Lue keskustelun säännöt.
Olen yllättynyt naisten itsekeskeisyydestä ja empatian puutteesta (koira vs. lapsi-ketju)
05.10.2016 |
Todella moni vastasi tyyliin "tottakai koirani koska ei MINULLA ole mitään tunteita vierasta lasta kohtaan".
Ei minkäänlaista empatiaa ja velvollisuuden tuntoa auttaa muita ihmisiä KAUHEAN hädän hetkelle. Mielessä on vain oma koira, pian vuosien päästä kuoleva eläin kun samassa tilanteessa toisilta kuolisi juuri syntynyt ja lähes 100 vuotta elävä ihminen.
Monenlaisia vertauksia tästä aiheesta saa. Miten esimerkiksi tällainen: olen serkkuni kanssa yöelämässä, loppuillasta serkulla tulee käsirysyä jonkun toisen jampan kanssa. Vieressä vierasta naista raiskataan puskassa. Palstamammojen logiikalla on ihan moraalisesti oikein, että menen hoitamaan serkkuani pois tilanteesta ja poistumme paikalta jostain matkalta poliisille soittaen, että havaittiin raiskaaminen. Eihän minulla ole MITÄÄN tunteita vierasta naista kohtaan joten aivan yksi lysti vaikka tuli raiskattua, pääasia kun sai kaverin pois tilanteestaan. Eikä keneltäkään voi vaatia, että ottaisi osaa kys. raiskaamistilanteeseen estääkseen sitä, edes moraalisesti? Jokainenhan sai moraalin ja maalitolppien paikan määritellä ihan itse?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Pin kirjoitti:
Oletteko koskaan nähnyt pienen lapsensa juuri menettänyttä ihmistä? Sitten verrataanpa sitä koiransa menettäneeseen ihmiseen ja reaktioon, sekä asiasta yli pääsemiseen.
Joku koiran omistaja voi _kuvitella_, että se oma koira on yhtä tärkeä hänelle kuin naapurin äidille se oma pieni lapsi, mutta ei, ei ja ei. Ei todellakaan ole millään tavalla. Tietenkin koirista on tullut nyt kieroutuneenkin tärkeitä perheenjäseniä niille (etenkin nuorille naisille) joiden keho huutaa lasta ja joka turrutetaan koiralla tai gerbiilillä, mutta se ei tee silti lapsen menettämisestä verrannollista kultakalan, tikkarin tai kissan menetykseen.
Voin tietenkin alkaa tässä väittämään, että kaktukseni on minulle yhtä tärkeä kuin toisille lapsi, mutta kuinka uskottavalta se kuulostaa... Tai jooo... Onhan niitä mielisairaita olemassa, mutta jos nyt oletetaan, että ihminen on ihan terve päästään niin kumman menetys mahtaa olla pahempi asia?
Kumma kun en eläinlääkärissä nähnyt yhtään maahan lyhistyvää vertahyytävästi huutavaa naista joka on menettänyt kaiken, on valmis hyppäämään parvekkeelta tuskissaan ja käy läpi koko loppuelämänsä gerbiilin menetystä. Tuo reaktio on kuitenkin lapsensa menettäneillä tyypillisempi. Miksi tätä ei lopetuspiikeillä näkynyt, vai satuinko aina hassuun aikaan paikalle, kun oli paikalla kamalia kylmiä paskiaisia, jotka korkeintaan vaan kyyneleet silmissä hyvästelivät Eppu-kissansa?
Miettikää nyt vähän vai onko valitun lapsettomuuden trauma noin syvä kehossanne, ettette kykene enää edes ajattelemaan? En henk koht oikeesti edes usko, että joku voisi napata frettinsä ja jättää pienen lapsen anelevasti käsiä ojennellen liekkeihin palamaan elävältä, kunhan nyt lapsivihoissaan uhoaa ja yrittää asettaa lemmikkinsä samalle tasolle ihmislapsen kanssa. Yököttävää, mutta onneksi vain itsensä huijaamista.
Tuo on täysin sosiaallisesti opittua eikä mitään muuta.
Ihminen on biologisesti täysin sama ihminen kuin se on ollut tuhansia ja tuhansia vuosia.
