Olen yllättynyt naisten itsekeskeisyydestä ja empatian puutteesta (koira vs. lapsi-ketju)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen lapsillenikin opettanut, että mahdollisen tulipalon sattuessa koiraa EI saa mennä hakemaan sängyn alta (piiloutuu sinne, kun kuulee palohälyttimen äänen!) Ihmiset turvaan, muusta viis.

Ja muuten, rakastan tuota koiraa ihan hitokseen paljon ja se on mulle tosi tärkeä. Siltikin, se on vain eläin!

Et sinä voi jotain rakastaa ja samalla sanoa että se on vain eläin. Kumoat toisella toisen väitteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Eihän tuollaisessa sanojen merkityksen uudelleen määrittelyssä ole mitään järkeä. Yhtä hyvin minä voin väittää että sinä et kirjoita vaan paskot av:lle.

Kuule mies-käsitteeseen on aina kuulunut  pelkkien sukukalleuksien lisäksi myös käyttäytyminen.  Te uivelot joille käytös ei merkitse enää mitään eivät ymmärrä sitä.

Mitähän sanakirjaa oikein mahdat käyttää. :D

Ymmärrätkö että mies-käsitteeseen kuuluu muutakin kuin  se mitä lyhyesti sanakirjassa todetaan tyyliin "homo sapiens palleilla".

Kuten mitä? Ei mitään henk koht mielipiteitä vaan määriteltyä faktaa.

Uskon, että et sinäkään ole sitä mieltä että naisen käsite sisältää mm. vaatimuksen olla kaunis alle 23v pornotähti joka tekee mukisematta ruokaa ja penikoita miehelle?

Tottakai pelkän sukupuolen lisäksi olevaa mieskäsite on subjektiivvinen joten henkkoht mielipiteeni  on täysin validi. Lapsen kuolemaan oman lemmikkinsä takia jättävä miespuolinen henkilö ei ole minun kirjoissa koskaan mies vaan munaton hirviö, vaikka jonkunlaiset fyysiset munat olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni vastasi tyyliin "tottakai koirani koska ei MINULLA ole mitään tunteita vierasta lasta kohtaan".

Ei minkäänlaista empatiaa ja velvollisuuden tuntoa auttaa muita ihmisiä KAUHEAN hädän hetkelle. Mielessä on vain oma koira, pian vuosien päästä kuoleva eläin kun samassa tilanteessa toisilta kuolisi juuri syntynyt ja lähes 100 vuotta elävä ihminen.

Monenlaisia vertauksia tästä aiheesta saa. Miten esimerkiksi tällainen: olen serkkuni kanssa yöelämässä, loppuillasta serkulla tulee käsirysyä jonkun toisen jampan kanssa. Vieressä vierasta naista raiskataan puskassa. Palstamammojen logiikalla on ihan moraalisesti oikein, että menen hoitamaan serkkuani pois tilanteesta ja poistumme paikalta jostain matkalta poliisille soittaen, että havaittiin raiskaaminen. Eihän minulla ole MITÄÄN tunteita vierasta naista kohtaan joten aivan yksi lysti vaikka tuli raiskattua, pääasia kun sai kaverin pois tilanteestaan. Eikä keneltäkään voi vaatia, että ottaisi osaa kys. raiskaamistilanteeseen estääkseen sitä, edes moraalisesti? Jokainenhan sai moraalin ja maalitolppien paikan määritellä ihan itse?

Toi vertaus ei toimi. Palavan talon esimerkissä molemmat - koira ja lapsi - oli hengenvaarassa ja vain toisen voi pelastaa. Jos serkku on hengenvaarassa, voit hyvin auttaa häntä ensin, esim. hyökkääjällä on puukko, jolla lyö serkkua rintaan tai kädessään ladattu ase. Soitto 112 kuitenkin riittää, jos väliin meneminen asettaisi sinut välittömään hengenvaaraan. Luodin eteen ei tarvitse hypätä. Jos molemmat (serkku ja nainen) ovat välittömässä hengenvaarassa ja voit pelastaa vain toisen, voit siltikin auttaa serkkuasi ensin, jos et ehdi auttaa molempia. Tämä ehkä olennaisinta tässä.

