Lue keskustelun säännöt.
Meneekö siivousvimma/ tavaran karsiminen joillakin jo yli?
29.09.2016 |
Yksi kaveri on ihan hurahtanut tavran karsimiseen ja heittää kaiken mahdollisen pois jos sille ei juuri nyt ole käyttöä. Asuu tilavassa rivarissa, eli säilytystilaa on ihan kohtuullisesti. Missään ei ole mitään esillä ja silti valittaa että on liikaa tavaraa/ vielä pitää päästä eroon kaikesta "ylimääräisestä"
Meidän lapsilla on ikäeroa muutama vuosi; hänellä vielä pk-ikäisiä lapsia, omani ovat kohta yläkoulussa. Tarjosin kaverin lapsille yhtä lelusettiä (ei mitään isoa eikä tilaa vievää) ja vastaus oli "en edes kysy lapsilta, varmaan haluaisivat mutta juuri siivosin leluja pois, nyt on vähän vähemmän romua enkä halua yhtään lelua lisää" Ja tiedän että lasten huone on jo nyt sisustuslehteen sopiva; kaikki paikallaan ja paikka kaikelle. No, myin ko setin sitten 5€:lla kirppispalstalla, meni parissa minuutissa.
Jäi vähän surettamaan pk-ikäisten lasten puolesta; onko lelujen suhteenkin ihanne "ei juuri mitään"? Vähemmän on enemmän jne. Miksi lapset ei saa leikkiä ja olla luovia; sotkea settejä ja sekoittaa pehmoja lego-leikkeihin ja ottaa ritarilinnaa piirustusleikkiin mukaan? Mitä jää lapsuudesta mieleen jos kaikki on romua ja arvotonta/ pois heitettävää?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Aa, mummelilla on miniävihaa. Siksikö kun et saa mahdollisuutta osoittaa rakkauttasi lapsenlapsiin tavaralla? Jotain muuta skismaa?
Nähtävästi tein tuon "tavaralla rakastamisen" virheen jo omien lasten kohdalla, koska junarata ja autot ovat pojan vanhoja, nukkekoti tytön. Olisi pitänyt jättää ne ostamatta, olisi saanut kasvatettua kunnon pojan, jolla olisi täyspäinen vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
No siinä tapauksessa se on perhekokouksen paikka poikasi ja miniäsi kanssa. Ilmoitat heille selkeät rajat, milloin voit ja jaksat hoitaa lastenlapsia.
Etkö ymmärrä, että lapsenlapsesi ovat niitä, jotka nykytilanteessa eniten kärsivät - ei miniä! - , kun kaadat katkeruutesi heidän niskaansa muistuttelemalla, että "äiti ei teille leluja anna, mutta täällä mummolassa saatte".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
Ihme marttyyripaskaa. Ihan simppeli EI riittää ja saat lapsivapaata. Ja senkö takia sitten haluaisit kostaa niille ostamalla tavaraa?
Taas täällä mammanormatiiviesti määritellään sitä yhtä ja oikeaa tapaa olla, minkälainen leikki on luovaa ja mikä taas ei. Oli sitten tavaraa paljon tai vähän keskeistä on tämä näperteleminen sen kanssa, siirtely paikasta toiseen, tavaran ostaminen ja poisheittäminen. Se on elämän sisältöä se.
ps. stockan hullarit lähestyvät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
No siinä tapauksessa se on perhekokouksen paikka poikasi ja miniäsi kanssa. Ilmoitat heille selkeät rajat, milloin voit ja jaksat hoitaa lastenlapsia.
Etkö ymmärrä, että lapsenlapsesi ovat niitä, jotka nykytilanteessa eniten kärsivät - ei miniä! - , kun kaadat katkeruutesi heidän niskaansa muistuttelemalla, että "äiti ei teille leluja anna, mutta täällä mummolassa saatte".
