Lue keskustelun säännöt.
Totuus kapitalismista
28.09.2016 |
http://yle.fi/uutiset/3-9197206
Kaikki Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Keskustan väitteet on täysin perättömiä.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.cnbc.com/id/44111265
Talousstrategikon näkemys pähkinänkuoressa: Näyttäisi siltä, että Marx oli sittenkin oikeassa, ja kapitalismi on nyt tuhoamassa itse itsensä. Raha on valutettu korporaatioille, jotka eivät kuluta mitään siihen verrattuna, mitä kansa kuluttaisi. Mutta raha on siirtynyt työntekijöiltä korporaatioille, pois kulutuksesta. Töitä ei ole, eikä niistä makseta niin, että rahaa siirtyisi kulutukseen. Kysyntä vähenee globaalisti tällä hetkellä. Elämme pienen kasvun aikaa, joka ei tule kestämään vaan pian saamme uuden, syvän talouskriisin. Se vienti ei vedä siksi, että kysyntää ei ole. Koska ei ole rahaa ostaa.
Toisaalta tämä on hyvä asia luonnon kannalta.
Sitten kun ihmisellä on perustarpeet, ruoka, vaatetus, terveydenhuolto,asunto niin kaiken muun kaipuu on lähinnä kiinni henkilöstä itsestään ja tästä puutteesta tuleva ahdistus on ihan tämän kokijan oma valinta.
Jos kapitalisimi tuhoaa itse itsensä niin entä sitten? Kuka on väitänyt ettei Marx voisi olla oikeassa.
Jokainen huomaa että jotain poikkeavaa uutta on kehittymässä parasta aikaa. Miinuskorot varmaan eräs selvemmistä yksittäisisitä merkeista. Samoin keskuspankkien ostamat velkakirjat.
Miksi ihmisen pitäisi kuluttaa?
Onko mielestäsi todella tässä maailmassa ihmisillä nuo luettelemasi asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Although Adam Smith is often cited as the first economist to describe capitalism, Smith fell short in his projections missing the growth of child labor sweatshops, the deliberate displacement of workers to keep pressure on workers to work for wages that were not commensurate with their productivity. Neither did he foresee the alienation of labor from its work product as assembly lines developed. Marx did.
Demokratia on vain näennäistä. Kaikilla on oikeus äänestää, mutta politiikka ajaa aina valtaapitävän luokan etua. Ja se valtaapitävä luokka ei ole työtätekevä luokka, eikä se ole työttömien ja syrjäytyneiden luokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.cnbc.com/id/44111265
Talousstrategikon näkemys pähkinänkuoressa: Näyttäisi siltä, että Marx oli sittenkin oikeassa, ja kapitalismi on nyt tuhoamassa itse itsensä. Raha on valutettu korporaatioille, jotka eivät kuluta mitään siihen verrattuna, mitä kansa kuluttaisi. Mutta raha on siirtynyt työntekijöiltä korporaatioille, pois kulutuksesta. Töitä ei ole, eikä niistä makseta niin, että rahaa siirtyisi kulutukseen. Kysyntä vähenee globaalisti tällä hetkellä. Elämme pienen kasvun aikaa, joka ei tule kestämään vaan pian saamme uuden, syvän talouskriisin. Se vienti ei vedä siksi, että kysyntää ei ole. Koska ei ole rahaa ostaa.
Toisaalta tämä on hyvä asia luonnon kannalta.
Sitten kun ihmisellä on perustarpeet, ruoka, vaatetus, terveydenhuolto,asunto niin kaiken muun kaipuu on lähinnä kiinni henkilöstä itsestään ja tästä puutteesta tuleva ahdistus on ihan tämän kokijan oma valinta.
Jos kapitalisimi tuhoaa itse itsensä niin entä sitten? Kuka on väitänyt ettei Marx voisi olla oikeassa.
Jokainen huomaa että jotain poikkeavaa uutta on kehittymässä parasta aikaa. Miinuskorot varmaan eräs selvemmistä yksittäisisitä merkeista. Samoin keskuspankkien ostamat velkakirjat.
Miksi ihmisen pitäisi kuluttaa?
Onko mielestäsi todella tässä maailmassa ihmisillä nuo luettelemasi asiat?
Ellei ole niin pitävät tärkeysjärjestyksessä muita asioita tärkeämpinä. Heille pitää suoda se, eikä tuputtaa omia arvojamme.
Unelma karkaa Amerikalta
Professori Paul Krugman, liike-elämän huiput jäävät jatkuvasti kiinni luovasta kirjanpidosta, kartelleista ja muista rötöksistä. Miksi kapitalismi tarvitsee tällaista taloudellista dopingia?