Paikalta poistuminen kun serkku on turvassa ei sekään vertaudu juttuun, koska esimerkissäsi raiskaus on edelleen käynnissä silloin ja tällöin ei ole ok poistua (jos itse et ole välittömässä hengenvaarassa auttaessasi). Taloesimerkissä ei toisen auttamisen jälkeen voinut enää auttaa toista.

Eli oikea vertaus olisi, että onko ok pelastaa serkku kuolemalta, jos samaan aikaan tapetaan joku muu vieressä ja voi auttaa vain toista. Vastaan että on.

Itse kyllä äänestin lasta.

Eihän tuollaisessa tilanteessa keneltäkään voi vaatia täydellistä ajattelua ja sitä, että tekee suuremman pelastuksen.

Yleisesti ottaen lapsen pelastaminen on isompi teko kuin koiran/kissan pelastaminen. Samaten raiskaukselta pelastaminen nähdään isompana tekona kuin nyrkkinujakan estäminen. Mutta kun palstamammojen mielestä se rakkaampi merkitsee niin paljon enemmän! Eikä kenenkään tarvitse henkeään uhata auttamalla raiskattavaa naista.

Nyrkkinujakassa on huomattavasti suurempi riski kuolla kuin raiskauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen lapsillenikin opettanut, että mahdollisen tulipalon sattuessa koiraa EI saa mennä hakemaan sängyn alta (piiloutuu sinne, kun kuulee palohälyttimen äänen!) Ihmiset turvaan, muusta viis.

Ja muuten, rakastan tuota koiraa ihan hitokseen paljon ja se on mulle tosi tärkeä. Siltikin, se on vain eläin!

Et sinä voi jotain rakastaa ja samalla sanoa että se on vain eläin. Kumoat toisella toisen väitteesi.

Perustele miksi tuossa tapahtuisi kumoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Lapsen omat sukulaiset on vastuussa lapsesta. Ei kukaan muu

Sinä olet vastuussa lapsesta siinä tilanteessa missä ainoastaan sinä pystyt pelastamaan lapsen, halusit sen vastuun tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Onko miehellä jotenkin isompi velvollisuus pelastaa lapsi kuin naisella?

Ei, mutta perinteisesti Miehellä on.

Mutta Miehiä harvoin tapaa.

Ei todellakaan ole mitään velvollisuuksia auttaa. Naistahan ei edes pidä auttaa sillä hänhän on tasa-arvoinen miehen kanssa. Näin ollen hän pärjää ihan itse.

Olet miestenvihaaja!

Itse asiassa mulla on laajemmin empatiaa, se ei ole rajoittunut vain omaan eliölajiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Lapsen omat sukulaiset on vastuussa lapsesta. Ei kukaan muu

Sinä olet vastuussa lapsesta siinä tilanteessa missä ainoastaan sinä pystyt pelastamaan lapsen, halusit sen vastuun tai et.

En todellakaan ole. Vanhempien pitää pitää huolta lapsestaan 24/7. Jos siihen ei kykene niin vanhemmat ansaitsevat kuulan kalloonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni vastasi tyyliin "tottakai koirani koska ei MINULLA ole mitään tunteita vierasta lasta kohtaan".

Ei minkäänlaista empatiaa ja velvollisuuden tuntoa auttaa muita ihmisiä KAUHEAN hädän hetkelle. Mielessä on vain oma koira, pian vuosien päästä kuoleva eläin kun samassa tilanteessa toisilta kuolisi juuri syntynyt ja lähes 100 vuotta elävä ihminen.

Monenlaisia vertauksia tästä aiheesta saa. Miten esimerkiksi tällainen: olen serkkuni kanssa yöelämässä, loppuillasta serkulla tulee käsirysyä jonkun toisen jampan kanssa. Vieressä vierasta naista raiskataan puskassa. Palstamammojen logiikalla on ihan moraalisesti oikein, että menen hoitamaan serkkuani pois tilanteesta ja poistumme paikalta jostain matkalta poliisille soittaen, että havaittiin raiskaaminen. Eihän minulla ole MITÄÄN tunteita vierasta naista kohtaan joten aivan yksi lysti vaikka tuli raiskattua, pääasia kun sai kaverin pois tilanteestaan. Eikä keneltäkään voi vaatia, että ottaisi osaa kys. raiskaamistilanteeseen estääkseen sitä, edes moraalisesti? Jokainenhan sai moraalin ja maalitolppien paikan määritellä ihan itse?

