Alkoholisti mies -milloin kannattaa erota?

Jos on lapsia, alkoholistiperheessä eläminen vahingoittaa heitä aina. Vaikka juoppo olisi vielä harmiton kaljankittaaja, näin on.

Ap, kokemuksesta sanon, että ero on ratkaisu, jos juovaa ei raitistuminen kiinnosta. Muut asiat kyllä järjestyvät, usko pois.

Ja niille, jotka rakkauden voimalla kestävät alkoholistien kanssa elämää: siitä vaan, jos ei ole lapsia.

Päihdelinkin Kotikanavalta saat ap vertaistukea tilanteeseen.

Siinä vaiheessa kun et pysty miestä enää kunnioittamaan, kannattaa erota. Sen jälkeen ilmapiiri on myrkyllinen lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaljanjuonnin syy ole se että "kalja vaan on niin hyvää". Yritä selvittää se ja saada siihen muutosta (miksei kestä arkeaan selvinpäin).

Jätä ap tämä neuvo omaan arvoonsa, ei puolison tehtävä ole toimia päihdehoitajana. Suosittelen ap:lle tutustumaan Al-Anoniin, siellä voi kuunnella sekä niitä jotka ovat lähteneet että niitä jotka ovat jääneet, yhteistä se, että opettelevat elämään omaa elämää, jossa keskipisteenä ei ole alkoholisti.

Kirsi42 kirjoitti:

...  pidän alkoholinkäyttöä hyvänä syynä eroon, koska mies ei hakenut itselleen mitään apua. Joi kertomansa mukaan, koska olin niin vittumainen. ...

Tämä tilanne minullakin. Nykyinen mies juo siksi, koska minä olen tällainen ... 

Entinen mies juo siksi, kun minä jätin ja lähdin. Ihan sama se minulle, kun juo siksi kun ei ole akkaa, tai itse asiassa se on parempi vaihtoehto ja olisi nykyisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on jonkin sortin tuurijuoppo. Voi olla pitkiäkin jaksoja juomatta, mutta sitten joku kerta ottaa yhden ja siitä ne määrät sitten kasvaa päivittäiseen juomiseen. Työt on hoitanut ja arjessa ei näy niin hirveästi vaikutuksia, mitä nyt on joko äreä (jos juominen on tauolla) tai väsynyt (jos juominen on päällä)

Meillä on pitkä suhde ja lapsia, koen että avioliitto on muuten ihan onnellinen ja on lapsille ihan hyvä isä.

Nyt lähempänä 40v ikää on alkanut tulla terveydellisiä ongelmia ja mies tuntuu havahtuneen, että on menossa huonoon jamaan. On nyt ollut jo pari kuukautta kokonaan juomatta. Odotan kuitenkin että koska se juominen taas alkaa, vaikka toki toivon että ei alkaisi. Mies ei vain osaa ottaa kohtuudella, kun alkaa juoda niin kaikki menee mitä kaapista löytyy, ei osaa ottaa vain yhtä tai kahta.

Olet malliesimerkki miten lapsista ei ole väliä kärsivätkö vai eivät kunhan mamma saa munaa. 

Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua katsomaan alkoholisti vanhempaa. Itse olen joutunut elämään juopon isän kanssa ja nyt aikuisena inhoan koko ihmisstä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaljanjuonnin syy ole se että "kalja vaan on niin hyvää". Yritä selvittää se ja saada siihen muutosta (miksei kestä arkeaan selvinpäin).

Ei ole läheisen tehtävä selvittää syitä ja yrittää ratkoa alkkiksen ongelmia. Syy on riippuvuus ja aina on myös muita selityksiä ja syitä. Aina löytyy syy juoda. Muutos pitää lähteä alkkiksesta itsestään.

Meillä mies juo joka viikonloppu pe ja la. Sunnuntai voivotellaan ja kadutaan. Arkena ei tippaakaan. Alkuviikosta lupaillaan ties mitä, perjantaina helvetti irtoaa ja millään Einolle enään mitään väliä. Meillä 2-vuotias lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tuollaisessa liitossa. Olen hyväksynyt sen, että puoliso on alkoholisti, joka ei ikinä aiokaan tehdä asialle mitään. Se vaje joka jää kumppanuudesta, täyttyy harrastuksilla.