”Houkutus on ollut aina olemassa. Corporate governance on aina tarjonnut sisäpiiriläisille mahdollisuuden itsensä rikastuttamiseen. 1930–luvun suuren laman jälkeen meillä oli pitkään varsin puhdas järjestelmä, joka oli sääntelyn, valvonnan, hyvien käytöstapojen ja toisiaan tasapainottavien voimien yhdistelmä. Jokin meni kuitenkin vikaan 1990-luvulla. Olemme selvästikin suistuneet raiteilta.
”Millainen sana kuvaisi kapitalismin tilaa? Onko se ilkeä, tuhma vai sairas?
”En tiedä oikeasta sanasta, mutta korruptio on levinnyt varsin laajalle. Meillä on vahvaa näyttöä siitä, että 90-luvun lopun jälkeisestä voittojen kasvusta suuri osa oli illuusiota. Luultavasti kolmasosa amerikkalaisyritysten voitoista oli pohjimmiltaan potemkinilaisia voittoja. Tilanne on luultavasti muuttunut hieman paremmaksi, mutta ei paljon.”
Miten nykyinen kapitalismi eroaa kapitalismista, joka meillä oli 20 vuotta sitten?
”Poliitikot eivät halua enää sekaantua liike-elämän asioihin. Kyse on osittain ideologiasta, jonka mukaan markkinat ovat aina oikeassa, ja osittain siirtymisestä rahavetoiseen politiikkaan, joka vaatii paljon kampanja-avustuksia. Takavuosina poliitikoille oli mahdollista tehdä uraa jahtaamalla yritysten pahoja poikia. Sitten yhtäkkiä pahat pojat olivatkin niitä, joita poliitikkojen täytyi liehitellä. Olemme palanneet ryöstöparonien etiikkaan.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisen riskin muodostaa se, että unohdamme keskiluokan ja köyhät?
”Me emme tiedä, onko talouden pyörittäminen mahdotonta suurten tuloerojen yhteiskunnassa. Johtuiko 30-luvun suuri lama 20-luvun jyrkistä tuloeroista? Se on hyvä tarina, mutta emme tiedä, onko se oikeasti totta. Pääpointti – joka ei ole taloustieteellinen vaan poliittinen ja sosiaalinen – on, että yhteiskunta menettää yhtenäisyyttään, jos eliitti viettää elämää, joka on hyvin kaukaista tavalliselle kansalaiselle. Tukeeko eliitti julkista koulujärjestelmää, vai paneeko se kaikki panoksensa yksityisiin kouluihin? Tukeeko eliitti joukkoliikennettä, jos se voi ottaa helikopterikyydin?”
Miksi murehtia, jos taloudella menee hyvin?
”Vain sen takia, että yhteiskunta menee huonoon suuntaan. Useimpien ihmisten elämän laatu heikkenee. Julkisten koulujen taso heikkenee. Lopulta se tekee pahaa myös taloudelle, koska koulutus on pitkällä aikavälillä hyväksi taloudelliselle kasvulle. Vielä enemmän kyse on valinnasta, millaisessa yhteiskunnassa haluaa elää.”
Yhdysvalloissa on dynaaminen ympäristö ja kannustava verotus. Eikö sopiva kurjuus tee hyvää kansantaloudelle, koska se pakottaa ihmiset ponnistelemaan lujemmin?
”Jos verrataan kehittyneitä talouksia, Yhdysvallat kuuluu kolmen kärkeen lapsikuolleisuudessa. Se sijoittuu häntäpäähän eliniänodotteessa. 45 miljoonaa ihmistä on ilman sairausvakuutusta. Kun tässä ryhmässä on vaihtuvuutta, voidaan arvioida että muutaman vuoden sisällä jopa yksi kolmesta amerikkalaisesta on ilman vakuutusta. Mitä järkeä on olla tuottava, jos joudut elämään hermostunutta ja ahdistunutta elämää ja kuolet nuorena?”
Mutta jos sinulla on unelma, että elämä muuttuu paremmaksi – amerikkalainen unelma?
”Se on karkaamassa ulottumattomiin yhä useammalta. Yksi mielenkiintoinen asia, jonka merkitystä amerikkalaiset eivät ole vielä ymmärtäneet, on sosiaalinen liikkuvuus. Jos katsoisit Princetonin opiskelijoiden perhetaustaa, huomaisit, että opiskelijat ovat nyt säännönmukaisemmin eliittiä kuin he olivat 20 vuotta sitten. Köyhien ja alemman keskiluokan mahdollisuudet päästä Princetoniin ovat heikentyneet.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Nämä neljä vuotta ovat tuntuneet painajaiselta”, sanoo taloustieteen supertähti, Princetonin yliopiston professori Paul Krugman.
