Lue keskustelun säännöt.
Entä jos sukset menevät ristiin päiväkodin kanssa?
01.10.2016 |
Onko kukaan teistä vaihtanut päivähoitopaikkaa/muotoa siksi, että luottamus omaan päiväkotiin kyvyssä arvioida lastanne on mennyt? Mihin vaihdoitte? Jos saman kunnan sisällä, niin menikö prosessi onnnistuneesti vai seurasiko hankalan lapsen ja hankalien vanhempien maine seuraavaan yksikköön? Suhtautuiko ylempi taho (esim.päivähoitopaikoista päättävä taho) asiaan ymmärtävästi? Jos vaihdoitte yksityisen palvelun käyttäjäksi tai toisinpäin, niin mihin vaihdoit? Menikö kaikki hyvin, eli osoittautuiko oma tilannearvionne lopulta oikeaksi?
Ymmärrän hyvin, että tällainen herättää tunteita, jopa ärsyyntymistä siitä, että miksei päivähoitoon luoteta tai olla valmiita ottamaan apua vastaan. Meillä on vanhemmilla (ja lapsen läheisesti tuntevilla sukulaisilla) on huima ero oman näkemyksemme kanssa lapsestamme päivähoitoon nähden, ja olen vahva ammattilainen lastani arvioimaan. Olen vakavasti harkitsemassa, ettemme lähde selvittely/tukitielle, vaan etsimme paikan montessori/stainer/kristillisestä päiväkodista/saman kunnan pph:lta (jos tämä on mahdollista tuen tasoa nostamatta?), tai palkkaamme hoitajan kotiin. Jopa oma kotiin jäämiseni voisi olla vaihtoehto. Leikki-ikäisen lapsen katsoisin kuitenkin entien hyötyvän ryhmämuotoisesta päivähoidosta eskari/kouluvalmiuksia ajatellen.
Koen yksinkertaisesti luottamukseni lastani hoitaneeseen tahoon rikkoutuneen siten, etten ole varma, onko hoitosuhteen jatkuminen tästä syystä mahdollinen, vaikka asia ns.selviäisi (esim.ammatillisen ohjauksen kautta arvioineille henkilöille).
Kokemuksia/ajatuksia?
Kommentit (128)
Tämä on tämän päivän trendi. Vuosikymmenien ajan hiljaiset on jääneet huomiotta ja ilman apuja. Nyt on uusi asia että apuja tarjotaan myös niille aikaisemmin näkymättömiksi jääneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.
Tuo on vanhemman kokemus asiasta ei lapsen. Tosin vanhemmat usein syöttävät omat ennakkoluulonsa lapsilleen huomaamatta.
Mun lapsien päivähoito ajoista on jo viitisentoista vuotta mutta silloin Elto tapasi kaikki lapset. Oliko jonkun kanssa pidempään kun toisten en tiedä. eikä oikeasti kiinnosta. Elto oli myös ryhmässä seuraamassa lasten ja hoitajien toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.
Lapsi harvoin tiedostaa, että on jotenkin poikkeavaa käydä esim. psykologin tutkimuksessa. On paljolti kiinni siitä, miten aikuiset asian esittävät. Eihän neuvolassa käyminenkään latista lapsen itsetuntoa. Yleensä lapset kokevat, että on hienoa ja kahdehdittavaa päästä kahdestaan jonkun aikuisen kanssa tekemään jotain. Pari tutkimuskertaa siis tuskin on haitaksi, vaikka asioiden todettaisiinkin olevan reilassa.
Jos jotain tuentarvetta oikeasti on, lapsi huomaa erilaisuutensa lapsiryhmässä valitettavan nopeasti. Jatkuvat epäonnistumiset arjessa latistaa itsetunnon pohjamutiin. Sen tukimuodon, mikä se sitten onkaan, tavoite on taata myös niitä onnistumisen kokemuksia.
9 kk odotus tekee äidistä kasvatustieteiden tohtorin. Sen jälkeen muut ammattilaiset ovat paperia. Voi lapsirukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.
