Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa "erilaisen" naisen?
03.10.2016 |
Pahoittelut clickbaittaavasta otsikosta.
Kysymykseni oikeasti kuuluu; "Mistä löytää naispuolisen henkilön, joka rakastaa miettiä vaikkapa mitäköhän Hitlerin mielessä liikkui ja vaikka keskustella kommunismista pitkiäkin aikoja?"
Tuntuu siltä että tämäntyyppiset naispuoliset henkilöt olisivat todella harvassa(kuten on myös miespuolistenkin puolella) eikä Heidänlaisia henkilöitä tahdo löytää oikein mistään, perkule. Olen 25v normaalin näköinen, normaalia parisuhde-elämääkin elänyt mies niin tämäntyylisiä persoonallisuuksia ei ole tullut vastaan -tai ainakaan antanut todellisen persoonallisuutensa tulla näkyviin(kenties normi "pakko käyttäytyä mahd. normaalisti" on voinut vaikuttaa?).
Missä siis Teidänlaiset naikkoset viettävät vapaa-aikaansa? Kirjastossa? Kotona vauvafoorumeita lukemassa? Onko teitä edes olemassa? Pitääkö tässä ryhtyä homoksi? :D
Tahdon vielä muistuttaa ettei tarkoitukseni ole ensinnäkään etsiä deittiä täältä ja toisekseen mitenkään eriarvoistaa naisia "paremmuusjärjestykseen". Olen vain henkilö, joka pitää tietynlaista piirrettä korkeammassa arvosa kuin muita piirteitä -kukapa meistä ei vaatisi tietynlaisia ominaisuuksia kumppanistansa?
Kommentit (53)
Täällä ollaan, olen 26v. ja asun Turun seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvin itseni kaltainen ystäväpiiri; nättejä, jopa kauniita itsestään huolta pitäviä 25-30 vuotiaita naisia, korkeakoulutettuja ja itsenäisiä. Naisporukassa keskustellaan politiikasta, pankkikriiseistä, syöpätutkimuksesta, kommunismista ja matonkuteista. Kaikesta maan ja taivaan välillä.
Mutta valitettavasti noin 90 % tästä upeasta ja älykkäästä seurueesta taantuu ameeban tasolle, kun seuraan liittyy mies; "hihihi pentti älä kiusaa, mä en TAJUU tätä laskua vaikka oon kauppatieteen tohtori"
En itse ymmärrä tätä ilmiötä, oon varmaan sitten sillä tavalla erilainen että tuollaisissa tilanteissa otan sen laskun ja käyn kärttysenä maksamassa. Sitten mies yleensä pitääkin mua jonain pirttihirmuna, kun en hihittele hänelle. Että ehkä sitten siksi. Ehkä sittenkin tajuan. Mutta ei kyllä oma luonto kestäis tuollaista.
Minut löytää usein kallion baareista tai helsingin yliopiston ympäriltä. Minäkin olen tosin naamioitunut tekoripsien taakse eli en ehkä näytä ihan semmoselta että "menenpäs tutustumaan ja puhumaan vähän kommunismista" toimisi keskustelunavauksena.
Vierailija kirjoitti:
Tästähän heräsi lisää ajatuksia. Jos haluat puhua noista aiheista vakavasti ja maailmanparannushenkisesti, niin etsi joku yliopistohumanisti/valtiotieteilijä. Jos taas Hitler/kommunistit ovat mielestäsi hassunhauskoja ja hyvää materiaalia eksploitaatioleffoihin, niin sitten se on se roolipelaajanainen tai jossain tämmöisten liepeillä roikkuja. Aloituksesta ei ihan selvinnyt, kumpaa haet.
Juu tuo hitler/kommunismi oli heikko esimerkki, vakavat aiheet kiinnostavat mutta myös ne turhanpäiväisemmät pohdinnat. Kunhan voi brainstormata henkilön kanssa rakentavasti ja argumentoida siten, ettei toisella ole pakkomielle "voittaa" argumenttia ja pitää kiinni omasta mielipiteestään maailmanloppuun asti. -ap
Jatkoilta. Keskustelevat, syvälliset ihmiset ovat usein heitä, jotka jaksavat jauhaa maailmasta ja ihmisistä aamuun saakka, joten kokeileppa joskus mennä jatkoille ja huomaat, että yleensä on aina joku, joka jää viimeiseksi hereille keskustelemaan henkeviä.
Tai sit jatkoilla ei ole yleensä tuollaista vaan mä itse olen se outo syvällinen pohdiskelija, joka ilmaisella viinalla pakottaa ihmiset keskustelemaan kanssaan muiden ihmisten mielenliikkeistä. Mut suosittelen kokeilemaan!
PS. Ei toimi Seduloiden jatkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtsikassa oli paljon keskustelijoita.
Niin oli ja siksi valmistuminen ja työelämä oli jotenkin itsemurha. Miltä tuntuikaan seksi miehen kanssa, jonka kanssa pystyi juhlimaan, keskustelemaan ja istumaan vielä samalla luennolla. Sitä paitsi, tottapuhuen valtsikan miehet olivat myös avarakatseisia ja naisia tyydyttäviä.
