Lue keskustelun säännöt.
Elämä on vaan ahdistusta
04.10.2016 |
Olen ollut työtön 5 vuotta,kavereita ei ole ollut 8 vuoteen yhtäkään,töihin ei edes kannata yrittää koska olosotossa on niin paljon velkaa.Tänään havahduin siihen että en edes muista milloin olen ollut viimeksi selvin päin.Siis vielä huumeongelma tähän lisäksi.
Kommentit (27)
Täälläpäin hiukan samaa meininkiä, siitä kait se lähtee, että opettelee olemaan selvinpäin. Asioilla on tapana järjestyä, jos ei välittömästi, niin pikkuhiljaa.
Jatkuva pöllyssä oleminen estää sen kuitenkin varsin tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäin hiukan samaa meininkiä, siitä kait se lähtee, että opettelee olemaan selvinpäin. Asioilla on tapana järjestyä, jos ei välittömästi, niin pikkuhiljaa.
Jatkuva pöllyssä oleminen estää sen kuitenkin varsin tehokkaasti.
Se pölly vaan tekee kaikesta siedettävää.
Ap
Tälläsiä kohtaloita on varmasti tuhansia.Jossain vaiheessa tulokset alkavat näkyä kun ihmiset sekoavat viimein ja pahimmassa tapauksessa alkavat riehumaan/suunnittelemaan jotain ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Tälläsiä kohtaloita on varmasti tuhansia.Jossain vaiheessa tulokset alkavat näkyä kun ihmiset sekoavat viimein ja pahimmassa tapauksessa alkavat riehumaan/suunnittelemaan jotain ikävää.
Näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut työttömänä 4 vuotta. Kaverit ovat hylänneet. Sen vaan sanon että pöllyssä oleminen käy kunnon päälle ja aiheuttaa alakuloa. Mutta jokainen pärjäilee miten pärjäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä 4 vuotta. Kaverit ovat hylänneet. Sen vaan sanon että pöllyssä oleminen käy kunnon päälle ja aiheuttaa alakuloa. Mutta jokainen pärjäilee miten pärjäilee.
Missä suunnalla asut?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä 4 vuotta. Kaverit ovat hylänneet. Sen vaan sanon että pöllyssä oleminen käy kunnon päälle ja aiheuttaa alakuloa. Mutta jokainen pärjäilee miten pärjäilee.
Missä suunnalla asut?
Ap
Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut työttömänä 4 vuotta. Kaverit ovat hylänneet. Sen vaan sanon että pöllyssä oleminen käy kunnon päälle ja aiheuttaa alakuloa. Mutta jokainen pärjäilee miten pärjäilee.
Missä suunnalla asut?
ApHelsingissä.
Mä asun vantaalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jeesus, että ottaa päähän tää... Ei siis teidän huonot fiilikset vaan se, että meidät ajetaan tällaiseen tilaan. Jokaiselle pitäisi löytää jotain mielekästä tekemistä. Tää on ihan sairasta, että aikuiset ihmiset oleskelee toimettomina ja hyödyttöminä. Jokaisen aivoissa on miljardeja aivosoluja, jotka voisivat olla töissä kaikkien hyväksi. Meillä mies on ollut nyt kaksi viikkoa peruspäivärahalla. Ankeuttaja on astunut meidänkin taloon. Alansa huippu on väärässä ajassa, ainakin väärässä kaupungissa. Lähde kotoas tai vaivu omiin ympyröihisi, siinä vaihtoehdot täälläkin...
Olenkohan mä ainoa jonka elämässä onnellisuus on lisääntynyt kun jäin työttömäksi... Olin it-alalla, vuosikausia loppuunpalamisen rajoilla tein kotonakin illat ilmaista ylityötä kuten oli firmassa tapana. Mitään muuta en jaksanut kuin työn, kotona olin ihan vihannes, edes tv-ohjelmien seuraaminen oli aivoille liikaa joten istuin vain pimeässä tuijottamassa yksin seinää illat.
Jäin työttömäksi vuosi sitten yt:issä, ja ai että elämä on ihanaa nyt. Käyn päivisin luonnossa kävelemässä, kirjoittelen pöytälaatikkoon fantasiatarinoita, tanssiskelen yksin kotonani radion tahdissa. Nukun puoleenpäivään enkä katso koskaan kelloa. Ensimmämistä kertaa aikuisiällä olen oikeasti onnellinen ihminen.
Pelottaa vaan se että jos joudun töihin taas, kun kuitenkin on pakko hakea jotta tuet jatkuu :( Tosin voi olla ettei tarvi, kun tänäänkin tuli taas uutinen että yksi alan isoimmista firmoista potkinut pois 400 ja CGI potki hiljattain parisataa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi työtön Helsingistä. Olen myöskin aivan yksinäinen, kavereita ei ole ja perhekin asuu muualla. Minulla ei ole paljoa velkaa, amisopinnoista 400€ ja olen täysin hukassa mitä nyt haluan tehdä. Alalla jolta valmistuin ei löydy kunnollista työtä. Ahdistaa kaikki.
N23
Kirjottakaa joku mulle jos haluutte. Kik= 8cornelius8
Oon siis 31 vuotias mies.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan mä ainoa jonka elämässä onnellisuus on lisääntynyt kun jäin työttömäksi... Olin it-alalla, vuosikausia loppuunpalamisen rajoilla tein kotonakin illat ilmaista ylityötä kuten oli firmassa tapana. Mitään muuta en jaksanut kuin työn, kotona olin ihan vihannes, edes tv-ohjelmien seuraaminen oli aivoille liikaa joten istuin vain pimeässä tuijottamassa yksin seinää illat.
Jäin työttömäksi vuosi sitten yt:issä, ja ai että elämä on ihanaa nyt. Käyn päivisin luonnossa kävelemässä, kirjoittelen pöytälaatikkoon fantasiatarinoita, tanssiskelen yksin kotonani radion tahdissa. Nukun puoleenpäivään enkä katso koskaan kelloa. Ensimmämistä kertaa aikuisiällä olen oikeasti onnellinen ihminen.
Pelottaa vaan se että jos joudun töihin taas, kun kuitenkin on pakko hakea jotta tuet jatkuu :( Tosin voi olla ettei tarvi, kun tänäänkin tuli taas uutinen että yksi alan isoimmista firmoista potkinut pois 400 ja CGI potki hiljattain parisataa...
Heh heh.. Olen onnellinen puolestasi. Jaksat kituuttaa n. 500 € päivärahalla ja maksaa vuokraa ja elämä hymyilee koska et kaipaakaan mitään muuta? Siis kokemusta sulla on oikeasta työttömyydestä. Hieno homma! Sit on katsos erikseen myös ne jotka ei työttömyydestä hirveästi kärsi heti alkuun ainakaan. On korkeat ansiosidonnaiset (ja näitä ei siis tosiaan kaikilla ole!), ehkä jopa oma kämppä, säästettyä rahaa jne. Kyllä silloin tosiaan kelpaisi tepastelu luonnossa. Jaksaisi sinne jopa raahautua, jos ei joka hetki menisi kaikki kapasiteetti penninvenytystä miettiessä. No, olin itsekin joskus hyväosainen, ansiosidonnaista tuli sentään 800 euroa kuussa. Silloin vielä naivisti kuvitteli pääsevänsä töihinkin joskus. Ei..
sun täytyy