Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sossun tuista - käsittämätöntä
02.10.2016 |
Yhdestä keskustelusta, jossa keskusteltiin FB:n "Apua vähävaraisille" ryhmiä:
[quote=Vierailija] On kyllä ihme käsityksiä täällä joillakin mitä sossun rahoilla muka elellään. Meidän kolmehenkisellä perheellä kolmio yhdessä isoimmassa kaupungissa, vuokra 820 ja joka kuukausi toimeentulotuessa lukee että liian kallis vuokra. Ilmeisesti kahden lapsen kanssa pitäisi kaksiossa asua.. Ja autostakin tuli kuittia, vaikka reilun tonnin arvoinen vain on.[/quote]
Siis mitä ihmettä???? Tämä juuri todisti sen, että sossun tuilla asuvilla ihmisillä ei ole MITÄÄN suhteellisuudentajua. Kaksi lasta ja PAKKO olla kolmio???
Ihmiset, joissa kummatkin vanhemmat käyvät töissä (ja vielä hyväpalkkaisissa) ja joilla on kaksi lasta asuvat usein Helsingissä kaksioissa ihan omilla rahoillaan.
Ja jonkun mielestä SOSSUN RAHOILLA (eli meidän muiden, jotka teemme töitä niiden rahojen eteen) pitää ehdottomasti olla vähintään kolmio.
Eli muiden ihmisten pitäisi elättää sossupummeja suuremmassa luksuksessa kuin itse elävät?
Kommentit (316)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Tuo ei ole herttaista tarinankerrontaa, vaan todellisuutta jokaiselle. Sinun juttusi sen sijaan on sen verran paksua, että siellä puhuu nyt joku 17 v, joka ei ole nettomaksaja yhtään missään. Muuten olisi ehkä mennyt läpi, mutta tuo kotivakuutus paljasti sinut. Se on pakollinen ollut kaikissa vuokrakämpissä, joita olen tavannut, etkä olisi ikinä mikään nettomaksaja noin armottoman surkealla älykkyydellä. Ilman vakuutusta ihminen ajaa itsensä pahimmillaan loppuelämän velkavankeuteen. Toisaalta, voisi olla huvittavaakin hetken kstsoa sinun kaltaisesi joutuvan sellaiseen ahdinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Lapsena ja teini-ikäisenä jaoin huoneen kahden siskoni kanssa. Ihan ok.
Tuo taisi olla hyvin yleistä koko Länsi-Euroopassa ainakin 1990-luvulle asti.
Inhimillisyyden mittarit ovat aika sattumanvaraisia. Suomessa on ihan yleistä, että perheellä on käytössä yksi kylppäri. Joidenkin maiden rikkailla alueilla on taas itsestäänselvyys, että jokaisella perheenjäsenellä on oma henkilökohtainen kylppäri. Ja tietenkin oma henkilökohtainen auto ja autotallissa kaikille autoille paikat. Tuollaiseen tottunut voisi pitää yhteistä kylppäriä barbaarisena ja epäinhimillisenä. Pitäisikö sitten tuon puolesta lähteä barrikaadeille?
Muuten, nämä inhimillisyydestä huutelijat - oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi tässä ketjussa mainitut esimerkit 850 euron ja 900 euron vuokrasta, jotka kummatkin ovat noin kaksi kertaa perusasumistukea suurempia, tuhlaavat noin 400-500 euroa kuussa yhteistä rahaa joka voitaisiin käyttää vaikkapa vanhustenhoitoon, sairaanhoitoon, lastensuojeluun ...? Inhimillisyydessä kun on monia puolia.
No pitäisiköhän sinun sitten valittaa asiasta niille, jotka vuokraa korottavat??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Tuo ei ole herttaista tarinankerrontaa, vaan todellisuutta jokaiselle. Sinun juttusi sen sijaan on sen verran paksua, että siellä puhuu nyt joku 17 v, joka ei ole nettomaksaja yhtään missään. Muuten olisi ehkä mennyt läpi, mutta tuo kotivakuutus paljasti sinut. Se on pakollinen ollut kaikissa vuokrakämpissä, joita olen tavannut, etkä olisi ikinä mikään nettomaksaja noin armottoman surkealla älykkyydellä. Ilman vakuutusta ihminen ajaa itsensä pahimmillaan loppuelämän velkavankeuteen. Toisaalta, voisi olla huvittavaakin hetken kstsoa sinun kaltaisesi joutuvan sellaiseen ahdinkoon.
