IS: 8-vuotias poika raivostui keskisuomalaisessa koulussa – paikalle piti hälyttää poliisi

Pakko lisätä tuohon, että 80-luvulla kaikki on ollut toisin. Se mikä oli toisin, oli uutiskynnys. Uuutisissa ei kerrottu mitään tuollaista. Ei edes paikallisuutisissa ja someahan ei ollut. Huhut kulki kylillä, mutta ne eivät levinneet laajaan tietoisuuteen ja niiden paikkansa pitävyyttä ei voinut tietää. Eli kun tuollainen tapahtui, tieto siitä eilevinnyt mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisi tuokin lapsi rauhoittunut kun olisi otettu korvasta kiinni ja viety jäähylle.

Tähän on tultu kun ei saa kurittaa fyysisesti. Lapset hyppii silmille.

Minua on otettu tukasta kiinni ja kyllä se vähän himmasi hölmöilyjä kun tiesi että tulee rangaistus joka tuntuu. Eikä minuakaan hakattu tai revitty hiuksista vaan napakka tukkapölly. Mitään traumoja ei jäänyt ja olin ja olen edelleen sitä mieltä että se oli minulle ihan oikein. En tiedä missä olisin nyt ilman kunnon kuria.

Olen itse nyt kolmen lapsen äiti ja lapsia en kurita fyysisesti koska laki kieltää. Tiedän jo nyt että metsään mennään noiden kanssa. Yksi istuu parasta aikaa jäähyllä minun vieressä tuossa (oliko jäähykin muuten kiellettyjen konstien listalla..). Tehokkaampi keino olisi ollut tukkapölly kun kiusaa jatkuvasti toisia sisaruksia.

On palkittu, on kehuttu ja kannustettu. Tässä tulos!

Apu lapsen väkivaltaan on siis väkivalta? Mitä lapsi tästä oppii, sen että on pakko totella koska muuten saa selkäänsä. Ja se kuka on isoin ja vahvin on se joka päättää. Pienempiään saa siis ihan vapaasti hakata. Koska sillä kuka on isoin on valta. Väkivalta on ihan ok.

Omani olen saanut tottelemaan ihan ilman väkivaltaa. Juu, yksi on kovapää, jota on saanut kasvattaa ihan urakalla. Muutaman kerran olis tehnyt mieli antaa tukkapöllyä, mutta en ole sitä tehnyt. Ja kyllä tuo on oppinut, vaikka välillä on tehnyt mieli lyödä omaa päätä seinään kun on sanottu jo tuhat kertaa ja vieläkään ei ole mennyt perille.  Perille meni ehkä siinä 1500 sanomisen ja rangaistuksen jälkeen. Sellaista se on, lasten kasvatus. Loputon urakka, ei helppoa. Väkivalta ei kuitenkaan ole ratkaisu. Se yleensä kostautuu jossain vaiheessa. Kurin saa ilman sitäkin, tosin se on se vaikeampi tie. Mutta loppupeleissä se parempi.

Apu lapsen väkivaltaan on sanoa lässyttää 1500 kertaa? Ei käy. Väkivaltainen lapsi pitää pysäyttää juuri siihen paikkaan millä keinolla tahansa. Uhreille pitää taata, ettei väkivalta toistu. Väkivaltaisen lapsen kohtaloa aletaan pohtia vasta sitten, kun muut ovat turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsista voi entistä huonommin, eikä Suomella ole varaa auttaa näitä lapsia ja perheitä. Ennalta ehkäisevää apua ei ole saatavissa. Lapsen terapiaan tai perheterapiaan on vuosien jono. Lopulta tulee sitten huostaanotto kun tilanne on tarpeeksi paha. Kustannuksista huolimatta senkin vaikuttavuus on huono, pahimmillaan negatiivinen.

Huostaanotto tarpeeksi ajoissa, jotta lapsi voidaan pelastaa ennen kuin hän voi näin huonosti. Mutta ei, lain mukaan perhettä täytyy tukea ja tukea ja tukea, vaikka monessa tällaisessa perheessä älyllinen kapasiteetti ei riitä siihen että ymmärtäisi että jotakin pitää muuttaa ja että kykenisi muutokseen. Tai sitten päihteet vievät, ja lasten annetaan olla kotona koska voihan olla että tällä kertaa ei heitä laiminlyödäkään.

Aivan älytöntä ja naurettavaa meininkiä! Se ei todellakaan mene niin että omat vanhemmat olisivat ne parhaat lapselleen.

