Lue keskustelun säännöt.
IS: 8-vuotias poika raivostui keskisuomalaisessa koulussa – paikalle piti hälyttää poliisi
09.10.2016 |
Onneksi oman lapsen koulussa ei ole meno tällaista vaikkaon yhtenäiskoulu ja alakoulun puolella käytöshäiriöisten pienluokat.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001925337.html
--------
Poliisin 20 tehtävää alakouluissa:
1. Oppilas kuudesluokkalainen, raivoaa ja uhkaa hakata muita oppilaita. Pyytävät poliisia paikalle.
2. 11-vuotias poika riehuu, yrittänyt lyödä ja potkaista opettajia. Nyt kaksi miesopettajaa pitelee kiinni kansliassa. Myös ikkunan rikkonut.
3. Pääovella ollaan vastassa. Oppilas paiskoo tavaroita ja hajoittanut paikkoja, sermejä, pulpetteja yms. Kaksi opettajaa koettaa rauhoittaa tilannetta. 12-vuotias poika.
4. Oppilas käyttäytyy aggressiivisesti. Eivät saa rauhoitettua. Äiti paikalla ja istuu pojan päällä, ettei hakkaa häntä.
5. 10-vuotias tulee päälle, opettajat pitelee, opas kadulla.
6. 12-vuotias oppilas riehuu. Käynyt rehtoriin käsiksi. Tilanne päällä luokassa.
7. Opastus b-ovi, opettajien parkkipaikka. Oppilas saanut raivokohtauksen. Äiti on paikalla ja opettaja pitelee kiinni. Kuudesluokkalainen poika. Lanssi hälytetty jo.
8. P-paikalta opastus, ulkona, alaoven pääty, 11-vuotias riehuu, viisi ihmistä pitelee.
9. Rehtori soittaa: oppilas riehunut, potkinut ja lyönyt toista oppilasta, ei lähde äidin mukaan, joka jo paikalla, viidennen luokan oppilas. Ilmoitushetkellä poika rauhoittunut, mököttää omissa oloissaan, ei ambulanssin tarvetta.
10. Opettajat pitää kiinni riehuvaa, 8-vuotiasta poikaa, heti kun otteesta päästää poika potkii rajusti. Sillalta oleva koulu, jälkimmäinen rakennus. Äitikin paikalla. Ensihoidolle tehtävänä. Sosiaalipäivystys saa tiedon.
11. Aggressiivinen oppilas, käy myös opettajien kimppuun. 11-vuotias. Nyt käytävällä.
12. Kakkosluokkalainen raivoaa, heittelee tarvaroita, itkee ja istuu pöydän alla. Voinut jo kauan pahoin. Ovat yhteydessä vanhempiin. Soitettu kohteeseen. Poika juoksee ympäri taloa ja hakkaa päätänsä seinään. Uhkaa tappaa itsensä.
13. C-rakennus, 12-vuotias oppilas ei rauhoitu, ilmoitus ohjaajalle, myös sosiaalitoimelle.
14. Viidesluokkalainen. riehuu ja hakkaa ovea, eivät saa kuriin.
15. Uusi ilmoitus samaan asiaan liittyen. Tilanne tällä hetkellä rauhallinen, mutta opettajat ei voi tehdä mitään. Viidesluokkalainen riehuu ja pyrkii vahingoittamaan muita ja itseään. Sairauksista ei tietoa. Opettajat eivät saa pideltyä aisoissa. Lastensuojeluilmoitus tehty.
16. 11-vuotias, mt-ongelmia, ambulanssi paikalla, lapsi hysteerinen, puree ja potkii, koettavat pitää kiinni.
17. Neljäsluokkalainen, raivokohtaus, neljä pitää kiinni maassa, pihalta opastellaan, sairaankuljetusta myös paikalle.
18. Mahdollisesti aggre oppilas, 12-vuotias. Tuntomerkit: pitkä 170 cm, pitkät vaaleat hiukset, ei ole kenkiä jalassa, varastojen välissä, sakset käsissä, viiltelee itseään?
19. Oppilas, 10-vuotias. Karannut koulun pihasta, tuli takaisin. Riehuu, raivoaa, heittää kiviä kaikkien päälle. Uhkaa tappaa itsensä.