Missä henkilö sanoi asuvansa vuokralla? Jos asuu omassaan, niin siihen voi olla ottamatta vakuutusta.
Sinä taas vaikutat harvinaisen katkeralta ja vihaiselta henkilöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Lapsena ja teini-ikäisenä jaoin huoneen kahden siskoni kanssa. Ihan ok.
Tuo taisi olla hyvin yleistä koko Länsi-Euroopassa ainakin 1990-luvulle asti.
Inhimillisyyden mittarit ovat aika sattumanvaraisia. Suomessa on ihan yleistä, että perheellä on käytössä yksi kylppäri. Joidenkin maiden rikkailla alueilla on taas itsestäänselvyys, että jokaisella perheenjäsenellä on oma henkilökohtainen kylppäri. Ja tietenkin oma henkilökohtainen auto ja autotallissa kaikille autoille paikat. Tuollaiseen tottunut voisi pitää yhteistä kylppäriä barbaarisena ja epäinhimillisenä. Pitäisikö sitten tuon puolesta lähteä barrikaadeille?
Muuten, nämä inhimillisyydestä huutelijat - oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi tässä ketjussa mainitut esimerkit 850 euron ja 900 euron vuokrasta, jotka kummatkin ovat noin kaksi kertaa perusasumistukea suurempia, tuhlaavat noin 400-500 euroa kuussa yhteistä rahaa joka voitaisiin käyttää vaikkapa vanhustenhoitoon, sairaanhoitoon, lastensuojeluun ...? Inhimillisyydessä kun on monia puolia.
No pitäisiköhän sinun sitten valittaa asiasta niille, jotka vuokraa korottavat??
Siinä asunnossa kun ei ole mikään pakko asua ...
Oiko teillä tuensaajilla joku hyvä peruste sille, miksi juuri teidän perheenne ansaitsisi asua kalliilla alueella halvan alueen sijaan? Ammun jo etukäteen alas pari pointtia mitä olisitte nostaneet
1. Lapset joutuvat vaihtamaan koulua: Lapset joutuu vaihtamaan koulua silloinkin, kun aikuiset muuttavat työn perässä. Lapset sopeutuvat kyllä siihen. Jokainen voi myös jo työssäkäyntiaikana muuttaa sellaiseen asuntoon, jossa on varaa asua myös työttömänä. Silloin ei tarvitse myöskään muuttaa.
2. Tukiverkosto kärsii: Edulliset alueet ovat yleensä vähintään junaradan varressa. Ajallisesti matka voi olla lyhyempi, kuin Helsingin kantakaupungin laidalta toiseen siirtyessä. Jos se on matkasta kiinni, niin tuskinpa edes oli niin merkityksellinen tuki.
3. Alueet ovat vaarallisia: Kaikki alueet eivät ole vaarallisia. Perheille voitaisiin tarjota asuntoja sieltä, missä on muitakin tukirahoilla eläviä perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Lapsena ja teini-ikäisenä jaoin huoneen kahden siskoni kanssa. Ihan ok.
Tuo taisi olla hyvin yleistä koko Länsi-Euroopassa ainakin 1990-luvulle asti.
Inhimillisyyden mittarit ovat aika sattumanvaraisia. Suomessa on ihan yleistä, että perheellä on käytössä yksi kylppäri. Joidenkin maiden rikkailla alueilla on taas itsestäänselvyys, että jokaisella perheenjäsenellä on oma henkilökohtainen kylppäri. Ja tietenkin oma henkilökohtainen auto ja autotallissa kaikille autoille paikat. Tuollaiseen tottunut voisi pitää yhteistä kylppäriä barbaarisena ja epäinhimillisenä. Pitäisikö sitten tuon puolesta lähteä barrikaadeille?
Muuten, nämä inhimillisyydestä huutelijat - oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi tässä ketjussa mainitut esimerkit 850 euron ja 900 euron vuokrasta, jotka kummatkin ovat noin kaksi kertaa perusasumistukea suurempia, tuhlaavat noin 400-500 euroa kuussa yhteistä rahaa joka voitaisiin käyttää vaikkapa vanhustenhoitoon, sairaanhoitoon, lastensuojeluun ...? Inhimillisyydessä kun on monia puolia.
No pitäisiköhän sinun sitten valittaa asiasta niille, jotka vuokraa korottavat??
