Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä? Huono seksi syö sieluani
Iiris
29.09.2016 |
Olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja seksielämä on ollut alusta asti korkeintaankin keskinkertaista.
Rakastuin mieheeni siitä huolimatta että jo ensimmäisellä seksikerralla tiesin intuitiivisesti että meillä ei synkkaa sängyssä, mutta toivoin parasta ja ajattelin että seksiä voi oppia yhdessä. Suhteen ensimmäisten vuosien aikana kehitystä ei yrittämisen myötä kuitenkaan tapahtunut ja tein tietoisen valinnan ja päätin jakaa loppuelämäni miehen kanssa jonka kanssa kaikki muu toimii hyvin paitsi seksi. Rakastan häntä enemmän kuin ketään toista enkä halua luopua hänestä enkä satuttaa häntä.
Seksiä kyllä on mutta toiveista ja haluista useasti keskusteltuamme, kokeiluita toteutettuamme ja mieheni itsetuntoa mahdollisimman monin eri keinoin pönkitettyäni huomaan, että
mieheltäni puuttuu sitä jotakin jotta kokisin saavani seksistä irti senkaltaista nautintoa mitä tiedän voivani kokea.
Hän on ollut alusta asti tyytyväinen minuun ja on kertonut meillä olevan hänen elämänsä parasta seksiä. Tahdon kyllä häntä mutta en missään mielessä samanlaisella intohimolla kuin olen muita miehiä himoinnut, minusta meiltä puuttuu kipinä jota ei koskaan oikein ollutkaan. Seksi on minulle rakkaudenosoitus ilman kiihkoa.
Nyt kun meillä on lapsia ja mittari on lähempänä neljääkymppiä, huomaan olevani onneton seksielämämme vuoksi. Tuntuu että menetän jotain todella isoa jos en käytä kehoani kaikessa luonnon suomassa potentialissa ja kaipaan välillä
hyvää seksiä ja fyysistä yhteyttä niin että tekee fyysisesti vaikeaa. Olen kireä ja mieheni ärsyttää minua helposti ja tiedän sen johtuvan siitä etten ole tyydytetty. Tämä pohjavire taas synnyttää muita ongelmia ja vaikuttaa mieheni minäkuvaan, sillä hän kokee epämääräisesti olevansa minulle riittämätön, vaikken ole koskaan sanonut että kyse on seksistä. Uskon kuitenkin että jollain alitajuntaisella tavalla mieheni tietää mistä on kyse, mutta hänellä/meillä ei ole keinoja käsitellä asiaa. Masturbointinikin päättyy usein itkuun sillä haluaisin niin paljon kokea hekumaa toisen ihmisen, tuetysti mieluiten mieheni, kanssa.
En pelkää että hairahtuisin pettämään sillä jos haluaisin vierasta miestä, tekisin sen täysin tietoisesti ja ainoastaan mieheni luvalla. En tähänkään mennessä ole valinnut omaa hedonistista haluani mieheni tunteitten ylitse, tiedän itse kokemuksesta kuinka paljon pettäjä voi tuhota toisessa vain pienen hairahduksen vuoksi. En myöskään usko että satunnaiset seksikokemukset olisivat pidemmän päälle ratkaisu, vaan jonkinlainen ranskalainen rakastaja-järjestelmä tuntuisi minulle ainoalta mahdolliselta ulospääsyltä tästä ahdistuksesta. Miehelleni se taas merkitsisi aisankannattajaksi leimautumista ja miehisen itsetunnon tuhoutumista ja pidemmän päälle varmaan katkeruutta ja vihaa suhteeseemme.
En tiedä miten voisin mitenkään nostaa asiaa esille mieheni kanssa puheiksi sillä kukaan meistä ei halua kuulla olevansa huono seksikumppani ja toivoton tapaus, saati sitten siihen päälle että rakkaamme haluaisi kaiken lisäksi seksiä muiden kanssa.
