Junassa n. 2v taapero tuijotti tauotta melkein 4 tunnin matkan tabletilta piirrettyjä, ei reagoinut mihinkään

Jos lapsi olisi juossut, itkenyt, kiljunut ym. olisi siitäkin valitettu!

Jos oli vuoden ainoa pidempi junareissu, niin musta ok. Taustaa me ei tiedetä. Vaikka olenkin tätä lasten aikaista älyttämistä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen mörköjä ne tabletit oikein on? Mitä hittoa siinä junamatkalla olisi sitten pitänyt pikein tehdä? Jos olisi tuijottanut ikkunasta ulos niin olisiko ap ollut tyytyväinen? Vai olisiko pitänyt juosta toisten matkustajien sylissä pyörimässä jne.?

Sitä minäkin aina ihmettelen, kun tällaisia jeesusteluja luen. Meillä lapsella on ollut oma tabletti kaksivuotiaasta saakka. Aika kamalaa eikö? Tablettia on käytetty pitkillä lento-/juna-/automatkoilla. Joskus myös lapsen ollessa kipeä. En ymmärrä mitä muuta sen lapsen olisi pitänyt junassa tehdä. Se lasten leikkipaikka on ihan naurettava ja yleensä siellä on muutama vatipäälapsi riehumassa niin, ettei muut lapset uskalla tulla sinne. Itse ainakin voin ihan hyvällä omallatunnolla antaa lapsen tuijottaa ruutua matkustaessa. Arjessa toimitaan eri tavoin kuin matkustaessa.

Olisit iloinen, kun lapsi ei aiheuttanut ryntäilyllä, kiljumisella tai kälätyksellä häiriötä muille matkustajille.

On varmaan olemassa välimuoto maanisesti ruutua tuijottavasta  zombie- lapsesta ja vanhemmasta TAI

kaikkia häiriköivästä, kirkuvasta,  juoksentelevasta, ryntäilevästä kauhukakarasta?

Ehkä tuo lapsi saa käyttää tablettia vain vähän ja erikoistilanteissa? Siksi uppoutui siihen niin. Junamatka on erityistilanne.

En tekisi mitään johtopäätöksiä yhden junamatkan perusteella. Pitkä juna- tai lentomatka on poikkeustilanne, jolloin lasta viihdytetään sillä, mikä hänet kokemuksen mukaan pitää parhaiten pitkään rauhallisena. Jos tuo on normaalitilanne tavallisena päivänä, niin se on surullista. Junamatkan aikana taas noin intensiivien padiin keskittyminen saattaa jopa viitata siihen, että lapsen ei normaalisti anneta juurikaan käyttää älylaitteita, joten kun lapsi kerrankin saa tehdä sitä luvan kanssa, vie se lapsen huomion täysin.

Terv. ennen padien aikakautta kolme lasta saanut äiti, jonka kotona ei ollut edes TV:tä silloin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. No, tietokone oli, mutta sillä lapset käyttivät ainoastaan tekstinkäsittely-, piirustus- ja taulukkolaskentaohjelmaa.

Hienosti on analysoitu lapsen elämän surkeus ja äidin vanhemmuus. Junassa ja lentokoneessa pyrin pitämään lapseni mahdollisimman rauhallisina ja istumassa paikallaan kanssamatkustajin rauhaa kunnioittaakseni. Kukaan ei välttämättä halua kuunnella laulamistani,leikittämistäni tai sitä kun luen satuja lapsille. Kukaan ei myöskään halua välttämättä kuunnella lapseni lauleskelua,kovaäänistä tarinointia, leikkimistä tehosteäänien kanssa jne. Ne kerrat, kun olemme junassa tai lentokoneessa lapset pelaavat tabletilla,katsovat piirrettyjä tai liimaavat tarroja. 850 tarran tarravihko riittää 7,5h lennolle tiedoksesi ap. Lentokoneessa istutaan turvavöissä ja siitä ei neuvotella. Tekemällä myönnytyksen avaamalla turvavyön ja päästämällä lapsen kerrankin käytävälle luulee lapsi,että on ok juosta häiritsemässä lentokoneen muita matkustajia ja henkilökuntaa. Siispä pidän kiinni säännöstä,että vyöt on oltava kiinni ja paikallaan pitää istua. Sitten kotona arjessa pelataan lautapelejä,askarrellaan,muovaillaan,rakennellaan legoja,leivotaan,tanssitaan,ulkoillaan 3-4h/päivässä jne. Aika mahdotonta muodostaa käsitystä kenenkään elämästä muutaman tunnin perusteella.

