Lue keskustelun säännöt.
Meneekö siivousvimma/ tavaran karsiminen joillakin jo yli?
29.09.2016 |
Yksi kaveri on ihan hurahtanut tavran karsimiseen ja heittää kaiken mahdollisen pois jos sille ei juuri nyt ole käyttöä. Asuu tilavassa rivarissa, eli säilytystilaa on ihan kohtuullisesti. Missään ei ole mitään esillä ja silti valittaa että on liikaa tavaraa/ vielä pitää päästä eroon kaikesta "ylimääräisestä"
Meidän lapsilla on ikäeroa muutama vuosi; hänellä vielä pk-ikäisiä lapsia, omani ovat kohta yläkoulussa. Tarjosin kaverin lapsille yhtä lelusettiä (ei mitään isoa eikä tilaa vievää) ja vastaus oli "en edes kysy lapsilta, varmaan haluaisivat mutta juuri siivosin leluja pois, nyt on vähän vähemmän romua enkä halua yhtään lelua lisää" Ja tiedän että lasten huone on jo nyt sisustuslehteen sopiva; kaikki paikallaan ja paikka kaikelle. No, myin ko setin sitten 5€:lla kirppispalstalla, meni parissa minuutissa.
Jäi vähän surettamaan pk-ikäisten lasten puolesta; onko lelujen suhteenkin ihanne "ei juuri mitään"? Vähemmän on enemmän jne. Miksi lapset ei saa leikkiä ja olla luovia; sotkea settejä ja sekoittaa pehmoja lego-leikkeihin ja ottaa ritarilinnaa piirustusleikkiin mukaan? Mitä jää lapsuudesta mieleen jos kaikki on romua ja arvotonta/ pois heitettävää?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Jos johonkin olen kodissamme tyytyväinen niin siihen, että lapsillamme ei ole liikaa leluja. Ne lelut, joita on, ovat laatua.
Ei mitään kerta leikkimisestä rikki menevää krääsää.
Muut lelut kierrätän tehokkaasti. Kierrätyskeskuksiin ym. Ovat siellä muiden lasten ilona. Mikään ei ole romua, arvotonta, pois heitettävää. Paitsi korjattavaksi kelpaamaton rikki mennyt lelu.
Lapsillani on kerrallaan leikittäväni vain rajoitettu määrä leluja. Osa leluista on aina tauolla. Tuntuvat jälleen uusilta, kun palaavat leikkeihin.
Lapseni leikkivät luovasti. En ymmärrä, miksi muovikrääsä jotenkin lisäisi lasten luovuutta.
Ei vanhempi saisi määrätä millä lapsi leikkii. Lapsi voi kiintyä johonkin leluun ja jos vanhempi sitten lahjoittaa kysymättä pois niin aika areveluttava kasvatustapa, suorastaan vahingollinen lapsen kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut heittävät kyllä kaiken pois. Olen miettinyt mikä tällaista ihmistä vaivaa? Siis jos asunnossa ei saa olla mitään, lapsella 1 lelu??
Että on joko yksi lelu tai tuhat lelua, eikä mitään siltä väliltä? Onko tuhannen lelun lapsi onnellisempi?
On, jos kysytään siltä lapselta, jolla on vain 1 lelu.
Jos mun lapselta kysyisi joka kauppareissulla että haluaako hän leluja tai karkkia niin haluaisi molempia joka kerralla. Meillä onneksi nämä jutut päättää aikuinen.
Se on ok sanoa myös että vie kirppikselle kun meillä ei ole tarvetta, eikä se tarkoita että vie roskiin. Lapsienkin on hyvä oppia että kaikkea ei voi eikä tarvi omistaa itse.
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Onko ap käynyt kurkkimassa salaa kaverinsa kaappeihin? Jos et, niin ethän sillon voi tietää mikä helvetti ovien takana on piilossa. Enkä ymmärrä esimerkkiäsi liiasta karsimisesta. Jos hänellä ei olisi esim yksiäkään kenkiä, silloin olisi mennyt pitkälle.
Jokainen huolehtikoon niin suuresta määrästä tavaroita itse, kuin jaksaa ja kokee mielekkääksi. Ymmärrän kyllä, jos lapsiperheruuhkavuosissa haluaa lisää aikaa perheelle ja yhdessäololle eikä halua käyttää niukkaa energiaansa siivoamiselle ja materian järjestelylle. Sillä paljon tavaraa tarkoittaa paljoa siivoamista. Tai paljoa likaa, mutta sitähän varmaan kukaan ei katsele kodeissaan, eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut heittävät kyllä kaiken pois. Olen miettinyt mikä tällaista ihmistä vaivaa? Siis jos asunnossa ei saa olla mitään, lapsella 1 lelu??
