Lue keskustelun säännöt.
Miksi se että joku valitsee kotiäitiyden uran sijasta, herättää niin monissa niin vihaisia ja katkeria tunteita?
05.10.2016 |
Kotiäitiys tuntuu olevan sellainen valinta, että se on jo halveksuttavampaa kuin esim. juoppona tai työttömänä oleminen? Miksi?
Minulla on 2 lasta, kolmen vuoden ikäerolla ja kolmas tulossa. Ikäeroa kakkoseen tulee liki 3 vuotta. Minulla ei ole työpaikkaa odottamassa, ammatti kylläkin löytyy. Kotonaolovuosia tulee näillä näkymin ainakin n. 10 vuotta. Tämä tuntuu herättävän ihmisissä ääretöntä vihaa ja kiukkua. Onko se kateutta ja katkeruutta? Kun ei itse pysty, kykene tai voi? En usko selityksiin että kotiäiti kuppaa yhteiskuntaa, koska tukimäärät on pienet ja niille tulee sentään vastinetta uusien veronmaksajien muodossa (tämä ei ole mielipidekysymys, vaan fakta), toisin taas kuin esim. työttömät jotka saa paljon isommat tuet ja mitään vastinetta yhteiskunta ei siitä saa ( ja tämä ei ole hyökkäys työttömiä vastaan, minusta työttömien tuet on täysin kohtuulliset ja ne kuuluu hyvinvointiyhteiskuntaan).
Miksi kotiäitiys on niin halveksittua?
Ja nyt haen popparit, koska tiedän että aihe voi synnyttää tosi raakoja tunteita suuressa osassa suomalaisia.
Kommentit (291)
Koska se on vähän sitä, että kustaan kaikkien naisten yhteiseen murokulhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet vertailee kustannuksia väärin ottamalla huomioon pelkästään kotihoidontuen vs. päivähoitomaksut, vaikka nuo ovat vain pisara meressä. Oikeassa kustannus-hyötyvertailussa pitää ottaa huomioon ainakin seuraavat:
- työssäkäyvä pystyy todennäköisemmin kattamaan menonsa palkkatuloilla, kun taas kotiäidin perhe saa todennäköisemmin lisätukia (esim. asumistuki)
- työssäkäyvä maksaa palkastaan veroja
-työssäkäyvä tekee tuottavaa työtä, josta tulee hyötyä yhteiskunnalle. Esim. lastenhoitaja hoittaa työssä ollessaan 4-7 lasta kun taas kotiäiti hoitaa keskimäärin 1-3 lasta. Työssäkäyvä lastenhoitaja tuottaa siten yhteiskunnalle hyötyä hoitamalla 1-6 lasta enemmän kuin kotiäiti.
- työssäkäyvälle kertyy eläkettä kun taas kotiäiti joutuu todennäköisemmin kansaneläkkeen varaan
- pitkään poissa työelämästä ollut kotiäiti joutuu todennäköisemmin työttömäksi ja/tai uudelleen koulutettavaksi. Molemmista tulee kustannuksia yhteiskunnalle.
Kummasti taas unohtui se koko maata vaivaava työttömyysaste. Kun meillä on näin paljon työttömiä, on vain järkevää että äiti/isä hoitaa kotona omansa halvemmalla, jolloin joku lapseton / omansa jo kasvattanut äiti/ isä pääsee niihin töihin, eikä nostele vielä kotihoidontukeakin huomattavasti isompia työttömyystukia asumistuella höystettynä.
Ap
Kaikilla pitää olla vapaus valita töissäkäynnin sijasta kotonaoleminen ja siihen päälle sama raha kuin minkä kotiäiti saa. Kuka muka haluaa käydä töissä ja maksaa toisten kotonalöhöilystä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla pitää olla vapaus valita töissäkäynnin sijasta kotonaoleminen ja siihen päälle sama raha kuin minkä kotiäiti saa. Kuka muka haluaa käydä töissä ja maksaa toisten kotonalöhöilystä?
No toihan olis varmasti ihan fine. Saa olla kotona jos tahtoo,yhteiskunnalta saa 330€ / kk miinus verot.
Jääpä työt sitten paremmin motivoituneemmille, esim minulle. Itsehän pidän myös työstäni ja aion sitä jatkaa kun lapset on isompia. Itse en jäänyt kotiin sen takia että siitä saa 300€/kk "ilmasta rahaa" -jäin siitä huolimatta.