Teen ystävien kanssa monet reissut mm. kulttuuriharrastuksiin, joihin eniten kyllä kaipaisin rinnalle miestä

Talon hommat opettelen ja teen itse.

Suhtaudun juomiseen kuin sairauteen, vaikkapa mielenterveysongelmiin. Elän tässä mukana niin kauan kuin oma terveyteni ei romutu eikä kukaan kärsi liikaa. Mies tulee juomaan itsensä vielä hautaan noilla määrillä, joten opettelen koko ajan elämään itsenäisemmin. Tulen jäämään yksin. Rakastan häntä niin kauan kuin on olemassa. Mieskin rakastaa minua, mutta kaikkein tärkeintä on saada juoda. Siihen on vain mukauduttava.

Ikää on jo yli 40 ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta.

Katsoitko dokumentin Yläkerran Tuula?

Alkoholistin puoliso on mahdollistaja, joka omilla valinnoillaan petaa yhteiselämän niin, ettei juopon tarvitse kohdata omaa sairauttaan. Siinä samalla puoliso itse sairastuu huomaamattaan.

Jos alkoholisteja voisi rakkauden voimalla parantaa, ei sairaudesta olisi haittaa ja kaikki juopot parantuisivat. Vaan eipä taida toimia.

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin ellei alkkis tunnusta ongelmaansa eikä halua hoitaa sairauttaan - lopettaa juomista. Alkoholistilla ei ole muuta vaihtoehtoa, ei opi ikinä kohtuujuojaksi. Perhe kärsii aina vaikka ns normi arki pyörisikin, alkkis kävisi töissä jne. Ellei mies ymmärtäisi juomisen vaikutuksia perheeseen, parisuhteeseen ja ennen kaikkea lapsiin, eroaisin.

Perhe sairastuu huoleen, häpeään jne. Lapset joutuvat katsomaan äitiä joka kärsii ja se jättää heihin jälkensä vaikka ei olisi pahempia seurauksiakaan (esim väkivaltaa).

t: Vaimo jonka mies on juomisen lopettanut alkoholisti

Totta ja sitten on vielä sellainenkin juttu, että mies voi saattaa haluta lopettaa juomisen mutta ei vain pysty siihen/ tulee repsahduksia. Sellaista elämää eletään täällä, mietin mitä teen..

Olisin itsekin vastannut että aika lailla jos teillä on lapsia. Ja näköjään oli. Toki jos ette ole vakavissaan asiasta ennen puhuneet, kannattaa miehen kanssa oikeasti keskustella että lasten hyvinvoinninkin vuoksi harkitset nyt eroa miehen alkoholismin vuoksi. Antaa vaikka jonkun 6 kk ajan miehelle ruveta hoitamaan ongelmaansa, ja sanoo että sen jälkeen alkaa erovalmistelut heti jos miehellä ei ole mitään edistystä. Alkoholistin tyyliin ensimmäinen reaktio on varmaan itseä puolusteleva ja sinua syyttelevä, voi herrajumala mitä tarinoita minäkin mieheltä kuulin. Mutta tuollainen pidempi aika antaa miehelle aikaa funtsia asiaa kunnolla ja alkaa taistella riippuvuussairauttaan vastaan, jos siis vain haluaa.

Itse jäin alkoholistin kanssa yhteen aivan liian moniksi vuosiksi, aina vaan kokeilemaan että jos tällä kertaa onnistuisi miehen lopettaa ja jos tällä kertaa meidän suhteella olisikin vielä mahdollisuus parantua. No ei. Mutta meillä ei ollut lapsia tilanteesta kärsimässä, ihan vain oman elämäni laitoin turhaan useaksi vuodeksi paskaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin ellei alkkis tunnusta ongelmaansa eikä halua hoitaa sairauttaan - lopettaa juomista. Alkoholistilla ei ole muuta vaihtoehtoa, ei opi ikinä kohtuujuojaksi. Perhe kärsii aina vaikka ns normi arki pyörisikin, alkkis kävisi töissä jne. Ellei mies ymmärtäisi juomisen vaikutuksia perheeseen, parisuhteeseen ja ennen kaikkea lapsiin, eroaisin.

