kuullu muiltakin samaa oireilua. Muutun agressiiviseksi ja kaikki vituttaa. Oon aika kyllästyny noihin oireisiin, voiko niistä jollain päästä eroon? Viikko kuukaudesta, vuosi vuoden jälkeen, alkaa jo tuntumaan raskaalta :(

Joo ei pääse eroon vaan pahenee. Ikää 51 v. ja pms hurjimmillaan ennen vaihdevuosia.

Olkaapa hyvä!

PMS oireisiini kuuluu useasti pohjaton masennus, itsetuhoiset ajatukset, kaikki tuntuu turhalta ja mies ei tunnu osaavan tehdä mitään oikein. Kamalaa :D siivousvimma iskee myös. Onneks helpottanut viimeaikoina kun on oppinut relaamaan. Ja en juo silloin alkoholia, on nimittäin tullut laitettua tavaraa paskaksi aiemmin :/

Nyt on ollut aika helppo kierto ja lähinnä liikkikset eläimet ja yksinäiset vanhukset laittaa vetistelemään sillein söpösti. :D

Ja en käytä hormonaalista ehkäisyä.

Ja naiset rakkaat, kuulin äskettäin PMDD:stä. Eli raskaammat PMS oireet, tässä linkki jos sattuisi auttaa jotakuta. Ette ole yksin 8)

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Premenstrual_dysphoric_disorder

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuukautiset on tekosyy olla täysi mulkku? Miehillä ei tätä mahdollisuutta

Voihan olla, että jotkut käyttävätkin niitä tekosyynä, mutta mun kohdalla ei ainakaan ole kyse sellaisesta.

Joskus tulee yhtäkkiä päivä, jolloin kaikki ärsyttää. Sukat on ärsyttävän tuntuset ja on semmonen rauhaton olo... sit ku joku haastaa riitaa tuona päivänä niin avot, sitä räjähtää tai itkee helposti ja ihmettelee että miten nyt tuli noin ylireagoitua ja hävettää.

Sit ku alkaa menkat samana iltana tai seuraavana päivänä tulee semmonen ahaa-fiilis, että ainii tosiaan... mullahan oliki menkat alkamassa, ihmekään että oli niin ärsyttävä fiilis. Sitku menkat etenee niin on tosi energinen ja kaikki on taas ok. Se on vaan toi ensimmäinen päivä, silloin on kivutki ihan järkyttävät sit ku ne alkaa. Varpaan lyöminen tuolin jalkaan voi tuntuu kipiämmältä kuin normaalisti....

Tää on tapahtunu niin monta kertaa, että on aika selvää että se johtuu hormonien heittelystä. Nykyään oon päättänyt että jos mahdollista niin tuona päivänä vältän sukulointia jne.

Mulla ei ole nykyään sen pahempaa kuin kärsimättömyys. Koko maailma tuntuu olevan liian hidas, ruuhka vituttaa, ihmiset maleksivat, jono ei kulje, tietokone on hiiiiiiiiiidas, puhelu kestää liian kauan, asioista ei tunnu tulevan millään valmista. Ja rullaportaat, huoh. Pois tieltä, vauhtia töppösiin, hemmetti :)

Kerran menkkahöyryissäni löin miestäni vasaralla :D Kyllä se siitä sitten selvisi pelkällä terveyskeskusreissulla. Lupasi myös jatkossa rakentaa talon yksin veljiensä kanssa, ettei enää toista kertaa tarvitse terkkariin mennä :D Mieheillehän noi jutut tavallaan kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te oikein tiedätte sen, että ylenpalttinen itseskelynne ja raivoamisenne on kuukautisten syytä? Miksei yhtä hyvin voisi olla niin, että olette vain varttihulluja tai maanisdepressiivisiä tietämättänne?

Työelämässä ja tuttavapiirissä en ole nähnyt päätöntä käyttäytymistä, jonka syynä voisi pitää kuukautisia. Niillä, joilla on taipumusta itkeskelyyn tai raivareihin, on tuo taipumus ihan tasaisesti vuoden- ja kuukaudenaikaan katsomatta. He siis ovat luonnostaan veemäisiä ihmisiä, ja niitä on yllin kyllin miehissäkin.

Olen sitä mieltä, että jos pystyy ihmisten ilmoilla käyttäytymään ihmisiksi kuukauden jokaisena päivänä, pystyy kyllä käyttäytymään ihmisiksi kotioloissakin. Se, että tiuskii ja rähisee puolisolleen tai lapsilleen, kertoo vain siitä, että on ottanut itselleen luvan ja tekosyyn tehdä niin. Ja kun palkitsee itsensä suklaalla yms., saa muut ihmiset varpailleen eli pääsee käyttämään heihin poikkeuksellista valtaa ja käskyttää poikaystäväänsä mystisen hrmonitoimintansa varjolla, on saanut aikaan itseään ruokkivan ketjun ja käyttäytymismallin.

On minullakin ollut kuukautiset melkein neljäkymmentä vuotta, mutta koskaan en ole käyttänyt niitä selityksenä, tekosyynä tai hyötymisen välineenä tai käyttäytynyt niiden varjolla huonosti. En yksinkertaisesti saanut siihen mistään mallia - en ole niin kiinnostunut kuukautisista, että olisin ottanut niitä puheeksi edes kaveripiirissä, joten oppi on jäänyt saamatta.