Ap
300 euroa kuussa on ihan sopiva palkka kotiäidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän vastaus kysymykseeni ole sitten melko ilmeinen. Kateus ja katkeruus siitä että kotiäiti pääsee mahdollisesti helpommalla, saa mahdollisesti enemmän tukia yhteiskunnalta ja sokerina kakun päällä hän saa viettää enemmän aikaa lasten ja esim omien harrastustensa parissa.
Mahdollisuus tähän toki on jokaisella äidillä ja isällä. Sitä ei haluta käyttää koska mm. pelätään tulevaisuutta, ei haluta luopua omasta elintasosta, ei itse kestetä sitä kotiäidin/isän arkea, pelätään mitä muut asiasta ajattelee.
Kiitos vastauksista.
Ja sun kommenteissa ja koko aloituksessa ei ole ollenkaan näkyvissä vihaisia tunteita ns. uraäitejä kohtaan? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
Sepä se kun ei mulla ole. Ei kiinnosta kuka hoitaa lapsensa itse ja kuka ei. Ja nuo asiat mitä yllä sanoin, oli vain lyhyt kooste siitä mitä työssäkäyvät äidit täällä kirjoitti/ valitti / vuodatti.
Ap
Sitten kannattaa ehkä miettiä vähän kirjallista ulosantia vielä. "Haen popparit" - mitä muuta se on kuin konfliktin lietsomista?
Joku sanoi toisessa ketjussa että "kotiäidin työpäivä on sama kuin työäidin lomapäivä". Aika tyhjentävästi kuvaa tilannetta. Tästä syystä ainoa asia joka herättää aitoa kiukkua onkin se kun kotiäiti valittaa raskaasta "työstään" työäidille. Ja tosiaankaan kaikille ei ole mahdollinen "valinta" ihan suoraan taloudellisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enemmän sitä, milloin Suomesta on tullut henkisesti ja taloudellisesti niin köyhä maa, ettei täällä ole enää varaa pitää huolta lapsista, jotka ovat kuitenkin se investointi tulevaisuuteen, vaikka ajattelisi vain rahaa. Ja mitä niihin yhteiskunnan varoilla elämisiin tulee, niin kotona lapsiaan hoitavat äidit maksavat niiden työssäkävijöiden laskut loppupeleissä. Ensinnäkin yhden lapsen hoito päiväkodissa maksaa vähän kunnasta riippuen n. 800€/kk, jota eivät maksa tietääkseni lasten vanhemmat, vaan vain pienen osan siitä. Toiseksi yhteiskunnan eli niiden kotoa töihinpalaavien äitienkin on maksettava kaikki ne terapiat, ylimääräiset kouluavustajat ja kaikki muut kulut, jotka ovat seurausta siitä lasten apinatarhoissa säilyttämisestä.
Hyvä esimerkki pettävästä logiikasta.
Kirjoitat, että "yhteiskunta" maksaa. Ek se mitään maksa, vaan veronmaksajat maksaa. Maksan verojen kautta ensin osan oman lapseni päivähoidosta, kotiäitien tuista, koulusta, kouluruuista ja kaikenmaailman terapioista. Veroprosenttini on 30+, joten ihan kivan summan annan kuukausittain valtiolle.
Kotiäiti ei maksa veroja juuri mitään. Kotihoidontuestakin lähtee muutama hassu kymppi-satku, minä maksan parituhatta euroa kuussa veroja.
Siksi sapettaa.
Muuta pois. Jonnekin jossa on pienempi veroprosentti. Siellä joudut sitten maksamaan sen tonnin/kk lasten hoidosta, oletko valmis siihen? Sitten ei sapeta?
No, itse asiassa olen muuttamassa. Sain Pariisista viran, jota sinä et ikinä kykenisi toimittamaan. Palkka on niin hyvä, ettei tonnin päivähoidot paljon hetkauta (eikä edes sitä tarvitse maksaa, kuuluu virkaetuihin, että lapsille on päivähoito).
