Entä jos sukset menevät ristiin päiväkodin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei se syynäys ja testaus ihan kohdalleen aina mene ja ole aukottoman luotettavaa. Vanhempi lapsi passitettiin kolmosella koulupsykologille testeihin ja tulosten perusteella suositteli erityiskoulua. Ei poika nyt mikään huippu ole muttei torkassa kutosella yhtään alle seiskaa ollut ja niitäkin vain kolme. 18 ja 28

Eikä siis tietenkään siirretty mihinkään erityiskouluun tai edes helpotettu mitään oppiainetta

No meillä eka päiväkodissa lapsi otettiin jotenkin silmätikuksi. Ensin vaikutti pitkään että kaikki on oikein hyvin ja ikinä ei hakiessa kerrottu huolenaiheista, kehuttiin pelkästään. Sitten lapsen oltua noin puoli vuotta hoidossa, tultiin yhdesti aamulla hihasta nykimään että kelto vierailee silloin ja silloin että meillä on tämmöinen ja tämmöinen huoli. Kysyin kauas teillä on ollut tämmöinen huoli, niin pari kuukautta oli kuuleman. Alkoi tuntumaan vähän keksityiltä jutuilta. Oli kirjattu esimerkiksi, että jos lapsi ei osannut tunnistaa kirjoitettuna nimeään (3v) niin papereissa luki että hän ei tunnista nimeään. No, kelto oli vasussa myös mukana, eikä ollut millään tavoin lapsesta huolissaan. Vaihdettiin uuteen päiväkotiin kun muutettiin eikä ole ollut mitään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämän päivän trendi. Vuosikymmenien ajan hiljaiset on jääneet huomiotta ja ilman apuja. Nyt on uusi asia että apuja tarjotaan myös niille aikaisemmin näkymättömiksi jääneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.

Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.

Ujous on luonteenpiirre. Sitä ei pidä "hoitaa" tai "auttaa". Hoitajan pitää osata kestää erilaisia lapsia.

Jos ujo lapsi eristäytyy lapsiryhmässä, häntä kyllä täytyy auttaa. Suurin osa oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa.  Koulun yhtenä tehtävänä on sosiaalistaa lapsia yhteiskuntaan. Sitä kautta siis ujouskin voi olla haitallista.

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.

Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.

Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.

Mun on kans pakko kommentoida että varmasti ajatellaan lapsen parasta, mutta rehellisyyden nimissä olisi syytä myöntää että kyllä ajatellaan myös muuta. Kuten miltä ammatillisesti näytämme ulospäin, kuinka paljon meillä on tilastollisesti erityistapauksia, että ei vain vaikuttaisi siltä että emme tee työtämme tarpeeksi ammatillisesti, kun erityistapauksia on niin vähän. Mitähän kiertävä VEO ajattelee päiväkodistamme. Voi että ärsyttää kun tuo yksi lapsi kun käyttäytyy tuolla tavoin (= ei käyttäydy jollain tapaa samoin kuin muut), varmaan on jokin erityisen tuentarve, hmm, jospa saisimme tänne toimintaterapeutin käymään, niin olisi yksi lapsi ainakin välillä vähemmän ryhmässä jne. Ihmisiä siellä päiväkodissakin työskentelee, yhtä vajavaisia ja persoja pätemiselle kuin muutkin. Hyvähän se on että huolehditaan ja huolestutaan. Mutta jos esim. ollaan huolissaan 5-vuotiaan muistista (kun ei muista jossain tilanteessa jonkun tarhakamun nimeä), vaikka lapsi muistaa äärimmäisen tarkasti kuukausienkin takaiset tapahtumat, osaa numerot ja jopa kertolaskuja, niin ehkä kyse pohjimmiltaan on jostain muusta kuin siitä, että lapsessa olisi jokin vika, joka vaatisi korjaamista. Minulle on sanottu kasvatusammattilaisen suusta että "kyllä tuon ikäisen tulisi jo osata" asiasta, joka ei ollut ongelma toisessa päiväkodissa. (Ei ollut kyse mistään pukemis/pottailu/syömis -asiasta) Mitäpä vanhempi voi siihen vastata. Pointin ap:lle on että luottaa vaistoihinsa. Avun vastaanottamisessa ei ole mitään häpeällistä.