Ilman muuta lapsenlapset kärsivät, koska he joutuvat soittamaan mummolaan ja sanomaan, että haluavat tulla viikonlopuksi. Ja kärsiihän se miniäkin kamalasti, kun joutuu olemaan viikonlopun laivalla tai kylpylässä tai kavereitten kanssa mökillä eikä saakaan olla lastensa kanssa, kun paha isoäitit tavaralla houkuttelee lapset pois kotoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
Ihme marttyyripaskaa. Ihan simppeli EI riittää ja saat lapsivapaata. Ja senkö takia sitten haluaisit kostaa niille ostamalla tavaraa?
Simppeli EI puhelimessa 3v:lle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Aa, mummelilla on miniävihaa. Siksikö kun et saa mahdollisuutta osoittaa rakkauttasi lapsenlapsiin tavaralla? Jotain muuta skismaa?
Nähtävästi tein tuon "tavaralla rakastamisen" virheen jo omien lasten kohdalla, koska junarata ja autot ovat pojan vanhoja, nukkekoti tytön. Olisi pitänyt jättää ne ostamatta, olisi saanut kasvatettua kunnon pojan, jolla olisi täyspäinen vaimo.
Olisipa lapsenlapsilla täyspäinen mummo. Ei oo terve kuvio tuo millään tavalla. Pelaat jotain ihme peliä kaikkien kustannuksella, ja lopputuloksena sinä oot se, joka suurimmassa negatiivisuudessa velloo.
Eli jännästi paljastui, että materia ei tässäkään ole ongelma vaan syytön sivujuonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos johonkin olen kodissamme tyytyväinen niin siihen, että lapsillamme ei ole liikaa leluja. Ne lelut, joita on, ovat laatua.
Ei mitään kerta leikkimisestä rikki menevää krääsää.
Muut lelut kierrätän tehokkaasti. Kierrätyskeskuksiin ym. Ovat siellä muiden lasten ilona. Mikään ei ole romua, arvotonta, pois heitettävää. Paitsi korjattavaksi kelpaamaton rikki mennyt lelu.
Lapsillani on kerrallaan leikittäväni vain rajoitettu määrä leluja. Osa leluista on aina tauolla. Tuntuvat jälleen uusilta, kun palaavat leikkeihin.
Lapseni leikkivät luovasti. En ymmärrä, miksi muovikrääsä jotenkin lisäisi lasten luovuutta.
Ei vanhempi saisi määrätä millä lapsi leikkii. Lapsi voi kiintyä johonkin leluun ja jos vanhempi sitten lahjoittaa kysymättä pois niin aika areveluttava kasvatustapa, suorastaan vahingollinen lapsen kehitykselle.
Tässä on nyt kuitenkin siitä, että pitääkö lapsella olla valtava määrä leluja (jotka useinmiten ovat vielä hyvin kaupallisia ja tiettyyn suppeaan leikkiin rajattuja), ja onko lapsen saatava kaikki tavarat mitä hän keksii pyytää, eikä siitä, että julma vanhempi riistäisi omavaltaisesti lapselle tärkeät lelut lapsen käsistä pois.
Väärin. Tämä ketju käsittelee tavaran karsimisvimmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
Ihme marttyyripaskaa. Ihan simppeli EI riittää ja saat lapsivapaata. Ja senkö takia sitten haluaisit kostaa niille ostamalla tavaraa?
Simppeli EI puhelimessa 3v:lle?
Ei vaan simppeli EI ihan millä tahansa keinolla niille vanhemmille. Sun pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
No siinä tapauksessa se on perhekokouksen paikka poikasi ja miniäsi kanssa. Ilmoitat heille selkeät rajat, milloin voit ja jaksat hoitaa lastenlapsia.
Etkö ymmärrä, että lapsenlapsesi ovat niitä, jotka nykytilanteessa eniten kärsivät - ei miniä! - , kun kaadat katkeruutesi heidän niskaansa muistuttelemalla, että "äiti ei teille leluja anna, mutta täällä mummolassa saatte".
