Miksi armeijan käymättä jättäminen menee joidenkin tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Tietyllä ihmistyypillä menee tunteisiin kaikki sellainen, joka ei ole norminmukaista tai noudata heidän omaa käsitystään "oikeasta" elämästä. Jotkut eivät siis vain kestä sitä, jos joku jättää armeijan käymättä, lapset hankkimatta, valitsee kerrostalossa vuokralla asumisen omakotitalon sijaan, eroaa kirkosta, ei mene naimisiin tai päättää muuttaa asumaan ulkomaille. Näitä ihmisiä ei löydy pelkästään maaseudun pienistä piireistä, vaan kyllä Kallion hipsteritkin osaavat tuomita, jos joku esim. on uskovainen tai kuuntelee mieluummin Popedaa ja Suvi Teräsniskaa kuin Frank Zappaa ja jotain undeground-kapakkajazzbändiä. Huono itsetunto ja kyvyttömyys sietää erilaisuutta, siinä avaimet tähän mentaliteettiin.

Itse olen muuten tehnyt nuo kaikki paitsi ulkomailla en ole vielä asunut. Olen myös ollut muutaman vuoden työtön ihan tarkoituksella, enkä ole edes hakenut töitä. Tosin kyllästyin siihen ja nyt opiskelen.

Eniten ärtymystä aiheutti työttömänä oleminen ja intin käymättä jättäminen. Yllättäen eniten niiden taholta, jotka eivät yhtään tykkää työstään tai olisi halunnut olla armeijassa, mutta ei ollut pokkaa tehdä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä aseistakieltäytyjäpellet eivät ymmärrä, ettei sotaa voi valita.

Sota on AINA seurausta ihmisten tekemistä valinnoista. Jos kukaan ei lähde sotimaan ei ole sotaakaan. 

Mitä tarkoittaa "menee tunteisiin"?

Vierailija kirjoitti:

Siivellä elävät ärsyttää.

Niin,armeijahan elää  nimenomaan veronmaksajien siivellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kansalaisvelvollisuudesta. Eli kysymyksesi voisi muotoilla myös niin, että miksi menee tunteisiin, jos joku luistaa omaltaosaltaan yhteisön velvollisuudesta? Miksi menee tunteisiin, jos rikkaat siirtävät omaisuuttaan veroparatiiseihin jne.

T. Vänrikki

Miksi vain miehillä on kansalaisvelvollisuus? Mikä on naisten kansalaisvelvollisuus?

Tätä voi tietysti pohtia, mutta kuten tiedämme suomi on demokraattinen maa ja eduskunta on asian näin päättänyt. Tokihan rikkaallakin on omasta mielestään oikeus lopettaa verojen maksu suomeen, jos hän on jo elämsä aikana maksanut mijoonia euroja veroja tänne ja toiset vaan elää sosiaalituilla.

Armeja ja sotiminen on ihan oikeasti sellaista puuhaa, että kovin monen naisen fysiikka ei siihen riitä. Pitää pystyä esim marssimaan 30-40 kg varusteet päällä jne. Toki naisille sopivia tehtäviäkin löytyy ja minusta naisten vapaaehtoinen mahdollisuus käydä armeja on ihan ok.

T. Vänrikki

Vertailun vuoksi: 30-40 kiloa vastaa noin 3-4 täyttä  muoviämpärillistä vettä (oikeastaan hiukan enemmänkin,koska nykyiset ämpärit eivät vedä täyttä kymmentä litraa).

Sellaisten,painoltaan vastaavien, kantamusten kanssa ei kyllä taatusti  mitään kovin pitkiä marsseja tehdä.

Sanoisin ,että muutama sata metriä korkeintaan.

Eipä noita selkäreppujakaan paljon niissä uutiskuvissa muuten  ole esim.amerikkalaisten sotilaiden selässä näkynyt.