Ammattikasvattajalla on velvollisuus ottaa puheeksi, jos lapsi ei jollakin osa-alueella kehity ikäistensä mukana. LTO voi ehdottaa esim. Toimintaterapiaa, mutta vanhemmat voivat siitä kieltäytyä. Tämä kirjataan vasuun. Vastuu ko asiasta ikäänkuin siirtyy vanhemmille. Vanhemman näkökulmasta asiat voivat todellakin näyttää aivan erilaiselta, kotiympäristö on eri kuin päiväkotiympäristö. Ap ei nyt avannut asiaa tarkemmin. Minusta on harmi, että vanhemmat "pelkäävät" ulkopuolista apua. Karu totuus on se, että kolmen aikuisen ryhmässä ei ehkä ole mahdollista tukea lasta tarvittavalla tavalla, tai tuki voisi toteutua, jos ryhnään saadaan lisäresursseja. Lisäresurssia ei saada, jos sille ei ole "syytä". Voi olla, että myöhemmin tuki ei enää onnistu omassa ryhmässä/luokassa, vaan jossakin ulkopuolella. Ja silloin leimaudutaan ihan eri tavalla. Moni asia myös korjautuu " itsestään" ajan kanssa, mutta muutaman vuoden ajan lapsen elämä voi olla melko raskasta, jos tuelle olisi tarvetta, eikä sitä saa. Tarjottu apu kannattaisi ottaa ilolla vastaan eikä kokea loukkauksena, eipähäb jäisi epäselvyyksiä. Päiväkodin vaihto voi joskus auttaa, mutta yleensä kyllä sama huoli herää siellä uudessakin paikassa, toki LTOtkin saattaa erehtyä, mutta kyllä me lapsen parasta ajatellaan.

Meillä on päiväkodin kanssa sellainen tilanne, että lapsemme on väritön, hajuton ja mauton. Aina ei hakiessa hoitaja tiedä, onko hän nukkunut päiväunia (olisi tärkeää tietää). Koskaan ei ole mitään sanottavaa, ei hyvää eikä huonoa. Päivä on aina mennyt "ihan hyvin" ja ruoka on maistunut ja metsäretkellä/jumpassa/viskariryhmässä oli kivaa.

Kuulostaa hyvältä kyllä. Paitsi että usein hoitajat miettii että niin olitkos sinä siellä metsäretkellä/jumpassa/viskariryhmässä kun en muista, ja sitten hermostunut nauru perään kun "Kaisa" on niin hiljainen ettei sitä aina edes huomaa.

Ja "Kaisa" ei ole luonut yhteenkään hoitajaan mitään suhdetta. Kotona hän ei heistä puhu. Päiväkotiin ei haluaisi aamulla mennä.

Ja miten monta kertaa viime keväänä me vanhemmat selvitettiin lasten päiväkodissa tapahtuneita riitoja omalla ajalla, kun ei he siellä hoidossa mistään mitään tiedä. Useimmat riidat sattuivat ulkona, ja vastaus oli että ei he ehtiä pihalla vahtia kaikkien leikkejä.

Onko tämä teistä ihan normaalia?

Kaisan päiväkodissa ei ole kaikki hyvin. :( Tällaisessa tilanteessa ymmärrän hyvin, jos syntyy luottamuspula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.

Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.

Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.

T. Eräs ammatikseen syynäävä

Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.

Lapsi harvoin tiedostaa, että on jotenkin poikkeavaa käydä esim. psykologin tutkimuksessa. On paljolti kiinni siitä, miten aikuiset asian esittävät. Eihän neuvolassa käyminenkään latista lapsen itsetuntoa. Yleensä lapset kokevat, että on hienoa ja kahdehdittavaa päästä kahdestaan jonkun aikuisen kanssa tekemään jotain. Pari tutkimuskertaa siis tuskin on haitaksi, vaikka asioiden todettaisiinkin olevan reilassa.