Ilman muuta lapsenlapset kärsivät, koska he joutuvat soittamaan mummolaan ja sanomaan, että haluavat tulla viikonlopuksi. Ja kärsiihän se miniäkin kamalasti, kun joutuu olemaan viikonlopun laivalla tai kylpylässä tai kavereitten kanssa mökillä eikä saakaan olla lastensa kanssa, kun paha isoäitit tavaralla houkuttelee lapset pois kotoaan.
Ja mitä tekee sun poikas, kun ei sekään oo lastensa kanssa? Suotta oot kateellinen, kun voit ottaa elämästäsi sen verran vastuuta ja soittaa ja sanoa, että esimerkiksi silloin ja silloin on menoa, mutta että seuraavana viikonloppuna käy. Ei sen vaikeempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Aa, mummelilla on miniävihaa. Siksikö kun et saa mahdollisuutta osoittaa rakkauttasi lapsenlapsiin tavaralla? Jotain muuta skismaa?
Nähtävästi tein tuon "tavaralla rakastamisen" virheen jo omien lasten kohdalla, koska junarata ja autot ovat pojan vanhoja, nukkekoti tytön. Olisi pitänyt jättää ne ostamatta, olisi saanut kasvatettua kunnon pojan, jolla olisi täyspäinen vaimo.
Olisipa lapsenlapsilla täyspäinen mummo. Ei oo terve kuvio tuo millään tavalla. Pelaat jotain ihme peliä kaikkien kustannuksella, ja lopputuloksena sinä oot se, joka suurimmassa negatiivisuudessa velloo.
Eli jännästi paljastui, että materia ei tässäkään ole ongelma vaan syytön sivujuonne.
En vello negatiivisuudessa vaan materiassa, niihän tässä on vakuuteltu, kun meillä on lapsille leluja toisin kuin lasten kotona. Vai saisinko antaa lapsenlapsille tabletit koko viikonlopuksi käteen ja todeta, että lapsi ei tarvitse leluja mummolassa, kun kotonakin riittää mobiililaite viihdykkeeksi. Samanlainen kasvatus kotona ja mummolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Miksi haluat tietoisesti kaivaa maata tyttäresi/miniäsi jalkojen alta omien lastensa kasvattajana? Kuulostaa siltä, että yrität ostaa lastenlastesi kiintymystä tavaran avulla ja mustamaalata heidän äitiään heille. Lapsiparat ovat pelinappuloina joissain aikuisten keskinäisissä valtapeileissä :( Tuolla tavalla et ainakaan millään lailla tue perheesi hyvinvointia!
Voi kuule, minusta olisi ihanaa, jos saisin kuukaudessa edes yhden lapsenlapsivapaan viikonlopun. Mitä mahtaa miettiä perheensä hyvinvoinnista miniä, joka selittää lapsilleen,miten kiva heidän on mennä mummolaan, kun siellä on niitä leluja. Enemmän ne reppanat äidin läsnäoloa kaipaavat kuin leluja, joten junarata on käytännössä korvike läsnäolevalle vanhemmalle.
Ihme marttyyripaskaa. Ihan simppeli EI riittää ja saat lapsivapaata. Ja senkö takia sitten haluaisit kostaa niille ostamalla tavaraa?
Simppeli EI puhelimessa 3v:lle?
Ei vaan simppeli EI ihan millä tahansa keinolla niille vanhemmille. Sun pojalle.
Eihän se poika edes tiedä, että vaimonsa laittaa lapsen soittamaan mummolaan ja kysymään yökyläilystä!
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedän että lasten huone on jo nyt sisustuslehteen sopiva; kaikki paikallaan ja paikka kaikelle.