Lapsi harvoin tiedostaa, että on jotenkin poikkeavaa käydä esim. psykologin tutkimuksessa. On paljolti kiinni siitä, miten aikuiset asian esittävät. Eihän neuvolassa käyminenkään latista lapsen itsetuntoa. Yleensä lapset kokevat, että on hienoa ja kahdehdittavaa päästä kahdestaan jonkun aikuisen kanssa tekemään jotain. Pari tutkimuskertaa siis tuskin on haitaksi, vaikka asioiden todettaisiinkin olevan reilassa.
Jos jotain tuentarvetta oikeasti on, lapsi huomaa erilaisuutensa lapsiryhmässä valitettavan nopeasti. Jatkuvat epäonnistumiset arjessa latistaa itsetunnon pohjamutiin. Sen tukimuodon, mikä se sitten onkaan, tavoite on taata myös niitä onnistumisen kokemuksia.
Ujous ei ole sairaus. Jos jotain pitää tukea, niin henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tämän päivän trendi. Vuosikymmenien ajan hiljaiset on jääneet huomiotta ja ilman apuja. Nyt on uusi asia että apuja tarjotaan myös niille aikaisemmin näkymättömiksi jääneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Ujous on luonteenpiirre. Sitä ei pidä "hoitaa" tai "auttaa". Hoitajan pitää osata kestää erilaisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Aivan älytöntä resurssien tuhlausta ei muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.
Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.
Lapsi harvoin tiedostaa, että on jotenkin poikkeavaa käydä esim. psykologin tutkimuksessa. On paljolti kiinni siitä, miten aikuiset asian esittävät. Eihän neuvolassa käyminenkään latista lapsen itsetuntoa. Yleensä lapset kokevat, että on hienoa ja kahdehdittavaa päästä kahdestaan jonkun aikuisen kanssa tekemään jotain. Pari tutkimuskertaa siis tuskin on haitaksi, vaikka asioiden todettaisiinkin olevan reilassa.
Jos jotain tuentarvetta oikeasti on, lapsi huomaa erilaisuutensa lapsiryhmässä valitettavan nopeasti. Jatkuvat epäonnistumiset arjessa latistaa itsetunnon pohjamutiin. Sen tukimuodon, mikä se sitten onkaan, tavoite on taata myös niitä onnistumisen kokemuksia.
Ujous ei ole sairaus. Jos jotain pitää tukea, niin henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa.
Just näin
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.
Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.
Älä viitsi. Siellä voi olla myös ihan oma etu ekana. Se että itse pääsee helpolla (hoitaja) ja työllistyy (syynääjä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.
Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.Älä viitsi. Siellä voi olla myös ihan oma etu ekana. Se että itse pääsee helpolla (hoitaja) ja työllistyy (syynääjä).
No tää on kyllä kaukaa haettua, tässä maassa tämä(kin) on sen verran byrokraattista, että oman edun tavoittelu on hankalaa.
Jos todellista tuen tarvetta ei syynääjän mukaan ole, lapsi palautuu kyllä päiväkotiin eikä siirry mihinkään erityisryhmään. Minkään perusuhman takia ei hoitajan kannata lähetteitä tehdä.
Näillä syynääjillä (joihin nyt luen puheterapeutit, psykologit, neuropsykologit ja toimintaterapeutit) taasen ei ainakaan tätä nykyä ole töistä pulaa, joten ihan omaksi iloksi ei ketään kannata tutkia. Arvion tekijä ei myöskään koskaan ole kuntouttaja, juuri tästä eettisestä syystä, joten kukaan ei voi ns. kirjoittaa töitä itselleen.
Voin kertoa meidän kokemuksen. Luottamuspulan ja pattitilanteen vuoksi pyysin neuvolan kautta neuvolapsykologin arvioimaan puolueettomana tilannetta päiväkotiin. Lapsi silloin reilu 2,5v. Tämä sama psykologi tuli mukaan vasuun eli meitä oli siellä hän ja lto plus me vanhemmat. Psykologin mukaan lapsessa ei mitään erityistä vikaa.
Tilanne jatkui edelleen ja otimme seuraavaksi lapsen 4 kuukaudeksi pois päiväkodista kotihoitoon poikkeusjärjestelyin.