20. Kuudesluokkalainen. Heittelee muita oppilaita ja ohikulkijoita kivillä. Opettajat ei saa rauhoittumaan.
Kommentit (272)
241/272
|
10.10.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.
Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.
Sama täällä. Lapsemme sai Tourette diagnoosin pari vuotta sitten. Lapsemme oli pahimpina hetkinä väkivaltainen ja uhkaili leipäveitsellä ja toisaalta taas toisena hetkenä uhkasi tappaa itsensä. Jouduin todellakin monet kerrat "istumaan lapsen päällä" ettei mitään vakavaa tapahtuisi. Onneksi nämä tapahtuivat kotona, joten lapsemme tarinaa ei löydy edellä mainitusta IS: jutusta.. :(
Olemme ns. tavallinen, ehjä ja rakastava perhe. Emme aiheuttaneet lapsellemme neuropsykiatrista sairautta, mutta moni tietämätön tietysti pitää meitä vanhempia syypäänä lapsemme "huonoon käytökseen".
Sama täällä. Perhe, opet ja hoitotaho tekevät yhteistyötä. Jos koulussa kuitenkin jotain sattuu (vielä ei ole tullut mitään radikaalia) niin syyttävä sormi osoittaa aina vanhempiin, vaikka taustalla on neuropsykologinen ominaisuus/sairaus/häiriö. Vaikka esim. hoitotaholta saamme hyvää palautetta ja kiitosta siitä että paneudumme lapsen asioihin tarvittavalla intensiteetillä jne. Välillä tuntuu nurinkuriselta vaatia lapselta sellaista mihin hän ei kykene (istumista paikoillaan esim.) kun tietää että muuttamalla opetustilannetta tai -metodeja homma toimisi. Kaikilla.
Hienoa, että lapsesi saa hyvää hoitoa!
Tuo loppu vaan vähän särähti, miksi lapselta vaatia jotain, mihin ei kykene. No siksi, että ovat koulussa oppimassa. Jos normaaliluokassa oleminen ei onnistu, niin sitten pitäisi olla erityisluokalla, jotta muiden oppiminen ei häiriinny. Saisi se erityisempikin hänelle räätälöidympää opetusta ja olisi varmasti parempi mahdollisuus kokeilla erilaisia opiskelumetodeja.
Vanhemmat eivät päätä sitä pääseekö lapsi erityisluokkaan, erityiskouluun, tai saa esim. avustajan. Oma erittäin vaikeaoireinen ja välillä väkivaltainen as-lapsi joutui olemaan isossa luokassa suurimman osan ajasta ilman avustajaa. Oli välillä pienryhmässä jossa homma toimi paremmin, mutta koulun sääntöjen mukaan pienryhmässä ei voinut olla koko ajan. Pyysin lapsen siirtämistä erityiskouluun( kaupungissa oli esy koulu), mutta se ei käynyt asioista päättävälle. Avustajaan ei ollut rahaa kaupungilla. Pienryhmän opettaja uskoi rakkauden voimaan, ja piti luultavasti oppilaitaan laiminlyötyinä. Hän silitti päätä ja halasi lapsia. Voimakkaasta kosketusyliherkkyydestä kärsivä lapsi löi opettajaa. Sanoin opettajalle, että älä koske enää. Hän loukkaantui minulle. Hän teki lapsesta myös lukuisia lasuja. Vihdoin kuudennella lapsi pääsi erityiskouluun. Sai kavereita ja opettajan joka näki lapsessa jotain hyvääkin, sen ilmeettömän kuoren alla. Tarina olisi voinut päättyä huostaanottojen, koska ihmiset tuntuivat ennen diagnoosia olevan hyvin vakuuttuneita, että lapsen oireiden syy on minussa. Tuo aika vei itsetunnon sekä minulta että pojalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
170 senttiä pitkä 12-vuotias?
Mika tässä ihmetyttää ?
minulla on 11vuotias ja 170cm pitkä tytär.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.
Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.