Tosin tämä on suomalaisen yhteiskunnan yksi ongelma; aivovuoto. Yhteiskunnan rakenteet eivät kestä sitä, että yhteiskunnan varoilla loisivia on yhä enemmän ja niitä, jotka maksavat yhä vähemmän. Osaavaa porukkaa muuttaa ulkomaille koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen enemmän sitä, milloin Suomesta on tullut henkisesti ja taloudellisesti niin köyhä maa, ettei täällä ole enää varaa pitää huolta lapsista, jotka ovat kuitenkin se investointi tulevaisuuteen, vaikka ajattelisi vain rahaa. Ja mitä niihin yhteiskunnan varoilla elämisiin tulee, niin kotona lapsiaan hoitavat äidit maksavat niiden työssäkävijöiden laskut loppupeleissä. Ensinnäkin yhden lapsen hoito päiväkodissa maksaa vähän kunnasta riippuen n. 800€/kk, jota eivät maksa tietääkseni lasten vanhemmat, vaan vain pienen osan siitä. Toiseksi yhteiskunnan eli niiden kotoa töihinpalaavien äitienkin on maksettava kaikki ne terapiat, ylimääräiset kouluavustajat ja kaikki muut kulut, jotka ovat seurausta siitä lasten apinatarhoissa säilyttämisestä.
Hyvä esimerkki pettävästä logiikasta.
Kirjoitat, että "yhteiskunta" maksaa. Ek se mitään maksa, vaan veronmaksajat maksaa. Maksan verojen kautta ensin osan oman lapseni päivähoidosta, kotiäitien tuista, koulusta, kouluruuista ja kaikenmaailman terapioista. Veroprosenttini on 30+, joten ihan kivan summan annan kuukausittain valtiolle.
Kotiäiti ei maksa veroja juuri mitään. Kotihoidontuestakin lähtee muutama hassu kymppi-satku, minä maksan parituhatta euroa kuussa veroja.
Siksi sapettaa.
Muuta pois. Jonnekin jossa on pienempi veroprosentti. Siellä joudut sitten maksamaan sen tonnin/kk lasten hoidosta, oletko valmis siihen? Sitten ei sapeta?
No, itse asiassa olen muuttamassa. Sain Pariisista viran, jota sinä et ikinä kykenisi toimittamaan. Palkka on niin hyvä, ettei tonnin päivähoidot paljon hetkauta (eikä edes sitä tarvitse maksaa, kuuluu virkaetuihin, että lapsille on päivähoito).
Tosin tämä on suomalaisen yhteiskunnan yksi ongelma; aivovuoto. Yhteiskunnan rakenteet eivät kestä sitä, että yhteiskunnan varoilla loisivia on yhä enemmän ja niitä, jotka maksavat yhä vähemmän. Osaavaa porukkaa muuttaa ulkomaille koko ajan.
Totta. Kun lapset ovat aikuisia harkitsen samaa. N, veroprosentti melkein 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kotiäidin vastakoht on aina uraäiti? Väliin mahtuu aika lailla harmaa joukko niitä, jotka käyvät töissä koska on pakko ja jotka eivät koe olevansa uraihmisiä.
Itse kyllä olen uraorientoitunut. Olen nyt toisen lapsen kanssa äitiyslomalla ja täytyy sanoa, että leppoista on. Olin juuri 2,5 tunnin lenkillä, nyt roikun vauva-palstalla, kohta tsekkaan tori.fi:n lastenvaate tarjontaa. Sen jälkeen suunnittelen vähän iltaruokaa. Ja katson netflixiä. Kun käyn töissä, ehdin tehdä edellä mainituista asioista vain yhden (jos käyn lenkillä, en ehdi tehdä ruokaa - mies tekee, tai sitten käydään ravintolassa).
Mulle on ihan sama, miten toiset päivänsä ja elämänsä kuluttavat. Risoo vaan semmonen, että mun pitää verojen myötä toisen loisiminen JA loisijoiden lasten kouluruuat ja hammasraudat maksaa. Minunkin veroprossa on 30 ja risat.
Iloisia ja itseensäuskovia lapsia meilläkin kasvaa. On ihan huuhaata että päivähoidossa käyvät lapset olisivat onnettomia "apinalaumassa kasvaneita" tai "terapian tarpeessa".
Mitä vihaa ja kateutta? En ole törmännyt.
Itse pystyin jäämään kotiin kun nuorin oli jo 15 v. Itse olen yli 40 vuotias. Saan mennä, harrastaa tai mitä huvittaa. Työuraa takana n. 20 vuotta. Ikinä en aio työelämään palata, eikä kukaan minua vihaa tai kadehdi.