Yrittäkää nyt päättää! Hetki sitten täällä vihattiin lentokoneessa matkustavia (ja itkeviä) lapsia. Nyt säälitään junassa nätisti istuvaa lasta. Plääh!

Meidän kolmivuotiaalla ei ole mitään tabletteja. Oltiin pitkään junassa ja leikkivaunussa oltiin. Sitten ei päästy vessaan ja pissa tuli housuun. Siihen saapui konnari ja hän höpötti lapsen kans, ei antanut edes minun siivota, vaan sanoi, että hienoa, että täällä edes joku leikkii! Ihana mies❤

Jos lapsi olisi itkenyt ja juoksennellut tuon matkan niin valittaisit nyt siitä.

Voisin kyllä itsekin antaa olla tabletin kans junassa, ei se muille matkustajille ole kivaa jos toinen hermostuu ja haluaa kulkea pitkin junaa.

En haluaisi kyllä aikuisena että muhun otetaan kontaktia junassa, ei se mikään elämysmatka ole. Olen yleensä tehnyt töitä pitkillä junamatkoilla, eli "lasittuneena" koneen ääressä.

Jos lapsi pitää junassa ääntä, iloistakin, niin johan on joukko lasten vihaajia huokailemassa kun ei saa olla rauhassa melulta. Pelin ääressä lapsi on hiljaa matkan ajan, eikä se tarkoita että pelaa jatkuvasti, jos kerran junassa saa kertaheitolla yliannostuksen. Sehän on poikkeustilanne.

Mikään ei ole niin varmaa kuin se ettei ikinä lasten kanssa tee oikein. Meillä on 3,5-vuotias kyselyiässä oleva lapsi, jonka kanssa matkustin junalla ekaa kertaa yhdessä ja lapselle junamatka oli ensimmäinen. Lapsi kyseli koko matkan kaikkea junasta, asemista yms mitä nyt mieleen tulikaan. Kysely loppui n. vartti ennen määränpaikkaa kun käytävän toisella puolella istuva rouva kilahti ettetkö ny jlauta saa tota lasta hiljaiseksi. Oltiin leikkivaunussa, lapsi ei riehunut eikä edes puhu mitenkään kovaäänisesti. Ens kerralla annan sille todellakin tabletin käteen koska toi kommentti pilasi kyllä sekä mun että lapsen matkan.

Meillä on erittäin aktiivinen 2-vuotias joka inhoaa paikallaan olemista. Kotona pädi on kielletty. Silloin luetaan ja leikitään. Telkkaria vältetään myös. Junassa käytämme kuitenkin pädiä, sillä se on ainoa mikä saa muksun pidemmällä matkalla rauhoittumaan. Tämä ei tarkoita, ettei lapsella ole muuta virikettä kuin pädi. Äidit ovat kyllä juuri tällaisia. Etsitään aina syitä tuomita muiden vanhemmuutta vaikkei taustoja tiedettykkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani seurasin n. 2-v lasta 6 tunnin lentomatkalla. Lapsi vyötettiin kiinni tuoliinsa, häntä ei viihdytetty millään tavalla koko lennon aikana, ei ollut mitään lelua tms. käsillä ja kun lapsi yritti venkoilla niin hänelle tiuskittiin.

Meillä menee matkat juurikin näin. Jos alusta antaa leluja, niin ihan varmasti huutaa jo puolentunnin päästä. Ei hänelle tiuskita, mutta ei mitään sirkustakaan järjestetä. On pienestä asti tottunut, ettei huveja tarjota jatkuvasti matkustaessa, eikä näin ollen sellaisia kaipaakkaan. Ei tablettia, leluja tai jatkuvaa höpöttelyä. Juttelemme keskenämme ja syömme pitkillä matkoilla, mutta lelut ja tabit on ehdoton ei. Joskus sen virheen tehnyt, mutta näin on lapsikin oppinut katselemaan auton tai junan ikkunasta ja istuu rauhassa matkasta nauttien.