T. Th

Mitä näistä huutolaislapsista sitten kasvaa? Joista kukaan ei välitä oikeasti. Niin kauan, kun he itse yrittävät pitää hoitaa sinne kotiin.

Mistä päättelet, että sijaisperheissä ei välitetä sijaislapsista oikeasti? Joskus ne lapset vain voivat niin huonosti tullessaan, että heitä voi olla mahdotonta rakastaa. Tämän minä haluaisin ehkäistä sillä, että lapset pääsisivät kasvattamaan kyvyttömästä perheestä ajoissa pois.

Kyvyttömistä kenen mielestä? Perustatko oikein instanssin tutkimaan kuka on kyvytön ja kuka vain näyttää siltä. Meillä on jo sellainen instanssi eli lastensuojelu, ja jos se ei vie lasta pois, niin se tarkoittaa sitä, ettei ne vanhemmat ole niin huonoja että niin voisi tehdä.

80-luvulla ei ainakaan ollut peremmin. Silloin nuorisorikolliset saivat pahoinpidellä luokkatovereita koulussa ilman, että kukaan olisi puuttunut millään tavalla. Väkivalta oli osa koululaisten arkea ihan toisella tavalla kuin nykyään. Nuorten psyykkisiä ongelmia ollut, koska niitä ei tunnistettu. AU-lapsilta ja niiltä, joiden vanhemmat olivat eronneet, ei edes odotettu mitään.

Vierailija kirjoitti:

No miksi et ole joutunut oikeuteen ja saanut potkuja, jos kerran olet pitänut oppilaasta kiinni? Joku pelkuri-opettaja tuossa joku sivu takaperin väitti, ettei riehuvaan oppilaaseen saa koskea ja aina pitää soittaa poliisi.

En usko, että opettajia on tuomittu, mutta syyttäjä on vienyt kiinnipitämisiä hoviin ja korkeimpaan oikeuteen asti. Opettajalle se tarkoittaa maineen menetystä ja uran loppua, ainakin jos haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Ei paljon lohduta, että saa vapauttavan päätöksen vuosien päästä. Riski ja kustannukset pitkittyvästä oikeudenkäynnissä on myös kokonaan opettaja itsensä kannettava, eikä työnantaja maksa niitä. Nyt opettajille järjestetään koulutuksia turvallisesta kiinnipitämisestä, mikä nostaa vaatimuksia ja kynnystä spontaaneihin reaktioihin entisestään.

Isäni koulussa oli 30-luvulla joku poika iskenyt tyttöä halolla päähän. Tyttö ei kuulemma koskaan enää nähnyt tervettä päivää. Tuohon aikaan itse asiassa kouluissa tapahtui ja paljon. Ei silloin ihmiset joutaneet töiltään kasvattamaan ja ylivilkkaita pentuja oli koulut täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

– Raivokohtauksen saaneen henkilön voimat moninkertaistuvat, iästä ja koosta riippumatta. Yksi opettaja ei pysty pitämään tällaista oppilasta kiinni. Kiinnipitotilanteessa tarvittiin useampia henkilöitä.

Mitä vitun mikkihiiriä siellä koulussa on töissä, kun ei pikkupoikaa saa kuriin. Nykymaailma on surkuhupaisan munaton.

Ainakin minä olen sellainen mikkihiiri, että kiireettömissä tapauksissa jättäisin räkänokan rauhoittelun suosiolla poliisin ongelmaksi. Opettajan toimintaa tarkkaillaan näissä tilanteissa todella tarkalla suurennuslasilla ja oikeuskäytäntö on osoittanut, että pahoinpitelyn kynnys on matalalla. Lähtisitkö itse mielelläsi käräjille ruotimaan voimankäyttöä opiskelijalle pipiin johtaneen tilanteen vuoksi, kun jutun ratkaiseva henkilö ei välttämättä ole koskaan joutunut elävässä elämässä painimaan asiakkaan kanssa? Siinä on helposti ennakkoasenteena se, että kyllä nyt tuon ikäinen olisi pitänyt rauhoitella ilman kolhuja, joten annetaan penaltia muistutukseksi.