Perhe sairastuu huoleen, häpeään jne. Lapset joutuvat katsomaan äitiä joka kärsii ja se jättää heihin jälkensä vaikka ei olisi pahempia seurauksiakaan (esim väkivaltaa).

t: Vaimo jonka mies on juomisen lopettanut alkoholisti

Totta ja sitten on vielä sellainenkin juttu, että mies voi saattaa haluta lopettaa juomisen mutta ei vain pysty siihen/ tulee repsahduksia. Sellaista elämää eletään täällä, mietin mitä teen..

Voimia sinulle. Oletko harkinnut voitteko jatkaa suhdetta erillään asuen, jos et ole valmis eroamaan lopullisesti mutta sinä ja mahdollinen muu perhe silti kärsitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin ellei alkkis tunnusta ongelmaansa eikä halua hoitaa sairauttaan - lopettaa juomista. Alkoholistilla ei ole muuta vaihtoehtoa, ei opi ikinä kohtuujuojaksi. Perhe kärsii aina vaikka ns normi arki pyörisikin, alkkis kävisi töissä jne. Ellei mies ymmärtäisi juomisen vaikutuksia perheeseen, parisuhteeseen ja ennen kaikkea lapsiin, eroaisin.

Perhe sairastuu huoleen, häpeään jne. Lapset joutuvat katsomaan äitiä joka kärsii ja se jättää heihin jälkensä vaikka ei olisi pahempia seurauksiakaan (esim väkivaltaa).

t: Vaimo jonka mies on juomisen lopettanut alkoholisti

Totta ja sitten on vielä sellainenkin juttu, että mies voi saattaa haluta lopettaa juomisen mutta ei vain pysty siihen/ tulee repsahduksia. Sellaista elämää eletään täällä, mietin mitä teen..

Voimia sinulle. Oletko harkinnut voitteko jatkaa suhdetta erillään asuen, jos et ole valmis eroamaan lopullisesti mutta sinä ja mahdollinen muu perhe silti kärsitte?

Olen miettinyt sitäkin, meillä on pieni vauva ja ennenkun tulin raskaaksi miehellä meni pitkään juomatta, oli hyvä kausi mutta sitten taas lähti käsistä. Ei aiheuta varsinaisesti ongelmia juomisellaan, mutta ottaa viiniä joka toinen pv n. pullon verran ja välillä juo enemmän baareissa kaverin/kavereiden kanssa.

Ei koskaan riehu tai ole aggressiivinen humalassa, mutta kerran yöllä oli sammunut vessaan enkä päässyt aamulla sitten sinne vaikka hätä oli. Se herätti ajattelemaan, että mitä jos lapsi kasvaessaan todistaa sellaista tilannetta. Muut haitat juomisesta ovat taloudellisia, kyllähän tuollainen "harrastus" maksaa ja se on pois meidän perheeltä, useita kymppejä tai jopa yli 200e kuussa vain ja ainoastaan siihen... Jos laskee paljonko se tekee vuodessa, niin sillähän saisi vaikka ulkomaanmatkan koko perheelle! Vielä kun olen äitiyslomalla, niin ei se raha puussa kasva vaikka muuten ollaankin ihan hyvin toimeentulevia. Henkisiä haittoja juomiselle on se, että se vähentää yhteistä aikaamme enkä halua olla hänen lähellään sitten seuraavana aamuna enkä nukkua samassa sängyssä kun on juonut. Se kuorsauskin on niin hirveää silloin, että miehen on pakko nukkua sohvalla ja vaikka ovi makuuhuoneeseen on kiinni niin siltikin se kuuluu..

Olen itse alkoholistinainen. Kaikki vapaa-aikani menee juomiseen ja sitten loppuaika menee tämän ongelmani peittelemiseen. Olen hakenut apua ja saanutkin, aina olen retkahtanut.

Ap:lle sanoisin, että lähde suhteesta. Miehesi tarvitsee shokkihoidon, ehkä sen jälkeen raitistuu. Älä anna oman elämäsi mennä piloille. Se ei todellakaan ole sen arvoista. Ajanmyötä kännääminen ja kaikki siihen liittyvät ilmiöt pahenevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaisin ellei alkkis tunnusta ongelmaansa eikä halua hoitaa sairauttaan - lopettaa juomista. Alkoholistilla ei ole muuta vaihtoehtoa, ei opi ikinä kohtuujuojaksi. Perhe kärsii aina vaikka ns normi arki pyörisikin, alkkis kävisi töissä jne. Ellei mies ymmärtäisi juomisen vaikutuksia perheeseen, parisuhteeseen ja ennen kaikkea lapsiin, eroaisin.