Jokainen on täysin vastuussa itsestään aikuisena. Jos ei kykene itsestään huolehtimaan ei ansaitse elää. Jos ei kykene huolehtimaan omasta lapsesta niin ei ansaitse elää.

Ihminen joka antaa oman lapsensa kuolla vaikka tulipalossa ilman että uhraa oman henkensä sen pelastamiseksi ei ansaitse elää.

Muiden ihmisten ei sitä tarvitse tehdä

Eli puskassa raiskattavaa naista ei tarvitse auttaa koska hän on aikuinen ja onhan hommassa riskinsä.

Oletteko koskaan nähnyt pienen lapsensa juuri menettänyttä ihmistä? Sitten verrataanpa sitä koiransa menettäneeseen ihmiseen ja reaktioon, sekä asiasta yli pääsemiseen.

Joku koiran omistaja voi _kuvitella_, että se oma koira on yhtä tärkeä hänelle kuin naapurin äidille se oma pieni lapsi, mutta ei, ei ja ei. Ei todellakaan ole millään tavalla. Tietenkin koirista on tullut nyt kieroutuneenkin tärkeitä perheenjäseniä niille (etenkin nuorille naisille) joiden keho huutaa lasta ja joka turrutetaan koiralla tai gerbiilillä, mutta se ei tee silti lapsen menettämisestä verrannollista kultakalan, tikkarin tai kissan menetykseen.

Voin tietenkin alkaa tässä väittämään, että kaktukseni on minulle yhtä tärkeä kuin toisille lapsi, mutta kuinka uskottavalta se kuulostaa... Tai jooo... Onhan niitä mielisairaita olemassa, mutta jos nyt oletetaan, että ihminen on ihan terve päästään niin kumman menetys mahtaa olla pahempi asia?

Kumma kun en eläinlääkärissä nähnyt yhtään maahan lyhistyvää vertahyytävästi huutavaa naista joka on menettänyt kaiken, on valmis hyppäämään parvekkeelta tuskissaan ja käy läpi koko loppuelämänsä gerbiilin menetystä. Tuo reaktio on kuitenkin lapsensa menettäneillä tyypillisempi. Miksi tätä ei lopetuspiikeillä näkynyt, vai satuinko aina hassuun aikaan paikalle, kun oli paikalla kamalia kylmiä paskiaisia, jotka korkeintaan vaan kyyneleet silmissä hyvästelivät Eppu-kissansa?

Miettikää nyt vähän vai onko valitun lapsettomuuden trauma noin syvä kehossanne, ettette kykene enää edes ajattelemaan? En henk koht oikeesti edes usko, että joku voisi napata frettinsä ja jättää pienen lapsen anelevasti käsiä ojennellen liekkeihin palamaan elävältä, kunhan nyt lapsivihoissaan uhoaa ja yrittää asettaa lemmikkinsä samalle tasolle ihmislapsen kanssa. Yököttävää, mutta onneksi vain itsensä huijaamista.

Eikö toi nyt ole ihan selvää, että ne kirjoitukset on vain ihmisten härnäämistä? Vauva-palstalla oletetaan olevan äitejä ja mikäs heitä enemmän ärsyttäisi kuin se, että koira on jollekin tärkeämpi kuin ihmislapsi.

Todellisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Kukaan ei kehtaisi sanoa tuollaista ääneen työpaikkansa kahvipöydässä. Oikeassa elämässä kenenkään luonto ei kestäisi jättää pientä lasta tulipaloon ja lähteä koira kainalossa tyytyväisenä karkuun. Pois lukien tietenkin psykopaatit sun muut mielisairaat hullut.

Ja kyllä, mulla on ja on ollut koiria. Mulla on kaksi lasta. Mä olen menettänyt kaksi koiraa. Se on ollut äärettömän surullista ja olen itkenyt niiden vuoksi. Vuosienkin päästä kaipaan aina silloin tällöin. Lasteni menettämistä en halua edes ajatella. Ne eivät ole verrattavissa olevia menetyksiä. Jokainen tietää koiranpennun hankkiessaan, että niiden elinajanodote ei ole yhtä pitkä kuin ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Eihän tuollaisessa sanojen merkityksen uudelleen määrittelyssä ole mitään järkeä. Yhtä hyvin minä voin väittää että sinä et kirjoita vaan paskot av:lle.