Olen ainoastaan tyyttväinen, ettei lapsi häiritse muita matkustajia julkisissa. Lentomatkoilla on myös mennyt hyvin ja ihmiset kehuvat kuinka reipas lapsi on :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puolestani seurasin n. 2-v lasta 6 tunnin lentomatkalla. Lapsi vyötettiin kiinni tuoliinsa, häntä ei viihdytetty millään tavalla koko lennon aikana, ei ollut mitään lelua tms. käsillä ja kun lapsi yritti venkoilla niin hänelle tiuskittiin.

Meillä menee matkat juurikin näin. Jos alusta antaa leluja, niin ihan varmasti huutaa jo puolentunnin päästä. Ei hänelle tiuskita, mutta ei mitään sirkustakaan järjestetä. On pienestä asti tottunut, ettei huveja tarjota jatkuvasti matkustaessa, eikä näin ollen sellaisia kaipaakkaan. Ei tablettia, leluja tai jatkuvaa höpöttelyä. Juttelemme keskenämme ja syömme pitkillä matkoilla, mutta lelut ja tabit on ehdoton ei. Joskus sen virheen tehnyt, mutta näin on lapsikin oppinut katselemaan auton tai junan ikkunasta ja istuu rauhassa matkasta nauttien.

Olen ainoastaan tyyttväinen, ettei lapsi häiritse muita matkustajia julkisissa. Lentomatkoilla on myös mennyt hyvin ja ihmiset kehuvat kuinka reipas lapsi on :)

Ei jeesus... että jos lapselle antaa esim 8h lennolla tabletin, se ei katsele ollenkaan ulos ikkunasta tai osaa matkustaa ilman. Onkohan meille sattunut helppo lapsi, kun sitä ei ole mitenkään tarvinnut mitään virheitä tehdä vaan lapsi on ihan tyytyväisenä ollut osan matkasta ilman viihdykettäkin ja vain ollut. Ikinä ei ole yhdessäkään julkisessa huutanut lelujen tai pädin perään, jos sitä ei ole annettu. Mutta aika kohtuutonta alkaa vaatimaan, että pitkät matkat olisi kokonaa ilman viihdykettä. Joku raja siinä tylsyyteen totuttamisessakin. Meillä on yleensä mukana pari puuhakirjaa, petsoppeja tms. pieniä leluja ja se pädi.

Mulla oli itselläni juuri tuollainen äiti, jonka mielestä tylsyyttä piti oppia kestämään ja 9h mökkimatkat sukulaisten luo mentiin pelkän Mikko Perkoilan voimalla. En edelleenkään ymmärrä sitä pointtia miksi en saanut edes lukea autossa.

Hienoa käytöstä lapselta ja vanhemmilta! Tuollaisista taaperoista kannsamatkustajat tykkäävät!

Vierailija kirjoitti:

Ystävä tekee samaa 3,5-vuotiaan tyttönsä kanssa. Lapsi asuu tabletin ääressä, koska näin vanhemmat pääsevät helpolla. Lapselle ei esimerkiksi lueta kirjoja ikinä, eikä ole niistä kiinnostunutkaan. Myöskään hänen kanssaan ei leikitä, koska kaverin mukaan leluja on niin rasittavaa siivota pois!! Tyttö on siis vauvasta asti totutettu viihtymään tabletin ääressä. Surullista katsottavaa, mutta paha on mennä ulkopuolisen puuttumaan tuohon. :(

Kyllä tohon pitää jo puuttua!!

Mun kanssa samassa bussissa tuli tänään isä ja kaksi lasta. Isä jutteli lasten kanssa ja vanhempi luki sarjakuvia, ei puhelimista tai tableteista tietoakaan. Hyvä että näinkin päin, sääliksi käy lapset jotka opetetaan pienestä pitäen ruuturiippuvaisiksi.

Te tabletin hehkuttajat, kai muistatte laittaa lapselle kuulokkeet? Että ärsytti viime viikolla junan leikkivaunussa, kun kellään muulla lapsella ei ollut kuulokkeita kuin omalla. Siinä sitten kuuntelin tocabocan bändipeliä(on helvetin rasittava), villejä futareita ja kaapoa. Argh! Ja jos lapsia on useampi, niin niitä välikappaleita, joihin saa liitettyä kahdet kuulokkeet, myydään ihan joka paikassa parilla eurolla.

Kiitos!