lapsuuden ällöttävät herkut

Joo, eipä tuu muuta lisättävää tähän ketjuun mieleen ku se, et söin jostain syystä suklaatupakat aina paperin kanssa. En siis kuorinu sitä käärettä siitä vaan söin paperinkin, oli muka hyvää.

Samoin tikkareissa, joissa oli semmonen paperinen tikku, söin karkin loputtua sitä tikkua kun se oli mukavasti mössöytynyt ja maistui vielä sille tikkarille.

Paperi oli kai jotain herkkua...

Vierailija kirjoitti:

tikkareissa, joissa oli semmonen paperinen tikku, söin karkin loputtua sitä tikkua kun se oli mukavasti mössöytynyt ja maistui vielä sille tikkarille.

Paperi oli kai jotain herkkua...

Juu, minäkin tein tätä, monesti söin ihan kokonaan sen tikun :D Mikälie puutostila tai muutenvain outo himo... -se joka söi myös vessapaperia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiiva. En uskaltanut syödä paljoa koska äiti sanoi sen kasvattavan tissejä ja olin mielestäni aivan liian nuori saamaan tissit.

Eikä, en kestä!! Joku muukin syönyt hiivaa, luulin että olen ainoa tämän kanssa.

Opiskelin leipuriksi viime vuosikymmenellä ja opettajani söi hiivaa! "Mie sit syön hiivaa, et älkää ihmetelkö." En itse uskaltaisi, eikös siitä maha turpoa..?

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin toisinaan pahimpaan makeannälkään sulatan mikrossa voita, sekoitan siihen sokeria ja vehnäjauhoja, pyörittelen pieniksi taikinapalloiksi ja pistelen suuhun. Vaihtelua saa laittamalla sekaan vaikka kaurahiutaleita tai kaakaojauhetta.

Nää tällaset kuulostaa ällöltä, mutta eipä oo lisäaineita sun muuta kuin mitä vaikkapa karkissa. Itsekin joskus ihan aikuisiällä tämäntyylisiä kyhännyt ja pikkasen hävetti, mutta vahingollisempiakin vaihtoehtoja löytynee.

Mä söin muffinssivuassa lauantaimakkaran ja strösseleitä Namskis! :P

Kettukatkit ja lakkajäätelö

Näkkärin päälle margariinia ja sitten sinappia.

Oli hyvää!

Lama-ajanlapsi

ps. välillä oli leivän päälle jopa sieni-sipulisalaattia, nam!

Sanasol tai joku vastaava appelsiinin makuinen apteekissa myytävä vitamiinilitku oli lapsena suurta herkkua :D

Onko fluoritabletteja edelleen olemassa ja maistuuko ne samalta kuin ennen? Tuli nyt niin elävästi se ihana maku mieleen että voisin vaikka ostaa :D Ihan peestä että se on myrkyllistä...

Miksikä sellaisia pieniä rakeita sanotaan joista tulee ehkä jotain jääteen kaltaista juomaa? Erilaisuuden himoissamme ostimme niitä kaverin kanssa silloin kun muut osti suklaapatukoita ja karkkipusseja... kuivana siis vedettiin purkista.

Hermesetas-makeutustabletit ja kissan maitonapit.

Ananasrengas mihin oli siroteltu runsaasti kaakaojauhetta.

Kulhollinen jäisiä katkarapuja ja siihen päälle reilusti kruunu majoneesia. Ei maistunut enää näin aikuisena ollenkaan hyvältä....

Toi kaurahiutale-maito-sokeri aka. pikapikapuuro!

Kiitos tästä listasta, piti hakea weetabixiä kun tuli niin lapsuus mieleen. Maidolla ja hillolla, namnam :).

Ensimmäisellä luokalla saimme kerran jostain syystä viedä kouluun eväät. Muilla oli ties mitä keksejä ja herkkuja, minulla taas itse kehittelemäni herkkuleipä eli kahden hapankorpun välissä ketsuppia ja keräkaalia. Luomukseni pehmeni jääkaapissa yön aikana, joten käärin siitä rullan.

En muista kenenkään kadehtineen.

Hylamaitoon paloiteltu paahtoleipäviipale. Ihanan limaista leipämaitomössöä, hyyiiii.

Vierailija kirjoitti:

Raakoja kaurahiutaleita, hirveästi sokeria ja vähän maitoa! Sekaisin lasiin ja ääntä kohti!

Penkkivelliä.

Paahdettu jälkiuunileipä sinapilla.

Samarin!

Salaa piti kaapista hakea, ja dippailla sormea sinne pussiin.

Vitamiiniporetabletit, nuolemalla nautittuna.

Kaakaojauhetta (ei siis juomajauhetta), hienoa sokeria ja vettä liraus. Sekoitettiin ja syötiin makeannälkään. Maitokahvin sekaan pilkottiin joko pullasiivu tai rinkeli. Meillä se oli nimeltään soppakuppi. Sitä todellakin syötiin lapsena 50-luvulla aamulla ennen kouluunlähtöä. Aloitin oppikoulun 1960 ja siellä puhuttiin terveellisestä aamupalasta. Vaihdoin kahvin teehen ja pullan voileipään siltä seisomalta. Välillä herkuttelin aamulla maitokaakaolla ja voilla sivellyillä nelikulmaisilla grahamkorpuilla.

Yksi herkku vielä: lätsähtänyt ja hieman liian aikaisin uunista otettu perunajauho-sokerikakku, juuri se tiivis lätsähtänyt osa. Meillä perhe naureskeli, että ei ole likalla kalliit herkut, kun lätsähtänyt kakku on parasta!

Naapurin tytöt sivelivät ruisleipäviipaleen margariinilla ja ripottelivat reilun kerroksen hienoa sokeria päälle. Jos hieno sokeri oli lopussa, niin sitten rivi palasokereita. Kuulen vieläkin korvissani sen hirveän rouskeen, kun he pureskelivat noita sokeripaloja. Sokerin vaihtoehtona oli paksu kerros sinappia. Puistattaa vieläkin!