Alkoholisti mies -milloin kannattaa erota?

Voi vittu teitä vinkujia. Tiedät vastauksen ja et halua sitä kuulla. Pilaa sitten oma ja lasten elämä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten ne lapset, sitä olen miettinyt paljon. Taas on oletuksena, että lapset kamalasti kärsii, vaikka minä en mitenkään sellaista näe. Eroamisen myöntäjän MINÄ pääsen eroon alkoholistista, mutta lapsilla on edelleen se isä, rakas ja maailman tärkein isä, joka juo vapaa-aikansa.

Ap

Luepa myös alkoholistien lapsien omista kokemuksista. SINÄ et näe lasten ongelmaa, koska SINÄ et halua erota. Lapsilla pysyy se rakas isä eron jälkeenkin, mutta niiden ei tarvitse katsella juomista. Olen tehnyt työtä yli 30 vuotta alkoholistien ja niiden perheiden kanssa, enkä ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka olisi sanonut, että häntä EI  lapsena haitannut vanhemman juominen. Jokaista lasta se haittaa ja vahingoittaa, ja siitä on tieteellistä ja tutkittua todistusaineistoa vaikka kuinka paljon. Sinä kiellät ongelman, joka tulee vaikuttamaan 100 % varmasti lastesi mielenterveyteen haitallisesti.

Mietin samaa asiaa päivittäin.

Joku takaraja pitää laittaa. Kun lapsi ymmärtää että isä juo ja siksi nukkuu viikonloput on aika lähteä. Emme ole nuoria, vatuttaa aloittaa alusta yksi. Meillä on velaton asunto pkseudulla ja minä joudun lähtemään tästä idyllistä järven rannalta mikäli ero tulee.

Käyn soi koko ajan kamppailua siitä, kumpi on pahempi ero vai alkoholisti mies.

Mieheni tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja palkka on ok. Minullakin vaativa asiantuntijatyö. Mies hoitaa ruoat ja kaupat ja taloutta, mutta ei oo lapsen kanssa kuin jos olen poissa.

En eroa helpolla. Se on aivan viimeinen takaportti. Perheen hajottaminen on oksettava ajatus, enkä lähde tekemään sellaista kevyesti. Jjss ei nyt toimi kovin helposti.

Minä kestän tuota kaljan kanssa läträävää miestä niin kauan kuin rakkautta riittää. Meillä asiat vielä hoituvat, mies jaksaa hoitaa asioita ja olla juomatta kun pitää jonnekin lähteä. Kotoaan saanut mallin alkoholinkäyttöönsä. Ei onneksi koskaan ole pahapäinen humalassa. Lapsia ei ole, joten valinta on yksin minun. Ei tämä ehkä ole ihan sellaista kuin toivoin, mutta rakkautta on ja niin kauan kun pelisäännöistä pitää kiinni, olen mieluummin hänen kanssaan kuin ilman häntä.

Mä elin noin kunnes se lipittely alko vaikuttaa päähän.... Alko masentua yms.. Erosin ja edelleen se lipittää.. Seuraava vaihe sillä vissiin on se et paskoo housuihinsa.

En halua vähätellä täällä kirjoittaneiden alkoholistien lasten kokemuksia, mutta jäin vain miettimään onko alkoholi todella se lähtökohta mistä ikävä tunnelma kumpuaa. Mikäli ei ole väkivaltaa, möykkäämistä, riitoja jne. Minusta tuntuu, että usein lasten vaistoama ikävä tunnelma on perua siitä että raittiimpi vanhempi häpeää toista ja antaa lapsille sellaista viestiä että alkoholin juomisessa on jotain väärää.

Olen jutellut aiheesta paljon alkoholisti-veljeni lasten kanssa, joista osa on jo aikuisia. Veljeni on aina ollut fiksu juoppo, jota lapsensa syvästi rakastavat, vaikka ovat välillä nähneet isänsä aika tolkuttomassakin kunnossa. Lapset ovat silti aina korostaneet sitä, miten hyvä isä heillä on ja hyvä lapsuus. Huonoja alkoholiin liittyviä lapsuusmuistoja ei ole tullut esiin, vaikka joitain tapauksia muistellaan naureskellen. Kavereiden edessä veljeäni ei ole tarvinnut hävetä, vaan heidän talonsa oli aina lasten kaveriporukassa se, jossa oli avoimet ovet kaikille kavereille, jonne lasten kaverit tulivat karkuun omia perheongelmiaan ja jossa ei ikinä tiennyt montako lasta ruoka-aikaan pöydän ääressä istuu.