Siinä asunnossa kun ei ole mikään pakko asua ...
Tämä on totta. Muutto toiseen kuntaan on sitä paitsi perusteltu syy purkaa vuokrasopimus vaikka se olisi ollut määräaikainen.
Toinen asia - miksi ihmeessä Suomessa ei voisi olla enemmän useamman sukupolven yhdessä asumista? Yleensä kun asumiskustannuksia on jakamassa useampi ihminen, niin ne ovat alhaisemmat per capita. Samalla sekä lastenhoito ja vanhemmista ihmisistä huolehtiminen helpottuisi, samoin kuin yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Miksi oot katkera? Jos sulla kerran on työ ja terveyttä ja asunto.
Huhhuh mitä vuokria. Tuttavat asuvat itä-suomessa omakotitalossa vuokralla. Vuokra on 380 kuukaudessa sisältäen lämmityspuut! Kylällä on kauppa ja koulu ja bussi kulkee kaupunkiin. Eikö tämä helsinkiläisille kermaperseille riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Tuo ei ole herttaista tarinankerrontaa, vaan todellisuutta jokaiselle. Sinun juttusi sen sijaan on sen verran paksua, että siellä puhuu nyt joku 17 v, joka ei ole nettomaksaja yhtään missään. Muuten olisi ehkä mennyt läpi, mutta tuo kotivakuutus paljasti sinut. Se on pakollinen ollut kaikissa vuokrakämpissä, joita olen tavannut, etkä olisi ikinä mikään nettomaksaja noin armottoman surkealla älykkyydellä. Ilman vakuutusta ihminen ajaa itsensä pahimmillaan loppuelämän velkavankeuteen. Toisaalta, voisi olla huvittavaakin hetken kstsoa sinun kaltaisesi joutuvan sellaiseen ahdinkoon.
Missä henkilö sanoi asuvansa vuokralla? Jos asuu omassaan, niin siihen voi olla ottamatta vakuutusta.
Sinä taas vaikutat harvinaisen katkeralta ja vihaiselta henkilöltä.
No se on totta, että omassaan voi, mutta jos näin toimit, niin tyhmähän sinä olet. Kertakaikkisesti ei kyllä valo kajasta ullakolle, kun olet valmis ottamaan noin valtavan riskin. Ethän sinä mikään varakaskaan kyllä ole, kun säästät kotivakuutuksessa ottaen riskin, että satojen tonnien laskut lankeavat kontollesi. Nettomaksaja! HAH! Salli mun nauraa!
Ja sitten joku näin pöllö on vielä täällä ehdottamassa kaikenlaista sontaa. Ja vihaisuus ja katkeruus ei nyky-yhteiskunnassa ole lainkaan harvinaista. Ties vaikka johtaisi vielä sisällissotaan. Joskin minä en heihin kuulu, olen toissä ja asiani ovat hyvin. Ja koska asiani ovat hyvin, minulta riittää empatiaa myös yhteiskunnan vähäosaisille.
Kyllä jokaisen on saatava valita asuinpaikkansa. Maksaa mitä maksaa ja lopun käyttää elämiseen/kuluihin. Itse olen nyt paikassa no 27, eikä oikein kiinnosta ajatus muuttamisesta. Jep, en ole töissä ja valtiohan "kustantaa" asiani. Koko elämäni kestäneen hermosimputuksen vuoksi en ole kykenevä normaaleihin töihin vielä pitkään aikaan joten kun raha kirstuun kilahtaa niin hymy kasvoille vilahtaa.
Miettikää, arvon kiusaajat ja simputtajat siellä "röissänne" hikoillessanne, kuinka mukavaa kiusatun onkaan herätä rauhassa, nauttia kupponen kuumaa ja mennä koiran kanssa ulos luontoon syksyn tuulia tuoksuttelemaan. Ja miten ihanaa on kun voi lähteä tapaamaan muita samanlaisia, aikansa kuluksi, yhteiskunnan varoilla tuettuun puuhastelukeskukseen.
Voi istuksia vaikka päivät pääksytysten netissä haukkumassa teitä kiusaaja-idioottiluusereita joille lopultakin on mitä ilmeisimmin oltava kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta itsensä kehittämiseen ja keittiöfilosofointiin.
Ja se oma sauna sitten! Kylmänä iltana ei muuta kuin naps -kiuas päälle! Ja jos olisin yhtään vähävaraisempi niin kelan piikkiinhän tämäkin menisi.
