Näin naiset katuvat lasten hankkimista

Jäin lapsettomaksi enkä koskaan tule tietämään millainen äiti olisin ollut. Olisin halunnut lapsia mutta en ilman miestä, ja siihen se kaatui.

Elämä tuntuu vähemmän merkitykselliseltä ilman lapsia eikä heitä voi korvata millään tavalla. Koska oma äitisuhteeni on ollut lähes helvetillinen, voisin myös ajatella, että suhteet omiin lapsiini olisivat saattaneet myös muodostua huonoiksi.

Mielestäni näissä kysymyksissä ei ole yleispäteviä vastauksia ja jokaisen tilanne määrittyy voimakkaasti henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Minusta kannattaisi kuitenkin ajatella niin, että äitinä ja lapsena olemisessa on pakko hyväksyä tiettyjä huolehtimisvelvollisuuksia, vaikka ei tilanteesta aina nauttisikaan. Ja muistaa se mikä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin: toista ei voi muuttaa.

En kadu. Sekin tuntuu nykyään olevan joku helvetin tabu että joku ei kadu lapsiaan vaan on heistä ylpeä ja onnellinen. 

 Valitettavasti jouduin eroamaan lasteni isästä, sen vuoksi olen päätynyt elämään taas myös paljon sitä "lapsetonta" elämää, kun lapset on isällään. Vaikka sitä onkin kiva välillä hengähtää ja olla yksin, mietin JOKA KERTA kuinka onnekas olen että minulla on lapset ja kuinka paljon he tuo merkitystä elämään. 

Noh, minäpä tässä nyt myönnän ihan suoraan katuvani lastani. Hoidan kyllä kaiken niinkuin kuuluu ja toki on rakas, mutta näin jälkikäteen kun mietin niin ei olisi kannattanut. Miksi edes sitten pidin lapsen? Oli viimeinen ja säälittävä yritys parsia paska parisuhde kasaan.

Mä itse olin vaikeasti sairas erityislapsi ja luulen, että oman vanhemmat jaksoivat siksi kanssani koska olivat jo valmiiksi aika kyynisiä. Heidät on kasvatettu perus luterilaiseen ideologiaan, että elämän on oltava kärsimystä. Mikään ei saa olla kivaa. Mitä enemmän vastoinkäymisiä elämässä, sitä arvokkaampi yksilö on.

Nykyajan nuoret aikuiset näkevät maailman eri silmin ja tiedostavat että elämän on toden totta oltava muutakin kuin kärsimystä. Siksi syntyvyys laskee ja lapsiperhe-elämän nurjista puolista uskalletaan nurista ja hyvä niin. Minusta on upeaa, että uskalletaan sanoa suoraan että "vihaan lastani" tai "vihaan lapseni sairautta". Se osoittaa todellista kypsyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin katuisin, jos olisin mennyt tekemään enemmän kuin yhden lapsen. Aika moni kaveri ja ystävä toitotti lapsen ollessa pieni, että pitäähän sillä sisarus olla. Nyt moni niistä kavereista on ihan kusessa katraansa kanssa. Yksi myönsi humalassa toivovansa lähes päivittäin, ettei olisi hormonihuuruissa lykännyt maailmaan kolmea lasta. Yksikin kuulemme on ihan tarpeeksi. Toinen kaveri sanoi minun poimivan rusinat pullasta, kun tein vain yhden, joka on aina ollut helppo ja mukautuvainen, ja koska meillä on hyvä tukiverkko ja paljon aikaa itsellemme ja parisuhteellemme.

Eli siis joku "kaveri" toivoi että olisit vastentahtoisesti ollut suojaamattomassa yhdynnässä ja synnyttänyt vastentahtoisesti lisää lapsia??? 🤮🤮 ei tuo ole mikään kaveri kun toivoo sinulle pahaa! Kaverit vaihtoon heti.

Ja ajatella, sitten on meitä, jotka maksavat itsensä kipeiksi ja käyvät läpi rankkojakin hoitoja saadakseen niitä lapsia. Ja nauttivat siitä ensimmäisestä lapsesta niin paljon, että tekevät saman uudestaankin.

Uskon, että on äitejä, jotka katuvat, mutta on myös meitä jotka eivät todellakaan kadu. Ja on ihan ok olla vapaaehtoisesti lapseton. Vastentahtoisesti lapsettomana olo on todella vaikeaa. Näin me olemme erilaisia.

Miksi tämäkin kohta kymmenen vuotta vanha ketju piti kaivaa esiin? Onko veloilla menossa joku intensiivisempi kampanja syntyvyyden vähentämiseksi, vai mitä tämä on? Koko ajan näitä samoja ketjuja, enkä edes kauaa ole tässä ehtinyt pyöriä tänään. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin katuisin, jos olisin mennyt tekemään enemmän kuin yhden lapsen. Aika moni kaveri ja ystävä toitotti lapsen ollessa pieni, että pitäähän sillä sisarus olla. Nyt moni niistä kavereista on ihan kusessa katraansa kanssa. Yksi myönsi humalassa toivovansa lähes päivittäin, ettei olisi hormonihuuruissa lykännyt maailmaan kolmea lasta. Yksikin kuulemme on ihan tarpeeksi. Toinen kaveri sanoi minun poimivan rusinat pullasta, kun tein vain yhden, joka on aina ollut helppo ja mukautuvainen, ja koska meillä on hyvä tukiverkko ja paljon aikaa itsellemme ja parisuhteellemme.

Sama täällä! Ei kaduta yhden kanssa. Jos olis toinenkin lapsi, katuisin ihan satavarmasti. En kestäisi sitä sisarusten älämölöä, tappelua ja erotuomarina toimimista.

Halusin lapsen mutta sain ihan eriluonteisen kuin halusin. Voimakastahtoisen, tyytymättömän, yliherkän, hitaastilämpiävän...

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsen mutta sain ihan eriluonteisen kuin halusin. Voimakastahtoisen, tyytymättömän, yliherkän, hitaastilämpiävän...

Niitä ei voi etukäteen valita kuin postimyyntiluettelosta. Lapsi syntyy sellaisena kuin on.