Lue keskustelun säännöt.
Meneekö siivousvimma/ tavaran karsiminen joillakin jo yli?
29.09.2016 |
Yksi kaveri on ihan hurahtanut tavran karsimiseen ja heittää kaiken mahdollisen pois jos sille ei juuri nyt ole käyttöä. Asuu tilavassa rivarissa, eli säilytystilaa on ihan kohtuullisesti. Missään ei ole mitään esillä ja silti valittaa että on liikaa tavaraa/ vielä pitää päästä eroon kaikesta "ylimääräisestä"
Meidän lapsilla on ikäeroa muutama vuosi; hänellä vielä pk-ikäisiä lapsia, omani ovat kohta yläkoulussa. Tarjosin kaverin lapsille yhtä lelusettiä (ei mitään isoa eikä tilaa vievää) ja vastaus oli "en edes kysy lapsilta, varmaan haluaisivat mutta juuri siivosin leluja pois, nyt on vähän vähemmän romua enkä halua yhtään lelua lisää" Ja tiedän että lasten huone on jo nyt sisustuslehteen sopiva; kaikki paikallaan ja paikka kaikelle. No, myin ko setin sitten 5€:lla kirppispalstalla, meni parissa minuutissa.
Jäi vähän surettamaan pk-ikäisten lasten puolesta; onko lelujen suhteenkin ihanne "ei juuri mitään"? Vähemmän on enemmän jne. Miksi lapset ei saa leikkiä ja olla luovia; sotkea settejä ja sekoittaa pehmoja lego-leikkeihin ja ottaa ritarilinnaa piirustusleikkiin mukaan? Mitä jää lapsuudesta mieleen jos kaikki on romua ja arvotonta/ pois heitettävää?
Kommentit (68)
Lasten mielikuvista kehittää eniten vapaa leikki ja se että leikkejä saa yhdistellä ja rakentaa oman mielen mukaan. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma "romulaatikko"! Todellakin menee yli jos kaiken täytyy olla tip top. Lopulta lapsi ei osaa leikkiäkään ja kasvaa yhtä neuroottiseksi kuin vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut heittävät kyllä kaiken pois. Olen miettinyt mikä tällaista ihmistä vaivaa? Siis jos asunnossa ei saa olla mitään, lapsella 1 lelu??
Mitäköhän nämä ihmiset siivoaa omassa päässään kun tuntuvat hakevan totaalista tyhjyyttä ympärilleen?
Jos johonkin olen kodissamme tyytyväinen niin siihen, että lapsillamme ei ole liikaa leluja. Ne lelut, joita on, ovat laatua.
Ei mitään kerta leikkimisestä rikki menevää krääsää.
Muut lelut kierrätän tehokkaasti. Kierrätyskeskuksiin ym. Ovat siellä muiden lasten ilona. Mikään ei ole romua, arvotonta, pois heitettävää. Paitsi korjattavaksi kelpaamaton rikki mennyt lelu.
Lapsillani on kerrallaan leikittäväni vain rajoitettu määrä leluja. Osa leluista on aina tauolla. Tuntuvat jälleen uusilta, kun palaavat leikkeihin.
Lapseni leikkivät luovasti. En ymmärrä, miksi muovikrääsä jotenkin lisäisi lasten luovuutta.
No vaikea sanoa. En nyt ap:n kuvauksessa nähnyt mitään huolestuttavaa.
Meilläkin on lasten leluille omat paikat ja pidän huoli ettei mitään krääsää keräänny nurkkiin. Ei se silti tarkoita etteikö palikoita saisi sekoittaa dublojen kanssa? Saa, ne sitten vaan jossain kohtaa korjataan takaisin omiin laatikoihinsa.
Enkä minäkään tykkää kun yksi sukulainen tarjoaa koko ajan vanhoja lelujaan meille. Veis kirppikselle suoraan. Leluja meillä saa jouluna ja synttärinä, mutta mummot ja pappat tuo kirpparilta koko ajan sitä sun tätä pientä ja halpaa. Nykymaailmassa on oikeastaan aina hankalaa olla minimalisti, koska muut on niin materiakeskeisiä ja loukkaantuu helposti jos et jotain tavaraa esim halua ottaa vastaan. Sitä tavaran antamista kun pidetään meillä kohteliaana eleenä, ettei sovi kieltäytyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkisesti epävakaita ihmisiä. saavat edes järjestyksellä tunteen että pää pysyy kasassa.
Miksi lapset pitäisi hukuttaa tavaravuoren alle? Tulisivatko lapset siten onnellisemmaksi?
Miksi sinua loukkaa, että lelusettisi ei kelvannut tuttavaperheeseen? Se on nyt jonkun muun lapsen ilona. Ei se sinulta ole pois. Mutta sinun olisi helpompi luopua lelusetistä, jos tietäisit, kenen lapset sillä seuraavaksi leikkivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos johonkin olen kodissamme tyytyväinen niin siihen, että lapsillamme ei ole liikaa leluja. Ne lelut, joita on, ovat laatua.
Ei mitään kerta leikkimisestä rikki menevää krääsää.
Muut lelut kierrätän tehokkaasti. Kierrätyskeskuksiin ym. Ovat siellä muiden lasten ilona. Mikään ei ole romua, arvotonta, pois heitettävää. Paitsi korjattavaksi kelpaamaton rikki mennyt lelu.
Lapsillani on kerrallaan leikittäväni vain rajoitettu määrä leluja. Osa leluista on aina tauolla. Tuntuvat jälleen uusilta, kun palaavat leikkeihin.
Lapseni leikkivät luovasti. En ymmärrä, miksi muovikrääsä jotenkin lisäisi lasten luovuutta.
Kuka tässä mistään krääsästä on puhunutkaan?
