Mitä tekemättä jättämistä kadutte? Tai miten tahtoisitte muuttaa elämäänne?

En ole ap, mutta kiitos kaikille näistä vastauksista! Olin jo ajatellut luovuttaa unelmani suhteen, mutta taidan sittenkin yrittää vielä kerran.

N22

Opiskelin väärän ammatin, mokailin, enkä elänyt täysillä. Jämähdin synnyinkaupunkiin. Nyt olen jumissa täällä, jossa en voi opiskella mieleistä ammattia (en edes tiedä mikä se on, en tunne itseäni), koska lapset ja talo. Olen 30. Minulla ei ole muuta identiteettiä kuin äiti, koska en silloin nuorena muodostanut sitä itselleni. Nyt se on vaikeampaa.

Kävin ammattikoulua ja lukiota, mutta jätin lääkärin ja vanhempien painostuksesta lukion kesken, vaikka jo silloin tiesin että se ammattitutkinto oli täysin turha, enkä todella ollut riittävän lahjakas tai motivoitunut alalle. Olisin itse halunnut käydä lukion loppuun ja jättää ammattikoulun kesken, mutta se olisi vaatinut koulusta eroamisen, kun lukion opiskelija en varsinaisesti koskaan ollut, kun olin opiskelijana ammattikoulun kirjoilla.

Jäin työttömäksi ja jälleen muiden painostuksesta hain ammattikorkeakouluun alalle, joka työllistää lähes varmasti vaikkakin huonolla palkalla. Valitettavasti tämä ala ei vaan ollut mistään reunasta minua varten.

Asuntolainaan ja perheeseen sitoutuminen nuorena esti haaveet lukiosta ja jonkun itseäni kiinnostavan alan opiskelusta. Lapsia en missään nimessä kuitenkaan kadu!

Minulla ei ole oikeastaan yhtään ystävää, ollut sitten peruskoulun jälkeen. Muutama kaveri, joiden kanssa toisinaan soittelemme tai laitamme viestiä. Elämä tuntuu välillä todella yksinäiseltä, vaikka on perhe.

Lisäksi kadun, etten koskaan aloittanut harrastusta mistä haaveilin, sillä teini-iässä sen keksiessäni minulle toitotettiin vain että olen liian vanha aloittamaan kilpaharrastusta, enkä koskaan voisi pärjätä siinä.

Olen siis ollut pitkään todella altis ympäristön mielipiteille ja vaikutteille! Jos nyt voisin asiaa muuttaa yrittäisin rakentaa ehjemmän ja itsevarmemman minäkuvan ja ymmärtää aikaisemmin olevani aikuinen ihminen ja itse vastuussa päätöksistäni. Vielä yli 20 vuotiaana etenkin äitini on pyrkinyt aivopesemään minua milloin mihinkin. Varmasti on yrittänyt parhaansa, mutta jälkikäteen on ollut todella ahdistavaa huomata kuinka lapsenomaisesti hän on minua kohdellut ja pyrkinyt viemään elämääni hänen toivomaansa suuntaan, ymmärtämättä että olen ollut jo aikuinen ja olisi aika antaa minulle vastuuta elämästäni.

VierailijOlen 30. Minulla ei ole muuta identiteettiä kuin äiti, koska en silloin nuorena muodostanut sitä itselleni. Nyt se on vaikeampaa.[/quote kirjoitti:

Tämä on varmasti monelle todellisinta totta, mutta jotenkin järkyttävän surullista. :/ Toivottavasti saat löytää itsesi vanhemmalla iällä ja tehdä itsestäsi itsesi näköisen!