Että on joko yksi lelu tai tuhat lelua, eikä mitään siltä väliltä? Onko tuhannen lelun lapsi onnellisempi?
On, jos kysytään siltä lapselta, jolla on vain 1 lelu.
Entä jos kysytään tuhannen lelun lapselta, silloin kun hänen pitää itse siivota huoneensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Marginaalisia tuskin mitattavissa olevia pitoisuuksia. Ahdistukseen on olemassa hyviä lääkkeitä.
Minä olen samanlainen. Olen jatkuvasti karsimassa tavaraa. Kummasti tämä tapahtuu vähintään kerran kuussa juuri kuukautisten aikaan. Ahdistaa jos ympärillä on rompetta. Kaapit menee epäjärjestykseen helposti jos niissä on liikaa säilytettävää tavaraa. Nytkin anoppi oli antanut tavaraa meille ja en tiedä miten kehtaan palauttaa ne. Miehen mielestä me tarvitaan niitä (käyttötavaraa) mutta minun mielestä ei tarvita ja en tykännyt niiden kuosista, tuli liikaa anoppila mieleen.
Nytkin pitäisi taas muutenkin poistaa tavaraa. Aina kun saan vietyä kotoa tavaraa pois niin olo on aivan mahtava. Aion myös karsia kodin värisävyt minimiin. Meille tulee vain valkoista, harmaata ja mustaa. Neljänneksi sävyksi tulee jotain väriä, esimerkiksi turkoosia, mutta vain vähän ja sellaisessa muodossa, että se on helppo tarvittaessa karsia pois jos siihen kyllästyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika vähäleluiset lapset ja tavaroille on omat paikkansa ja ns. krääsää ei oikeastaan ole. Mutta, systeemi on kehittynyt lapsilähtöisesti, lapset leikkivät tietyillä leluilla ja niiden puitteissa on sitten hankittu lahjoiksi/lapset josksu omalla rahallaan ostaneet lisää osia esim. legoihin, tai nukeille vaatteita ja tiettyjä eläinsarjoja. Noilla ne leikkii ja sekoittaa leluja keskenään. Ne lelut, joilla ei leikitä lainkaan, on laitettu pois.
Meillä toisessa mummolassa on just sellaiset isot lelukorit täynnä kaikkea mahdollista lelua ja leikkiminen vaatii paljon ylimääräistä työtä, kun ensin lapset kippaa kaiken rojun lattialle ja kaivaa sieltä ne kivat lelut et pääsee leikkimään. Sitten se epämääräinen kasa muuta lelua on pitkin lattiaa ja vaikeuttaa leikkiä.
Et ihan fiksulta vähäinen lelumäärä kuullostaa, sitä paitsi nykyleluissakin on niin paljon kemikaaleja ym että on palvelus lapsille terveyden kannalta rajata lelujen määrää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen määritttänee itse oman rajansa tavaran määrän kanssa.
Tää toisten materiamäärä liikuttaa sua todennäköisesti siksi, että sinulla on itselläsi epäsiistiä ja liikaa tavaraa.
Varmaan sitäkin mutta onko hänen askeettisuuteen sen parempi/kadehdittavampi elämäntapa kuin minun? Alkaa olla aika ahdistavaa/surullista jutella tämän kaverin kanssa kun paasaa koko ajan siitä, kuinka on liikaa tavaraa/ kuinka hän hävitti tavaraa pois/roskiin/kierrätykseen ilmaiseksi. (Joskus varsin arvokastakin tavaraa) Ja nyt ei enää koske vain omia tavaroita vaan myös lasten tavaroita. Aiemmin annoin kaikki omilta lapsiltani pieneksi jääneet vaatteet hänelle valittaviksi (tyyliin "valitse tästä parhaat, ne jotka ei kelpaa niin vien Uffille/muuhun kierrätykseen") ; enää en ole vuosiin kun joka toinen keskustelu alkoi suunnitelleen "heitin säkillisen vaatteita TAAAS pois" Ja olemme (olleet) sen verran läheisiä että tiedän että ne kaapit ja varastot ovat lähes tyhjiä. Omille ylimääräisille/käytöstä poistetuille olen löytänyt myös niitä joille lahjoitustavara kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille ylimääräisille/käytöstä poistetuille olen löytänyt myös niitä joille lahjoitustavara kelpaa.