Päiväkodin taas jatkuessa sama show jatkui. Tajusimme, että kyseessä on lapsen tulevaisuus. Muutimme noin 5 kilsaa ja haimme siirron eri päiväkotiin.
Uusi päiväkoti lapsen paperit luettuaan varautui järjestämään tukitoimia, mutta lapsen nähtyään tippuivat tuoliltaan kun hän olikin aivan normaali älykäs lapsi.
Nyt lapsi 6v, kaikki ok.
Joskus vielä mietin mikä ensimmäisessä paikassa meni vikaan. Joku kierre siellä tuli ja varmaan väsynyt lto ei oikein omimmassa ammatissa.
Tosiaan lasta syytettiin aistiyliherkäksi väkivaltaiseksi kiusaajaksi johon ei saa mitään otetta. Kärsi muka pelkotiloista. Hahah..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan ujot ja hiljaiset on nykyään tulilinjalla.
Juuri näin tuntuu olevan omankin kokemuksen mukaan. Kirjoitinkin tänne asiasta. Oma poika on varautunut ujo ja aika valikoiva kehen luottaa. Päiväkodista ollaan huolissaan ja lasta lähettämässä syynättäväksi yhdelle sun toiselle terapeutille.
Onko se huono juttu, jos joku terapeutti syynäilee? Tuohan on päiväkodilta viesti siitä, että he tunnistavat, ettei oma ammattitaito riitä tämän kaltaisen asian arviointiin ja joku toinen ammattilainen osaa ottaa asiaan paremmin kantaa. Jos se ammattilainen toteaa, että ei mitään huolta eikä hätää, niin sehän on hieno juttu. Eikä se ole päiväkodille mikään näpäytys, että kattokaapa meitä nyt! On tärkeää, että arviointeihin lähetetään matalalla kynnyksellä, jotta kaikki saavat avun ajoissa. Mieluummin monta väärää hälytystä, kuin yksi, jonka tuentarvetta ei huomata ajoissa.
T. Eräs ammatikseen syynäävä
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.
Lapsi harvoin tiedostaa, että on jotenkin poikkeavaa käydä esim. psykologin tutkimuksessa. On paljolti kiinni siitä, miten aikuiset asian esittävät. Eihän neuvolassa käyminenkään latista lapsen itsetuntoa. Yleensä lapset kokevat, että on hienoa ja kahdehdittavaa päästä kahdestaan jonkun aikuisen kanssa tekemään jotain. Pari tutkimuskertaa siis tuskin on haitaksi, vaikka asioiden todettaisiinkin olevan reilassa.
Jos jotain tuentarvetta oikeasti on, lapsi huomaa erilaisuutensa lapsiryhmässä valitettavan nopeasti. Jatkuvat epäonnistumiset arjessa latistaa itsetunnon pohjamutiin. Sen tukimuodon, mikä se sitten onkaan, tavoite on taata myös niitä onnistumisen kokemuksia.
Ujous ei ole sairaus. Jos jotain pitää tukea, niin henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa.
En tiedä, miten ujous oman lapsesi kohdalla ilmenee. Mutta tietyt neurologiset pulmat (selektiivinen mutismi, autismin kirjon häiriöt, kielliset erityisvaikeudet jne.) voi aluksi näyttäytyä samoin piirtein, kuin ihan tavallinen ujous luonteenpiirteenä. Siksi on tärkeää selvittää, ettei tilanteeseen liity muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Otin lapsen kotihoitoon eskarivuonna. Siihen asti poika oli perhepäivähoitajalla, jonka kanssa asiat sujuivat hyvin, mutta eskarissa löydettiin lapsesta niin paljon vikoja, että jaksoin jouluun asti, sitten jäin töistä kotiin. Poika oli liian hiljainen, liian paljon omissa oloissaan, erityisLTO:n tekemän testin mukaan motorisesti ja älyllisesti noin 4v:n tasolla (testistä ei etukäteen kerrottu mitään minulle) ja hänellä oli ongelmia noudattaa ohjeita. Vein lapsen neuropsykologille, joka totesi, ettei löydä pojasta mitään vikaa. Lapsi osasi lukea, kirjoittaa, laskea kertolaskuja, tehdä 500-palaisia palapelejä, leikata saksilla siististi jne. Hänen ainoa ongelmansa oli se, että hän olo todennäköisesti fiksumpi kuin päiväkodin hoitajat, joten he eivät löytäneet yhteistä säveltä.