Että paskaaks tässä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Tuo ei ole herttaista tarinankerrontaa, vaan todellisuutta jokaiselle. Sinun juttusi sen sijaan on sen verran paksua, että siellä puhuu nyt joku 17 v, joka ei ole nettomaksaja yhtään missään. Muuten olisi ehkä mennyt läpi, mutta tuo kotivakuutus paljasti sinut. Se on pakollinen ollut kaikissa vuokrakämpissä, joita olen tavannut, etkä olisi ikinä mikään nettomaksaja noin armottoman surkealla älykkyydellä. Ilman vakuutusta ihminen ajaa itsensä pahimmillaan loppuelämän velkavankeuteen. Toisaalta, voisi olla huvittavaakin hetken kstsoa sinun kaltaisesi joutuvan sellaiseen ahdinkoon.
Vai on työssäkäyvien elämä paksua valetta! :D
Voin vielä lisätä hämmennystäsi kertomalla, että tämä yhteiskunnan nettomaksaja ei ole koskaan asunut vuokra-asunnossa. Meneekö jo ihan käsittämättömäksi tuubaksi? :D Ajattele, muutin lapsuudenkodista 23-vuotiaana omaan asuntoon, vanhemmat eivät auttaneet rahallisesti mutta muutossa kylläkin. Kotona asuessa ei tarvinnut opintolainaa ja töissä olen käynyt 16-vuotiaasta. Nyt oli varmaan jo ihan hupijuttuja, eihän kukaan näin oikeasti elä kuin orjat saduissa. :D
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mitä vuokria. Tuttavat asuvat itä-suomessa omakotitalossa vuokralla. Vuokra on 380 kuukaudessa sisältäen lämmityspuut! Kylällä on kauppa ja koulu ja bussi kulkee kaupunkiin. Eikö tämä helsinkiläisille kermaperseille riitä?
Itse olen vuosikausia haaveillut asumisesta Itä-Suomessa. Asun Helsingin kantakaupungissa, työn takia.
Joten jos olisin työn puolesta vapaa muuttamaan, muuttaisin onnesta soikeana Itä-Suomeen.
Totta, siellä ei ole samalla tavalla työpaikkoja, mutta kyllä niitä sieltä käsin pystyisi sieltä hakemaan ja asumaan siellä ainakin sen työttömyysajan. Vielä helpompi tilanne olisi jostain Kouvolasta ja Salosta, joita joku suositteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa aina kelan maksama vuokra, koska itselläni yksiön vuokra on 500... alueella olisi kauempana 420e asuntoja, mutta sitten joutuisin hakemaan sossusta bussikorttia varten rahaa, mikä on sen 60-80e kuussa.. eli muuttaminen halvempaan olisi miinus nolla. nyt en bussikorttia tarvitse, kun kaikki on kuitenkin kävelymatkan päässä (menee puolituntia kävellä kaupunkiin ym). Töihin en pääse, ennen kuin olen terve.
Totta puhuen en todellakaan ymmärrä, miksi Helsingissä pitäisi asua jos työpaikka ei pidä täällä. Miksi ihmeessä kukaan edes haluaisi?
Säälittäviä nuo tuilla eläjät. Ne joilla ei ole töitä joutaisivat pikkukyliin asumaan jossa mikään ei maksa mitää . Törkeää asua muiden työssäkäyvien verorahoilla isoissa asunnoissa ja vielä hyvällä sijainnilla!
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia - miksi ihmeessä Suomessa ei voisi olla enemmän useamman sukupolven yhdessä asumista? Yleensä kun asumiskustannuksia on jakamassa useampi ihminen, niin ne ovat alhaisemmat per capita. Samalla sekä lastenhoito ja vanhemmista ihmisistä huolehtiminen helpottuisi, samoin kuin yksinäisyys.
Olen asunut 17-vuotiaaksi asti kolmen sukupolven perhehelvetissä, jota tyrannimummu hallitsi. En suosittele kenellekään. Toivottavasti kukaan ei ehdota vakavissaan. Ja silloin asuttaisiin entistä ahtaammin. Käytännössä se olisi nainen, joka hoitaisi sekä lapset että vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi teiniä samassa huoneessa ja vanhemmat olkkarissa on aika ahdasta. Minulla on kolmio mutta en elä tuilla, molemmilla teineillä oma huone ja itse nukun olkkarissa.