Mitä minun tulisi tehdä? Ne jotka suosittelevat heti ensimmäiseksi parisuhdeterapiaa tai seksileluja älköön vaivautuko, kokeiltu on. Juuri terapia sai minut tajuamaan että ongelmamme on pohjimmiltaan jotain minne sanat ja hyvä tahto eivät yllä.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, kirjoitit avoimesti ja luontevasti erittäin syvällisestä ja tärkeästä asiasta. Tämän takia haluan kirjoittaa sinulle kunnolla mistä on kysymys. Ensimmäisenä joudun toteamaan, että 90% näistä kirjoituksista jota tänne on kirjoitettu on täysin off-topic eivätkä valitettavasti tarjoa minkäänlaista ratkaisua.
Mies on aina vain ja ainoastaan sitä mitä on. Hän ei tule tuosta muuttumaan, ellei jokin todella perustavanlaatuinen komeus tai näkemys muuta koko hänen maailmankatsomusta. Mies on lähtökohtaisesti loistava sängyssä tai sitten hän ei ole. Nämä ovat niin primitiivisiä asioita, ettei niitä todellakaan voi millään terapialla muuttaa.
Tiedän hyvin tarkkaan mitä sinä tarkoitat tuolla tyydyttämättömyydellä. Se kumpuaa sieltä, miten mies koskee ja käsittelee naista. Se on täysin mentaalista, sieltä se lähtee.
Tämä nyt on ihan paskaa, että osa miehistä olisi vaan syntyjään tietynlaisia. Tämä on täysin mystifioiva käsitys miehen seksuaalisuudesta. Ei ole mitään mystisiä miehiä jotka vaan osaavat homman ja toisia jotka ovat toivottomia tapauksia. Seksuaalisuus on täysin opittavissa oleva asia. Vähän kuin sanoisi että toisilla nyt ei vaan ole sosiaalisia taitoja. Höpö höpö. Toki voi olla että mies on seksuaalisuudeltaan alistuva tai homo, mutta silloinkin se näyttäytyy ihan erilaisena. Kyllä osaamaton mies voi oppia puhumaan seksuaalisuuden kieltä siinä missä kuka tahansa, poislukien jotenkin persoonallisuushäiriöiset tai (ehkä) autistiset. Itse esim. sain uskonnollisen kasvatuksen, ajoittain hyvin sairaan sellaisen. Pelkäsin kaikenlaista seksuaalisuuden näyttämistä. Pelkäsin ajatusta, että veisin tyttöystävän näytille vanhemmille, koska seksuaalisuus oli häpeällinen asia ja jossain määrin pelkäsin, että äitini vihaa minua kun alan seurustella. Noh, vapauduttuani aikuisena vähän näistä peloista huomasin, että seksuaalisuuteni on hyvinkin eläimellistä eikä jäykkää ja anteeksipyytelevää. Tämä vaati sen, että hyväksyin tietyt asiat miehisyydessäni sen sijaan että häpeilin niitä.
Ymmärsit kirjoitukseni hieman väärin, tai sitten en vaan kirjoittanut tarpeeksi ymmärrettävästi. Ydinasia on se, että fyysisiä ja teknisiä asioita voi oppia parantamaan ja kehittämään. Mutta aikuisiällä miehen mentaliteetti naista kohtaan tuskin muuttuu riittävästi. Kaikki se fyysisyys ja teknisyys, se miten otat naisesi, juontaa juurensa siitä millainen olet miehenä. Kaikista kohteliain ja paras kommentti, minkä olen koskaan saanut kuulla naiselta on olla 'rajun tyylikäs'. Siinä yhdistyy primitiivinen maskuliinisuus tiettyyn eleganssiin, ettei kosketus ja ottaminen ole mitään rajun kömpelöä tai muuten vaan jostain pelimiesopuksista opittua. Se, että mies on hyvä rakastaja, hänellä täytyy olla jonkunlainen maskuliininen käsitys itsestään. Ja se on sellainen mentaliteetti jota ei ihan helposti opi.
Mä tiedän vaikka kuinka paljon miehiä jotka ovat "oppineet". Ja oppineet siksi lainausmerkeissä, ettei siinä oikeastaan ole paljoa opittavaa, lähinnä sitä että oppii pois vahingollisia käsityksiä itsestään, omasta seksuaalisuudestaan ja naisen seksuaalisuudesta. Kuten aiemmin sanoin, ajatus että mies ei voisi tässä suhteessa kehittyä on yhtä hölmö kuin että ihminen ei voisi oppia sosiaalisia taitoja. Ylivoimaisesti suurin osa tähän pystyy. Niillä jotka ei pysty, on käytännössä aivovamma tai persoonallisuushäiriö. Seksuaalinen itsevarmuus on kuin mikä tahansa muukin itsevarmuuden laji: täysin opittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea ymmärtää, että suhde etenee alun jälkeen, jos seksuaalisesti ei kipinöi kunnolla. Just saying.