Eskarista ehdotettiin siirtymistä kevätkaudeksi päiväkotiin pienten puolelle ja uudestaa eskariin seuraavana syksynä. En suostunut. Poika meni normaalisti kouluun ja kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi yleisarvosanalla laudatur. Yliopistopaikkakin heltisi ensiyrittämällä, vaikka jalkapalloharrastus oli viedä liikaa aikaa.
En luota päiväkotien henkilökuntaan lainkaan ja oli todella fiksua jäädä lapsen kanssa puoleksi vuodeksi kotiin. Hän sai olla oma itsensä kaikessa rauhassa. Ryhmissäkin ehti olemaan erilaisissa harrastuksissa.
Muuten ihan jees kirjoitus mutta miksi ihmeessä väittää että lapsesi on ollut eskarilaisena "fiksumpi kuin hoitajansa"?? Siellä taas äitylimamma vauhdissa...
Ei se syynäys ja testaus ihan kohdalleen aina mene ja ole aukottoman luotettavaa. Vanhempi lapsi passitettiin kolmosella koulupsykologille testeihin ja tulosten perusteella suositteli erityiskoulua. Ei poika nyt mikään huippu ole muttei torkassa kutosella yhtään alle seiskaa ollut ja niitäkin vain kolme. 18 ja 28
Yleisesti ottaen - joskus hoitopaikan vaihdos auttaa kun lapsi saa tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Kaikille tämä ei sovi eli jos lapsi on kovin arka ja herkkä ja stressaa muutoksia kovasti. Enemmän kuitenkin olisin huolissani vanhemman asenteesta siihen liittyen, että kun ammattilaisella on jokin näkemys hänen lapsestaan niin tuo ammattilainen on automaattisesti väärässä ja vanhempi oikeassa. Toki te tunnette lasta kokonaisvaltaisemmin, mutta toisinaan se näkökulma voi hämärtyä liian lähellä. Eli mieluummin vältä äkkikäännöksiä nyt, kokeilkaa ehdotettuja toimia, ja arvioituttakaa lapsi vaikka vielä jollakin ulkopuolisella. Jos näiden jälkeen olette edelleen sitä mieltä että ammattihenkilöstö on turhaan ottanut lapsenne silmätikuksi niin vaihtakaa ihmeessä. Tästä vaan tulee helpolla teille sellainen kierre että joka ikinen kerta kun lapsi saa sitten huonon koenumeron tai muikkarin niin haastatte open oikeuteen tai vaihdatte suurieleisesti koulua. Tutkaile siis ap kummasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka. Mun pitää nyt kommentoida tähän palstaan kun alalla olen, että siellä päiväkodissa aivan varmasti ajatellaan lapsen parasta ja sitä sä lapsen äitinä varmasti myös ajattelet, joten onko se niin paha selvittää onko lapsella tarvetta tukeen? Jos ei, niin hienoa ja jos on niin hyvä että hän saa apua. On hienoa että Suomessa pidetään huolta lapsen kasvusta ja kehityksestä ja mahdollisiin vaikeuksiin puututaan ajoissa ammattilaisten avulla. Päiväkoti-ikäisenä voi ongelma olla pienikin ja helposti korjattavissa, mutta jos asiaan ei puututa ja aikuiset sulkevat silmänsä lapsen tuen tarpeelta, voi ongelma olla jo häiritsevän suuri kouluiässä.
Ei se ole oikea paikka vetää herne nenään kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Niin ja Voithan sä hyvinkin olla oikeassa ja lapsesi ei tarvitse erityistä tukea, mutta hyvähän se on tsekata.