Joo, on se aika ahdasta, mutta ei kai muiden maksamilla rahoilla ole tarkoitus elää luksuksessa? Jokainen noista 850 eurosta on muiden kovalla työllä ansaitsemia.
En myöskään elä sossun tuilla, mutta tuo ei ole luksusta. Se on INHIMILLISYYTTÄ! Länsimaisiin arvoihin kuuluu olla lyömättä lyötyä. Ylivoimainen enemmistö sossun tuilla elävistä ei ole tyytyväinen tilanteeseen, jossa rahan saamisesta on tapeltava, saa joka kuu jännittää, saako laskut maksettua jne. Jos ihminen ajetaan liian ahtaalle ja häntä painetaan alas joka kuukausi, hän masentuu, eikä jaksa yrittääkään.
Todisteet kyllä kertovat, että Suomessa nimenomaan ihmiset eivät yritä parantaa tilannettaan koska yhteiskunnan tuet ovat aivan liian suuret. Koska monesti töihin meno heikentää sitä tilannetta. Missä ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa kun elää muiden rahoilla (jos ei sitten oikeasti ole vakavasti sairas), niin tilanteen pitää olla niin tiukka että on aito ja vakava motivaatio pyrkiä parantamaan sitä.
Inhimillisyyttä on kunnioittaa työntekoa ja muiden ihmisten rahoja, eli tajuta että jokainen euro jonka saa yhteiskunnalta on jonkun työllään ansaitsema ja häneltä pois otettu.
Tukia ei voi enää pienentää, koska nyt eletään jo alarajoilla. Järjestelmä siinä suhteessa on ongelmallinen, että työnteko (esim pätkätyö) ei paranna tilannetta, vaan vaikeuttaa. Saattaa yhtäkkiä olla edessä kuukausi, jolloin rahaa tulee työnteon vuoksi 200 euroa vähemmän ja vielä vaikkapa 2-3 vk myöhässä paperisodan vuoksi. Tällöin ihan tavallisten laskujen (vesi, sähkö, vakuutus jne) kanssa voi tulla ongelmia. Tämä ei ole yksilön syy.
Monesti lisäksi nämä tuilla elävät ovat ensinnäkin ihan itse olleet niitä työssä käyviä, normaaleja ihmisiä ja toisekseen SINÄ voit joku pv olla tuensaaja. Turha olla noin itsevarma, et ole turvassa siltä. Saatat sairastua vakavasti (syöpä, masennus, krooninen kipusairaus, tms), joudut tapaturmaan tai sinulle pahoinpidellään aivovamma tai saat vain potkut, eikä kukaan enää huoli sinua, koska olet liian vanha, liian pätevä, liian epäpätevä tms. Tällöin olet tuensaaja ja huomaat yhtäkkiä olevasi itse se ennen niin suuresti halveksimasi loinen,joka kamppailee yhteiskunnan hylkiönä ja huomaa, että oletkin aiemmin sahannut oksan omien jalkojesi alta.Se, että 1 aikuinen ja 1 lapsi asuvat kaksiossa, ei ole alarajoilla elämistä. Edes 2 aikuisen ja 2 lapsen eläminen kaksiossa ei ole alarajoilla elämistä. Jos eläisin itse toisten rahoilla, kunnioittaisin niitä sen verran, että suostuisin täysin asumaan pienessä asunnossa ja olisin äärettömän kiitollinen siitä luksuksesta, että muut ihmiset maksavat minulle asunnon. En valittaisi sen pienuudesta.
En halveksi tuen saajia, mutta halveksin liian etuoikeutettua ja ahnetta asennetta.
Älä urputa, mitä sinä tekisit ja miten sinä toimisit, jos et kerran sellaista tilannetta ole kohdannut. Vielä. Jos nyt asut vaikkapa kolmiossa lapsinesi ja yhtäkkiä joudut tyhjänpäälle, on kaikkien kannalta edullisempaa, että kaiken muun lisäksi sinua ei pakoteta muuttamaan kauas turvaverkostasi, vaaralliselle alueelle tai muuta. Muussa tapauksessa myyt ensin kaikki tavarasi ja etsin pienemmän asunnon, maksat kolminkertaisen vuokravakuuden (tai siis me työssäkäyvät maksamme, koska sinulla ei ole rahaa), jos edes saat koko kämppää, olethan yhteiskunnan paskasakkia, vaikka itse tiedät maksavasi aina vuokrasi ja laskusi.