Turhaa trollausta.
- entinen insinööri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
150.... tuossa laskemassa unohdit kätevästi sen, että:
1) jos kotiäidillä ei ole työpaikkaa odottamassa, vaihtoehto ei ole korkeapalkkainen työ, vaan työttömyys. Joka maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoidontuki.2) jos kotiäidillä on työpaikka odottamassa, se työ ei jää tekemättä, vaan tilalle palkataan sijainen. Ilman sitä sijaisuutta HÄN olisi työtön ja nostaisi tukia. Hoitovapaasijaisuuden ansiosta hän saa työtä ja arvokasta työkokemusta. Ja maksaa veroja ja ostaa palveluita yms.
Toisin sanoen kannattaa muistaa, että näinä maailmanaikoina ei työpaikkoja ylläpidetä tyhjänä. Jos firma huomaa, että hoitovapaalla olevan duunit voi hoitaa muidenkin voimin, duuni lakkaa aika pian. Yleensä siten pitkän poissaolon ajaksi - joita vuosien äitiyslomat ja hoitovapaan ovat - tilalle palkataan sijainen.
Voisiko kotiäiti olla alunperinkin vaikuttanut työttömyyteensä sillä, että ei olisi jättäytyn kotiin? Kehäpäätelmä?
Tuo sijaisen palkkaaminen on myös kehäpäätelmä. Kyllähän jokaikisen ihmisen työhön lähes aina saataisiin palkattua joku, joka tekee töitä, maksaa veroja, ostaa palveluja. Tällä ajattelulla päästäänkin siihen kehään - Martta jää kotiin ja Liisa tekee Martan työt, maksaa veroja ja ostaa palveluja. Sitten Liisa jää kotiin ja Jaana tulee tilalla, kunnes jää kotiin jne jne. Eihän tällaisessa argumentoinnissa ole mitään järkeä vaan kyse puhtaasti nyt tästä A ja B skenaarion ihmisestä, ilman että Liisoja ja Jaanoja lasketaan mukaan.
Tällaisessa päättelyssähän päinvastoin on järkeä!
Jos halutaan miettiä yhteiskunnan menoja ja verotuloja, ainoa älyllisesti rehellinen tarkastelutapa on tarkastella kokonaisuutta. Mitä tukia yhteiskunta joutuu maksamaan?
- hoitovapaan kohdalla vain sen kotihoidon tuen.
- varhaisen töihinpalaavan äidin kohdalla 700-800 euroa per lapsi (vähintään) todellisia päivähoitokuluja sekä sen työttömänä olevan sijaisen työttömyystuen.
Valtion ja kunnan verotulot sen sijaan pysyvät melko samoina, työtä tekee ja siitä maksaa veroa joko se vakkari tai hänen sijaisensa.
Sijaisen työpanos ja verotuotto halutaan aina näissä keskusteluissa unohtaa, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Miksi?
Mää en ymmärrä sellaisia naisia jotka käyvät jonkun todella vaativan koulutuksen ja sitten jäävät kotiin vuosiksi. Eli aloja joille on vaikea päästä, ja sitten niistä valmistuttuaan on oltava todella paljon töissä että saa sen uran aikaiseksi.
Ura mun mielestä koskettaa enemmän korkeastikoulutettuja, tai yrittäjiä, ei niinkään että uran luomisesta voisi puhua jos joku on prismassa kassalla.
Lääkäri, juristi, ktm tai di alojen naiset jos jäävät vain kotiin niin mielestäni se on mieletöntä resurssien tuhlaamista yhteiskunnan ja yksilön kannalta. Enkä nyt sano etteikö näidenkin alojen naiset voisi ihan hyvin olla kotona vuosi-2v./lapsi, mutta totuushan se on että tuskin on kummoinen liike-elämän taituri jos on 4 lasta ja jokaisesta kotona 3 vuotta.