Kuule mies-käsitteeseen on aina kuulunut  pelkkien sukukalleuksien lisäksi myös käyttäytyminen.  Te uivelot joille käytös ei merkitse enää mitään eivät ymmärrä sitä.

Mitähän sanakirjaa oikein mahdat käyttää. :D

Ymmärrätkö että mies-käsitteeseen kuuluu muutakin kuin  se mitä lyhyesti sanakirjassa todetaan tyyliin "homo sapiens palleilla".

Kuten mitä? Ei mitään henk koht mielipiteitä vaan määriteltyä faktaa.

Uskon, että et sinäkään ole sitä mieltä että naisen käsite sisältää mm. vaatimuksen olla kaunis alle 23v pornotähti joka tekee mukisematta ruokaa ja penikoita miehelle?

Tosi miehellähän on oikeus raiskata se tosi nainen. Niinhän ne kunnon sukupuoliroolit menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen lapsillenikin opettanut, että mahdollisen tulipalon sattuessa koiraa EI saa mennä hakemaan sängyn alta (piiloutuu sinne, kun kuulee palohälyttimen äänen!) Ihmiset turvaan, muusta viis.

Ja muuten, rakastan tuota koiraa ihan hitokseen paljon ja se on mulle tosi tärkeä. Siltikin, se on vain eläin!

Et sinä voi jotain rakastaa ja samalla sanoa että se on vain eläin. Kumoat toisella toisen väitteesi.

Mikä se koira sitten on jos ei eläin?

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi nyt ole ihan selvää, että ne kirjoitukset on vain ihmisten härnäämistä? Vauva-palstalla oletetaan olevan äitejä ja mikäs heitä enemmän ärsyttäisi kuin se, että koira on jollekin tärkeämpi kuin ihmislapsi.

Todellisuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Kukaan ei kehtaisi sanoa tuollaista ääneen työpaikkansa kahvipöydässä. Oikeassa elämässä kenenkään luonto ei kestäisi jättää pientä lasta tulipaloon ja lähteä koira kainalossa tyytyväisenä karkuun. Pois lukien tietenkin psykopaatit sun muut mielisairaat hullut.

Ja kyllä, mulla on ja on ollut koiria. Mulla on kaksi lasta. Mä olen menettänyt kaksi koiraa. Se on ollut äärettömän surullista ja olen itkenyt niiden vuoksi. Vuosienkin päästä kaipaan aina silloin tällöin. Lasteni menettämistä en halua edes ajatella. Ne eivät ole verrattavissa olevia menetyksiä. Jokainen tietää koiranpennun hankkiessaan, että niiden elinajanodote ei ole yhtä pitkä kuin ihmisen.

Minä en riskeeraisi ikinä turvallisuuttani toisten lapsien takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä olen lapsillenikin opettanut, että mahdollisen tulipalon sattuessa koiraa EI saa mennä hakemaan sängyn alta (piiloutuu sinne, kun kuulee palohälyttimen äänen!) Ihmiset turvaan, muusta viis.

Ja muuten, rakastan tuota koiraa ihan hitokseen paljon ja se on mulle tosi tärkeä. Siltikin, se on vain eläin!

Et sinä voi jotain rakastaa ja samalla sanoa että se on vain eläin. Kumoat toisella toisen väitteesi.

Mikä se koira sitten on jos ei eläin?

Ihminenkin on eläin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Eihän tuollaisessa sanojen merkityksen uudelleen määrittelyssä ole mitään järkeä. Yhtä hyvin minä voin väittää että sinä et kirjoita vaan paskot av:lle.

Kuule mies-käsitteeseen on aina kuulunut  pelkkien sukukalleuksien lisäksi myös käyttäytyminen.  Te uivelot joille käytös ei merkitse enää mitään eivät ymmärrä sitä.

Mitähän sanakirjaa oikein mahdat käyttää. :D

Ymmärrätkö että mies-käsitteeseen kuuluu muutakin kuin  se mitä lyhyesti sanakirjassa todetaan tyyliin "homo sapiens palleilla".

Kuten mitä? Ei mitään henk koht mielipiteitä vaan määriteltyä faktaa.