Tässähän se todellinen syy lopuksi tulikin. Ap veti pari melonia nekkuun kun tarjoamansa lelu ei "kelvannut".
Vierailija kirjoitti:
Lasten mielikuvista kehittää eniten vapaa leikki ja se että leikkejä saa yhdistellä ja rakentaa oman mielen mukaan. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma "romulaatikko"! Todellakin menee yli jos kaiken täytyy olla tip top. Lopulta lapsi ei osaa leikkiäkään ja kasvaa yhtä neuroottiseksi kuin vanhempansa.
Kaikkein vapain ja luovin leikki syntyy kyllä ihan ilman leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille ylimääräisille/käytöstä poistetuille olen löytänyt myös niitä joille lahjoitustavara kelpaa.
Tässähän se todellinen syy lopuksi tulikin. Ap veti pari melonia nekkuun kun tarjoamansa lelu ei "kelvannut".
No kun ei mennyt. Sain niistä vitosen, tälle kaverille olen antanut kaiken aina ilmaiseksi, joten itselleni ihan sama minne päätyivät. Alan vaan oikeasti olla sitä mieltä että hänen vimmansa karsia tavaraa ei ole enää ihan fiksua vaan enemmän oire muusta tyytymättömyydestä elämäänsä, jota yrittää ratkaista siivoamalla. Eikä tule yhtään onnellisemmaksi vaikka kuinka elää tyhjän keskellä: näkee silti aina vaan liikaa tavaraa -lapsiperheessä kun sitä rompetta nyt Suomen ilmastossa tuppaa olemaan jo pelkän ilmaston takia- Ja nyt sitten kieltää lapsilta asioita sen takia ettei olisi mieluummin yhtään ylimääräistä tavaraa. ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omille ylimääräisille/käytöstä poistetuille olen löytänyt myös niitä joille lahjoitustavara kelpaa.
Tässähän se todellinen syy lopuksi tulikin. Ap veti pari melonia nekkuun kun tarjoamansa lelu ei "kelvannut".
No kun ei mennyt. Sain niistä vitosen, tälle kaverille olen antanut kaiken aina ilmaiseksi, joten itselleni ihan sama minne päätyivät. Alan vaan oikeasti olla sitä mieltä että hänen vimmansa karsia tavaraa ei ole enää ihan fiksua vaan enemmän oire muusta tyytymättömyydestä elämäänsä, jota yrittää ratkaista siivoamalla. Eikä tule yhtään onnellisemmaksi vaikka kuinka elää tyhjän keskellä: näkee silti aina vaan liikaa tavaraa -lapsiperheessä kun sitä rompetta nyt Suomen ilmastossa tuppaa olemaan jo pelkän ilmaston takia- Ja nyt sitten kieltää lapsilta asioita sen takia ettei olisi mieluummin yhtään ylimääräistä tavaraa. ap
Niin, koska ilmaston takia sitä kampetta jo tarvitaan, niin kaappeihin olisi pitänyt saada sullottua vielä joku leikkisetti? Mikä yhteys niillä on? Ennemmin ois loogista yrittää saada ne pakolliset mahtumaan, ja katsoa sitten, onko tilaa jollekin ylimääräiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Aa, mummelilla on miniävihaa. Siksikö kun et saa mahdollisuutta osoittaa rakkauttasi lapsenlapsiin tavaralla? Jotain muuta skismaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
Minähän en heitä mitään roskikseen, ellei se ole sitten rikki ja ei korjattavissa. Myyn myös omat vanhat tavarat aina kirpputorilla. Joten en ymmärrä kommenttiasi. Ostan myös kirpputorilta lapsille esim. vaatteita, mutta en koskaan osta mitään vaan siksi kun se on halpaa ja sattui tulemaan eteen. Ostan vain tarpeeseen.
Ja kyllä olen sanonut että meidän lapsille ei tarvitse ostaa mitään, oli sitten kirppiskamaa tai designia. Koska ne ei tarvitse mitään. Mutta kun ei noi sukulaiset meinaa uskoa. Ja sitten loukkaannutaan kun en jotain ota vastaan.