Jos olette mieleltänne epävakaita, menkää lääkäriin. Ja jos hormonitoimintanne on niin rempallaan, että ympäristö kärsii, menkää silloinkin lääkäriin.

Kyllä sen kuule vaan oppii tietämään, jos vuodesta toiseen saa kilareita juuri siihen aikaan kuukaudesta. Sulla ei ilmeisesti ole niin voimakkaat oireet, jos et pysty sitä ymmärtämään. Mulla on pinna ihan helvetin kireellä viikko ennen kuukautisia ja kun vuoto alkaa, se menee ohi. Monen monta kertaa olen itsekseni todennut, että "jahas, tätäkö tää nyt taas olikin.." Kun ei ole mitään oikeaa syytä edes siihen kiukutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisesta tarinasta löytyy sama yhteinen nimittäjä: paikalla on ollut yleisöä. Mitä voimme tästä päätellä?

Esimerkiksi sen, että moni meistä asuu puolisonsa kanssa yhdessä, käy töissä ja liikkuu päivittäin julkisilla paikoilla?

Joo, noin viikkoa aiemmin se alkaa. Menkka-appsista voi tsekata kun alkaa vitutta että sitäkö tää taas on ja sitähän se. Minusta viikko on karsean pitkä aika kärsiä vitutuksesta mutta minkäs teet. Asian tiedostaminen auttaa ainakin suhteuttamaan ja niin ettei tuu mentyä ikäänkuin mukaan, mikä sitten vaan voimistaa sitä.

Jouduin jossakin vaiheessa syömään progesteronia kymmenen päivää kuukausittain ja se aiheutti minulle aivan halvaannuttavan ahdistuksen ja vihan sekaisen olotilan. Oli aivan käsittämättömän vaikeaa käydä töissä, tehdä oikeasti jotakin ja hillitä itsensä. Kotiin tultua ei voinut muuta kuin maata sängyllä ja tuijottaa kattoon ja kärsiä. Vihalla/aggressiolla ei ollut varsinaista kohdetta vaikka tietysti sitä pystyi ajattelemaan mittaaamattoman katkerasti mistä tahansa asiasta, mutta ei edes tarvinnut ajatella mitään. Olen myös nuorena kärsinyt PMS-oireista jotka aiheuttivat surkeaa oloa ja itkuherkkyyttä. 

Kun on kokenut karmean psyykkisen ahdistuksen ja toisaalta myös sen tunteen, että ahdistus katoaa taivaan tuuliin kuin taikaiskusta kun jakso päättyy ja maailmakin on taas kevyt ja valoisa, on kyllä saanut sellaista kokemusta joka myös auttaa olemaan ymmärtäväisempi toisia ihmisiä kohtaan! Säälittää nykyisin ne ihmiset jotka tulevat heristelemään sormea ja viisastelemaan kun joku kertoo omista virheistään ja ongelmistaan. Kaikki ei todellakaan ole kaikille ihmisille yhtä helppoa. Kyse ei usein ole edes ns. luonteenpiirteistä vaan hormoneista, aivokemiasta ja neurologiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisesta tarinasta löytyy sama yhteinen nimittäjä: paikalla on ollut yleisöä. Mitä voimme tästä päätellä?

Esimerkiksi sen, että moni meistä asuu puolisonsa kanssa yhdessä, käy töissä ja liikkuu päivittäin julkisilla paikoilla?

Oikeastaan olisi hyvä, jos nykyisinkin naisia pidettäisiin saastaisina kuukautisten aikaan. Töihin ei saisi mennä eikä laittaa ruokaa. Kyllä se viikko kuukaudesta kotosalla sohvalla lukien ja telkkaria katsellen menisi ihan kevyesti. Nukkuisi minkä jaksaisi ja loppuajan palstailisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessikak kirjoitti:

Mä menin menkkahöyryissä katsomaan elokuviin tähtiin kirjoitettu virhe. Se osoittautui nimenomaan olemaan tähtiin kirjoitettu VIRHE. Itkin niin paljon, etten varmaan eläissäni ole itkenyt. Tiedättehän, kun se ei ole enää hillittyä nyyhkyttämistä, vaan kontrolloimatonta ulvomista. Kyyneleet valuu, räkä valuu, kuola valuu..... Muutama hämmentynyt pää kääntyi katsomaan kun ulvahtelin!! Leffa itsessään on jo sydäntäsärkevä...menkkahöyryissä se oli se potenssiin miljoona. Ripsiväriä ei leffan loputtua ollut enää OLLENKAAN ja naama oli turvonnut ja kirkkaanpunainen. Kipitin miljoonaa katse maahan suunnattuna läpi keskustan autolle leffan loputtua..Parasta oli, että itkun autossa vielä koko matkan kotiin ja purskahtelin itkuun pitkin iltaa... Seuraavana päivänä työkaverit kyseli, että olenko nukkunut huonosti kun olen jotenkin niin haamun oloinen 😅 ei auttanut meikki melkein umpeen turvonneisiin silmäluomiin haha

Huomenna maanantaina sitten varaat lääkäriajan ja yrität saada pääsi kasaan, vai mitä?

Ihan vitun pelottavaa, että tuollanen hullu liikkuu ihmisten ilmoilla!

Yritä nyt kuitenkin nukkua yösi. Vaikka totta puhuen saattaa olla että naapurisikin tirauttaa kyyneleen illan elokuvan ääressä..voi kauheeta miten pelottavaa.