Kyllä minä valitsen miehen sen perusteella pystyykö hänen seurassaan olemaan täyteläisen hiljaa. Työssä on keskustelua pään räjähtämiseen asti. Suorastaan juoksen kotiin mieheni luokse olemaan ihan hiljaa hänen lähellään. Melusaastetta, epäolennaista, et sanoilta kuule omia ajatuksiasi tai rakkaasi hengitystä. Laitan pari sormea hänen valtimolleen ja se thud thud thud on ainoa ääni mitä kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoilta. Keskustelevat, syvälliset ihmiset ovat usein heitä, jotka jaksavat jauhaa maailmasta ja ihmisistä aamuun saakka, joten kokeileppa joskus mennä jatkoille ja huomaat, että yleensä on aina joku, joka jää viimeiseksi hereille keskustelemaan henkeviä.
Tai sit jatkoilla ei ole yleensä tuollaista vaan mä itse olen se outo syvällinen pohdiskelija, joka ilmaisella viinalla pakottaa ihmiset keskustelemaan kanssaan muiden ihmisten mielenliikkeistä. Mut suosittelen kokeilemaan!
PS. Ei toimi Seduloiden jatkoilla.
Oikeasti paras vinkki tähän asti!
Tosin toimii vain jos humalatilan taso on kaikilla suunnilleen samankaltainen, muuten aiheuttaa lähinnä vitutusta ja myötähäpeää. Yleensä kuitenkin jos kännissä keskustelee syvällisiä, niin kykenee siihen oikeasti (ja paremmalla tasolla) myös selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoilta. Keskustelevat, syvälliset ihmiset ovat usein heitä, jotka jaksavat jauhaa maailmasta ja ihmisistä aamuun saakka, joten kokeileppa joskus mennä jatkoille ja huomaat, että yleensä on aina joku, joka jää viimeiseksi hereille keskustelemaan henkeviä.
Tai sit jatkoilla ei ole yleensä tuollaista vaan mä itse olen se outo syvällinen pohdiskelija, joka ilmaisella viinalla pakottaa ihmiset keskustelemaan kanssaan muiden ihmisten mielenliikkeistä. Mut suosittelen kokeilemaan!
PS. Ei toimi Seduloiden jatkoilla.
Omat kokemukset jatkoista tai aamuun asti jatkuvista keskusteluista (miesten ja naisten kanssa)menevät suurinpiirtein näin: Aiheesta X kesksutellaan helposti puolituntia edistymättä keskustelussa yhtään, kun oletetaan että muut eivät ymmärtäneet pointtiasi ja sitten unohditkin jo pointit mitä hait ja niin myös muut ja ollaankin taas sitten palattu siihen mistä lähdettiin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten. Eniten vit.. raivostuttaa ihmiset, joilla ei ole mitään sanottavaa vaan he ovat vain äänessä, alati, tauotta, kuuntelematta, äänessä ja mielipiteet ovat sitä samaa schaissea mitä on kuultu aina. Aina.
Vilkaisu peiliin tai ikkunaan, näin originelli minäminäminä olen ja keskustelen, minulla on sivistyspohjaa ja pukeudun hyvällä maulla. Hetkeksi unohtuu mitä on sanomassa kun oma heijastus kiehtoo enemmän kuin keskustelukumppani. Pahimpia ovat aamut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoilta. Keskustelevat, syvälliset ihmiset ovat usein heitä, jotka jaksavat jauhaa maailmasta ja ihmisistä aamuun saakka, joten kokeileppa joskus mennä jatkoille ja huomaat, että yleensä on aina joku, joka jää viimeiseksi hereille keskustelemaan henkeviä.
Tai sit jatkoilla ei ole yleensä tuollaista vaan mä itse olen se outo syvällinen pohdiskelija, joka ilmaisella viinalla pakottaa ihmiset keskustelemaan kanssaan muiden ihmisten mielenliikkeistä. Mut suosittelen kokeilemaan!
PS. Ei toimi Seduloiden jatkoilla.
Omat kokemukset jatkoista tai aamuun asti jatkuvista keskusteluista (miesten ja naisten kanssa)menevät suurinpiirtein näin: Aiheesta X kesksutellaan helposti puolituntia edistymättä keskustelussa yhtään, kun oletetaan että muut eivät ymmärtäneet pointtiasi ja sitten unohditkin jo pointit mitä hait ja niin myös muut ja ollaankin taas sitten palattu siihen mistä lähdettiin. -ap
Näinhän se usein menee. Loppuillasta levy jää niin sanotusti päälle ja kaikki rakastavat vain omaa ääntään. Minusta alkuillassa ja nousuhumalassa on enemmän mahdollisuuksia syvälliseen keskusteluun. Yllättävän monet ihmiset ovat hyviä keskustelijoita ja sopivasti outojakin, kunhan vain oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoilla, joku mies aloittaa keskustelun mitä Hitlerin päässä mahtoi liikkua. Mietin, että siellä bunkkerissa varmaan samaa mitä ekaluokkalaisillakin, täit. Kaadan itselleni lisää punaviiniä ja katson ikkunasta ulos.
Oma heijastukseni katsoo minua hajamielisenä. Mitä mahtoi Eva Braun ajatella. Ehkäpä että ei olisi sittenkään kannattanut lähteä tuon itsekeskeisen viiksivallun matkaan. Pyörittelen viiniä lasissa. Viini on rakkauden materiaa. Mitä mahtoi se saksanpaimenkoira ajatella. Zum teufel. Turha pohtia, miten kukaan voisi tietää mitä ihmisten päässä liikkuu. Tunnen sinut niin hyvin on ehkä typerintä mitä voit sanoa.
Valtsikassa oli paljon keskustelijoita.