Jos jotain tuentarvetta oikeasti on, lapsi huomaa erilaisuutensa lapsiryhmässä valitettavan nopeasti. Jatkuvat epäonnistumiset arjessa latistaa itsetunnon pohjamutiin. Sen tukimuodon, mikä se sitten onkaan, tavoite on taata myös niitä onnistumisen kokemuksia.

Ujous ei ole sairaus. Jos jotain pitää tukea, niin henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa.

Minä ainakin toivon, että joku osaisi tukea ujoja lapsiani, nimenomaan auttaa saamaan niitä onnistumisen kokemuksia. Ettei heidän aina tarvitsisi miettiä, että olisi tehnyt mieli osallistua, muttei uskaltanut 😕 Psykologi voi auttaa lasta mallintamaan näitä tilanteita etukäteen niin että lapsi uskaltaisikin avata suunsa. Ujous on luonteenpiirre, mutta se ei tarkoita etteikö lapsi kärsisi siitä.

T. Kolmen ujon koululaisen äiti

Mitä sitten jos julistetaan erityislapseksi turhaan? Senhän ns aseman voi myöhemmin purkaa. Poikani oppi vasta 5v puhumaan, oli siis pitkään vahvojen tukitoimien kohteena ja nyt reipas normaali koululainen, jonka kehitys ikätasoista. Itseäni ei haitannut yhtään että päiväkodissa oltiin huolissaan ja yritettiin tukea lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tämän päivän trendi. Vuosikymmenien ajan hiljaiset on jääneet huomiotta ja ilman apuja. Nyt on uusi asia että apuja tarjotaan myös niille aikaisemmin näkymättömiksi jääneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.

Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.

Ujous on luonteenpiirre. Sitä ei pidä "hoitaa" tai "auttaa". Hoitajan pitää osata kestää erilaisia lapsia.

Jos ujo lapsi eristäytyy lapsiryhmässä, häntä kyllä täytyy auttaa. Suurin osa oppimisesta tapahtuu vuorovaikutuksessa.  Koulun yhtenä tehtävänä on sosiaalistaa lapsia yhteiskuntaan. Sitä kautta siis ujouskin voi olla haitallista.

Ei ole. Koulun tehtävä on auttaa ja tukea lasta kasvamaan yhteiskuntaan, ei muuttaa lapsi jotenkin paremmin koneistoon istuvaksi. Opettajan ja hoitajan tehtävä on ryhmäyttää kaikki lapset lapsilähtöisesti. Tämä on ihan selkeästi sanottu uudessa opsissa. Se on toki työlästä ja vaatii töitä. Helpompaa on ilmeisesti sysätä se vaivaa vaativa lapsi jonnekin muualle muuttumaan.

T. Ope ja äiti

Ujous voi olla lapselle kuin vankila, josta ulospääsyyn hän tarvitsee apua.  Älkää evätkö häneltä oikeutta apuun.

Näen työssäni näitä "lapseni on vaan ujo" tapauksia, jotka ovat yläkoulussa psyykkisen hoidon tarpeessa. Ujouts, huonot kaveritaidot ja huonot sosiaaliset taidot estävät näitä lapsia ylläpitämästä kaverisuhteita ja kommunikoimasta aikuisten kanssa normaalisti. Seurauksena on yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja lopulta masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.

Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.

Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.

T. Eräs ammatikseen syynäävä

Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.

No ei viesti. Noissa tilanteissa lapselle ei millään lailla tuoda esiin että juuri häntä tarkkaillaan erityisestä syystä tai että hänestä "etsitään vikaa". Jos joku antaa lapselle viestin että häntä ei hyväksytä sellaisena kuin on niin se on sinunlaisesi ihmiset jotka eivät ymmärrä mitään siitä millaista tuo "syynääminen" on käytännön tasolla ja vauhkoina huutavat miten lapsia epäreilusti kytätään. 