Lapsia on ennen vanhaan kuollut erittäin paljon eikä silloin kukaan ole niitä jäänyt surkuttelemaan. Nainen pystyi synnyttämään 10 lasta josta vain 3 eli aikuiseksi.
Ihminen on käyttänyt orjia täysin avoimesti, polttanut lapsia roviolla ne. Joten lopeta tuo tekopyhä nillitys.
Millä perusteella kommentti on tekopyhä?
Vaikka lainaamasi kommentti olisi täysin sosiaalisesti opittu katsomus, ei siitä automaattisesti seuraa, että se on tekopyhä.
Se että lapsia on kuollut ennen vanhaan paljon tai että ihmiset ovat tehneet julmuuksia, ei ole mikään todiste siitä että biologisesti ihminen on aivan välinpitämätön lapsen kuolemasta. Päinvastoin, se että ihmiskunta on lisääntynyt niin valtavasti kertoo paljon todennäköisemmin ihmisen biologisesta taipumuksesta suojella jälkikasvuaan. Etkä sinä voi tietää miten entisaikojen äidit surivat kuolleita lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät että vastaajat ovat naisia? Tänne rantautuu päivän kuluessa paljon porukkaa Hommasta ja Ylilaudalta. Hommalaiset oikein sopivat erikseen että nyt mennään kaikki samaan aikaan vauvalle. Hoh hoijaa. Toivottavasti pian tulee pakollinen kirjautuminen-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jättäisi viattoman eläimen, joka ei tahdo kenellekään pahaa, kuolemaan? Ihmiset sen sijaan saavat tieten tahtoen paljon paljon pahaa aikaan tällä planeetalla. Myös se sinun Purjo-Petriinasi, hän tulee tuhoamaan palloamme monin verroin enemmän kuin yksikään eläin.
No siksi kun joku aivovammainen ei tajua että eläinkin tuntee kipua ja on ajatteleva ja tunteva olento.
Sen takia kun koira ei juttele eikä kasaa palapelejä.
Siksi kun siksi kun se vaan on niin ja niinhän se vain on ja moraali ja sairaus.
No näinhän se on. Mä luulen, että eläintä ymmärtääkseen ja osatakseen niiden kanssa toimia sekä kyetäkseen tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunteita eläimen kanssa, tarvitaan älyä ja kykyä empatiaan. Jos ihmiseltä puuttuu tällaisia ominaisuuksia, niin se helposti ehkä ajattelee eläimen olevan tyhmä, tylsä ja arvoton, koska ei itse kykene kommunikoimaan eläimen kanssa. Sitten jos yksilö ei muutenkaan ole kovin välkky, on hanakala ymmärtää se, että muut voivat kyetä siihen, mihin itse ei pysty. Ei osata analysoida itseään eikä omaa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muita kommentteja joten tämä saattaa olla jo mainittu. Eli jos arvokkuus ja pelastamisjärjestys määritellään elinikän perusteella niin silloinhan voisin pelastaa kilpikonnan ennemmin kuin lapsen? Mutta niin, en edelleenkään ymmärrä, mistä on lähtenyt käsitys että ihminen olisi eläimistä arvokkain. Kuka niin aikoinaan päätti?
Hienoa, että osallistut keskusteluun. Sille on kuitenkin ÄO rajat ja valitettavasti et tällä kertaa läpäissyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa mulla on laajemmin empatiaa, se ei ole rajoittunut vain omaan eliölajiin.
Älä yritä imarella itseäsi. Ei sulla mitään empatiaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jättäisi viattoman eläimen, joka ei tahdo kenellekään pahaa, kuolemaan? Ihmiset sen sijaan saavat tieten tahtoen paljon paljon pahaa aikaan tällä planeetalla. Myös se sinun Purjo-Petriinasi, hän tulee tuhoamaan palloamme monin verroin enemmän kuin yksikään eläin.
No siksi kun joku aivovammainen ei tajua että eläinkin tuntee kipua ja on ajatteleva ja tunteva olento.
Sen takia kun koira ei juttele eikä kasaa palapelejä.
Siksi kun siksi kun se vaan on niin ja niinhän se vain on ja moraali ja sairaus.