Perhe sairastuu huoleen, häpeään jne. Lapset joutuvat katsomaan äitiä joka kärsii ja se jättää heihin jälkensä vaikka ei olisi pahempia seurauksiakaan (esim väkivaltaa).

t: Vaimo jonka mies on juomisen lopettanut alkoholisti

Totta ja sitten on vielä sellainenkin juttu, että mies voi saattaa haluta lopettaa juomisen mutta ei vain pysty siihen/ tulee repsahduksia. Sellaista elämää eletään täällä, mietin mitä teen..

Voimia sinulle. Oletko harkinnut voitteko jatkaa suhdetta erillään asuen, jos et ole valmis eroamaan lopullisesti mutta sinä ja mahdollinen muu perhe silti kärsitte?

Olen miettinyt sitäkin, meillä on pieni vauva ja ennenkun tulin raskaaksi miehellä meni pitkään juomatta, oli hyvä kausi mutta sitten taas lähti käsistä. Ei aiheuta varsinaisesti ongelmia juomisellaan, mutta ottaa viiniä joka toinen pv n. pullon verran ja välillä juo enemmän baareissa kaverin/kavereiden kanssa.

Ei koskaan riehu tai ole aggressiivinen humalassa, mutta kerran yöllä oli sammunut vessaan enkä päässyt aamulla sitten sinne vaikka hätä oli. Se herätti ajattelemaan, että mitä jos lapsi kasvaessaan todistaa sellaista tilannetta. Muut haitat juomisesta ovat taloudellisia, kyllähän tuollainen "harrastus" maksaa ja se on pois meidän perheeltä, useita kymppejä tai jopa yli 200e kuussa vain ja ainoastaan siihen... Jos laskee paljonko se tekee vuodessa, niin sillähän saisi vaikka ulkomaanmatkan koko perheelle! Vielä kun olen äitiyslomalla, niin ei se raha puussa kasva vaikka muuten ollaankin ihan hyvin toimeentulevia. Henkisiä haittoja juomiselle on se, että se vähentää yhteistä aikaamme enkä halua olla hänen lähellään sitten seuraavana aamuna enkä nukkua samassa sängyssä kun on juonut. Se kuorsauskin on niin hirveää silloin, että miehen on pakko nukkua sohvalla ja vaikka ovi makuuhuoneeseen on kiinni niin siltikin se kuuluu..

Aika hurjaa tuo miehesi kulutus, jos joka toinen päivä pullo viiniä ja vielä baarireissut päälle. Taitaa riskirajat paukkua reilusti. Mieti kuinka jo pieni lapsi vaistoaa kodin ilmapiirin. Todennäköisesti tulisit ainakin yhtä hyvin toimeen yksinäsi kuin huolehtien sekä vauvasta että aikuisesta alkoholistilapsesta. 

Päihdelinkin Kotikanavalta luin kerran alkoholistin ex-vaimon kertomuksen, miten rakkautta oli päästää mies elämään rauhassa rakkaimman harrastuksensa, juomisen kanssa.

Kiitoksia paljon kommenteista. Oon päivän lukenut noita Päihdelinkin kotikanavaa, mutta jotenkin en itseäni tai perhettäni niistä tarinoista tunnista, liekö sitten silmien ummistamista vai mitä. Ei meillä ole kireä tunnelma, ei lapsilla tarvi pelätä tai hävetä isää, lasten kavereita käy meillä, ei ole rikottuja lupauksia tai unohdettuja synttäreitä, mies ei häviä minnekään tai muutu vittumaiseksi humalassa. Joten minunko todella kannattaisi erota siksi, että todennäköisesti jossain vaiheessa nämä em. mainitut haitat tulevat eteen? Eikö minun kannattaisi vasta sitten erota? Saattaahan ollakin, että mies tekeekin muutoksen. Nämä erokehoitukset jotenkin aina perustuu sellaiseen yksioikoiseen näkemykseen siitä, millaista alkoholistiperheissä on. Mutta niitäkin on erilaisia kuten muitakin perheitä. Ei kaikissa alkoholistiperheissä ole samat kuviot.