Mutta ei siinä kotiäitiydessä mielestäni mitään väärää ole, mielelläni itsekin olisin jos olisin sellainen henkilö joka jaksaa askarrella, lukea kirjoja, kulkea kerhoissa jne joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että kotiäidit valittavat että kotiätinä oleminen on rankkaa, vaan yrittävät vain saada jonkinlaista arvostusta osakseen. Tekevät kuitenkin erittäin tärkeää työtä. Sitä on vain tosi vaikea myöntää, kun itse on tehnyt erilaiset valinnat. Kyllä ihmiset ovat kehittymättömiä. Ja miksi miettiä, pääseekö joku elämässä helpommalla? Itsehän olette valintanne tehneet. Elät mitä kylvät. Muita kohtaan kateellisena tai katkerana oleminen on aivan turhaa. Mutta ymmärrän kyllä sen, että se harmittaa kun itse ei ole uskaltanut tehdä samanlaisia valintoja. Kannattaisi suunnata katse peiliin ja miettiä itse mitä elämältään haluaa.
Mitä TÄRKEÄÄ TYÖTÄ ? MItä tärkeää työtä kotiäidit tekevät? Hoitavat lapsiaan? Totta hemmetissä vanhemman tehtävä on hoitaa lastaan. Samaa tekee töissä käyvät äidit.
On erittäin epäkunnioittavaa töissäkäyviä äiteja kohtaan irvailla, että he "eivät uskalla tehdä valintaa jäädä kotiin". Ei se ole mistään uskalluksesta kiinni - usein on kysymys karrikoiden kahdesta asiasta: a) on pakko käydä töissä koska mies ei voi/ halua elättää perhettä yksin tai nainen ei halua olla lompakkoloinen ja/tai b) nainen haluaa käydä töissä kehittääkseen itseään ja elääkseen monipuolista elämää.
Itse en halveksu sitä, että kotiäidit ovat kotona. Halveksun sitä, että eletään toisten rahoilla. Ja en kyllä arvosta tippaakaan sitä, ettei ihmisellä ole mitään halua tehdä elämässään mitään, mikä olisi oikeasti vaativaa.
(ja ei; kotiäitiys ei ole vaativaa. Olen ollut hoitovapaalla kahden lapsen kanssa 2 kuukautta. Siinä ei ole mitään vaativaa. Ihan oikeasti. Joka niin väittää, ei tiedä työnteosta mitään).
Minusta tämä keskustelu on ihan absurdi, eikä kukaan tunnu tekevän oikeaa vertailua naisten kesken, vaan perustelee väitteensä mielipiteellä, ja omalla mielikuvalla siitä, miten asia menee.
Se on totta, että kotihoidontukea nostava vanhempi tuottaa yhteiskunnalle vähemmän kuin työssäkäyvä. Mutta siihen se sitten oikeastaan jää. Meidän verorahojamme ei onneksi voi korvamerkitä, eikä kukaan voi sanoa maksavansa kenenkään elämistä ainakaan kokonaan. Näissä keskusteluissa unohtuu usein kaksi asiaa: mitä kaikkea verorahoin kustannetaan (kuka miettii teiden kunnossapitoa tai lohien istuttamista kun puhuu siitä, mihin hänen kullanarvoiset äyrinsä menevät?) ja miten paljon eli vähän palkansaaja keskimäärin tienaa. Ja jos vielä puhutaan naisvaltaisista aloista, puhutaan vielä pienemmistä palkoista, entistä pienemmistä verotuloista valtiolle. Sitten verrataan Suomea Ruotsiin, jossa totta tosiaan on käytössä paremmin jaetut vanhempainvapaat ja jossa miehet todella käyttävät niitä suomalaisia enemmän. Mutta tiedättekö te, millainen Ruotsin malli muuten on? Jos ette, lopettakaa se vertailu jo tänään.
Toinen outo kommentti kotiäitien suuntaan on, että KUN avioliittosi loppuu ja KUN saat pienen eläkkeen, ja koska olet ollut käyttämättä aivojasi kymmenen vuotta, niin kukaan ei palkkaa sinua. Ja sitten kuitenkaan kotiäiti ei saisi ottaa vastaan yhteiskunnan apua tässä vaiheessa, koska on itse polkunsa valinnut. Se on totta, että äidin koulutustaustalla on väliä, mutta se ei ole se mikä kertoo mikä lapsesta isona tulee. Itsensä paremmaksi tuntevan työssäkäyvän lapsi voi törttöillä liikenteessä jonkun kuoliaaksi ja halvaantua itse niin, ettei enää koskaan tee töitä. Toisaalta kotiäidin lapsesta voi tulla lääkäri. Tai toistaiseksi voi. Jos jatkatte tätä naisten vihaamista ja lokaamista, meiltä katoaa se arvokas suomalaisen yhteiskunnan piirre: mahdollisuus luokkaretkeilyyn.