No näinhän se on. Mä luulen, että eläintä ymmärtääkseen ja osatakseen niiden kanssa toimia sekä kyetäkseen tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunteita eläimen kanssa, tarvitaan älyä ja kykyä empatiaan. Jos ihmiseltä puuttuu tällaisia ominaisuuksia, niin se helposti ehkä ajattelee eläimen olevan tyhmä, tylsä ja arvoton, koska ei itse kykene kommunikoimaan eläimen kanssa. Sitten jos yksilö ei muutenkaan ole kovin välkky, on hanakala ymmärtää se, että muut voivat kyetä siihen, mihin itse ei pysty. Ei osata analysoida itseään eikä omaa toimintaa.
Monet kehitysvammaiset tulevat eläinten kanssa toimeen. Kannattaisiko harkita argumentaatiosi loogisia perustuksia vielä kerran :D
heh taisit lainata juuri minun sanomisiani.minä sanoisin,että tunteeni kahta koiraani kohtaan ovat hyvin voimakkaita ja kaikki eivät sitä tajua.olen hyvin lojaali läheisilleni ja hyvin perhekeskeinen ja minun on vaikeaa ymmärtää miten voisin tuntea täysin vierasta kohtaan samoja tunteita kuin koiraani.koiran pelastaminen olisi refleksi, koska kun koirani on vaarassa, toimin vaistonvaraisesti.minulla ei ole vielä omia lapsia,pidän myös lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläin ei kiusaa, pilkkaa, tapa tappamisen ilosta, ei ole rahan ahne, ei valehtele, ei sodi, ei kiduta lajitovereitaan, ei juoruile, ei tuhoa luontoa, ei luo brutaaleja ihmis- tai eläinryhmiä alistavia kulttuureita ym pahaa mitä ihminen kyllä tekee. Sanoisin, että eläin on ihmistä arvokkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jättäisi viattoman eläimen, joka ei tahdo kenellekään pahaa, kuolemaan? Ihmiset sen sijaan saavat tieten tahtoen paljon paljon pahaa aikaan tällä planeetalla. Myös se sinun Purjo-Petriinasi, hän tulee tuhoamaan palloamme monin verroin enemmän kuin yksikään eläin.
No siksi kun joku aivovammainen ei tajua että eläinkin tuntee kipua ja on ajatteleva ja tunteva olento.
Sen takia kun koira ei juttele eikä kasaa palapelejä.
Siksi kun siksi kun se vaan on niin ja niinhän se vain on ja moraali ja sairaus.
No näinhän se on. Mä luulen, että eläintä ymmärtääkseen ja osatakseen niiden kanssa toimia sekä kyetäkseen tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunteita eläimen kanssa, tarvitaan älyä ja kykyä empatiaan. Jos ihmiseltä puuttuu tällaisia ominaisuuksia, niin se helposti ehkä ajattelee eläimen olevan tyhmä, tylsä ja arvoton, koska ei itse kykene kommunikoimaan eläimen kanssa. Sitten jos yksilö ei muutenkaan ole kovin välkky, on hanakala ymmärtää se, että muut voivat kyetä siihen, mihin itse ei pysty. Ei osata analysoida itseään eikä omaa toimintaa.
Monet kehitysvammaiset tulevat eläinten kanssa toimeen. Kannattaisiko harkita argumentaatiosi loogisia perustuksia vielä kerran :D
Määrittele toimeentuleminen. Pelkkää pinnallista yhdessäoloa vai aitoa vuorovaikutusta? Kenties kehitysvammaisella voi olla riittävästi empatiaa tullakseen toimeen eläimen kanssa. Äly ja empatia ei ole aina sidoksissa toisiinsa. Älykkyyttäkin on monenlaista. Eläinten kanssa ei tarvita ehkä kielellistä tai matemaattista älykkyyttä, tunneälyä kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei kiusaa, pilkkaa, tapa tappamisen ilosta, ei ole rahan ahne, ei valehtele, ei sodi, ei kiduta lajitovereitaan, ei juoruile, ei tuhoa luontoa, ei luo brutaaleja ihmis- tai eläinryhmiä alistavia kulttuureita ym pahaa mitä ihminen kyllä tekee. Sanoisin, että eläin on ihmistä arvokkaampi.