Eihän toki se täyspakkaus päällä kokoajan hilluta, mutta tarvittaessa on pystyttävä siirtymään paikasta toiseen se päällä kymmeniä kilometrejä ja tätä myös harjoiteltiin. Taisteluvarustus (sisältää mm. Aseen, kypärän, sirpaleliivin, taisteluvyön, jossa lapio, patruunoita ja kaasunaamari) on sitten kokoajan päällä ja se painaa muistaakseni 25 kg. Lisäksi on ryhmäkohtaisia aseita ja varusteita, joiden kantoa voidaan vuorotella. Sitten esim panssarin torjuntamies ottaa tuohon päälle pari sinkoa (10 kg kpl) ja pioneeri 2-3 kpl telamiinaa (10 kg/kpl) mukaan kun lähdetään hyökkäämään. Eli juostaan ja ryömitään tyyliin 3 km umpimetsässä noiden varusteiden kanssa, niin ja kun tavoite on saavutettu, niin ryhmitytään puolustukseen, eli kaivetaan poterot itselle ja miinat mahan ja jäädään odottamaan uutta käskyä. Ei onnistu joka tytöltä (ei kaikilta pojiltakaan). T. Vänrikki

Jos tänne hyökätään, on meillä oltava uskottava puolustus, ettei ihan helpolla vallata. (Viime sidassa vihollinen luuli niin)

Sivari inhottavat siksi, että ovat ikään kuin vapaamatkustajia toisten vaarantaessa oman henkensä ja terveytensä.

Ite oon käyny sivarin. Onhan siitä tullu kuultua lähinnä miehiltä negatiivista palautetta. Naisilta taas pikemminkin positiivista palautetta, joten hatunnosto heille :)

Hienoo on musta ollu se, että oon ollu sotaveteraanien kans paljon tekemisissä ja jotkut heistä ovat kysyneet armeija-asioistani. Oon sit sanonu, et oon käyny sivarin. Vähän pelkäsin heidän reaktiota...et tulisko se perinteinen kulmien kurtistus ja yhtäkkinen kaiken arvon menetys? Osottaisko tylysti ovea ja sanois: "Ulos täältä!" Mut ei, eräs kyseli asiasta uteliaana lisääkin ja toinen sanoi, että tein siellä tärkeää työtä. He suhtautuivat asiaan todella upeasti ja viisaasti.

Mitä sit tulee siihen, et miks armeijan käymättä jättäminen menee joidenkin tunteisiin...Se on hyvin perinteinen kaava siinä jutussa ja miljoonassa muussa jutussa. On lapsia/ei oo lapsia, käy töissä/työtön, on rahaa/ köyhä, on käyny armeijan/ei oo käyny armeijaa, on suhteessa/ ei oo suhdetta jne jne. Se on hassua, et se "paremmassa tilanteessa oleva" moittii sitä ns. huonommassa tilanteessa ja ns. huonomman valinnan tehnyttä. Vaikka paremman valinnan tehneellähän pitäs olla kaikki hyvin? Hänen pitäs olla tyytyväinen omaan tekemiseen, ei häntä pitäs hetkauttaa toisten valinnat?

Oon huomannu, et suvaitsevaisimmat ihmiset ovat yleensä niitä pohjalla olijoita. En tiiä miks, mut niin vain on. Heitä ei "sido" tällaset määritelmät niin paljoa, et onko joku käyny armeijaa tai onko hän nyt millasessa työssä jne. Heitä ei kiinnosta. Eikä muakaan kiinnosta. Ja niin on hyvä. Mulle ihmisissä merkkaa enemmän muut asiat, kuin tollaset tittelit. Mulle ne ei kerro ihmisestä paljoo mitään. Mut ne, joille se mielestään kertoo, siitä suivaantuvat. 

Oletetaanpa, että kaikki naisetkin olisivat sotimassa 18-50 -vuotiaina ja sota kestäisi 5 vuotta.

Kuka hoitaisi lapset, vanhukset, sairaat? Kuka huolehtisi veden, sähkön ja tiedon jakamisesta. Kuka tuottaisi ruokaa ja sotatarvikkeita ja käyttötavaraa?

Ja erityisesti: lapsia ei syntyisi ollenkaan. Kaikille rintamalla oleville naisille laitettaisiin ehkä pakkoehkäisy tai sterilointi.

Järkevintä on, että fyysisesti vahvempi sukupuoli sotii (niin on historiassa ollut lähes aina) ja naiset hoitavat kotirintaman.

Vierailija kirjoitti:

Jos tänne hyökätään, on meillä oltava uskottava puolustus, ettei ihan helpolla vallata. (Viime sidassa vihollinen luuli niin)

Sivari inhottavat siksi, että ovat ikään kuin vapaamatkustajia toisten vaarantaessa oman henkensä ja terveytensä.

Miten se on vapaamatkustamista, että sivari tekee töitä palkatta eli yhteiskunta säästää siinä yhden vuoden palkan. Säästetyn rahan voi käyttää esim. armeijan varusteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä aseistakieltäytyjäpellet eivät ymmärrä, ettei sotaa voi valita.