Ap, näyttäkö mies nautintonsa sinulle? Ex-mieheni oli kuvaamasi kaltainen seksiä suorittava mies, ja niin paljon kuin häntä rakastinkin, en osannut rohkaista häntä vapautumaan epävarmuudestaan. Seksin aikana hänen kasvoiltaan tai ääntelystään ei saanut pienintäkään vinkkiä siitä tuntuiko seksi hänestä hyvältä vai ei miltään. Oikeastaan hän ei tuntunut olevan paikalla ollenkaan, vain hänen ruumiinsa suoritti minulle seksuaalisia toimenpiteitä naama peruslukemilla.
Hyvin huono itsetunto aiheuttaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia parisuhteessa, oli siitä kärsivä sitten mies tai nainen. Jos teillä on kuitenkin muuten hyvä suhde, voisitteko lähestyä asiaa sitä kautta että mies opettelisi ilmaisemaan nautintoaan eleillä, ilmeillä, kosketuksen voimakkuudella tai äänillä. Se voisi tuoda seksiinne sitä kaivattua dynamiikkaa ja mies voisi rohkaistua ilmaisussaan kun huomaisi millaisen vaikutuksen se sinuun tekee. Itse käyn ainakin todella kuumana kun nykyinen kumppanini näyttää miten hyvältä seksimme hänestä tuntuu. Reagoin jokaiseen äännähdykseen tai kouraisuun kiihottumalla entisestään ja näytän sen omalla tavallani miehelle. Seksimme on kuin yhteinen tanssi jossa ei mietitä kuka koskee ketä, ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, näyttäkö mies nautintonsa sinulle? Ex-mieheni oli kuvaamasi kaltainen seksiä suorittava mies, ja niin paljon kuin häntä rakastinkin, en osannut rohkaista häntä vapautumaan epävarmuudestaan. Seksin aikana hänen kasvoiltaan tai ääntelystään ei saanut pienintäkään vinkkiä siitä tuntuiko seksi hänestä hyvältä vai ei miltään. Oikeastaan hän ei tuntunut olevan paikalla ollenkaan, vain hänen ruumiinsa suoritti minulle seksuaalisia toimenpiteitä naama peruslukemilla.
Hyvin huono itsetunto aiheuttaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia parisuhteessa, oli siitä kärsivä sitten mies tai nainen. Jos teillä on kuitenkin muuten hyvä suhde, voisitteko lähestyä asiaa sitä kautta että mies opettelisi ilmaisemaan nautintoaan eleillä, ilmeillä, kosketuksen voimakkuudella tai äänillä. Se voisi tuoda seksiinne sitä kaivattua dynamiikkaa ja mies voisi rohkaistua ilmaisussaan kun huomaisi millaisen vaikutuksen se sinuun tekee. Itse käyn ainakin todella kuumana kun nykyinen kumppanini näyttää miten hyvältä seksimme hänestä tuntuu. Reagoin jokaiseen äännähdykseen tai kouraisuun kiihottumalla entisestään ja näytän sen omalla tavallani miehelle. Seksimme on kuin yhteinen tanssi jossa ei mietitä kuka koskee ketä, ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Pelottavan tutun kuuloista.. Seksiä suorittava mies naama peruslukemilla ilman että nautinto näkyy tai kuuluu vaikka laukeaa.. :(. Nro 41.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikea ymmärtää, että suhde etenee alun jälkeen, jos seksuaalisesti ei kipinöi kunnolla. Just saying.
Läheisriippuvuus on sairaus ja taloudellinen riippuvuus vielä sairaampaa. Niistä on huonot suhteet tehty.