Kaikissa mainitsemissasi paikoissa joihin suunnittelit lapsesi siirtoa, varmasti myös kiinnitetään huomiota lapsesi kasvuun ja kehitykseen. Se kun on iso osa kasvattajien ja opettajien työtä. Niin paitsi jos valitset kotihoidon. Siellä tarkkailija olet sinä.Älä viitsi. Siellä voi olla myös ihan oma etu ekana. Se että itse pääsee helpolla (hoitaja) ja työllistyy (syynääjä).
No tää on kyllä kaukaa haettua, tässä maassa tämä(kin) on sen verran byrokraattista, että oman edun tavoittelu on hankalaa.
Jos todellista tuen tarvetta ei syynääjän mukaan ole, lapsi palautuu kyllä päiväkotiin eikä siirry mihinkään erityisryhmään. Minkään perusuhman takia ei hoitajan kannata lähetteitä tehdä.
Näillä syynääjillä (joihin nyt luen puheterapeutit, psykologit, neuropsykologit ja toimintaterapeutit) taasen ei ainakaan tätä nykyä ole töistä pulaa, joten ihan omaksi iloksi ei ketään kannata tutkia. Arvion tekijä ei myöskään koskaan ole kuntouttaja, juuri tästä eettisestä syystä, joten kukaan ei voi ns. kirjoittaa töitä itselleen.
Ei ole kaukaa haettua. Ihminen on inhimillinen. Oma etu on aina oma etu.
Ja noissa terapioissa ja arvioissa likkuu isot rahat. Täytyy saada ainesta sinne koneistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin lapsen kotihoitoon eskarivuonna. Siihen asti poika oli perhepäivähoitajalla, jonka kanssa asiat sujuivat hyvin, mutta eskarissa löydettiin lapsesta niin paljon vikoja, että jaksoin jouluun asti, sitten jäin töistä kotiin. Poika oli liian hiljainen, liian paljon omissa oloissaan, erityisLTO:n tekemän testin mukaan motorisesti ja älyllisesti noin 4v:n tasolla (testistä ei etukäteen kerrottu mitään minulle) ja hänellä oli ongelmia noudattaa ohjeita. Vein lapsen neuropsykologille, joka totesi, ettei löydä pojasta mitään vikaa. Lapsi osasi lukea, kirjoittaa, laskea kertolaskuja, tehdä 500-palaisia palapelejä, leikata saksilla siististi jne. Hänen ainoa ongelmansa oli se, että hän olo todennäköisesti fiksumpi kuin päiväkodin hoitajat, joten he eivät löytäneet yhteistä säveltä.
Eskarista ehdotettiin siirtymistä kevätkaudeksi päiväkotiin pienten puolelle ja uudestaa eskariin seuraavana syksynä. En suostunut. Poika meni normaalisti kouluun ja kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi yleisarvosanalla laudatur. Yliopistopaikkakin heltisi ensiyrittämällä, vaikka jalkapalloharrastus oli viedä liikaa aikaa.
En luota päiväkotien henkilökuntaan lainkaan ja oli todella fiksua jäädä lapsen kanssa puoleksi vuodeksi kotiin. Hän sai olla oma itsensä kaikessa rauhassa. Ryhmissäkin ehti olemaan erilaisissa harrastuksissa.
Muuten ihan jees kirjoitus mutta miksi ihmeessä väittää että lapsesi on ollut eskarilaisena "fiksumpi kuin hoitajansa"?? Siellä taas äitylimamma vauhdissa...
Kasvatusala on täynnä keskinkertaisuuksia. Eli eivät välttämättä hiffaa fiksumpiaan. Meidänkin lapsi laski viisvuotiaana tokan luokan laskuja ja eskariope ehdotteli matikkapainotusta. Tokan luokan opettajalta lapsen kysymykset tunnilla menivät yli hilseen ja hänestä lapsi tarvitsi matikan tukiopetusta koska kyseli niin paljon. Nyt lapsi on yläkoulussa matikkapainotuksessa ja kymppi todistuksessa.
Se viestii lapselle, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on. Päivähoidon tarkoitus on hoitaa lapsia, ei työllistä mahdollisimman monta syynäilijää.