Sota on AINA seurausta ihmisten tekemistä valinnoista. Jos kukaan ei lähde sotimaan ei ole sotaakaan. 

Sotatilanteeseen ajautuminen on aina  huonosti hoidetun  politiikan  seurausta.

Yksilöt ovat sen jälkeen enää pieniä pelinappuloita suurista asioista,sodan ja rauhan kysymyksistä, päättävien pelissä .

Jos sotaa ei ole,ei kenenkään tarvitse lähteä osallistumaan sen sotimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Oletetaanpa, että kaikki naisetkin olisivat sotimassa 18-50 -vuotiaina ja sota kestäisi 5 vuotta.

Kuka hoitaisi lapset, vanhukset, sairaat? Kuka huolehtisi veden, sähkön ja tiedon jakamisesta. Kuka tuottaisi ruokaa ja sotatarvikkeita ja käyttötavaraa?

Ja erityisesti: lapsia ei syntyisi ollenkaan. Kaikille rintamalla oleville naisille laitettaisiin ehkä pakkoehkäisy tai sterilointi.

Järkevintä on, että fyysisesti vahvempi sukupuoli sotii (niin on historiassa ollut lähes aina) ja naiset hoitavat kotirintaman.

Miksi viittaat historiaan, jos nykyaikana esim. pyörätuolissa oleva 60v nainen voi tuhota kokonaisen kylän salskeita miehiä yhdellä lennokki-iskulla?

Jos joku sanoo olevansa sivari, niin automaattisesti ajattelen, että hän on lusmu. Kuka ottaa töihin lusmun.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo olevansa sivari, niin automaattisesti ajattelen, että hän on lusmu. Kuka ottaa töihin lusmun.

Entä jos tutustuisit ihmisiin enemmän ja uskoisit amiksen röökipaikan juttuja vähemmän? Kaikki sivarituttuni ovat töissä paitsi yksi, joka opiskelee vielä

50 jos sotaan joutuminen on huonon politiikan tulosta, niin kerropa mulle, miten olisi voitu välttää Venäjän hyökkäys Suomeen?

Saksa pyysi ennen sotaa useassa erässä pieniä alueita rajoiltaan. Yhden aina kerrallaan. Niitä suostuttiin antamaan Saksalle, kun yritettiin välttää sota. Lopulta mikään ei riittänyt, vaan Saksa hyökkäsi ja sota alkoi.

Jou kirjoitti:

Ite oon käyny sivarin. Onhan siitä tullu kuultua lähinnä miehiltä negatiivista palautetta. Naisilta taas pikemminkin positiivista palautetta, joten hatunnosto heille :)

Hienoo on musta ollu se, että oon ollu sotaveteraanien kans paljon tekemisissä ja jotkut heistä ovat kysyneet armeija-asioistani. Oon sit sanonu, et oon käyny sivarin. Vähän pelkäsin heidän reaktiota...et tulisko se perinteinen kulmien kurtistus ja yhtäkkinen kaiken arvon menetys? Osottaisko tylysti ovea ja sanois: "Ulos täältä!" Mut ei, eräs kyseli asiasta uteliaana lisääkin ja toinen sanoi, että tein siellä tärkeää työtä. He suhtautuivat asiaan todella upeasti ja viisaasti.

Mitä sit tulee siihen, et miks armeijan käymättä jättäminen menee joidenkin tunteisiin...Se on hyvin perinteinen kaava siinä jutussa ja miljoonassa muussa jutussa. On lapsia/ei oo lapsia, käy töissä/työtön, on rahaa/ köyhä, on käyny armeijan/ei oo käyny armeijaa, on suhteessa/ ei oo suhdetta jne jne. Se on hassua, et se "paremmassa tilanteessa oleva" moittii sitä ns. huonommassa tilanteessa ja ns. huonomman valinnan tehnyttä. Vaikka paremman valinnan tehneellähän pitäs olla kaikki hyvin? Hänen pitäs olla tyytyväinen omaan tekemiseen, ei häntä pitäs hetkauttaa toisten valinnat?