Opettajan velvollisuuksiin kuuluu puuttua oppilaiden väkivaltaiseen käytökseen, jos siitä on vaaraa itselle tai muille. Sitä voi yrittää kiertää horisemalla käräjistä sun muista, mutta niin se vain on. Samalla tavallahan hoitajien tehtävä on hoitaa potilaita, mutta valitettavasti he joutuvat myös puuttumaan akuutisti väkivaltaisiin tilanteisiin. Mikä opettaja se sellainen on, joka katsoo vieressä kun toinen oppilas hakkaa toisen päätä lattiaan ja horisee, että "soitan poliisit", mutta ei tee itse mitään? Paskahousu sellainen on.  Kyllä sen opettajankin on tultava sieltä norsunluutornistaan alas ja kyettävä puuttumaan uhkaaviin tilanteisiin, vaikka opetus se päätehtävä olisikin. Nollatoleranssi väkivallalle, mutta koska maailma on mitä on, opettajille kannattaisi opettaa hieman väkivaltaisen oppilaan kohtaamista ja hallintaotteita.

Opettajana pitäisin tärkeänä myös laillista oikeutta käyttää hallintaotteita ja niihin liittyen olisi myös koulutus paikallaan. Ei voi vaatia, että opettaja tarttuu oppilaaseen tietäen, että saattaa saada siitä syytteen. Eli tässä kohtaa tarvitaan lakiin muutos. Ja nimenomaan siis vain tarvittaessa toisten tai riehujan oman turvallisuuden takia ja vain tarvittavasti voimaa käyttäen, eli ei oman tunnetilan purkamiseksi tms. asiatonta. Tällä hetkellä kun ei ole oikeutta edes asialliseen rajoittamiseen fyysisesti. Jos tulee jälki, olet käräjillä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on 170cm pitkä kutosluokkalainen

Minä olin myös 170cm 12 vuotiaana.

Ja kyllä nuo ap.n esimerkit ovat totisinta totta integraation myötä. Autismin kirjon lapset ovat normiluokilla ja vaikka asiaa ei julkisesti tunnusteta, monet ovat erittäin väkivaltaisia jos heillä on myös älyllinen kehitysvamma lisäksi

Kyllä meillä ainakin 90-luvulla esimerkiksi erään pojan pää lyötiin ikkunasta läpi. Erityisopettajia ei ollut ja kouluterveydenhoitajakin vain kerran viikossa koululla koska kaikesta piti säästää. Itsekin jouduin kokemaan joidenkin poikien taholta väkivaltaa vaikka olin pieni hento tyttö, esimerkiksi kerran heitettiin niskalenkillä lumihankeen ja muistan että se sattui aika älyttömästi, ilman lähti pihalle enkä saanut hetkeen henkeä. Ja kaikki koulussani oli ihan kantasuomalaisia ja tämä tapahtui pienellä paikkakunnalla.

Meininki siis tuskin on miksikään muuttunut. Samaan aikaan kuitenkin opettajan mahdollisuudet puuttua ongelmiin on entistäkin pienemmät ja vanhemmat voivat jopa estää lapsensa laittamisen erityisopetukseen tai tutkimuksiin. Siinä kohtaa ei auta tehdä mitään muuta kuin lastensuojeluilmoituksia toisensa perään ja toivoa että joku puuttuu tilanteeseen jossain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa että oma tyttö on kohta näissä uutisissa kunhan kouluun pääsee.

Käyttäytynyt aggressiivisesti jo ihan pienestä pitäen päiväkodissa, nyt pääsemässä psykologille, koska kiire saada ennen vuoden päästä alkavaa eskaria joku selvyys, miten tyttöä voi auttaa ettei piekse ja pelottele eskarikavereita, kun valvovia aikuisia on vähemmän suhteessa lapsimäärään. On ikäistään pidempi ja isompi, siksikin vaikeasti päiväkodin henkilökunnan hallittavissa. Ja käyttäytyy aggressiivisesti vain päiväkodissa, kotona on "normihaastava". Ei käyttäydy väkivaltaisesti kotioloissa.

Meillä ei käytetä alkoholia eikä muitakaan päihteitä, lapsilla on tarkat rajat ja rutiinit. Tytöllä on monta rakastavaa aikuista ympärillä vapaa-ajalla.

Elto sanoi että tyttö on tosi fiksu ja osaa olla myös aivan ihana, mutta että tytön "sielu" on rikki jostain syystä ja aiheuttaa pahaa oloa ja se pitäisi saada nyt korjattua...