Sepä kiva. No, olet varmasti tottunut olemaan väärässä.
Arvaapa kumman palokunta pelastaa ensin? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jättäisi viattoman eläimen, joka ei tahdo kenellekään pahaa, kuolemaan? Ihmiset sen sijaan saavat tieten tahtoen paljon paljon pahaa aikaan tällä planeetalla. Myös se sinun Purjo-Petriinasi, hän tulee tuhoamaan palloamme monin verroin enemmän kuin yksikään eläin.
No siksi kun joku aivovammainen ei tajua että eläinkin tuntee kipua ja on ajatteleva ja tunteva olento.
Sen takia kun koira ei juttele eikä kasaa palapelejä.
Siksi kun siksi kun se vaan on niin ja niinhän se vain on ja moraali ja sairaus.
No näinhän se on. Mä luulen, että eläintä ymmärtääkseen ja osatakseen niiden kanssa toimia sekä kyetäkseen tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunteita eläimen kanssa, tarvitaan älyä ja kykyä empatiaan. Jos ihmiseltä puuttuu tällaisia ominaisuuksia, niin se helposti ehkä ajattelee eläimen olevan tyhmä, tylsä ja arvoton, koska ei itse kykene kommunikoimaan eläimen kanssa. Sitten jos yksilö ei muutenkaan ole kovin välkky, on hanakala ymmärtää se, että muut voivat kyetä siihen, mihin itse ei pysty. Ei osata analysoida itseään eikä omaa toimintaa.
Monet kehitysvammaiset tulevat eläinten kanssa toimeen. Kannattaisiko harkita argumentaatiosi loogisia perustuksia vielä kerran :D
Määrittele toimeentuleminen. Pelkkää pinnallista yhdessäoloa vai aitoa vuorovaikutusta? Kenties kehitysvammaisella voi olla riittävästi empatiaa tullakseen toimeen eläimen kanssa. Äly ja empatia ei ole aina sidoksissa toisiinsa. Älykkyyttäkin on monenlaista. Eläinten kanssa ei tarvita ehkä kielellistä tai matemaattista älykkyyttä, tunneälyä kylläkin.
Ei jankkaaja kuule jaksa, et katso ole sen arvoinen ;)
Ikävää että tämä on ainoa tapasi olla kontaktissa ihmisiin ja saada noin kipeästi kaipaamaasi huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläin ei kiusaa, pilkkaa, tapa tappamisen ilosta, ei ole rahan ahne, ei valehtele, ei sodi, ei kiduta lajitovereitaan, ei juoruile, ei tuhoa luontoa, ei luo brutaaleja ihmis- tai eläinryhmiä alistavia kulttuureita ym pahaa mitä ihminen kyllä tekee. Sanoisin, että eläin on ihmistä arvokkaampi.
Ja tämä on peruste sille, että jos lapsesi ja koirasi ovat tulipalossa, niin pelastat koirasi? Tai jos siellä on vieras lapsi ja vieras koira. Kuinka vain.
Oma lapsi ja vieras koira tai vieraan lapsi ja oma koira eivät ole vertailukelpoisia tässä kysymyksessä.
Joku tuolla väitti että koiran menettänyt ihminen ei muka voi olla murtunut ja romahtaa jne eikä se ole sama asia kuin lapsen menetys. Haistapa vaikka paska. Itse menetin 10-vuotiaan koirani lymfoomalle viime vuonna ja tuska oli kamala. Lääkärissä saimme tietää että elinaikaa oli vain pari kuukautta ja mitään muuta kuin kivunlievitystä ei ollut tehtävissä. Murruin lääkärissä kyyneliin, olin viikon sairaslomalla koska romahdin töissä ja empaattinen omalääkärini ymmärsi että kyseessä on minulle perheenjäsenen menetys, ja itkeskelin lähes päivittäin ja yritin tarjota parhaat viimeiset hetket lemmikilleni. Kun lähdön hetki koitti, itkin koko toimituksen ajan aina eläinlääkäriltä koirani hautaamiseen asti ja tästä eteenpäin vasta parin kuukauden jälkeen ei kyyneleitä enää riittänyt joka päivä. Edelleenkin tuo rakas koirani käy mielessäni päivittäin ja kaipaan häntä.