Vierailija kirjoitti:

Ujous voi olla lapselle kuin vankila, josta ulospääsyyn hän tarvitsee apua.  Älkää evätkö häneltä oikeutta apuun.

Näen työssäni näitä "lapseni on vaan ujo" tapauksia, jotka ovat yläkoulussa psyykkisen hoidon tarpeessa. Ujouts, huonot kaveritaidot ja huonot sosiaaliset taidot estävät näitä lapsia ylläpitämästä kaverisuhteita ja kommunikoimasta aikuisten kanssa normaalisti. Seurauksena on yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja lopulta masennus.

No silloin hoitajat ja opet ovat epäonnistuneet.

Kunnallisesta vaihdettiin yksityiseen päiväkotiin. Olin tyytyväinen päätökseeni, vaikka yksityinen tulikin opiskelijalle huomattavasti kalliimmaksi.

..niiden jotka ei ymmärrä että päiväkoti on ryhmätoimintaa, ei vaan lissu-kallen paapomista ja ykislöhoitoa. On syytä hoitaakin lapsensa kotona (mikä alle 3-vuotiaalle onkin paras paikka)  Suuressa osassa tapauksissa.  Ryhmät on isoja, on kiirettä, on meluja. Se on  päiväkoti. Harjoittelijoilla toimintaa ei saisi pyörittää. Koulutettua/ sijaisia   on vähän,  eikä aina palkata.  (syy ei ole työntekijöiden) 

..sitten on niitä vanhempia jotka tulevat huutamaan oman päivänsä päiväkodin täteille, koska heistä vaan tuntuu siltä ja töissä oli paha päivä.  Kannattaa erottaa oletko ongelma sinä itse?

jos et luota hoitoon, hoida itse. Voit olla varma laadusta.

paha päivä kirjoitti:

..niiden jotka ei ymmärrä että päiväkoti on ryhmätoimintaa, ei vaan lissu-kallen paapomista ja ykislöhoitoa. On syytä hoitaakin lapsensa kotona (mikä alle 3-vuotiaalle onkin paras paikka)  Suuressa osassa tapauksissa.  Ryhmät on isoja, on kiirettä, on meluja. Se on  päiväkoti. Harjoittelijoilla toimintaa ei saisi pyörittää. Koulutettua/ sijaisia   on vähän,  eikä aina palkata.  (syy ei ole työntekijöiden) 

..sitten on niitä vanhempia jotka tulevat huutamaan oman päivänsä päiväkodin täteille, koska heistä vaan tuntuu siltä ja töissä oli paha päivä.  Kannattaa erottaa oletko ongelma sinä itse?

jos et luota hoitoon, hoida itse. Voit olla varma laadusta.

Vaihda alaa. Perustelet rakenteellisilla asioilla oman pahan olosi.

Eivät ne vanhemaat syyttä sinulle huuda.

paha päivä kirjoitti:

..niiden jotka ei ymmärrä että päiväkoti on ryhmätoimintaa, ei vaan lissu-kallen paapomista ja ykislöhoitoa. On syytä hoitaakin lapsensa kotona (mikä alle 3-vuotiaalle onkin paras paikka)  Suuressa osassa tapauksissa.  Ryhmät on isoja, on kiirettä, on meluja. Se on  päiväkoti. Harjoittelijoilla toimintaa ei saisi pyörittää. Koulutettua/ sijaisia   on vähän,  eikä aina palkata.  (syy ei ole työntekijöiden) 

..sitten on niitä vanhempia jotka tulevat huutamaan oman päivänsä päiväkodin täteille, koska heistä vaan tuntuu siltä ja töissä oli paha päivä.  Kannattaa erottaa oletko ongelma sinä itse?

jos et luota hoitoon, hoida itse. Voit olla varma laadusta.

Ja tässä oli esimerkki hoitajasta jonka ryhmään en haluaisi lastani jättää.

