Näin naiset katuvat lasten hankkimista

http://www.scarymommy.com/i-dont-like-being-a-mother/

Tuossa on linkki toiseen samanlaiseen kokemukseen, kannattaa lukea kommentit myös.

Ei mikään ihme. Huomattavan moni nainen ja etenkin mies olisi onnellisempi ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään ihme. Huomattavan moni nainen ja etenkin mies olisi onnellisempi ilman lapsia.

Ainakin siitä voi puhua enemmän nykyään, vaikka on se vieläkin tabu.

Tietenkin pieni osa ihmisistä tyää niin paljon hoivaamisesta ja kasvattamisesta ja muiden tarpeiden tyydyttämisestä, että vanhemmuus on oikeasti tosi positiivinen, jopa kaikkien epämiellyttävien puolien ja ongelmien arvoinen projekti.

Mutta kaikki siitä 80 % ihmisistä, jotka lapsia hankkivat, eivät millään voi olla luonteeltaan ja arvoiltaan tällaisia! Joukossa on väkisinkin miljoonia, jotka joko avoimesti kipuilevat tilanteensa kanssa tai ovat onnistuneet selittämään itselleen, että tällaista se elämä on, ei se ole muillakaan tämän kummempaa.

Yleinen näkemys on, että niitä lapsia nyt vain kuuluu olla. Juuri kukaan ei pysty perustelemaan, millä konkreettisilla tavoilla kenenkään paitsi näiden em. kanaemoihmistyypin elämä oikeasti parantuu lapsen hankinnan myötä.

Niin... Onhan se niin helppoa syyttää tilanteeseen viatonta lasta, kuin nostaa se perseensä ylös sohvalta ja tehdä elämästään mieluisaa.

Kyllä, elämä muuttuu kun saat lapsen, mutta älä syytä lasta siitä ettei voi liihottaa kuin taivaanlintu, kaikki täysissä järjissään olevat ihmiset ymmärtävät että toistaseksi sitä pientyä ei voi jättää yksin. Olihan se oma valintasi tehdä se lapsi, ei kenenkään muun.

On huolestuttavaa, miten aikuinen karehtii lapsensa elämää, miettii miten sen pitäisi olla hänen elämäänsä... Eihän elämänsä ohi ole, se on vain muutunut omien valintojen seurauksena erilaiseksi. Ja niiden valintojen kanssa pitää elää turhuuksia katumatta.

Ja ihan turha mieltää kotiaan vankilaksi, sillähän on ihan kotinsa avaimet, lapset vaan kainaloon ja menoksi.

Elämässä niillä korteilla pelataan, joita käteensä saa, ei alata määkymään et miksei tullut vaan ässiä.

En kadu äidiksi tulemista, enkä tiedä ketään joka olisi katunut. Väsymystä on, lisä oma-ajan toiveita on, mutta kukaan ei ole sanonut että voi kun en olisi lastani saanut.

Vierailija kirjoitti:

En kadu äidiksi tulemista, enkä tiedä ketään joka olisi katunut. Väsymystä on, lisä oma-ajan toiveita on, mutta kukaan ei ole sanonut että voi kun en olisi lastani saanut.

Ei kai olekaan sanonut, kun tämä asia on suurimpia jäljellä olevia tabuja koko maailmassa!

Summa summarum: jos olet itsekäs luonne, ei kannata hankkia lasta, ei koiraa. Ei mitään, josta joutuu olemaan vastuussa. Mutta se ei takaa sitä, että koet elämäsi onnellisemmaksi. Koska lapsekas voi matkustella, kokea kulttuuria ja elämän rikkauksia siinä missä lapsetonkin. Ainut ero on vain siinä, että hänellä on se lapsi, joka kasvaa. Turha tästä on jankata, omapahan on jokaisen valinta.

Ja tämä artikkeli on nyt sitten tosi tieteellinen ja todistaa, että kukaan, joka lapsia hankkii, ei niitä aidosti halua? Miksi sitten monet hankkivat useita lapsia, joiden elämään panostavat ja nauttivat heidän kanssaan? Minulla on yksi lapsi ja haluaisin valtavan paljon toisen. Elämä lapsen kanssa on ihanaa! Vain aikuisseurassa kaikki juhlapyhät, joulut, ym. ovat tappavan tylsiä, kaikki hohto puuttuu. 

Itsekin katuisin, jos olisin mennyt tekemään enemmän kuin yhden lapsen. Aika moni kaveri ja ystävä toitotti lapsen ollessa pieni, että pitäähän sillä sisarus olla. Nyt moni niistä kavereista on ihan kusessa katraansa kanssa. Yksi myönsi humalassa toivovansa lähes päivittäin, ettei olisi hormonihuuruissa lykännyt maailmaan kolmea lasta. Yksikin kuulemme on ihan tarpeeksi. Toinen kaveri sanoi minun poimivan rusinat pullasta, kun tein vain yhden, joka on aina ollut helppo ja mukautuvainen, ja koska meillä on hyvä tukiverkko ja paljon aikaa itsellemme ja parisuhteellemme.