Tarkoitukseni on kai sanoa, ettei kaikki lapset mitenkään "luonnostaan" pidä alkoholia pahana, jos siihen ei liity ikäviä lieveilmiöitä ja lapset ymmärtävät mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia paljon kommenteista. Oon päivän lukenut noita Päihdelinkin kotikanavaa, mutta jotenkin en itseäni tai perhettäni niistä tarinoista tunnista, liekö sitten silmien ummistamista vai mitä. Ei meillä ole kireä tunnelma, ei lapsilla tarvi pelätä tai hävetä isää, lasten kavereita käy meillä, ei ole rikottuja lupauksia tai unohdettuja synttäreitä, mies ei häviä minnekään tai muutu vittumaiseksi humalassa. Joten minunko todella kannattaisi erota siksi, että todennäköisesti jossain vaiheessa nämä em. mainitut haitat tulevat eteen? Eikö minun kannattaisi vasta sitten erota? Saattaahan ollakin, että mies tekeekin muutoksen. Nämä erokehoitukset jotenkin aina perustuu sellaiseen yksioikoiseen näkemykseen siitä, millaista alkoholistiperheissä on. Mutta niitäkin on erilaisia kuten muitakin perheitä. Ei kaikissa alkoholistiperheissä ole samat kuviot.

Sitten ne lapset, sitä olen miettinyt paljon. Taas on oletuksena, että lapset kamalasti kärsii, vaikka minä en mitenkään sellaista näe. Eroamisen myöntäjän MINÄ pääsen eroon alkoholistista, mutta lapsilla on edelleen se isä, rakas ja maailman tärkein isä, joka juo vapaa-aikansa.

Ap

Ei minunkaan äitini nähnyt mitään ongelmia. Meillä oli kaikki hyvin ja ehjä perhe. Onnellisia oltiin. Hänen mielestään. Totuus oli jotain ihan muuta. Siitä onnellisesta perheestä kaikki lapset kärsii aikuisina eritasoisista mielenterveysongelmista... Mutta edelleen äiti on sitä mieltä, että mikään ei johdu meidän lapsuudesta. Kaikkensa meidän eteen teki. Not.

Ai niin joo, se isä. Se ei ole rakkain ja ihanin vaan paska. En rakasta. Todellakaan.

T.47

Mulla on kans alkoholistimies. Mies tekee yrittäjänä töitä kotoa käsin, mikä mahdollistaa tissuttelun. Lisäksi joskus viikonloppuna hän saattaa vetää isoja määriä alkoholia useamman päivän putkeen. 

Lapsia meillä ei ole, mutta olen myös käynyt oman kipuiluni asian suhteen. Hän on käyttänyt alkoholia melko samalla tavalla koko suhteemme ajan, ja etenkin alkuvuosina mietin paljon sitä, pitäisikö minun yrittää raitistaa häntä tai mitä läheiset asiasta ajattelevat.

Nykyisin olen kuitenkin päätynyt siihen, että miehen juomisesta ei ole minulle haittaa ja hänellä on täysi oikeus sitä harrastaa, sillä hänen juomiseensa ei liity väkivaltaa, valehtelua, pettämistä, baareissa hillumista, yhteisten rahojen tuhlaamista yms. Lähinnä hän kuuntelee levyjä, saunoo ja tissuttelee. Lisäksi hän on fiksua ja hyvää juttuseuraa kännissäkin.

Haittapuolena mulle on ollut se, ettei miestä kiinnosta minnekään lähteminen. Ei olla matkailtu, ei käydä yhdessä ulkona, ei tapahtumissa eikä konserteissa. Mutta olen ymmärtänyt että ne ovat minun toiveitani, ei miehen, eikä miehellä ole niihin velvollisuutta. Olen sitten opetellut itsenäisemmäksi, nautin yksin matkailusta ja onneksi on kavereita tapahtumiin ja kulttuurimenoihin. Todellakaan en aio erota miehestäni, ja loppujen lopuksi olen tyytyväinen ja iloinen siitä, että on kotona viihtyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten ne lapset, sitä olen miettinyt paljon. Taas on oletuksena, että lapset kamalasti kärsii, vaikka minä en mitenkään sellaista näe. Eroamisen myöntäjän MINÄ pääsen eroon alkoholistista, mutta lapsilla on edelleen se isä, rakas ja maailman tärkein isä, joka juo vapaa-aikansa.