Pointti oli se, että kaverin lapsilta ei edes kysytty olisivatko halunneet ko. settiä sillä perusteella että eivät saa haluta/ äiti ei halua yhtään lelua lisää. Olen ihan tyytyväinen että niille löytyi käyttöä/iloa jostain muualta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli se, että kaverin lapsilta ei edes kysytty olisivatko halunneet ko. settiä sillä perusteella että eivät saa haluta/ äiti ei halua yhtään lelua lisää. Olen ihan tyytyväinen että niille löytyi käyttöä/iloa jostain muualta. ap
Miksi lasten pitäisi saada päättää saako he uusia leluja vai ei?
Kyllä meillä noi päätökset on aina tehnyt aikuinen.
minimalisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli se, että kaverin lapsilta ei edes kysytty olisivatko halunneet ko. settiä sillä perusteella että eivät saa haluta/ äiti ei halua yhtään lelua lisää. Olen ihan tyytyväinen että niille löytyi käyttöä/iloa jostain muualta. ap
Miksi lasten pitäisi saada päättää saako he uusia leluja vai ei?
Kyllä meillä noi päätökset on aina tehnyt aikuinen.
Alle 5-vuotialle varmaan ihan ok periaate. Mutta isommilla lapsilla ainakin meillä on ollut ihan omia toiveita, joita on joskus täytetty ja joskus ei. Lapsi on esim. kerännyt itse rahaa muutaman euron saadakseen jotain "muovikrääsää", jota vanhemmat ei ehkä pidä yhtään järkevänä leluja tai toiveena. Lisäksi sekä jouluna että synttäreillä on tullut leluja, jotka ei nyt ehkä vanhempien mielestä ole se fiksuin juttu mutta lapselle silti rakkaita tai tärkeitä. Miksi lapsella ei saa olla omaa tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minimalisti kirjoitti:
Enkä minäkään tykkää kun yksi sukulainen tarjoaa koko ajan vanhoja lelujaan meille. Veis kirppikselle suoraan.
Mikset sano, että vie roskikseen suoraan, jos sitä kuitenkin tarkoitat? Miksi niiden tavaroiden pitäisi kelvata muille, jos eivät kelpaa teillekään? Miksi sukulaisesi pitäisi tietää, että teille ei kelpaa mikään kirppistavara, jos et sitä sano?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keittiösykoja taas koko ketju täynnä.
Meillä lapsilla on paljon leluja. On laatutavaraa, krääsää ja kaikenlaista siitä väliltä. Moni 4v ikäinen lähtee meiltä itkien pois, koska kotona ei ole kuin 4-5 lelua, muuten täytyy käyttää mielikuvitusta eli tuijottaa iPadia.
Minulla on käytössäni monia erilaisia mobiililaitteita, joten miksi ei lapsilla olisi erilaisia leluja?
Vierailija kirjoitti:
minimalisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli se, että kaverin lapsilta ei edes kysytty olisivatko halunneet ko. settiä sillä perusteella että eivät saa haluta/ äiti ei halua yhtään lelua lisää. Olen ihan tyytyväinen että niille löytyi käyttöä/iloa jostain muualta. ap
Miksi lasten pitäisi saada päättää saako he uusia leluja vai ei?
Kyllä meillä noi päätökset on aina tehnyt aikuinen.
Alle 5-vuotialle varmaan ihan ok periaate. Mutta isommilla lapsilla ainakin meillä on ollut ihan omia toiveita, joita on joskus täytetty ja joskus ei. Lapsi on esim. kerännyt itse rahaa muutaman euron saadakseen jotain "muovikrääsää", jota vanhemmat ei ehkä pidä yhtään järkevänä leluja tai toiveena. Lisäksi sekä jouluna että synttäreillä on tullut leluja, jotka ei nyt ehkä vanhempien mielestä ole se fiksuin juttu mutta lapselle silti rakkaita tai tärkeitä. Miksi lapsella ei saa olla omaa tahtoa?
Kyllä meilläkin saa, mutta nyt ap tässä on lahjoittamassa jotain lelua ihan vaan extempore lapsille, ihan ilman mitään syntymäpäiviä jne. Ja me ainakin törmätään samaan ongelmaan ihan jatkuvasti mm. mummojen kanssa. "kun halvalla sai niin ostin".
Lukekaa tarkemmin. Ei tässä olla lasten omaa tahtoa nujertamassa, mutta kyllä vanhempi voi silti päättää että ei oteta vastaan ja anneta lapsille mitään lelua ihan muuten vaan, siksi kun sen saa ilmaiseksi.
Jokainen määritttänee itse oman rajansa tavaran määrän kanssa.
Tää toisten materiamäärä liikuttaa sua todennäköisesti siksi, että sinulla on itselläsi epäsiistiä ja liikaa tavaraa.
Oli kyse mistä tahansa niin aina on joku jolla lyö yli, vaikka asia sinänsä olisi ihan positiivinen kuten terveellisesti syöminen, liikunta tai turhan tavaran raivaaminen. Toisaalta ei aina ole myöskään yksiselitteistämikä on liiallisuutta, kaveriani ei esim. kiinnosta pukeutuminen ollenkaan joten hänen vaatekaappinsa on minun silmissäni äärimmäisen askeettinen. Hän on kuitenkin ihan tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut heittävät kyllä kaiken pois. Olen miettinyt mikä tällaista ihmistä vaivaa? Siis jos asunnossa ei saa olla mitään, lapsella 1 lelu??
Että on joko yksi lelu tai tuhat lelua, eikä mitään siltä väliltä? Onko tuhannen lelun lapsi onnellisempi?
Menee yli ja kovaa joillain. Tuossa Konmarismissakin voi mennä sekaisin.