Vierailija kirjoitti:

paha päivä kirjoitti:

..niiden jotka ei ymmärrä että päiväkoti on ryhmätoimintaa, ei vaan lissu-kallen paapomista ja ykislöhoitoa. On syytä hoitaakin lapsensa kotona (mikä alle 3-vuotiaalle onkin paras paikka)  Suuressa osassa tapauksissa.  Ryhmät on isoja, on kiirettä, on meluja. Se on  päiväkoti. Harjoittelijoilla toimintaa ei saisi pyörittää. Koulutettua/ sijaisia   on vähän,  eikä aina palkata.  (syy ei ole työntekijöiden) 

..sitten on niitä vanhempia jotka tulevat huutamaan oman päivänsä päiväkodin täteille, koska heistä vaan tuntuu siltä ja töissä oli paha päivä.  Kannattaa erottaa oletko ongelma sinä itse?

jos et luota hoitoon, hoida itse. Voit olla varma laadusta.

Ja tässä oli esimerkki hoitajasta jonka ryhmään en haluaisi lastani jättää.

Juuri niin.

Kuopukseni oli tuollaisen eskarissa. Jestas sitä marinan määrää, minkä tämä lapsesta keksi. Paasasi myös muille vanhemmille ja lapsen kuullen.

Lapsi siis rquhallinen ja hiljainen, haluaa ensin tarkkailla.

Tällä hoitajalla oma vilkkaiden (lue perseennuolijoiden) hovi.

Ihan käsittämätöntä millaisia mätämunia lasten parissa työskentelee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous voi olla lapselle kuin vankila, josta ulospääsyyn hän tarvitsee apua.  Älkää evätkö häneltä oikeutta apuun.

Näen työssäni näitä "lapseni on vaan ujo" tapauksia, jotka ovat yläkoulussa psyykkisen hoidon tarpeessa. Ujouts, huonot kaveritaidot ja huonot sosiaaliset taidot estävät näitä lapsia ylläpitämästä kaverisuhteita ja kommunikoimasta aikuisten kanssa normaalisti. Seurauksena on yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja lopulta masennus.

No silloin hoitajat ja opet ovat epäonnistuneet.

Tai sitten vanhemmat ovat kieltäneet lapseltaan kaiken avun vedoten siihen, että lapsella on oikeus olla sellainen kuin hän on.

Näitä on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.

Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.

Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.

Mun on kans pakko kommentoida että varmasti ajatellaan lapsen parasta, mutta rehellisyyden nimissä olisi syytä myöntää että kyllä ajatellaan myös muuta. Kuten miltä ammatillisesti näytämme ulospäin, kuinka paljon meillä on tilastollisesti erityistapauksia, että ei vain vaikuttaisi siltä että emme tee työtämme tarpeeksi ammatillisesti, kun erityistapauksia on niin vähän. Mitähän kiertävä VEO ajattelee päiväkodistamme. Voi että ärsyttää kun tuo yksi lapsi kun käyttäytyy tuolla tavoin (= ei käyttäydy jollain tapaa samoin kuin muut), varmaan on jokin erityisen tuentarve, hmm, jospa saisimme tänne toimintaterapeutin käymään, niin olisi yksi lapsi ainakin välillä vähemmän ryhmässä jne. Ihmisiä siellä päiväkodissakin työskentelee, yhtä vajavaisia ja persoja pätemiselle kuin muutkin. Hyvähän se on että huolehditaan ja huolestutaan. Mutta jos esim. ollaan huolissaan 5-vuotiaan muistista (kun ei muista jossain tilanteessa jonkun tarhakamun nimeä), vaikka lapsi muistaa äärimmäisen tarkasti kuukausienkin takaiset tapahtumat, osaa numerot ja jopa kertolaskuja, niin ehkä kyse pohjimmiltaan on jostain muusta kuin siitä, että lapsessa olisi jokin vika, joka vaatisi korjaamista. Minulle on sanottu kasvatusammattilaisen suusta että "kyllä tuon ikäisen tulisi jo osata" asiasta, joka ei ollut ongelma toisessa päiväkodissa. (Ei ollut kyse mistään pukemis/pottailu/syömis -asiasta) Mitäpä vanhempi voi siihen vastata. Pointin ap:lle on että luottaa vaistoihinsa. Avun vastaanottamisessa ei ole mitään häpeällistä.