Palavasta talosta olisin ensin pelastanut minulle rakkaan ja kaikki kaikessa olevan koiran, en vierasta kakaraa joka ei merkkaa minulle mitään. Mielestäni osoittaa äärimmäistä epäempaattisuutta jättää oma perheenjäsen kuolemaan ja lähteä pelastamaan jotain vierasta kersaa että pääsee sitten jatkossa kiillottamaan sädekehäänsä kuinka pelasti sentään toisen IHMISEN. Empaattisuutta on nimenomaan osoittaa sitä kiintymystä ja myötätuntoa muitakin kuin oman lajin edustajia kohtaan, ei suinkaan toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla väitti että koiran menettänyt ihminen ei muka voi olla murtunut ja romahtaa jne eikä se ole sama asia kuin lapsen menetys. Haistapa vaikka paska. Itse menetin 10-vuotiaan koirani lymfoomalle viime vuonna ja tuska oli kamala. Lääkärissä saimme tietää että elinaikaa oli vain pari kuukautta ja mitään muuta kuin kivunlievitystä ei ollut tehtävissä. Murruin lääkärissä kyyneliin, olin viikon sairaslomalla koska romahdin töissä ja empaattinen omalääkärini ymmärsi että kyseessä on minulle perheenjäsenen menetys, ja itkeskelin lähes päivittäin ja yritin tarjota parhaat viimeiset hetket lemmikilleni. Kun lähdön hetki koitti, itkin koko toimituksen ajan aina eläinlääkäriltä koirani hautaamiseen asti ja tästä eteenpäin vasta parin kuukauden jälkeen ei kyyneleitä enää riittänyt joka päivä. Edelleenkin tuo rakas koirani käy mielessäni päivittäin ja kaipaan häntä.
Palavasta talosta olisin ensin pelastanut minulle rakkaan ja kaikki kaikessa olevan koiran, en vierasta kakaraa joka ei merkkaa minulle mitään. Mielestäni osoittaa äärimmäistä epäempaattisuutta jättää oma perheenjäsen kuolemaan ja lähteä pelastamaan jotain vierasta kersaa että pääsee sitten jatkossa kiillottamaan sädekehäänsä kuinka pelasti sentään toisen IHMISEN. Empaattisuutta on nimenomaan osoittaa sitä kiintymystä ja myötätuntoa muitakin kuin oman lajin edustajia kohtaan, ei suinkaan toisinpäin.
Tiedän tunteen. Mulla oli kultakala kaksi viikkoa ja se kuoli. Olin musertunut.
Heh juu. Tiedän ihmisiä, jotka ovat lapsettomina niin kovasti rakastaneet sitä ihanaa ihanaa lutusta koiravauvaansa. Mutta annas olla kun ensimmäinen lapsi syntyy taloon, onkin yhtäkkiä koira siirtynyt hoitoon jonnekkin muualle tai jopa armollisesti päästetty päiviltään. Miksi näin? Miten se niin rakas ja kaikista tärkein onkin yhtäkkiä toissijainen? Koska rakkaus ihmislapseen on kaikista suurin. Ja sen tietää jokainen, jolla on lapsia. Kukaan sellainen ei pelastaisi tulipalosta ensin koiraansa ja sitten omaa lastaan. Siksi ihmislapsi on tärkeämpi kuin koira. Mutta he, kellä ei vielä tai koskaan tule olemaan lapsia, eivät ymmärrä tätä. Ei tule koskaan ymmärtämäänkään.
Olen se ekan sivun vastaaja, joka kritisoi ap:n esimerkkiä todeten, että vertaus ei toimi ja nyt kerkesin lukea ketjun kokonaan sen jälkeen, kun itse kirjoitin.
Muutamia seikkoja. Osa on sitä mieltä että koira tai eläin ylipäätään on yhtä arvokas kuin ihminen ja osa ei, minkä lainsäädäntökin toteaa verratessaan koiraa esineeseen. Kuitenkin se että jonkun ihmisen ratkaisu (pelastaa koiran) ei ole juridisesti hyvä, se ei tarkoita etteikö se olisi oikea. Tällä samalla av:lla on kritisoitu oikeusistuimia liian vähäisistä tuomioista raiskaajille yläpeukkujen kera, joten sinänsä luulisi hyväksyttävän myös tällaisen "koira on yhtä tärkeä" -näkemyksenkin.