Ehkä pitäisi harkita postnataalin abortin sallimista jos lapsista on kovasti haittaa?

Minulla on upea aviomies, kaksi lasta ja olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olemme onnellisia koko perhe. Mutta sitähän ei sovi ääneen tässä sanoa.

Kaikki on ihmisten vapaasta tahdosta tapahtuvaa toimintaa. Kukin tavallaan.

En uskaltaisi poimia rusinoita pullasta. Olisi surku jäädä vastentahtoaan yksilapsiseksi. Tahtoisin jonain päivänä tulla isovanhemmaksikin ja siksikin useampi lapsi ettei yhdelle muodostuisi paineita lisääntyä. Lapsille on myös seuraa toisistaan, sama lapsuusympäristö, josta riittää ammennettavaa keskiikäisenä- vanhana. Olen hyvin erilainen luonteeltani kuin sisarukseni, mutta nyt vanhempana olemme löytäneet sekä omat elintapamme  että yhteisen sävelen. Elämää rikastuttavaa!

vannoutunut lapsiperheen kannattaja

Vierailija kirjoitti:

Itsekin katuisin, jos olisin mennyt tekemään enemmän kuin yhden lapsen. Aika moni kaveri ja ystävä toitotti lapsen ollessa pieni, että pitäähän sillä sisarus olla. Nyt moni niistä kavereista on ihan kusessa katraansa kanssa. Yksi myönsi humalassa toivovansa lähes päivittäin, ettei olisi hormonihuuruissa lykännyt maailmaan kolmea lasta. Yksikin kuulemme on ihan tarpeeksi. Toinen kaveri sanoi minun poimivan rusinat pullasta, kun tein vain yhden, joka on aina ollut helppo ja mukautuvainen, ja koska meillä on hyvä tukiverkko ja paljon aikaa itsellemme ja parisuhteellemme.

On ihan ok poimia rusinat pullasta, kun on elämänsä siten järjestänyt. Jos toiset syyllistävät, se kertoo vain heidän epäonnistumisestaan. Olet itse suunnitellut elämäsi itsesi näköiseksi ja se toimii sinulla hyvin. Arvostan! :-)

Itsekin kadun tavallaan lasten hankkimista. Lasten hyvät puolet eivät millään riitä kattamaan kaikkia niitä huonoja puolia. Ei mitenkään. Tiedostan, että näin ei saisi edes ajatella. Elämäni olisi mennyt aivan eri suuntaan, jos olisin päättänyt aikoinaan toisin, eikä se siitä miksikään muutu ajattelemalla, että sain jotain muuta tilalle. Ainakin sain haudata omat unelmani.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: jos olet itsekäs luonne, ei kannata hankkia lasta, ei koiraa. Ei mitään, josta joutuu olemaan vastuussa. Mutta se ei takaa sitä, että koet elämäsi onnellisemmaksi. Koska lapsekas voi matkustella, kokea kulttuuria ja elämän rikkauksia siinä missä lapsetonkin. Ainut ero on vain siinä, että hänellä on se lapsi, joka kasvaa. Turha tästä on jankata, omapahan on jokaisen valinta.

Öö, kyllähän takaa. Juuri sen vuoksi, että minulla ei ole sitä lasta.

Vierailija kirjoitti:

En uskaltaisi poimia rusinoita pullasta. Olisi surku jäädä vastentahtoaan yksilapsiseksi. Tahtoisin jonain päivänä tulla isovanhemmaksikin ja siksikin useampi lapsi ettei yhdelle muodostuisi paineita lisääntyä. Lapsille on myös seuraa toisistaan, sama lapsuusympäristö, josta riittää ammennettavaa keskiikäisenä- vanhana. Olen hyvin erilainen luonteeltani kuin sisarukseni, mutta nyt vanhempana olemme löytäneet sekä omat elintapamme  että yhteisen sävelen. Elämää rikastuttavaa!

vannoutunut lapsiperheen kannattaja

Ei minua haittaa, jos lapseni ei tee lapsia. Lapsellani on aina ollut seuraa. Ollut päiväkodissa kolmevuotiaasta. Paras kaveri on myös ainoa lapsi ja ovat kuin siskokset, paitsi että ovat saaneet valita toisensa. Minäkin kannatan lapsiperhettä, onhan minulla itsellänikin sellainen. Mutta en ymmärrä lasten tekoa maailman toistensa kaveriksi vain koska niin täytyy tehdä. Se on varmasti osasyy miksi niin moni katuu. On tehnyt resursseisinsa nähden liikaa, tai ei olisi ehkä kannattani tehdä sitä ensimmäistäkään.