Ongelma tässä maassa ei ole kotiäidit, vaan asenne kaikkia naisia kohtaan. Ongelma on se, että vanhemmuuden kustannukset kasaantuu ainoastaan äidin työnantajalle ja se, että perheitä ei arvosteta millään alalla. Kaikki toitottavat eläkkeistä, mutta eivät ollenkaan mieti, kuka ne maksaa. Kaikki syyttävät vähemmän koulutettuja naisia palkkakuopista, työnantajien asenteista naisia kohtaan ja aivan kaikesta, mutta eivät mieti itse mitään ratkaisumallia. Tosiasiahan on, että kotihoidontukea nostavat naiset ovat useammin matalammin koulutettuja ja heillä ei ole työpaikkaa johon palata. Kenen syy se sitten loppujen lopuksi on? Ja toisaalta, kaikki eivät voi millään luoda sitä kuuluisaa uraa. Eivät voi vaikka haluaisivat tai eivät edes halua. Tämäkin tuntuu yleisessä keskustelussa olevan ongelma. Peruskoulun käynyt kotiäiti on muiden halveksunnan kohde, sylkykuppi. Mutta miksi yhä useampi jää kelkasta peruskoulun jälkeen? Niin miehet kuin naiset? Eikö se huoleta ollenkaan? Voisiko yleisellä asenneilmapiirillä olla mitään tekemistä asian kanssa?
Jatkan vielä.
Jään usein tällaisia keskusteluketjuja lukiessa miettimään, kuinka monen suomalaisen elämä menee ns. kaavan mukaan ja kuinka monen ei. Tavoite on, että jokaisesta tulee veronmaksaja, kuluttaja, omistaja, ehkä jopa vanhempi.
Ne jotka nyt jäävät kelkasta, ovat viimeisiä laman lapsia. He tulivat aikuisiksi keskellä pahaa taantumaa. Yksilöllä on totta kai iso vastuu itsestään, mutta hyvinvointiyhteiskunnaksi itseään kutsuvalla Suomella on joku vastuu myös siitä, että niin moni putoaa kelkasta. Tämä ei nyt varsinaisesti liity suoraan tähän aiheeseen, muutoin kuin että tämä keskustelu on puolin ja toisin hyvä esimerkki jäätävistä asenteista toisia kohtaan. "Sinä et tee läheskään niin paljon kuin minä!" "No sinä et ikinä tule pääsemään jaloillesi jos jotain sattuu!" Minäminäminä, minun rahani, minun vapauteni valita, minäminäminä.
Miehet korjaavat tämänkin potin. Jos opiskella kotiäitivuosien jälkeen ei saa, eikä kenenkään tarvitse palkata töihin (vaikka ei mitään uraa olisi koskaan luonutkaan), ja mieskin jättää ja lapsista tulee luusereita, niin miksi edes yrittää? Muistakaa, että saatatte täällä vaikuttaa monen hyvin nuoren äidin mielipiteeseen itsestään ja tästä maailmasta. Tässäkään kun ei oikeastaan ole eroteltu sitä, kuinka kauan on liikaa vuosia kotona ja entä jos onkin tehnyt lapsen ennen opiskeluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
150.... tuossa laskemassa unohdit kätevästi sen, että:
1) jos kotiäidillä ei ole työpaikkaa odottamassa, vaihtoehto ei ole korkeapalkkainen työ, vaan työttömyys. Joka maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoidontuki.2) jos kotiäidillä on työpaikka odottamassa, se työ ei jää tekemättä, vaan tilalle palkataan sijainen. Ilman sitä sijaisuutta HÄN olisi työtön ja nostaisi tukia. Hoitovapaasijaisuuden ansiosta hän saa työtä ja arvokasta työkokemusta. Ja maksaa veroja ja ostaa palveluita yms.
Toisin sanoen kannattaa muistaa, että näinä maailmanaikoina ei työpaikkoja ylläpidetä tyhjänä. Jos firma huomaa, että hoitovapaalla olevan duunit voi hoitaa muidenkin voimin, duuni lakkaa aika pian. Yleensä siten pitkän poissaolon ajaksi - joita vuosien äitiyslomat ja hoitovapaan ovat - tilalle palkataan sijainen.