Sama täällä. Lapsemme sai Tourette diagnoosin pari vuotta sitten. Lapsemme oli pahimpina hetkinä väkivaltainen ja uhkaili leipäveitsellä ja toisaalta taas toisena hetkenä uhkasi tappaa itsensä. Jouduin todellakin monet kerrat "istumaan lapsen päällä" ettei mitään vakavaa tapahtuisi. Onneksi nämä tapahtuivat kotona, joten lapsemme tarinaa ei löydy edellä mainitusta IS: jutusta.. :(
Olemme ns. tavallinen, ehjä ja rakastava perhe. Emme aiheuttaneet lapsellemme neuropsykiatrista sairautta, mutta moni tietämätön tietysti pitää meitä vanhempia syypäänä lapsemme "huonoon käytökseen".
Sama täällä. Perhe, opet ja hoitotaho tekevät yhteistyötä. Jos koulussa kuitenkin jotain sattuu (vielä ei ole tullut mitään radikaalia) niin syyttävä sormi osoittaa aina vanhempiin, vaikka taustalla on neuropsykologinen ominaisuus/sairaus/häiriö. Vaikka esim. hoitotaholta saamme hyvää palautetta ja kiitosta siitä että paneudumme lapsen asioihin tarvittavalla intensiteetillä jne. Välillä tuntuu nurinkuriselta vaatia lapselta sellaista mihin hän ei kykene (istumista paikoillaan esim.) kun tietää että muuttamalla opetustilannetta tai -metodeja homma toimisi. Kaikilla.
Hienoa, että lapsesi saa hyvää hoitoa!
Tuo loppu vaan vähän särähti, miksi lapselta vaatia jotain, mihin ei kykene. No siksi, että ovat koulussa oppimassa. Jos normaaliluokassa oleminen ei onnistu, niin sitten pitäisi olla erityisluokalla, jotta muiden oppiminen ei häiriinny. Saisi se erityisempikin hänelle räätälöidympää opetusta ja olisi varmasti parempi mahdollisuus kokeilla erilaisia opiskelumetodeja.
Vanhemmat eivät päätä sitä pääseekö lapsi erityisluokkaan, erityiskouluun, tai saa esim. avustajan. Oma erittäin vaikeaoireinen ja välillä väkivaltainen as-lapsi joutui olemaan isossa luokassa suurimman osan ajasta ilman avustajaa. Oli välillä pienryhmässä jossa homma toimi paremmin, mutta koulun sääntöjen mukaan pienryhmässä ei voinut olla koko ajan. Pyysin lapsen siirtämistä erityiskouluun( kaupungissa oli esy koulu), mutta se ei käynyt asioista päättävälle. Avustajaan ei ollut rahaa kaupungilla. Pienryhmän opettaja uskoi rakkauden voimaan, ja piti luultavasti oppilaitaan laiminlyötyinä. Hän silitti päätä ja halasi lapsia. Voimakkaasta kosketusyliherkkyydestä kärsivä lapsi löi opettajaa. Sanoin opettajalle, että älä koske enää. Hän loukkaantui minulle. Hän teki lapsesta myös lukuisia lasuja. Vihdoin kuudennella lapsi pääsi erityiskouluun. Sai kavereita ja opettajan joka näki lapsessa jotain hyvääkin, sen ilmeettömän kuoren alla. Tarina olisi voinut päättyä huostaanottojen, koska ihmiset tuntuivat ennen diagnoosia olevan hyvin vakuuttuneita, että lapsen oireiden syy on minussa. Tuo aika vei itsetunnon sekä minulta että pojalta.
Mä uskon, että useimmat "haasteellisesti" käyttäytyvien erityislasten vanhemmat toivoisivat erityisluokkaa tai -koulua lapselleen. Samoin opettajat ja oppilaatkin. Mutta pitäisi sielläkin olla järjellisiä opettajia, ettei halaile semmoisia oppilaita, jotka eivät siedä kosketusta. (Oikeasti huolestuttavaa jos on noin pösilö)
Hankala tilanne kaikille, ja tähän tarvittaisiin lisää resursseja.
Ja onhan siinä eroa, että onko haasteellisesti käyttäytyvä kotona laiminlyöty lapsi, jolla virtaa energiajuomaa veren sijasta suonissa, vai onko kyseessä erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.
Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.
Sama täällä. Lapsemme sai Tourette diagnoosin pari vuotta sitten. Lapsemme oli pahimpina hetkinä väkivaltainen ja uhkaili leipäveitsellä ja toisaalta taas toisena hetkenä uhkasi tappaa itsensä. Jouduin todellakin monet kerrat "istumaan lapsen päällä" ettei mitään vakavaa tapahtuisi. Onneksi nämä tapahtuivat kotona, joten lapsemme tarinaa ei löydy edellä mainitusta IS: jutusta.. :(
Olemme ns. tavallinen, ehjä ja rakastava perhe. Emme aiheuttaneet lapsellemme neuropsykiatrista sairautta, mutta moni tietämätön tietysti pitää meitä vanhempia syypäänä lapsemme "huonoon käytökseen".
Sama täällä. Perhe, opet ja hoitotaho tekevät yhteistyötä. Jos koulussa kuitenkin jotain sattuu (vielä ei ole tullut mitään radikaalia) niin syyttävä sormi osoittaa aina vanhempiin, vaikka taustalla on neuropsykologinen ominaisuus/sairaus/häiriö. Vaikka esim. hoitotaholta saamme hyvää palautetta ja kiitosta siitä että paneudumme lapsen asioihin tarvittavalla intensiteetillä jne. Välillä tuntuu nurinkuriselta vaatia lapselta sellaista mihin hän ei kykene (istumista paikoillaan esim.) kun tietää että muuttamalla opetustilannetta tai -metodeja homma toimisi. Kaikilla.
Hienoa, että lapsesi saa hyvää hoitoa!Tuo loppu vaan vähän särähti, miksi lapselta vaatia jotain, mihin ei kykene. No siksi, että ovat koulussa oppimassa. Jos normaaliluokassa oleminen ei onnistu, niin sitten pitäisi olla erityisluokalla, jotta muiden oppiminen ei häiriinny. Saisi se erityisempikin hänelle räätälöidympää opetusta ja olisi varmasti parempi mahdollisuus kokeilla erilaisia opiskelumetodeja.
Juuri näin! Olen samaa mieltä kanssasi. Mutta kun tämä ei onnistu, pienillä muutoksilla perinteiseen "istu ja katso taululle, kirjoita vihkoon" -opetukseen kaikilla olisi helpomaa ja varmaan viihtyisämpää ja kiinnostavampaa. Terv. sen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kakkosluokkalainen puhuu jo itsensä tappamisesta, mistä on siis saanut idean sellaiseen "vaihtoehtoon"?
Ei todellakaan ole mitenkään harvinaista. Muistan itsellänikin olleen "itsemurhapuheita" tietyssä iässä lapsena, kun olin jostain syystä pahasti pois tolaltani. Ja olin / olen siis psyykkisesti terve.
Tuon ikäinen lapsi ei tosin ymmärrä, mitä itsemurha todella tarkoittaa. Kyse on siitä, että lapsen tunnetila on täysin sietämätön (usein hänen on lisäksi vaikea tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan). Puhe itsensä tappamisesta on lapsen hätähuuto: "haluan pois tästä sietämättömän pahasta olosta!" Jos aikuinen alkaa tuossa tilanteessa kauhistella ja käskee lopettamaan moiset puheet, lapsi ahdistuu entistä enemmän. Parempi olisi pyrkiä rauhoittamaan lapsen tunnetilaa ja lapsen rauhoituttua puhua asiasta, opetella yhdessä ns. tunnetaitoja.
Itsemurhapuheita voi siis olla myös täysin terveillä ja häiriintymättömillä lapsilla tietyssä iässä. Mutta se on AINA "hätähuuto", johon aikuisen täytyy reagoida. Lapsi ei opi tunteiden tunnistamista ja säätelyä itsestään, vaan tarvitsee siihen aikuisen apua.