Olen niin onnellinen valinnastani hankkia lapsia. Meillä on juurikin sellainen lapsettomien mielestä ällöttävä ydinperhe, joka reissaa ulkomaat, oopperat, museot ja harrastaa. Juhlapyhät ja muut kekkerit vietetään huolella ja hyviä lapsuusmuistoja keräten. Me vanhemmat nautimme lastemme iloista. On ihanaa kerääntyä päivälliselle ja jutella päivän tapahtumat läpi ja huomata, miten fiksuja koululaisia meillä on. Ihanat isovanhemmat kulkevat mukana arjessamme ja saamme siten vanhempien aikaa, kun sitä tarvitsemme. Rakastamme toistemme seuraa ja säälin niitä, joilla ei ole tähän välttämättä mahdollisuutta. Voisin siksi harkita jopa lastenkotityötä, vaikka koulutukseni puolesta olenkin ylemmissä tehtävissä.

Voin silti toteuttaa itseäni, mutten pelkästään lasteni kautta. Lapset ovat parhaat ystävät keskenään ja itse ainoana lapsena halusinkin heitä kaksi. Mutta jokainen tekee elämässään omat päätöksensä, enkä ole tässä kommentissani ketään arvottamassa mihinkään päin, totesinpahan vain, että jos joku katuukin lastensa olemassaoloa, niin vielä useampi rakastaa sitä. Kenenkään EI ole pakko hankkia lapsia ainakaan länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa tehdään abortteja. Ja jos niin kokee, ettei lapset ole se juttu, niin fine. Mitäs sitä selittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin kadun tavallaan lasten hankkimista. Lasten hyvät puolet eivät millään riitä kattamaan kaikkia niitä huonoja puolia. Ei mitenkään. Tiedostan, että näin ei saisi edes ajatella. Elämäni olisi mennyt aivan eri suuntaan, jos olisin päättänyt aikoinaan toisin, eikä se siitä miksikään muutu ajattelemalla, että sain jotain muuta tilalle. Ainakin sain haudata omat unelmani.

Just tätä! Olis sun elämä mennyt silti todennäköisesti toiseen suuntaan mitä ajattelit vaikkei sulla olis lapsia. Se on sitä elämää, harvemmin menee kuten ajattelit sen menevän. Ja ainoat unelmat mitä pitää haudata lasten saamisen jälkeen on olla lapseton. Kaiken muun kyllä pystyt toteuttaan, älä syytä lasta. Tee itsestäs elämääsi tyytyväinen, älä väitä ettei onnistu kun on lapsia. Jos todella jotain haluat, lähde toteuttamaan sitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: jos olet itsekäs luonne, ei kannata hankkia lasta, ei koiraa. Ei mitään, josta joutuu olemaan vastuussa. Mutta se ei takaa sitä, että koet elämäsi onnellisemmaksi. Koska lapsekas voi matkustella, kokea kulttuuria ja elämän rikkauksia siinä missä lapsetonkin. Ainut ero on vain siinä, että hänellä on se lapsi, joka kasvaa. Turha tästä on jankata, omapahan on jokaisen valinta.

Öö, kyllähän takaa. Juuri sen vuoksi, että minulla ei ole sitä lasta.

No hyvä, ettet hanki sitä lasta jollet halua mitään jälkeläisiä. Parempi niin. Mutta se ei takaa sitä, että elämäsi olisi onnellisempaa kuin lapsellisella, koska mikään ei sitä takaa. Lapsi ei siis ole se pelkkä onnen tae, onni syntyy useista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum: jos olet itsekäs luonne, ei kannata hankkia lasta, ei koiraa. Ei mitään, josta joutuu olemaan vastuussa. Mutta se ei takaa sitä, että koet elämäsi onnellisemmaksi. Koska lapsekas voi matkustella, kokea kulttuuria ja elämän rikkauksia siinä missä lapsetonkin. Ainut ero on vain siinä, että hänellä on se lapsi, joka kasvaa. Turha tästä on jankata, omapahan on jokaisen valinta.

Öö, kyllähän takaa. Juuri sen vuoksi, että minulla ei ole sitä lasta.

No hyvä, ettet hanki sitä lasta jollet halua mitään jälkeläisiä. Parempi niin. Mutta se ei takaa sitä, että elämäsi olisi onnellisempaa kuin lapsellisella, koska mikään ei sitä takaa. Lapsi ei siis ole se pelkkä onnen tae, onni syntyy useista asioista.

Minua ei kiinnosta lisääntyjien onnellisuus tai onnettomuus. Riittää, kun tiedän, että minut lapsettomuus tekee onnellisemmaksi kuin vanhemmuus. Sama pätee noihin aloituksessa linkatun artikkelin naisiin. He vain tekivät kohdallaan väärän valinnan.