Ja jos miehen kanssa saakin orgasmin, se on kevyt ja toisentyyppinen kuin se minkä saa yksin. Eli mikä estää laukaisemasta lihaskireyttä ihan soolona? Ei se ole pettämistä. Yksinollessa ei tarvitse nolottaa mikään. Miksi säntäillä takakireänä, jos voi relata kunnolla? Jaksaa sitten muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iiris kirjoitti:
Suoraan sanottuna en usko seksuaaliterapiaan vaikka humanisti olenkin. Jos miehellä on huono rytmitaju ja heikko testosteronitaso, eivät ne jossain freudilaisessa psykoterapiassa kehity vaikka päästäisiinkin muuden olennaisten asioiden äärelle. Yksi ystäväni ehdotti kyllä tantraa, mutta sillä taas on niin far out-maine että minun on hyvin vaikea nähdä mieheni suostuvan siihen.
- Ap
Siis miehelläsi ei seiso eikä seksi edes kiinnosta?
Tietyiltä saleilta saa testoa mitä piikitetään ja sen jälkeen jos ei paneta on homo ja viagraa tai vastaavaa saa hyvin helposti työterveydestä, virosta tai venäjältä.
Työterveydestä saa myös testoa mutta annokset pieniä.
Kyllä minä ainakin ymmärrän olla tyytymätön ja tiedän ettei seksi meillä ole hyvää tai sitä mitä sen pitäisi olla, vaikka en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa kuin mieheni eikä mulla ole mitään vertailukohtaa. Olemme molemmat toistemme ensimmäiset, aloimme seurustella 18-vuotiaana.
En ole koskaan tuntenut sellaista himoa että seksiä olisi ehdottomasti saatava just nyt. Seksi on ihan ok ja teoriassa kiinnostavaa, sitä on tosi harvoin eikä mitenkään säännöllisesti. Minusta on aina tuntunut seksin aikana vaivaannuttavalta ja omituiselta, hiljaiselta ja tosi itsetietoiselta. Mieheni katsoo mua lämpimästi hymyillen ja seksin jälkeen huokailee kuinka rakastaa mua, ikään kuin seksi olisi ollut niin hienoa että se innoittaa hänestä tuollaisen lausunnon. Ei taideta yhtään kohdata henkisellä tasolla seksin suhteen, mitä se sitten tarkoittaakin. Sanoisin että meillä ei ole kemiaa, vaikken siitäkään mitään tiedä. Se ei vaan voi olla tuota mitä meillä on, ei kertakaikkiaan. Ei porukka olisi niin paljon seksin perään jos se olisi tuollaista.
En ole koskaan saanut orgasmia millään tyylillä mieheni seurassa, eikä sitä olla enää yritettykään parin ekan vuoden jälkeen, se vaan jäi kun mykkänä todettiin ettei tuu mitään. Musta tuntuu että olemme molemmat niin solmussa tämän koko asian kanssa ettei mitään tolkkua. Yhdessä vaiheessa emme harrastaneet yhtään minkäänlaista seksiä neljään vuoteen eikä siitä sanottu koko aikana sanaakaan. Sitten taas aloitettin, niin kuin ei mitään, ei puhuttu mitään että mitä tässä nyt on meneillään. Ylipäätään emme ole koskaan kyenneet puhumaan seksistä mitään, se on iso hahmoton möykky jota kumpikin on olevinaan huomaamatta, harrastetaan sitä tai ei. Ollaan vaiettu aihe kuoliaaksi. Mietin joka päivä että meidän täytyy puhua, mutta en osaa enkä pysty, se tuntuu suorastaan väärältä.
Olen tässä koko kymmenvuotisen yhdessäolomme aikana yrittänyt miettiä, kuinka paljon tällä asialla on mulle merkitystä. Ilmeisesti se ei vaivaa mua ihan niin paljon, että oikeasti eroaisin, päinvastoin, mentiin juuri naimisiin. Epäilen että tämä on jotain itserankaisua ja omien tarpeiden sivuuttamista, että en ansaitse ja tarvitse tämän kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että sinulla on niin hyvin asiat elämässä että pitää keksimällä keksiä jotain kriisiä/draamaa elämään, kun ei ole mitään oikeita huolen aiheita.