Kerron omat muistoni, josse toisi hiukan listää uskoa. Tärkeää on pitää mielessä, että lapsi haluaisi olla hyvä ja kiltti. Ongelma on heikoissa taidoissa ja väärissä tavoissa. Noin pienet eivät onneksi vielä saa paljon fyysistä vahinkoa aikaan.

Meillä auttoi esikoulu- ja alakouluikäisen lapsen kanssa puhuminen. Pyysimme opettajaa kertomaan pienistäkin tapahtumista, vastasimme viesteihin kohteliaasti ja tuimme opettajan päätöksiä esim. poistaa luokasta. Sitten pohdimme lapsen kanssa kotona, mitä tapahtui ja miten sen voisi välttää. Vaikein ongelma olivat kaverit, jotka tahallaan tönivät sitä, joka helpoimmin otti pultit. Mietimme yhdessä näitä tilanteita ja miten päästä niistä pois ilman väkivalta. Ensin pitää osata olla vastaamatta odotetulla tavalla, vaikka suututtaa, ja sitten välttää suuttumasta ollenkaan.

Muutama vuosi meni, niin lapsi palasi kokonaan "normaaliksi", ja sitten vielä muutama, ettei kukaan enää muistellut vanhoja. Murrosikäkin meni ongelmitta. Opettajat suhtautuvat myönteisesti siihen, että kotona edes yritetään muuttaa lapsen käytöstä. Sitä en tiedä, oliko kaikella puhumisella vaikutusta, mutta ainakaan ei lapsi (eikä opettaja) joutunut painimaan yksin ongelmien kanssa. Mitä olen myöhemmin omista kokemusista kerrottuani huomannut, niin aika monelle tavisperheellä on ollut tällaisia ohimeneviä ongelmia yhden lapsen kanssa, vaikkei niistä puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsista voi entistä huonommin, eikä Suomella ole varaa auttaa näitä lapsia ja perheitä. Ennalta ehkäisevää apua ei ole saatavissa. Lapsen terapiaan tai perheterapiaan on vuosien jono. Lopulta tulee sitten huostaanotto kun tilanne on tarpeeksi paha. Kustannuksista huolimatta senkin vaikuttavuus on huono, pahimmillaan negatiivinen.

Huostaanotto tarpeeksi ajoissa, jotta lapsi voidaan pelastaa ennen kuin hän voi näin huonosti. Mutta ei, lain mukaan perhettä täytyy tukea ja tukea ja tukea, vaikka monessa tällaisessa perheessä älyllinen kapasiteetti ei riitä siihen että ymmärtäisi että jotakin pitää muuttaa ja että kykenisi muutokseen. Tai sitten päihteet vievät, ja lasten annetaan olla kotona koska voihan olla että tällä kertaa ei heitä laiminlyödäkään.

Aivan älytöntä ja naurettavaa meininkiä! Se ei todellakaan mene niin että omat vanhemmat olisivat ne parhaat lapselleen.

T. Th

Mitä näistä huutolaislapsista sitten kasvaa? Joista kukaan ei välitä oikeasti. Niin kauan, kun he itse yrittävät pitää hoitaa sinne kotiin.

Mistä päättelet, että sijaisperheissä ei välitetä sijaislapsista oikeasti? Joskus ne lapset vain voivat niin huonosti tullessaan, että heitä voi olla mahdotonta rakastaa. Tämän minä haluaisin ehkäistä sillä, että lapset pääsisivät kasvattamaan kyvyttömästä perheestä ajoissa pois.

Kyvyttömistä kenen mielestä? Perustatko oikein instanssin tutkimaan kuka on kyvytön ja kuka vain näyttää siltä. Meillä on jo sellainen instanssi eli lastensuojelu, ja jos se ei vie lasta pois, niin se tarkoittaa sitä, ettei ne vanhemmat ole niin huonoja että niin voisi tehdä.

Voi kuule. Raha on yksi juttu. Päättäjiltä voi tulla huhtikuussa ukaasi, ettei tänä vuonna saa tulla enää yhtään huostaanottoa. Lisäksi vanhemmat ovat hyvin tietoisia oikeuksistaan, toimenpiteitä voidaan vitkuttaa ja vaikeuttaa vaikka kuinka kauan. Tai sitten sossuja ei vain kiinnosta, koska ovat ylityöllistettyjä.

...ja mistä jotkut päättelee, että kyseessä oli kantasuomalainen valkoroska? Keski-Suomessa on myös maahanmuuttajia.

Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.

Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsista voi entistä huonommin, eikä Suomella ole varaa auttaa näitä lapsia ja perheitä. Ennalta ehkäisevää apua ei ole saatavissa. Lapsen terapiaan tai perheterapiaan on vuosien jono. Lopulta tulee sitten huostaanotto kun tilanne on tarpeeksi paha. Kustannuksista huolimatta senkin vaikuttavuus on huono, pahimmillaan negatiivinen.

Huostaanotto tarpeeksi ajoissa, jotta lapsi voidaan pelastaa ennen kuin hän voi näin huonosti. Mutta ei, lain mukaan perhettä täytyy tukea ja tukea ja tukea, vaikka monessa tällaisessa perheessä älyllinen kapasiteetti ei riitä siihen että ymmärtäisi että jotakin pitää muuttaa ja että kykenisi muutokseen. Tai sitten päihteet vievät, ja lasten annetaan olla kotona koska voihan olla että tällä kertaa ei heitä laiminlyödäkään.

Aivan älytöntä ja naurettavaa meininkiä! Se ei todellakaan mene niin että omat vanhemmat olisivat ne parhaat lapselleen.

T. Th

Entä jos lapsen oireiluun ei löydy syytä vanhemmista? Huostaan vaan niinkö? Tiedäthän, että huostaanotettujen kuolleisuus on kolminkertainen verrattuna omassa huonossakin perheessä asuneeseen verrattuna. Saatika sitten, kun se sijaisperhekään ei ole välttämättä lopullinen vaan lapsi laitetaan pois, ja uuteen perheeseen/laitokseen. Huoh.

Suurimmaksi osaksi on vanhempien syytä. Tottakai lapsi voi muutenkin sairastua mieleltään, mutta se on huomattavasti harvinaisempaa. Jos se huostaanotto tapahtuisi riittävän ajoissa, ettei lapsi olisi jo aivan rikki, ei tultaisi siihen että sijaisperhekään ei pärjää lapsen kanssa.

T. Th

Ja mitkä ne lain hyväksymät perusteet sinulla siihen huostaanottoon silloin olisi? Entä jos lapsi sairastuu muusta syystä esim. Vanhemman kuolema, koulukiusaaminen (nuorten osastolla hyvin yleinen syy). Entä sitten esim. Asperger tai Tourette? Vaikeimpia tapauksia on koulussa yleisesti pidetty vain huonosti kasvatettuna. Ei tapaukset ole lainkaan niin yksinkertaisia, kuin sinä luulet. Eikä huostaanotto ole mikään ihmelääke mihinkään.

Kiitos sinulle. Helpottaa omaa tuskaani edes vähän kun tiedän, että joku ymmärtää.

t.autistin äiti

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.

Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

 suurimmalla osalla autisteista on todettavissa älyllinen kehitysvammaisuus.

Täällä monet purkavat samanlaista pahaa oloaan, ihan kirjoittamalla ihan järkyttävää paskaa. Vertaa: älyvapaa kommentti luokassa kesken oppitunnin tai kirjoitettuna jollekin palstalle. Samanlaista negatiivista huomionhakua.

Otsikon tiimoilta hyvin harvalla on ollut mitään oikeasti järkevää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosluokkalainen puhuu jo itsensä tappamisesta, mistä on siis saanut idean sellaiseen "vaihtoehtoon"?

Ei todellakaan ole mitenkään harvinaista. Muistan itsellänikin olleen "itsemurhapuheita" tietyssä iässä lapsena, kun olin jostain syystä pahasti pois tolaltani. Ja olin / olen siis psyykkisesti terve.

Tuon ikäinen lapsi ei tosin ymmärrä, mitä itsemurha todella tarkoittaa. Kyse on siitä, että lapsen tunnetila on täysin sietämätön (usein hänen on lisäksi vaikea tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan). Puhe itsensä tappamisesta on lapsen hätähuuto: "haluan pois tästä sietämättömän pahasta olosta!" Jos aikuinen alkaa tuossa tilanteessa kauhistella ja käskee lopettamaan moiset puheet, lapsi ahdistuu entistä enemmän. Parempi olisi pyrkiä rauhoittamaan lapsen tunnetilaa ja lapsen rauhoituttua puhua asiasta, opetella yhdessä ns. tunnetaitoja.