Miten, missään maailmankolkassa, joku voi pitää tätä negatiivisena asiana? Siisti lastenhuone jossa tavaroille on paikka, on kurja? Ja vielä news flash: tällaisissa kodeissa kaikille tavaroille on paikka siksi että romua ei ole tarpeettoman paljon. Jos vastaanottaa aina kaiken mitä joku keksii haluta lahjoittaa, ollaan pian kaaoksessa. Ja yleensä kyse ei ole vain tästä yhdestä lelusetistä, vaan ensi kuussa mummo käykin ideaparkissa ja sen jälkeen kanarialla ja siskolta tulee kassi leluja ja sitten onkin nimipäivät ja naapurikin haluaisi jo lapselliseksi käyneistä leluista eroon. Raja on vaan vedettävä johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt sekoitetaan pari juttua.Normaali ja ei-normaali tavaramäärä. Ja sit vielä se mikä on normaalimäärä.
Ei ole mikään fysiikan laki että lapsiperhe hukkuu roinaan. Tietysti useampi ihminen perheessä=enemmän takkeja naulakossa, mutta sitä suuremmalla syyllä tehokas kierrättäminen ja ennen kaikkea sisään tulevan tavaran kontrollointi on tärkeää. Aivan kuten aikuisilla, lapsellakin valikoituu hyvin äkkiä tavaroista ja vaatteista ne joita tulee käytettyä eniten ja mieluiten, silloin ne kannattaa säästää ja muita, no, ei kannattaisi edes hankkia/vastaanottaa. Kiertoon vaan, näin lapsella (ja aikuisella) on a) koti joka on helppo pitää edes perussiistinä ja b) aina mieluisat ja tarpeelliset kamat käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tiedän että lasten huone on jo nyt sisustuslehteen sopiva; kaikki paikallaan ja paikka kaikelle.
Miten, missään maailmankolkassa, joku voi pitää tätä negatiivisena asiana? Siisti lastenhuone jossa tavaroille on paikka, on kurja? Ja vielä news flash: tällaisissa kodeissa kaikille tavaroille on paikka siksi että romua ei ole tarpeettoman paljon. Jos vastaanottaa aina kaiken mitä joku keksii haluta lahjoittaa, ollaan pian kaaoksessa. Ja yleensä kyse ei ole vain tästä yhdestä lelusetistä, vaan ensi kuussa mummo käykin ideaparkissa ja sen jälkeen kanarialla ja siskolta tulee kassi leluja ja sitten onkin nimipäivät ja naapurikin haluaisi jo lapselliseksi käyneistä leluista eroon. Raja on vaan vedettävä johonkin.
Pointti oli se, että kun kaikki on jo paikallaan ja kaikelle on paikka ja leluja/tavaraa on hyvin minimaalisesti; on aika hullua että kaverin kommentti joka asiaan on "liikaa romua/rojua/pitää päästä tavarasta eroon/en kestä tätä sekasotkua" ap
Minulla on kaveri, jolla yksi lapsi, meillä on kaksi. Kaverini puhuu AINA lapsilleni, että:"Kun teillä on niin älyttömästi leluja, eikö äiti koskaan vie niitä kirpparille?"
Ja todellisuus on se, että hänen lapsellaan on yksin enemmä leluja, ne vain on leviteltynä ympäri kämppää. Esim olkkarin kirjahyllyssä on laatikoita, jossa on vain leluja sekä tämän lapsen huoneessa. Meillä lelut on vain lastenhuoneessa ja molemmilla yhteinen, eli kaikki lelut samassa paikassa, joten ehkä näyttää enemmältä. Todellisuudessa molemmilla on yhdet lipastot jossa omat lelut. Myö omillani on yhteisiä leluja, kuten nämä Ryhmä Haut -> jokaista koiraa ja kulkuneuvoa on vain yksi kappale. Kaverini lapsella on esim 3 samaa koiraa. Ehkä sitä sokaistuu jo omaan tavaramäärään?
Tässä siis yksi näkökanta tuohon miksi toisen koti tuntuu aina erilaiselle. Meillä kyllä kaapit tursuaa, mutta niitä ei näe, koska ovat kiinni. Vaatetta on liikaa ja saadaan paljon käytettynä. Pidän yleensä melkein kaikki, sillä päiväkodissa niitä kuluu älyttömästi. Jotkut vaatteet on maalattu piloille/leikattu/kuluu polvista ym.