Pakko sanoa, että onpa hyvää keskustelua seksistä ja seksuaalisuudesta. Siis hyviä aiheita ja argumentteja. Pisti miettimään omaaki seksielämää ja seksuaalisuuttaan. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: kuinka voisitte kohdata miehen kanssa aidosti, kun sinä feikkaat ja esität? Yrität ilmeisesti suojella miestä tosiasioilta kuin lasta. Se ei tee miehestä miehisenpää silmissäsi. Ei aikuista miestä tarvitse suojella. Eikä oikeasti edes suojele miestä; hän ihan varmasti tietää ettei kaikki ole kunnossa, nyt hän vaan ei tiedä miten, koska sinä et ole rehellinen.
Voi tuntua pelottavalta, mutta en usko että mikään muu voi auttaa kuin brutaali rehellisyys. Molempien taholta. Niin kauan kuin totuutta piilotellaan, ei asiat korjaannu. Voi olla ettei ne korjaannu silläkään, mutta ainakin silloin siihen on MAHDOLLISUUS. Miksi mies edes tarttuisi ongelmaan, kun sinä säännöllisesti esität että seksi on ok?
Kysymys AP:lle. Mitä harhaan johtamisella ja teeskentelyllä on tekemistä aidon rakkauden kanssa? Toivottavasti miehesi näkisi nämä kirjoitukset. Olisi järkyttävää tajuta vuosien jälkeen kaiken olleenkin valetta. No, minua et kyllä huijaisi kauaa. T.Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti nyt ihmiset, miksi elätte tuollaisissa suhteissa? Ei seksiä eikä varmasti edes rakkautta, jos asioista ei voi omalle kumppanille puhua. Omapahan on päätöksenne tuhlata sekä oman että kumppanin elämä huonoon parisuhteeseen, jossa kumpikaan ei voi olla onnellinen. Menetätte niin paljon.
No, mihin tulokseen ap päätyi? Uusia näkökulmia?
Mielestäni seksi on paljon muutakin kuin pelkkää seksuaalisuutta. Kemia koostuu paöjon muustakin kuin seksuaalikemiasta. Jos ilmapiiri parisuhteessa on avoimen rento, huumorintajuinen ja mukava, seksi jatkaa samalla linjalla, on helppo antautua viettien vietäväksi.
Jos taas on jotain katkeruutta, tyytymättömyyttä, pettymyksiä, toinen ärsyttää jne, seksistä tulee vaikeaa. Haastava aloittaa, haastava rentoutua ja antautua.
Itse lähtisin tarkastelemaan muita parisuhteen osa-alueita.
Miehen ihastuminen toiseen todennäköisesti lisää tyytymättömyyttä sinuun ja korostaa "virheitäsi", ehkä mies ei kykene haluamaan sinua?
Se, että hän sanoo seksin olevan hyvää, ei tarkoita että hän todella ajattelee niin. Feikkaathan sinäkin orgasmeitasi.
Hei kaikki,
olen tässä viikon verran pohtinut tätä asiaa ja käynyt aika syvälläkin ahdistuksissa. Erityisen kovaa ovat iskeneet nuo kommentit joissa epäillään rakkauttani miestäni kohtaan ja kritisoidaan mm. orgasmien näyttelemistä ja muistutetaan että myös mieheni saattaa valehdella sanoessaan pitävänsä seksiämme hyvänä. Sen jälkeen kun joku kirjoitti toivovansa että mieheni lukisi tämän ketjun, rupesin pelkäämään että mieheni tosiaan löytäisi nämä tekstit ja tunnistaisi suhteemme.
Pelko 'totuuden' paljastumisesta kertoo ehkä siitä että ongelmani on syvemmällä kuin hyvässä tai huonossa seksissä. Ehkä se rakkaus, jota koen tai luulen kokevani miestäni kohtaan, ei pohjimmiltaan ole koskaan ollutkaan luonteeltaan senkaltaista mitä elämänkumppaniltani ja myös itseltäni toivon. Minun on helppo ulkoistaa huono seksielämä mieheni luonteenpiirteiden tai taitojen syyksi, mutta jos itse kaipaan kemiaa ja kohtaamista enkä sitä ole yhdeksään vuoteen kokenut sängyssä mieheni kanssa, on minun oltava itselleni rehellinen ja tunnustaa että kohtaamiseen tarvitaan aina kaksi. Että myös minun on käsiteltävä tunteitani ja omaa käyttäytymistäni kriittisesti.