Oon huomannu, et suvaitsevaisimmat ihmiset ovat yleensä niitä pohjalla olijoita. En tiiä miks, mut niin vain on. Heitä ei "sido" tällaset määritelmät niin paljoa, et onko joku käyny armeijaa tai onko hän nyt millasessa työssä jne. Heitä ei kiinnosta. Eikä muakaan kiinnosta. Ja niin on hyvä. Mulle ihmisissä merkkaa enemmän muut asiat, kuin tollaset tittelit. Mulle ne ei kerro ihmisestä paljoo mitään. Mut ne, joille se mielestään kertoo, siitä suivaantuvat. 

Tämä! Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo olevansa sivari, niin automaattisesti ajattelen, että hän on lusmu. Kuka ottaa töihin lusmun.

Jos joku on käyny armeijan, niin automaattisesti ajattelen, että hän on sotahullu ja omilla aivoillaan ajattelematon lammas. Kuka ottaa töihin sotahullun ja omilla aivoillaan ajattelemattoman lampaan.

xD Kivaa aattelua täällä tyypeillä. Pieni vinkki: Ihmisiä on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos tänne hyökätään, on meillä oltava uskottava puolustus, ettei ihan helpolla vallata. (Viime sidassa vihollinen luuli niin)

Sivari inhottavat siksi, että ovat ikään kuin vapaamatkustajia toisten vaarantaessa oman henkensä ja terveytensä.

Jos olet asevelvollisuusaikanasi joukko-osastossasi vaarantanut omasi ja muiden hengen ja terveyden,niin silloin olet kyllä todennäköisimmin töpännyt jotain siellä  ja todella pahasti.

Tilastollisesti paljon suurempi riski nuorella miehellä on kuolla siviilissä esim. liikenneonnettomuudessa tai työtapaturman seurauksena,kuin tarkkaan valvotuissa asevelvollisuuden olosuhteissa.

Et siis ole armeijaa käymällä vaarantanut henkeäsi yhtään sen enempää,kuin vaikka rakennustyöläinen tai ammattiautonkuljettaja päivittäin .

Sivareista on yhteiskunnalle jotain pientä  hyötyäkin,asevelvollisuusarmeija sensijaan vain kuluttaa ja vie verovaroja hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletetaanpa, että kaikki naisetkin olisivat sotimassa 18-50 -vuotiaina ja sota kestäisi 5 vuotta.

Kuka hoitaisi lapset, vanhukset, sairaat? Kuka huolehtisi veden, sähkön ja tiedon jakamisesta. Kuka tuottaisi ruokaa ja sotatarvikkeita ja käyttötavaraa?

Ja erityisesti: lapsia ei syntyisi ollenkaan. Kaikille rintamalla oleville naisille laitettaisiin ehkä pakkoehkäisy tai sterilointi.

Järkevintä on, että fyysisesti vahvempi sukupuoli sotii (niin on historiassa ollut lähes aina) ja naiset hoitavat kotirintaman.

No missä siellä Syyriassakaan on nyt se "kotirintama" ?

Elätköhän nyt  ihan tällä vuosisadalla, jos sellaisia oletat jostain nykysodasta vielä löytyvän. 

Kuuluu nykyään  vähän samanlaisiin antiikkikäsitteisiin kuin 'linjavaunu' tai 'gramofooni'...

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo olevansa sivari, niin automaattisesti ajattelen, että hän on lusmu. Kuka ottaa töihin lusmun.

Minä otan, koska olen työnantaja ja olin itsekin sivari ja sain tehdä 13 kk hienoa työtä vanhusten auttamiseksi. Tosi fiksua ja ahkeraa porukkaa noi meidän sivarit ovat olleet. Selvästi kokevat hommat mielekkääksi.

Keskustelussa lienee hiukan virheellisesti vallalla sellainen käsitys, että koko miespuolinen ikäluokka pitäisi kouluttaa aseiden käyttöön. Tuollainen ei ole ollut edes armeijan tavoitteena muutamaan vuosikymmeneen. Toinen väärinkäsitys koskee sivarien statusta — heidät on vapautettu rauhan ajan asevelvollisuudesta. Jos Suomeen tulee sotatila, myös sivarit ovat asevelvollisia, vaikka todennäköisesti heille osoitetaankin jotain siviilihallinnon tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sanoo olevansa sivari, niin automaattisesti ajattelen, että hän on lusmu. Kuka ottaa töihin lusmun.

Niin no sivari on tehnyt työtä sen aikaa kun armeijassa oleva on ollut asepalveluksessa. Jos minä työntekijää olisin etsimässä, niin ei olisi kovin hankala valinta jos tämä olisi ainoa erottava tekijä ja molemmilla olisi muuten olematon työkokemus.