Kadun, etten alkanut säästää säännöllisesti noin 15 vuotta sitten, kun siirryin työelämään. Olisin saanut ostettua asunnon, kun palkallani vielä olisi päässyt sellaiseen kiinni. Mutta enpä osannut kaksivitosena aavistaa, miten rikkonaiseksi työurani muodostuu ja miten järjettömästi asuntojen hinnat pk-seudulla kallistuvat. Nyt olen nelikymppinen pätkätyöntekijä ja asun pienessä yksiössä lähiössä. En omista mitään, ja palkka menee luottokorttivelkojen lyhentämiseen. Neuvoni siis on: aloita säästäminen ja omaisuuden kartuttaminen nuorena ja osta oma asunto heti, kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Kadun, etten alkanut säästää säännöllisesti noin 15 vuotta sitten, kun siirryin työelämään. Olisin saanut ostettua asunnon, kun palkallani vielä olisi päässyt sellaiseen kiinni. Mutta enpä osannut kaksivitosena aavistaa, miten rikkonaiseksi työurani muodostuu ja miten järjettömästi asuntojen hinnat pk-seudulla kallistuvat. Nyt olen nelikymppinen pätkätyöntekijä ja asun pienessä yksiössä lähiössä. En omista mitään, ja palkka menee luottokorttivelkojen lyhentämiseen. Neuvoni siis on: aloita säästäminen ja omaisuuden kartuttaminen nuorena ja osta oma asunto heti, kun voit.

Tämä varmasti hyvä neuvo!

Kadun vuosia väärän miehen kanssa. Ihmettelen vieläkin, näin vuosia eron jälkeen, mikä kumma piti siinä liitossa? Tapeltiin aivan kaiken aikaa ja todellakaan mikään ei ollut hyvin. Lasta en kadu mutta hän saa kantaa ison taakan väärästä isästä ja sitä kadun todella, tosin sitten ei olisi juuri tuota lasta mutta harmittaa vietävästi ne vaikeudet joita omilla valinnoilla olen "isättömälle" lapselleni aiheuttanut. 

Enemmän maltilla olisin parisuhteeseen ruvennut. En ymmärrä mikä kiire. Semmoisen kanssa joka oikeasti jakaa asioita ja huomioi eikä vaan sano niin tekevänsä ja sit on "oi sori sori, pääs unohtumaan" tai "siis kuka tässä taloudessa oikein rahat tienaa!!" ...ttu, se oli myös meidän elämä jota hän eli, ei pelkästään hänen. Mutta ei. "Mitäs siinä valitat, kaikkea on!" Just, just kaikkee muuta mutta ei ihmistä jakamassa sen kaiken.

Joku päivä pääsen tästä yli. Sitä ihmistä ei oltu luotu mulle, mutta olisin halunnut olla mutta minkäs teet kun en ollut tarpeeksi kiinnostava ja vei vuosia ennenkuin ymmärsin alkaa arvostamaan omaa elämää että jätin ja joo , lapsenkin takia jatkoin liian pitkään. Huoh! Tota älä tee, etsi hyvä kumppani joka kuulee oikeasti sinua.

Kadun etten sanonut mitään kivaa eksälleni. Nyt on myöhäistä. 

Lapsettomuutta. 

Olin kiinnostunut väärästä miehestä ja jäin lapsettomaksi. Mietin myöhemmin lapsen hankkimista, mutta minulla oli niin vaikea endometrioosi, että lapsensaanti oli mahdottomuus.

Kadun vain tekemisiäni, en tekemättä jättämisiä. Eli älä usko, kun sinulle sanotaan että parempi tehdä kuin olla tekemättä. Mieti kaikki aina perusteellisesti läpi ennen kuin teet. Joskus on parempi olla tekemättä.

Jos voisin palata 20-vuotiaalle itselleni jotain neuvomaan, niin antaisin kaksi neuvoa:

1. mene opiskelemaan niin saat opiskella ikäistesi kanssa

2. luota tunteisiisi ja tee päätökset olemalla rehellinen itsellesi. Ts. jos päädyt huonolta tuntuvaan suhteeseen, kannattaa lähteä heti eikä tuhlata siihen vuosia.

Up

Olisin asunut vaan vuokralla esikoisen isän kanssa enkä aloittanut mitään rakennusprojektia juuri laman alle. Esikoinenkin olisin voinut säästää sille oikealle. Olisi varmaan syntynyt terveenä. Talouskin olisi toisella tolalla.

up