Uskon, että et sinäkään ole sitä mieltä että naisen käsite sisältää mm. vaatimuksen olla kaunis alle 23v pornotähti joka tekee mukisematta ruokaa ja penikoita miehelle?

Tottakai pelkän sukupuolen lisäksi olevaa mieskäsite on subjektiivvinen joten henkkoht mielipiteeni  on täysin validi. Lapsen kuolemaan oman lemmikkinsä takia jättävä miespuolinen henkilö ei ole minun kirjoissa koskaan mies vaan munaton hirviö, vaikka jonkunlaiset fyysiset munat olisikin.

Mietin vaan, että onko pointtisi pilkata ja haukkua miehiä vai pelastaa se lapsi? Kerro millä tavalla nainen ja mies eroavat kun kyseessä on pienen lapsen pelastaminen? Pääseekö nainen vähemmillä odotuksilla?

Pin kirjoitti:

Oletteko koskaan nähnyt pienen lapsensa juuri menettänyttä ihmistä? Sitten verrataanpa sitä koiransa menettäneeseen ihmiseen ja reaktioon, sekä asiasta yli pääsemiseen.

Joku koiran omistaja voi _kuvitella_, että se oma koira on yhtä tärkeä hänelle kuin naapurin äidille se oma pieni lapsi, mutta ei, ei ja ei. Ei todellakaan ole millään tavalla. Tietenkin koirista on tullut nyt kieroutuneenkin tärkeitä perheenjäseniä niille (etenkin nuorille naisille) joiden keho huutaa lasta ja joka turrutetaan koiralla tai gerbiilillä, mutta se ei tee silti lapsen menettämisestä verrannollista kultakalan, tikkarin tai kissan menetykseen.

Voin tietenkin alkaa tässä väittämään, että kaktukseni on minulle yhtä tärkeä kuin toisille lapsi, mutta kuinka uskottavalta se kuulostaa... Tai jooo... Onhan niitä mielisairaita olemassa, mutta jos nyt oletetaan, että ihminen on ihan terve päästään niin kumman menetys mahtaa olla pahempi asia?

Kumma kun en eläinlääkärissä nähnyt yhtään maahan lyhistyvää vertahyytävästi huutavaa naista joka on menettänyt kaiken, on valmis hyppäämään parvekkeelta tuskissaan ja käy läpi koko loppuelämänsä gerbiilin menetystä. Tuo reaktio on kuitenkin lapsensa menettäneillä tyypillisempi. Miksi tätä ei lopetuspiikeillä näkynyt, vai satuinko aina hassuun aikaan paikalle, kun oli paikalla kamalia kylmiä paskiaisia, jotka korkeintaan vaan kyyneleet silmissä hyvästelivät Eppu-kissansa?

Miettikää nyt vähän vai onko valitun lapsettomuuden trauma noin syvä kehossanne, ettette kykene enää edes ajattelemaan? En henk koht oikeesti edes usko, että joku voisi napata frettinsä ja jättää pienen lapsen anelevasti käsiä ojennellen liekkeihin palamaan elävältä, kunhan nyt lapsivihoissaan uhoaa ja yrittää asettaa lemmikkinsä samalle tasolle ihmislapsen kanssa. Yököttävää, mutta onneksi vain itsensä huijaamista.

Tuo on täysin sosiaallisesti opittua eikä mitään muuta.

Ihminen on biologisesti täysin sama ihminen kuin se on ollut tuhansia ja tuhansia vuosia.

Lapsia on ennen vanhaan kuollut erittäin paljon eikä silloin kukaan ole niitä jäänyt surkuttelemaan. Nainen pystyi synnyttämään 10 lasta josta vain 3 eli aikuiseksi.

Ihminen on käyttänyt orjia täysin avoimesti, polttanut lapsia roviolla ne. Joten lopeta tuo tekopyhä nillitys.

Vierailija kirjoitti:

No mitä ne lapsekkaat ihmiset sitten ovat jos eivät itsekkäitä ja epäempaattisia, kun valitsevat lapsen sen sijaan että pelastaisivat toiselle tärkeän perheenjäsenen?