Sitten ne lapset, sitä olen miettinyt paljon. Taas on oletuksena, että lapset kamalasti kärsii, vaikka minä en mitenkään sellaista näe. Eroamisen myöntäjän MINÄ pääsen eroon alkoholistista, mutta lapsilla on edelleen se isä, rakas ja maailman tärkein isä, joka juo vapaa-aikansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä elän tuollaisessa liitossa. Olen hyväksynyt sen, että puoliso on alkoholisti, joka ei ikinä aiokaan tehdä asialle mitään. Se vaje joka jää kumppanuudesta, täyttyy harrastuksilla.

Teen ystävien kanssa monet reissut mm. kulttuuriharrastuksiin, joihin eniten kyllä kaipaisin rinnalle miestä

Talon hommat opettelen ja teen itse.

Suhtaudun juomiseen kuin sairauteen, vaikkapa mielenterveysongelmiin. Elän tässä mukana niin kauan kuin oma terveyteni ei romutu eikä kukaan kärsi liikaa. Mies tulee juomaan itsensä vielä hautaan noilla määrillä, joten opettelen koko ajan elämään itsenäisemmin. Tulen jäämään yksin. Rakastan häntä niin kauan kuin on olemassa. Mieskin rakastaa minua, mutta kaikkein tärkeintä on saada juoda. Siihen on vain mukauduttava.

Ikää on jo yli 40 ja olemme olleet yhdessä 15 vuotta.

Kuvitteletko saavasi mitallin tuosta uhriutumisesta?

Alkoholistin prioriteettina on aina alkoholi, sitten vasta tulee kaikki muu. Loppuviimeksi vaikka kuinka rakastaa perhettään, alkoholi vetää kaiken muun ohi. Voit katsella vierestä ja toivoa että tilanne muuttuu, mutta hiljalleen havahdut todellisuuteen. Itsesi ja lasten puolesta, jätä mies nyt. Pärjäätte paremmin ilman. Sinulla on mahdollisuus löytää rinnallesi mies, joka rakentaa elämää yhteisen tulevaisuuden eteen... Ja vaikka olisit yksin, sekin on parempi kuin hiljalleen rappeutuva taakka, joka vetää mukanaan pohjalle. Sinulla on vain yksi elämä. Yhtään ainoaa alkoholistin puolisoa ei ole, joka kokee että jääminen olisi kannattanut. Alkoholistin lupaukset muutoksesta ovat yhtä tyhjää arpaa, lopulta katkeruus menetetyistä unelmista nostaa esiin vain vihaa.

Ap tuntee jo nyt väsyvänsä talon pitoon. Lapset katselevat lapsuutensa kännissä olevaa isää. Entäpä kymmenen vuoden päästä? Lapset ovat jo sen ikäisiä, että pärjäävät itsekin, mutta toisaalta vaativat myös enemmän. Tulee kiistaa isän juomisesta, kun oppivat ja uskaltavat sanoa sanottavansa. Teini-ikää, riitoja, vaatimuksia. Väsynyt nainen, joka katselee rapistuvaa talouttaan ja miestään. Mies on jo sairastunut alkoholin aiheuttamiin sairauksiin, diabetekseen, haimatulehdukseen, muistihäiriöihin. Onko enää työkykyinen? Katkokävelee, unohtelee, ärisee, juopottelee. Kannattaisi erota, saatte kaikki uutta sisältöä elämäänne ja mieskin ottaa vihdoin järjen käteen, jos hyvin käy.

Kiitos edellisestä, erittäin havahduttavia huomioita. Mä taidan tehdä nyt niin, että otan asian taas puheeksi ja totean nyt sen ääneen, että nykymenoa en jaksa. Ja puoli vuotta - jos ei tule muutosta, lähden. Ja teen sen. Vielä toivon, että mies tajuaisi asian vakavuuden. Meillähän ei ole aiempia vastaavia keskusteluja tai lupauksia muuttumisesta koettu joten täytyyhän mun antaa edes yksi mahdollisuus.

On tää saatana! perseestä että hyvä avioliitto tuhoutuu jonkun helvetin! aineen takia!

Ap