Asun ja työskentelen keskisuuressa kaupungissa ja täytyy nyt kyllä pikkuisen huomauttaa että kuvitelmasi siitä miten päiväkodin henkilökunta hakee itselleen helpotusta keksimällä lapsille erityistarpeita on täysin absurdi. Päiväkodin arki on aika tarkkaan aikataulutettu, ryhmät on isoja ja tilat mitoitettu huonosti, työvuorot kiristetty mahdollisimman tarkasti raameihin ja ihan perusarjessakin aivan liikaa aikaa menee sen varsinaisen hoitotyön ulkopuoliseen hommaan. Esimerkiksi nyt syksyllä meidän ryhmässä jokainen aikuinen pitää kahdeksan lapsen vanhemmille vasukeskustelun, ensin pitää tarkkailla lasta ja lukea aiemmat muistiinpanot, sitten kirjoittaa vasukaavake ja löytää sopiva aika tavata vanhemmat työajan puitteissa. Tarkoittaa siis käytännössä sitä että keskustelu pidetään aamulla tai iltapäivällä ja keskustelua pitävä työntekijä on sen ajan pois lapsiryhmästä. Tämä on lakisääteistä, ne on pakko pitää. Vasut häiritsevät ryhmän arkea todella pahasti, aamun pienryhmätoimintaa ei voida pitää kun yksi kasvattaja puuttuu tai iltapäivällä ei ehditä pitää piiriä ja mennä leikkimään kun pitää lähteä ulos (sataa tai paistaa) ennen kuin yksi lähtee pitämään vasukeskustelua. 

Kuvitteletko todella että tämän lisäksi me oikein toivomme että olisipa erityislapsia jotta voisimme kutsua toimintaterapeuttia käymään? Lähes aina se tt:n tulo sitoo myös yhden meistä kasvattajista, vähintään sen jälkeen keskustelemaan lapsesta kun tt on hänet tavannut mutta monesti tt toivoo että yksi kasvattaja on mukana tilanteessa jossa hän toimii lapsen kanssa. Veo vierailee osastollamme n kerran kuukaudessa ja vaikka hän usein osallistuu ihan siihen ns normaaliin hoitotyöhön ja ryhmän kanssa toimimiseen niin aina se myös vaatii sen että lto palaveeraa veo:n kanssa ja käy läpi havainnot. 

Päiväkodin henkilökunta ei ole erehtymätöntä eikä täydellistä, varmaan löytyy niitäkin jotka projisoivat omat negatiiviset tunteensa lasta kohtaan siihen että näkevät hänessä "vikoja" ja keksivät tukitoimien tarpeita. Löytyy niitä joiden ammattitaito ei ole ihan huippua tai ajantasaista, löytyy niitäkin jotka ovat totaalisen väärällä alalla. Itseäni kuitenkin suorastaan naurattaa se että joku kuvittelee että kasvattajat keksivät erityistarpeita terveille lapsille helpottaakseen omaa arkeaan kun todellisuus on kuitenkin se että jokainen epäilyskin erityistarpeesta hankaloittaa ja rasittaa ryhmän arkea. Työmäärä on vakio, se ei muutu sen mukaan onko lto palaverissa tai pitääkö joku vasua. Töitä ei voi siirtää huomiseen, jokainen lapsi on hoidettava siinä hetkessä missä ollaan. On varmasti paljon asioita missä päiväkodin henkilökunta voi tekemistään parantaa mutta tämmöiset kuvitelmat eivät kyllä auta asiaa ollenkaan, emme me huviksemme kutsu sinne ketään lapsia tarkkailemaan. Jos saisimme valita niin pitäisimme vasut työajan ulkopuolella, saisimme sijaisen paikalle jotta lto voi rauhassa palaveerata erityiskasvattajien kanssa ja saisimme aina kertoa vanhemmille vain iloisia asioita tämän lapsesta.