Kun olet muuttanut pieneen, ahtaaseen asuntoon syrjäkuntaan, kituutat siellä vähine tavaroinesi ja etsit töitä. Töitä saatuasi huomaat, että bussit kulkevat kahden tunnin välein, mutta et saa valittaa,olethan itse muuttanut periferiaan. Olet siellä, koska olet loinen, et minkään arvoinen. Kuukauden päätteeksi saat töistä palkkaa 270 euroa. Täytät lukuisia papereita, teet selvityksiä ja lisäselvityksiä. Huomaat kuun lopussa, että joko kotivakuutus on jätettävä maksamatta, tai oltava syömättä,koska rahoja ei ole vieläkään saapunut. Hakemuksesi on vielä käsiteltävänä pinkassa x.
Lopulta saat lisää työtunteja. Alat saada taas mukavasti palkkaa ja huomaat, että voisit muuttaa jälleen takaisin lähtöpaikkakunnalle kolmioon. Olet juuri saanut vähät tavarasi kolmioosi paikoilleen ja tilannut sohvan ikeasta. Seuraavalla viikolla pomosi ilmoittaa, että palveluksiasi ei enää tarvita, koska yritys menee konkkaan, tai tarvitsee lisärahaa osakkaille. Olet jälleen työtön. Koko ruljanssi alkaa alusta, myyt kaiken, muutat hevonkuuseen, lapsi vaihtaa taas koulua, enhän minä, työssäkäyvä ihminen nyt herran jumala maksa tuommoisten lusmupaskojen jälkeläisten koulukyytejä.Herttaista tarinankerrontaa. Voi olla sinulle yllätys, mutta monet veronmaksajat elävät noin. :D Minulla, yhteiskunnan nettomaksajalla, on ollut yli tunnin työmatka suuntaansa yli viisitoista vuotta. Minulla ei ole koskaan ollut kotivakuutusta, kun sellaisen hankkiminen on tuntunut turhalta tuhlaukselta. Työssäkäyvät myös usein muuttavat työn perässä, jopa toiselle puolelle Suomea pois isän ja äidin aka sosiaalisen turvaverkon helmoista - ja vielä selviävät tästä traumatisoitumatta. Nykyään nuorempi polvi haluaa elämäänsä vähemmän tavaraa, koska ei halua sitoutua yhteen asuntoon, paikkakuntaan tai edes maahan. Ajatteles, moni muuttaa jopa ulkomaille töiden perässä.
Ja tästä kaikesta he selviävät katkeroitumatta ja onnellisina - ja käyvät vielä töissäkin.
Kansakunta jakaantuu - tässäkin. Toiset menee ja tekee, toiset ei ja saavat siitäkin trauman ja katkeruutta.
Tuo ei ole herttaista tarinankerrontaa, vaan todellisuutta jokaiselle. Sinun juttusi sen sijaan on sen verran paksua, että siellä puhuu nyt joku 17 v, joka ei ole nettomaksaja yhtään missään. Muuten olisi ehkä mennyt läpi, mutta tuo kotivakuutus paljasti sinut. Se on pakollinen ollut kaikissa vuokrakämpissä, joita olen tavannut, etkä olisi ikinä mikään nettomaksaja noin armottoman surkealla älykkyydellä. Ilman vakuutusta ihminen ajaa itsensä pahimmillaan loppuelämän velkavankeuteen. Toisaalta, voisi olla huvittavaakin hetken kstsoa sinun kaltaisesi joutuvan sellaiseen ahdinkoon.
Missä henkilö sanoi asuvansa vuokralla? Jos asuu omassaan, niin siihen voi olla ottamatta vakuutusta.
Sinä taas vaikutat harvinaisen katkeralta ja vihaiselta henkilöltä.
No se on totta, että omassaan voi, mutta jos näin toimit, niin tyhmähän sinä olet. Kertakaikkisesti ei kyllä valo kajasta ullakolle, kun olet valmis ottamaan noin valtavan riskin. Ethän sinä mikään varakaskaan kyllä ole, kun säästät kotivakuutuksessa ottaen riskin, että satojen tonnien laskut lankeavat kontollesi. Nettomaksaja! HAH! Salli mun nauraa!