Sitten täällä on ihmisiä, jotka uhoavat tappavansa sen henkilön koiran joka ei hengenhädässä toimiessaan pelastaisi juuri heidän lastaan, vaan juurikin sen mitä meni pelastamaan eli oman koiransa. Tämä ehkä kertoo kaiken näistä ihmisistä. Olkaa hyvä ja pelastakaa itse lapsenne tai hankkikaa hänelle hoitaja joka varmuudella priorisoi lapsenne hätätilanteessa.
Ja kolmas. Kun kritisoitte liiallista yksilökeskeisyyttä niin huomatkaa, että uusliberalismi on nyt tullut ja jäänyt, joten mikäli haluatte muuttaa asenteita, muuttakaa ensisijaisesti poliittista diskurssia. Yksilö on aikansa tuotos.
Eli propsit teille, jotka pelastaisitte koiran. Te uhositte, mollasitte ja sekoilitte vähiten.
Ja niin, näkemys on täysin objektiivinen. Minulla on koira, mutta äänestin pelastavani lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Olen se ekan sivun vastaaja, joka kritisoi ap:n esimerkkiä todeten, että vertaus ei toimi ja nyt kerkesin lukea ketjun kokonaan sen jälkeen, kun itse kirjoitin.
Muutamia seikkoja. Osa on sitä mieltä että koira tai eläin ylipäätään on yhtä arvokas kuin ihminen ja osa ei, minkä lainsäädäntökin toteaa verratessaan koiraa esineeseen. Kuitenkin se että jonkun ihmisen ratkaisu (pelastaa koiran) ei ole juridisesti hyvä, se ei tarkoita etteikö se olisi oikea. Tällä samalla av:lla on kritisoitu oikeusistuimia liian vähäisistä tuomioista raiskaajille yläpeukkujen kera, joten sinänsä luulisi hyväksyttävän myös tällaisen "koira on yhtä tärkeä" -näkemyksenkin.
Sitten täällä on ihmisiä, jotka uhoavat tappavansa sen henkilön koiran joka ei hengenhädässä toimiessaan pelastaisi juuri heidän lastaan, vaan juurikin sen mitä meni pelastamaan eli oman koiransa. Tämä ehkä kertoo kaiken näistä ihmisistä. Olkaa hyvä ja pelastakaa itse lapsenne tai hankkikaa hänelle hoitaja joka varmuudella priorisoi lapsenne hätätilanteessa.
Ja kolmas. Kun kritisoitte liiallista yksilökeskeisyyttä niin huomatkaa, että uusliberalismi on nyt tullut ja jäänyt, joten mikäli haluatte muuttaa asenteita, muuttakaa ensisijaisesti poliittista diskurssia. Yksilö on aikansa tuotos.
Eli propsit teille, jotka pelastaisitte koiran. Te uhositte, mollasitte ja sekoilitte vähiten.
Ja niin, näkemys on täysin objektiivinen. Minulla on koira, mutta äänestin pelastavani lapsen.
Repesin tälle. Yksi yrittää vetää palstalla Idols-tuomarin elkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se ekan sivun vastaaja, joka kritisoi ap:n esimerkkiä todeten, että vertaus ei toimi ja nyt kerkesin lukea ketjun kokonaan sen jälkeen, kun itse kirjoitin.
Muutamia seikkoja. Osa on sitä mieltä että koira tai eläin ylipäätään on yhtä arvokas kuin ihminen ja osa ei, minkä lainsäädäntökin toteaa verratessaan koiraa esineeseen. Kuitenkin se että jonkun ihmisen ratkaisu (pelastaa koiran) ei ole juridisesti hyvä, se ei tarkoita etteikö se olisi oikea. Tällä samalla av:lla on kritisoitu oikeusistuimia liian vähäisistä tuomioista raiskaajille yläpeukkujen kera, joten sinänsä luulisi hyväksyttävän myös tällaisen "koira on yhtä tärkeä" -näkemyksenkin.