Masentuneet ja muuten psyykkisesti sairaat ja hyvin pahoinvoivat lapset ovat toki asia erikseen - heillä puheet itsensä vahingoittamisesta voivat olla täyttä totta :(
Oma lapseni oli pelannut kaverin kännykällä jotain peliä, josta alkoivat itsaripuheet. Ekaluokkalainen. eihän hän ymmärtänyt mistä puhui, mutta onneksi opettajat huolestuivat. Asia selvitettiin kaikkien kesken eikä mitään hätää ollut. Me vanhemmat emme olleet niitä puheita kuulleet. Hyvät opet lapsella, ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas suomalaiset agressiivisia.
Tarkoitatko aggressiivisia?
Ei oo ihan normi 8 vee. Ilmeisesti tarvii psykiatria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Täytyy uskaltaa sanoa lapselle EI.
Lapseen ei saa koskea niin poliisille soitto kun lapsi koulussa häiriköi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa lapsista voi hyvin mutta sitten on moniongelmaisten moniongelmaisia lapsia. Normi lapset kärsii luokassa kun yksi lapsi on haastava ja agressiivinen.
Tällaista se on, kun lasten ja nuorten mt-palvelut on täysin puutteelliset. Noista esimerkkitapauksista valtaosa kuuluisi sairaalakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Täytyy uskaltaa sanoa lapselle EI.
Miten tuo ein sanominen auttaa neurologisista ongelmista kärsivää?
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta muutama asia ketjussa pisti silmään.
Ensinnäkin, moni sekoittaa kasvatuksen ja mielenterveysongelmat iloisesti keskenään. Jos lapsella on mt-ongelma, ei sitä kurinpidolla saa parannettua, eikä kasvatuksella voi juurikaan ehkäistä mt-ongelmia.
Toisekseen, moni olettaa, että häiriköivät lapset ovat aina ongelmaisista perheistä. Todennäköisesti ihan yhtä usein kyseessä on ihan tavallisesta perheestä tuleva lapsi, joka kärsii jostain neurologisesta häiriöstä, jota ei resurssien puutteen vuoksi voida koulussa huomioida riittävästi.
Vanhempien syyttämisellä asiat eivät missään tapauksessa korjaannu paremmaksi, oli lasten taustat mitkä hyvänsä, pahimmillaan se johtaa vain entistä huonompaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin harjoittelussa päiväkodin eskariryhmässä. N. 6-vuotiasta aggressiivista poikaa tarvittiin kolme aikuista naista pitelemään aloilla, että lopetti minun raapimisen ja lyömisen. Saattoi myös sylkeä ruokaa päälle yms. Ääritapauksia löytyy jo melko pienistäkin lapsista, mikä on äärettömän surullista.
Sellainen on täysin mahdollista että poika halusi kotiin koulukiusaamisen takia, ja poliisit haluttiin kouluun estämään että poika ei lähde kotiin. Haluttiin näkyvyyttä asialle kutsumalla poliisit kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja. Täytyy uskaltaa sanoa lapselle EI.
Mitäs jos se lapsi pimahti, kun opettaja ahdisteli seksuaalisesti? Tuskin tällä pastalla kukaan tietää mikä tapaus se on ollut.
Mutta oli miten oli, tuollaisten helposti pimahtavien häiriköiden paikka ei ole "normaaliluokalla". Oli sit mt-ongelmia, neurologisia oireita tai laiminlyönnistä johtuvia aggressioita tai häiriköintejä, niin pitääkö sairastuttaa koko luokka? Ei häiriökäyttäytymistä ns. vertaispaineella pois saada, muutenhan tommosia ei olisi!
Vierailija kirjoitti:
Mutta oli miten oli, tuollaisten helposti pimahtavien häiriköiden paikka ei ole "normaaliluokalla". Oli sit mt-ongelmia, neurologisia oireita tai laiminlyönnistä johtuvia aggressioita tai häiriköintejä, niin pitääkö sairastuttaa koko luokka? Ei häiriökäyttäytymistä ns. vertaispaineella pois saada, muutenhan tommosia ei olisi!
Ei ole ei, mutta sinne normaaliluokkaan ja -kouluun ne vaan menee, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Pääsevätkö nämäkään tapaukset edes tutkimuskäynnille mielenterveyspalveluihin? Vai onko peräti niin, että vanhemmat eivät päästä, vaikka koulu suosittelisikin?