Itselläni karsiminen meinaa mennä yli, myönnän. Mutta karsin vain omia tavaroitani ja johtuu siitä, että olen elänyt roinan keskellä koko elämäni ja lapsuuteni. Joskus jos anoppi tuo jotain turhaa, kiitämme ja otamme vastaan. Jos on todellakin tarpeeton, viedään kierrätyskeskukseen. Meillä ihan kävelymatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummolassa on lelutaivas ja muistan aina sanoa lapsenlapsille, että mummo ostaisi teille näitä samanlaisia nukkekoteja, leikkiautoja, junaratoja jne., mutta teidän äidin mielestä teille ei saa ostaa leluja.
Hyi helevetti. Paikkaako mummo vähän omaa lapsuuttaan kenties? Olitkohan onneton kuitenkaan siksi, että leluja oli vähän?
Moni karsii leluja siksikin, että muovisista leluista haihtuu sisäilmaan haitallisia yhdisteitä. Mutta toki lapsen lyhytaikainen ilo ajaa turvallisuuden ohi...
Mummi hoitaa lapsenlapsia lähes joka viikonloppu, kun miniä tarvitsee omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja aikaa harrastaa. Mummi saa hankkia omaan kotiinsa ihan niin monta lelua kuin haluaa.
Nukkekoti on puuta (levyä), junarata pääosin metallia. Ikeasta hankituista kalusteista haihtuu ilmaan enemmän haitallisia yhdisteitä kuin leikkiautoista.
Aa, mummelilla on miniävihaa. Siksikö kun et saa mahdollisuutta osoittaa rakkauttasi lapsenlapsiin tavaralla? Jotain muuta skismaa?
Nähtävästi tein tuon "tavaralla rakastamisen" virheen jo omien lasten kohdalla, koska junarata ja autot ovat pojan vanhoja, nukkekoti tytön. Olisi pitänyt jättää ne ostamatta, olisi saanut kasvatettua kunnon pojan, jolla olisi täyspäinen vaimo.
Olisipa lapsenlapsilla täyspäinen mummo. Ei oo terve kuvio tuo millään tavalla. Pelaat jotain ihme peliä kaikkien kustannuksella, ja lopputuloksena sinä oot se, joka suurimmassa negatiivisuudessa velloo.
Eli jännästi paljastui, että materia ei tässäkään ole ongelma vaan syytön sivujuonne.
En vello negatiivisuudessa vaan materiassa, niihän tässä on vakuuteltu, kun meillä on lapsille leluja toisin kuin lasten kotona. Vai saisinko antaa lapsenlapsille tabletit koko viikonlopuksi käteen ja todeta, että lapsi ei tarvitse leluja mummolassa, kun kotonakin riittää mobiililaite viihdykkeeksi. Samanlainen kasvatus kotona ja mummolassa?
Miksi sun poika ei vietä aikaansa lastensa kanssa? Miksi ei ota vastuuta niistä vaan ne jää äidin vastuulle? Onko pojan vastuunkantokyky sun vastuunkantokyvyn hedelmä?
Onneksi mun vanhemmat ei olleet minimalsiteja kun olin lapsi. Tykkäsin leikkiä Barbieilla ja poneilla ja olen säilyttänyt ne tähän päivään asti, mittava kokoelma löytyy. Toki niiden paikka oli mun huoneessa eikä pitkin kotia, ja silloinkin omissa laatikoissaan. Ja nuo Barbien ja ponien kamat olivat silloin sitä "tyhmää krääsää" vanhempien mielestä, nykyään nuo vanhat lelut ovat arvokasta keräilykamaa.
Tässä on nyt kuitenkin siitä, että pitääkö lapsella olla valtava määrä leluja (jotka useinmiten ovat vielä hyvin kaupallisia ja tiettyyn suppeaan leikkiin rajattuja), ja onko lapsen saatava kaikki tavarat mitä hän keksii pyytää, eikä siitä, että julma vanhempi riistäisi omavaltaisesti lapselle tärkeät lelut lapsen käsistä pois.