Tämä seksuaalinen turhautumiseni on kuitenkin kestänyt niin pitkään että olen jollakin tavalla kyynistynyt, enkä oikein tiedä onko muka oikeasti olemassa jotakin aitoa kohtaamista tai jakamista joka olisi läsnä kahden ihmisen välillä koko ajan, sataprosenttisesti tai takuuvarmasti. Minulla ja miehelläni kohtaamista ei seksuaalisesti tapahdu, mutta siitä ei voi vetää sellaisia johtopäätöksiä että koko suhde olisi jotenkin pielessä. Sanoisin että meillä on keskimääräistä avoimempi ja vaikeuksia pelkäämättömämpi suhde kuin monella muulla. Avoimuus ei tietenkään yllä kaikkialle, mutta en kyllä tiedä yhtään ihmissuhdetta, oli sitten avioliitto tai perhesuhde, jossa oltaisiin rehellisen avoimia kaikista asioista.
Se että minä en saa orgastisia elämyksiäni mieheni kanssa on kuitenkin vain yksi osa suhdettamme. Kriisini jota nyt käyn läpi, onkin siinä että on alkanut tuntua että minun on määriteltävä kuinka iso osa se on. Olenko minä sellainen ihminen joka haluaa hyvää seksiä niin paljon että rikkoisin perheeni sen tähden? Saisinko edes vaikka haluaisin? Missään ei luvata että 40+ nainen, kuinka seksuaalisesti avoin ja aktiivinen olisikaan, löytäisi tuosta noin vain itselleen sopivan kumppanin. Psykofyysistä yhteyttä kun ei voi ostaa kaupan hyllyltä, ei edes nettiä penkomalla. Se, miten ihot resonoivat keskenään, selviää ainoastaan kokeilemalla. On hyvinkin mahdollista että vaikka eroaisimme ja tapaisin jonkun toisen jonka kanssa koen tuota seksuaalista yhteyttä, ei se kestäisi ikuisesti tai kävisi niin että löytäisin itseni siitä roolista missä nykyinen mieheni on; minä koen että homma hoituu, mutta kumppanini kokee tyytymättömyyttä hiljaa sisällään.
Olisi huomattavasti helpompaa jos kriisimme käsittelisi jotakin akuuttia tai konkreettista kuten pettämistä, että olisi jokin tapahtuma tai teko jonka myötä pitäisi tehdä yksinkertainen päätös. Mutta tämä ongelma on mielestäni jotenkin paljon laajempi ja syvempi että sen voisi rajata joko/tai-valintaan. (Ja ehkä juuri siksi me olemme ajautumassa sellaiseen kriisiin josta on helpompi saada ote ja jonka keskellä päättää missä seisoo.)
Minä haaveilen täydellisestä ihmisestä joka olisi minulle täydellinen kaikin tavoin, mutta kuten varsin hyvin me kaikki tiedämme, sellaisia ihmisiä ei ole olemassa sillä ihmisen kuuluu olla aina vähän rosoinen. Ehkä siis tuossa brutaalissa rehellisyydessä on totuuden siemen, minun on kai uskallettava puhua miehelleni suoraan näistä tuntemuksistani eikä kirjoitella anonyymisti netissä. Parempi kai iso haava ja kipeä ero kuin hitaasti mädättävä paise.
- Ap
Vielä pieni huomio siitä etten ole yksin kriisini kanssa. Mikä kertoo tämän kansakunnan rakkauden toiveesta ja eroottisesta janosta enemmän kuin Tommy Tabermannin runojen suosio? Nuorempana en voinut käsittää miksi ketään koskettaa sellaiset keskinkertaiset latteukset, mutta nyt kun pari päivää sitten selailin yhtä Tabermannin kokoelmateosta, iskivät seuraavat rivit suoraan sydämeen:
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
- Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen samaa mieltä tämän huomion kanssa. Ap kokee ongelmalliseksi sen, että hänen mukaansa mies suorittaa seksiä. Todellisuudessa hän ei voi tietää, mikä miehen kokemus omasta toiminnastaan on. Sen sijaan Ap ITSE suorittaa seksiä miellyttämällä ja pönkittämällä miehen itsetuntoa. Hän kaipaa mieheltä aitouttua, todellista intohimoa ja hetkessä olemissa, mutta ei kykene aitouteen itse.