Ja sitten joku näin pöllö on vielä täällä ehdottamassa kaikenlaista sontaa. Ja vihaisuus ja katkeruus ei nyky-yhteiskunnassa ole lainkaan harvinaista. Ties vaikka johtaisi vielä sisällissotaan. Joskin minä en heihin kuulu, olen toissä ja asiani ovat hyvin. Ja koska asiani ovat hyvin, minulta riittää empatiaa myös yhteiskunnan vähäosaisille.
Sitten kun olet nauranut kylliksi, niin kerrohan viisaana tälle tyhmälle, mikä tämä satojen tonnien laskun riski on. :D Kerrostalossa esim. vesivahingon sattuessa taloyhtiö maksaa remontin, mikäli kyse ei ole asukkaan törkeästä huolimattomuudesta kuten vaikkapa suihkuun sammumisesta tai tukkeutuneen viemärin avaamatta jättämisestä. On varmaan taas aivan käsittämätöntä valehtelua, että jotkut pitävät kotinsa siistinä ja kunnossa eivätkä juo itseään humalaan?
Totta kai vuokralaiselta kannattaa vaatia kotivakuutusta, niissähän voi olla suihkuunsammujia joukossa. Lisäksi on näitä tarinoita, missä vuokralaiset riidellessään rikkovat väliovia ja kylpyhuoneenkalusteet jne. Mutta vaikka kuinka höpöjutuksi taas väitetään, niin meitä nätisti eläjiäkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen on saatava valita asuinpaikkansa. Maksaa mitä maksaa ja lopun käyttää elämiseen/kuluihin. Itse olen nyt paikassa no 27, eikä oikein kiinnosta ajatus muuttamisesta. Jep, en ole töissä ja valtiohan "kustantaa" asiani. Koko elämäni kestäneen hermosimputuksen vuoksi en ole kykenevä normaaleihin töihin vielä pitkään aikaan joten kun raha kirstuun kilahtaa niin hymy kasvoille vilahtaa.
Miettikää, arvon kiusaajat ja simputtajat siellä "röissänne" hikoillessanne, kuinka mukavaa kiusatun onkaan herätä rauhassa, nauttia kupponen kuumaa ja mennä koiran kanssa ulos luontoon syksyn tuulia tuoksuttelemaan. Ja miten ihanaa on kun voi lähteä tapaamaan muita samanlaisia, aikansa kuluksi, yhteiskunnan varoilla tuettuun puuhastelukeskukseen.
Voi istuksia vaikka päivät pääksytysten netissä haukkumassa teitä kiusaaja-idioottiluusereita joille lopultakin on mitä ilmeisimmin oltava kiitollinen tästä upeasta mahdollisuudesta itsensä kehittämiseen ja keittiöfilosofointiin.
Ja se oma sauna sitten! Kylmänä iltana ei muuta kuin naps -kiuas päälle! Ja jos olisin yhtään vähävaraisempi niin kelan piikkiinhän tämäkin menisi.
Että paskaaks tässä;)
Sama täällä, kun huomenna saan lapset kouluun, katson tallennuksesta hyviä ohjelmia, teen pannaria ja syön sitä kermavaahdon ja hillon kanssa ja hörpin kuumaa kaakaota. Laitan tyynyä paremmin välillä ja käperryn sohvalle.
Alue: Aihe vapaa
Tuo taisi olla hyvin yleistä koko Länsi-Euroopassa ainakin 1990-luvulle asti.
Inhimillisyyden mittarit ovat aika sattumanvaraisia. Suomessa on ihan yleistä, että perheellä on käytössä yksi kylppäri. Joidenkin maiden rikkailla alueilla on taas itsestäänselvyys, että jokaisella perheenjäsenellä on oma henkilökohtainen kylppäri. Ja tietenkin oma henkilökohtainen auto ja autotallissa kaikille autoille paikat. Tuollaiseen tottunut voisi pitää yhteistä kylppäriä barbaarisena ja epäinhimillisenä. Pitäisikö sitten tuon puolesta lähteä barrikaadeille?
Muuten, nämä inhimillisyydestä huutelijat - oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi tässä ketjussa mainitut esimerkit 850 euron ja 900 euron vuokrasta, jotka kummatkin ovat noin kaksi kertaa perusasumistukea suurempia, tuhlaavat noin 400-500 euroa kuussa yhteistä rahaa joka voitaisiin käyttää vaikkapa vanhustenhoitoon, sairaanhoitoon, lastensuojeluun ...? Inhimillisyydessä kun on monia puolia.