Sitten täällä on ihmisiä, jotka uhoavat tappavansa sen henkilön koiran joka ei hengenhädässä toimiessaan pelastaisi juuri heidän lastaan, vaan juurikin sen mitä meni pelastamaan eli oman koiransa. Tämä ehkä kertoo kaiken näistä ihmisistä. Olkaa hyvä ja pelastakaa itse lapsenne tai hankkikaa hänelle hoitaja joka varmuudella priorisoi lapsenne hätätilanteessa.
Ja kolmas. Kun kritisoitte liiallista yksilökeskeisyyttä niin huomatkaa, että uusliberalismi on nyt tullut ja jäänyt, joten mikäli haluatte muuttaa asenteita, muuttakaa ensisijaisesti poliittista diskurssia. Yksilö on aikansa tuotos.
Eli propsit teille, jotka pelastaisitte koiran. Te uhositte, mollasitte ja sekoilitte vähiten.
Ja niin, näkemys on täysin objektiivinen. Minulla on koira, mutta äänestin pelastavani lapsen.
Repesin tälle. Yksi yrittää vetää palstalla Idols-tuomarin elkein.
Ei. Halusin sanoa mielipiteeni, johon jokaisella palstan keskustelijalla on oikeus. Minusta on aika tympeää ja aikaavievää vastata moneen viestiin erikseen, joten mieluummin ketjun luettuani vastaan monelle yhtä aikaa. Valitettavasti minulla ei ole aikaa seurata ketjua tai tykittää viestejä pitkin päivää, joten vastaan nopsaan monelle sen mielipiteen, minkä haluan sanoa.
Ajatuksia heräsi ketjua lukiessa, yhdelle sitä sanomista, toiselle tätä ja lopulta saisi kirjoitella montakin irrallista viestiä ja aina taas selata takaisin siihen, mistä lähti. Mielipiteeni on, että arvostan sen puolen keskustelijoiden tapaa ilmaista asiansa, joka ei ollut samaa mieltä kanssani. Tämän olisi tietenkin voinut hoitaa myös hokemalla arvostuksensa monen viestin perään, mutta miksipä ei saisi vetää yhteen ja lyhentää. Mikäli yhteenvedonomainen vastaaminen on yleisesti palstalla turn off niin voin siitä luopua, jos sellaista ei käytetä, vaan pitää vastata suoraan kirjoittaneelle kaikki eikä saa tiivistää yhteen.
Ei oikein voi puhua tuomarin elkeistä, koska tuomari päättää ja täällä jokaisella on vain yksi ääni. Mahdollisesti jos olisin anonyymina vastannut moneen viestiin, voisi vaikuttaa että useampi ajattelee niin mutta kun nimenomaan sidoin kaiken yhteen niin käy hyvin selvästi ilmi, että kyseessä on vain yhden keskustelijan yksi mitätön mielipide, jolla on tasan nolla-arvo. Mutta tosiaan, jos yhteenvetomaisia nopeita vastauksia ei sallita täällä niin voin minä vastata yksitellenkin. Tässä tapauksessa kumminkin olen sitä mieltä, että ne jotka ovat eri mieltä kanssani, argumentoi paremmin. Se lienee ok sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Koska rakkaus ihmislapseen on kaikista suurin. Ja sen tietää jokainen, jolla on lapsia. Kukaan sellainen ei pelastaisi tulipalosta ensin koiraansa ja sitten omaa lastaan. Siksi ihmislapsi on tärkeämpi kuin koira. Mutta he, kellä ei vielä tai koskaan tule olemaan lapsia, eivät ymmärrä tätä. Ei tule koskaan ymmärtämäänkään.
Kun se ihmislapsesi on niin tärkeä, niin mitäpä, jos et jättäisi sitä palavaan taloon vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Ei olisi tätäkään dilemmaa.
En lukenut muita kommentteja joten tämä saattaa olla jo mainittu. Eli jos arvokkuus ja pelastamisjärjestys määritellään elinikän perusteella niin silloinhan voisin pelastaa kilpikonnan ennemmin kuin lapsen? Mutta niin, en edelleenkään ymmärrä, mistä on lähtenyt käsitys että ihminen olisi eläimistä arvokkain. Kuka niin aikoinaan päätti?