Voisiko kotiäiti olla alunperinkin vaikuttanut työttömyyteensä sillä, että ei olisi jättäytyn kotiin? Kehäpäätelmä?
Tuo sijaisen palkkaaminen on myös kehäpäätelmä. Kyllähän jokaikisen ihmisen työhön lähes aina saataisiin palkattua joku, joka tekee töitä, maksaa veroja, ostaa palveluja. Tällä ajattelulla päästäänkin siihen kehään - Martta jää kotiin ja Liisa tekee Martan työt, maksaa veroja ja ostaa palveluja. Sitten Liisa jää kotiin ja Jaana tulee tilalla, kunnes jää kotiin jne jne. Eihän tällaisessa argumentoinnissa ole mitään järkeä vaan kyse puhtaasti nyt tästä A ja B skenaarion ihmisestä, ilman että Liisoja ja Jaanoja lasketaan mukaan.
Tällaisessa päättelyssähän päinvastoin on järkeä!
Jos halutaan miettiä yhteiskunnan menoja ja verotuloja, ainoa älyllisesti rehellinen tarkastelutapa on tarkastella kokonaisuutta. Mitä tukia yhteiskunta joutuu maksamaan?
- hoitovapaan kohdalla vain sen kotihoidon tuen.
- varhaisen töihinpalaavan äidin kohdalla 700-800 euroa per lapsi (vähintään) todellisia päivähoitokuluja sekä sen työttömänä olevan sijaisen työttömyystuen.Valtion ja kunnan verotulot sen sijaan pysyvät melko samoina, työtä tekee ja siitä maksaa veroa joko se vakkari tai hänen sijaisensa.
Sijaisen työpanos ja verotuotto halutaan aina näissä keskusteluissa unohtaa, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Miksi?
En ole äskeinen. Mutta. Mitä syvemmästä asiantuntemuksesta puhutaan, sitä pahemmin nämä sijaisuudet halvauttavat koko organisaation. Pahimmassa tapauksessa sijainen saadaan ajettua sisään töihin siinä vaiheessa, kun sijaistettava palaa.
Ja vaikka puhuttaisiin paljon toistoa sisältävästä hoiva- tai opetustyöstä, ketjuttuneet sijaisuudet aiheuttavat kärsimystä kaikille paitsi sille 10 vuotta perhevapailla köllijälle. Koululaiset joutuvat kärsimään vuosittain vaihtuvista tuuraajista (sijaisuus katkeaa aina, kun ope palaa kesälomalle töihin), sijaiset eivät voi tehdä pitkäjänteistä kehitystyötä tai ylipäätään nuoret naiset naisvaltaisilla aloilla edes haaveilla vakipaikasta, kun kaikki seisoo sen 5-10 vuotta.
Olen naisena totta kai kiitollinen perhevapaista ja nauttinut kotona olosta, mutta 20 vuotta asiantuntijahommia tehneenä tajuan myös, että jos heittäytyisin vuosiksi perhevapaille, tietyt kehitysjutut vain jäisivät firmassa tekemättä.
Nyt odotan, kuinka joku vetää "onko ne kehitysjutut sulle tärkeämpiä kuin sun lapset"- kortin. Hänelle tsemppiä luetun ymmärtämiseen.
Ne äidit, joiden esikoinen on tarhassa ja itse ovat vauvan kanssa kotona vaikenevat täysin tässä keskustelussa...
Minua harmittaa lähinnä se, että isät edelleen loistavat poissaolollaan kaikissa lapsiin liittyvissä keskusteluissa. Ei kukaan edes käyttäisi sanaa uraisä, koska on ihan itsestänselvyys, että mies palaa töihin heti parin viikon lomailun jälkeen. Naisilla ei ole mitään mahdollisuutta edes lähellekään tasa-arvoiseen asemaan työelämässä niin kauan, kun miehistä ei edes puhuta lastenhoitoa suunnitellessa.
Sepä se kun ei mulla ole. Ei kiinnosta kuka hoitaa lapsensa itse ja kuka ei. Ja nuo asiat mitä yllä sanoin, oli vain lyhyt kooste siitä mitä työssäkäyvät äidit täällä kirjoitti/ valitti / vuodatti.
Ap