Lapsi ja koira on ihan oikeasti eri asia. Koiraa hankkiessasi tiedät sen elävän siinä kymmenen vuotta, ja vaikka lemmikit ovat tosi usein äärettömän rakkaita perheenjäseniä, ei lemmikin kuolema ole mitenkään verrattavissa lapsen kuolemaan. Kaikkien vanhempien pahin pelko on joutua hautaamaan lapsensa.

Koiranomistaja ymmärtää, että koirat eivät elä ikuisesti. Koiria lopetetaan, siis niiden elämä päätetään vapaaehtoisesti, jos joku niiden sairaus haittaa koiran elämää kovasti. Koiran sairastuessa ei ajatella olevan järkevää tehdä kaikki mahdolliset toimenpiteet koiran pelastumiseksi hinnalla millä hyvänsä. Toki koirienkin sairauksia pyritään hoitamaan, mutta lopetuksen ollessa hyväksytty vaihtoehto ei koiria paranneta lainkaan samassa mittakaavassa kuin ihmisiä, ihmislapsista puhumattakaan. Koiran ja ihmisen elinikä eivät ole verrattavissa. Jos ajattelet vain omia tunteitasi pelastuksen kohdetta kohtaan, et ole empaattinen. Sinäkin olet ollut lapsi. Jos ihmiset yleisesti pitäisivät vieraiden lasten elämiä yhdentekevinä, lapsikuolemat olisivat arkipäivää.

Minullakin on ihana koira, jonka kuolemaa surisin pitkään. Mutta ymmärrän, ettei koiran elämä kestä yhtä kauan kuin ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella moni vastasi tyyliin "tottakai koirani koska ei MINULLA ole mitään tunteita vierasta lasta kohtaan".

Ei minkäänlaista empatiaa ja velvollisuuden tuntoa auttaa muita ihmisiä KAUHEAN hädän hetkelle. Mielessä on vain oma koira, pian vuosien päästä kuoleva eläin kun samassa tilanteessa toisilta kuolisi juuri syntynyt ja lähes 100 vuotta elävä ihminen.

Monenlaisia vertauksia tästä aiheesta saa. Miten esimerkiksi tällainen: olen serkkuni kanssa yöelämässä, loppuillasta serkulla tulee käsirysyä jonkun toisen jampan kanssa. Vieressä vierasta naista raiskataan puskassa. Palstamammojen logiikalla on ihan moraalisesti oikein, että menen hoitamaan serkkuani pois tilanteesta ja poistumme paikalta jostain matkalta poliisille soittaen, että havaittiin raiskaaminen. Eihän minulla ole MITÄÄN tunteita vierasta naista kohtaan joten aivan yksi lysti vaikka tuli raiskattua, pääasia kun sai kaverin pois tilanteestaan. Eikä keneltäkään voi vaatia, että ottaisi osaa kys. raiskaamistilanteeseen estääkseen sitä, edes moraalisesti? Jokainenhan sai moraalin ja maalitolppien paikan määritellä ihan itse?

Jokainen on täysin vastuussa itsestään aikuisena. Jos ei kykene itsestään huolehtimaan ei ansaitse elää. Jos ei kykene huolehtimaan omasta lapsesta niin ei ansaitse elää.

Ihminen joka antaa oman lapsensa kuolla vaikka tulipalossa ilman että uhraa oman henkensä sen pelastamiseksi ei ansaitse elää.

Muiden ihmisten ei sitä tarvitse tehdä

Eli puskassa raiskattavaa naista ei tarvitse auttaa koska hän on aikuinen ja onhan hommassa riskinsä.

Minä en todellakaan auttaisi. Mielummin menisin vaikka siihen nyrkkitappeluun väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin äänestin koiraa ja olen mies.

Ei, et ole mies.

Itse asiassa olen.

Saatat olla miessukupuolta mutta mies et ole jos jätät lapsen tulipaloon kuolemaan.

Eihän tuollaisessa sanojen merkityksen uudelleen määrittelyssä ole mitään järkeä. Yhtä hyvin minä voin väittää että sinä et kirjoita vaan paskot av:lle.

Kuule mies-käsitteeseen on aina kuulunut  pelkkien sukukalleuksien lisäksi myös käyttäytyminen.  Te uivelot joille käytös ei merkitse enää mitään eivät ymmärrä sitä.

Miehet, tuo homogeeninen joukko täynnä uljaista sankareita! :D