Itsemurhapuheita voi siis olla myös täysin terveillä ja häiriintymättömillä lapsilla tietyssä iässä. Mutta se on AINA "hätähuuto", johon aikuisen täytyy reagoida. Lapsi ei opi tunteiden tunnistamista ja säätelyä itsestään, vaan tarvitsee siihen aikuisen apua.

Masentuneet ja muuten psyykkisesti sairaat ja hyvin pahoinvoivat lapset ovat toki asia erikseen - heillä puheet itsensä vahingoittamisesta voivat olla täyttä totta :(

Reps. Aika tragikoomisen kuuloisia hälyjä. x'DD

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.

Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

Kokemuksesta sanon, että lapsesi ei tule lakien takia saamaan edes apua ajoissa. Nykyään lait ovat niin tiukkoja, että ei saa edes pitää kiinni väkivaltaista lasta, ettei tule syytettä. Joten opettajat ja hoitohenkilökunta eivät uskalla puuttua ja itseään suojatakseen antavat lapsen tehdä mitä tahansa ja silmä kirkkaana raportoivat, "ettei minun aikana ainakaan ongelmia ollut". Kun homma räjähtää silmille, alkaa paljastua monenlaista vahingontekoa, mitä lapsi on tehnyt. Ja pahinta tässä on, että se ei todellakaan ole lapselle hyväksi, koska ongelmiin ei voida näin puuttua. Mutta niin itsekin teen, koska en halua istua oikeudessa. En uskalla henkilökuntana pitää rajoja, vaan annan tällaisen lapsen riehua ja hajottaa tavaroita ja lyödä muita, koska jos ilman sen kymmeniä lupakaavakkeita menen puuttumaan tilanteeseen, olen oikeudessa istumassa syytettynä alaikäisen luvattomasta kiinnipidosta ja itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli todella paha mieli tuosta IS:n jutusta. Oma 8v lapseni on autistinen (ei kuitenkaan kehitysvammainen). Pelkään, että jutussa kerrotut esimerkit ovat jonain päivänä totta meidän kohdallamme :( Lapsi on raivostuessaan arvaamaton ja koulussa on jo ollut monia hankalia tilanteita.

Olemme ns. "hyvä perhe". Kyllä tällaista voi sattua kenelle tahansa. Esimerkiksi autismi on synnynnäinen neuropsykiatrinen häiriö, se ei johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

Kokemuksesta sanon, että lapsesi ei tule lakien takia saamaan edes apua ajoissa. Nykyään lait ovat niin tiukkoja, että ei saa edes pitää kiinni väkivaltaista lasta, ettei tule syytettä. Joten opettajat ja hoitohenkilökunta eivät uskalla puuttua ja itseään suojatakseen antavat lapsen tehdä mitä tahansa ja silmä kirkkaana raportoivat, "ettei minun aikana ainakaan ongelmia ollut". Kun homma räjähtää silmille, alkaa paljastua monenlaista vahingontekoa, mitä lapsi on tehnyt. Ja pahinta tässä on, että se ei todellakaan ole lapselle hyväksi, koska ongelmiin ei voida näin puuttua. Mutta niin itsekin teen, koska en halua istua oikeudessa. En uskalla henkilökuntana pitää rajoja, vaan annan tällaisen lapsen riehua ja hajottaa tavaroita ja lyödä muita, koska jos ilman sen kymmeniä lupakaavakkeita menen puuttumaan tilanteeseen, olen oikeudessa istumassa syytettynä alaikäisen luvattomasta kiinnipidosta ja itsemääräämisoikeuteen puuttumisesta.

Olen siis tuon lainaamasi viestin kirjoittaja.

Kuvaamasi ei onneksi ainakaan meidän kohdalla pidä paikkaansa. Opettaja ja koulun muu henkilökunta ovat kyllä ottaneet asian hyvin tosissaan. Lapsen riehumista ei siis todellakaan katsota läpi sormien. Lapsi on myös asianmukaisessa neurologin hoidossa ja terapiassa. Nyt on etsinnässä sopiva lääkitys.

Asioihin siis on puututtu.

Ja haluan vielä korostaa, ettei lapsi tietenkään koko aikaa ole sekopäisenä riehuva raivopää. Olen yleensä toiveikas lapsen tulevaisuuden suhteen, koska hän on saanut apua ja tukea ajoissa ja koska hänen oppimiskykynsä on hyvä. Nämä IS:n jutun tyyppiset jutut ja ihmisten tietämättömät kommentit vaan aina saavat omat pelkoni heräämään :( Ei pitäis lukea niitä...