Ap

Luepa myös alkoholistien lapsien omista kokemuksista. SINÄ et näe lasten ongelmaa, koska SINÄ et halua erota. Lapsilla pysyy se rakas isä eron jälkeenkin, mutta niiden ei tarvitse katsella juomista. Olen tehnyt työtä yli 30 vuotta alkoholistien ja niiden perheiden kanssa, enkä ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka olisi sanonut, että häntä EI  lapsena haitannut vanhemman juominen. Jokaista lasta se haittaa ja vahingoittaa, ja siitä on tieteellistä ja tutkittua todistusaineistoa vaikka kuinka paljon. Sinä kiellät ongelman, joka tulee vaikuttamaan 100 % varmasti lastesi mielenterveyteen haitallisesti.

Arvostan kokemustasi ja näkemystäsi, mutta sinähän teet töitä perheiden kanssa, jotka kokevat tilanteen ongelmalliseksi. Joten väitän, että täällä jossain voi edelleen olla alkoholistivanhempia, joiden lapset eivät kärsi. He eivät vain ole päihdetyön piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tuollaisessa liitossa. Olen hyväksynyt sen, että puoliso on alkoholisti, joka ei ikinä aiokaan tehdä asialle mitään. Se vaje joka jää kumppanuudesta, täyttyy harrastuksilla.

Teen ystävien kanssa monet reissut mm. kulttuuriharrastuksiin, joihin eniten kyllä kaipaisin rinnalle miestä

Talon hommat opettelen ja teen itse.

Suhtaudun juomiseen kuin sairauteen, vaikkapa mielenterveysongelmiin. Elän tässä mukana niin kauan kuin oma terveyteni ei romutu eikä kukaan kärsi liikaa. Mies tulee juomaan itsensä vielä hautaan noilla määrillä, joten opettelen koko ajan elämään itsenäisemmin. Tulen jäämään yksin. Rakastan häntä niin kauan kuin on olemassa. Mieskin rakastaa minua, mutta kaikkein tärkeintä on saada juoda. Siihen on vain mukauduttava.

Ikää on jo yli 40 ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta.

Kuvitteletko saavasi mitallin tuosta uhriutumisesta?

metallin? mitallin? mitalin?

Urpo.

Et tee mitään .

Kukaan toinen "hyvä/kunnollinen mies " ei sinua huolisi ja sen tiedät kyllä itsekin.

Voisi olla erittäin haastavaa löytää se oikeasti oikea ja pitää se.

Yleensä ne uudetkin ihastukset haluaa oman tai omia lapsia. Yli 50v ei ehkä

Veri on vettä sakeampaa. Hyväksytään tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.

Yritä saada Äijäsi lopettamaan juominen vaikka vähän kiristämällä : pesää ei tipu muulle kuin f buddy lle ja naapurin Erkille ei hänelle.

Yritä säilyttää ydinperhe ja pelastaa se jos se on mielestäsi pelastamisen arvoinen, jos ei niin eroa.

Muutos on vaikeaa tai lähes mahdotonta jos joku ei halua muuttua.

Jäljelle jääkin kysymys tyydytkö sinä itse siihen.

Nämä ovat isoja päätöksiä ja valintoja, mutta muista kuitenkin että sinulla on vain yksi elämä, haluatko olla onnellinen vai et ja miten se miehesi juominen vaikuttaa lapsiin pitkällä aikavälillä millaisen miehenmallin he saavat.

Mulla on just alkoholistista eroprosessi menossa, ja en edes meinaa jaksaa vastata tähän. Niin poikki olen. JÄtin tän liian myöhään. En tajua miksen lähtenyt jo VUOSIA sitten.

Olen tehnyt kaikki. Toivo, viimeiset mahdollisuudet, hyväksymisen yrittäminen, onhan se hvyä välillä kuitenkin - itsensä pettäminen, suhtaudun tähän kuin sairauteen.... ei toimi.

Lopullinen niitti tulee jossain kohtaa.

SE vain pahenee. LUulin itsekin kun oli joitain vuosia vähän suvantokohtaa, että ongelmat selätetty ja hah hah niin vaan meillä menee hyvin. KUnnes lähti taas. n. 4-5 v. mennyt taas tätä kierrettä.

MOnta vuotta olen pilannut tästä elämästä eipäs-juupas pyörittelyyn.

Nyt kun lopulta ero tulossa, niin tää on ihan kauheeta, kun ihminen on jo niin sekaisin ja hankala ettei sen kanssa tule mistään asioita mitään.

Kadun jo nyt sitä että tein tän ratkaisun niin myöhään. Toki parempi myöhään kuin ei millloinkaan.

Toisaalta - senhän se vaatii että on ratkaisustaan ihan varma ja vasta nyt olen.