Krugman kirjoittaa lehteen kolumnin kaksi kertaa viikossa. Hänen mielestään vallan tasapaino on järkkynyt pahasti Yhdysvalloissa. Ahneus pääsi valloilleen, kun sääntelyä purettiin kritiikittömästi. Liike-elämän lobbaus turmeli politiikan.
Talouden elpymistä Krugman vertaa tositeeveeseen: jotakin kiinnostavaa, joka tapahtuu joillekin muille ihmisille. Yritykset kasvattavat tuotantoa palkkaamatta väkeä.
Veroale on Krugmanin mielestään vastuuton temppu, jossa voittavat vain rikkaat. Ale menee köyhien ja keskiluokan kannalta hukkaan, koska se kompensoidaan julkisia palveluja leikkaamalla. Taloustieteilijän teksti on tikareita täynnä:
Ihan niin kuin sinun pitäisi olla kiitollinen siitä, että joku antaa sinulle lahjan, kun hän itse asiassa käyttää sinun luottokorttiasi.
Voimat, jotka ovat huijanneet miljoonia amerikkalaisia, ovat valmiita tekemään sen uudelleen.
Meillä on valtavat vajeet, jotka pysyvät, kunnes markkinat sanovat, että odottakaas hetki – ja helvetti pääsee valloilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisipa valtava saalis
”Tänä syksynä on tullut paljon kuhaa”, sanoo Uolevi Manninen, joka miettii samoja asioita tuhansien kilometrien päässä, Rymättylän saaristoidyllissä.
Tänään tulee vain kaksi kuhaa ja muutama särki. Pieni pettymys. Ihminen on onnellisempi, kun hän saa ison saaliin, vaikka ei sitä tarvitsisi.
Manninen on entinen Tukon konsernijohtaja. Hän on yksi harvoista suomalaisista isokenkäisistä, joka on uskaltanut julkisesti kritisoida kapitalismin kiihkeitä nykymuotoja: kvartaalikapitalismia ja hyperkapitalismia.
Manninen käyttää itse ilmaisua äärikapitalismi. Kaikki eivät ole hänen puheistaan tykänneet.
”Minulle on huomautettu, että kaikki esteet ovat pahasta. Ihminen on kuitenkin itsekäs ja ahne. Ihminen tuhoaa itsensä, jos ei tee itselleen pelisääntöjä. Ahneudella ei ole mitään kattoa. Mikään ei ole tarpeeksi.”
Yritysjohtajat ovat hänen mielestään ylittäneet kohtuullisuuden niin reippaasti, ettei palkanlisällä voi olla enää mitään taloudellista merkitystä. Kyse on ranking-järjestelmästä, egon kohottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Although Adam Smith is often cited as the first economist to describe capitalism, Smith fell short in his projections missing the growth of child labor sweatshops, the deliberate displacement of workers to keep pressure on workers to work for wages that were not commensurate with their productivity. Neither did he foresee the alienation of labor from its work product as assembly lines developed. Marx did.
Demokratia on vain näennäistä. Kaikilla on oikeus äänestää, mutta politiikka ajaa aina valtaapitävän luokan etua. Ja se valtaapitävä luokka ei ole työtätekevä luokka, eikä se ole työttömien ja syrjäytyneiden luokka.
Ilman muuta on näin.Ajattelitko että työtön ja syrjäytynyt vallassa ollessaan olisi jotenkin parempi ihminen tai saisi asiat toimimaan paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritysjohtajat ovat Mannisen mielestä ylittäneet kohtuullisuuden niin reippaasti, ettei palkanlisällä voi olla enää mitään taloudellista merkitystä. Kyse on ranking-järjestelmästä, egon kohottamisesta.
Aikaisemmin Manninen luuli, että jossakin on viisaita ihmisiä, jotka ohjaavat kapitalistista järjestelmää. Oli lievä järkytys tehdä vuosikymmeniä työtä ja huomata, ettei tätä kukaan johda.
”Tämä on kapitalistin unelma. Isot yksiköt ja isot pääomat näkevät, että tämä on niiden edun mukaista. Ei tämä ole mikään kapitalismin salaliitto, vaan ajopuu. Ei ole sellaisia foorumeita, ei sellaisia seurakuntia, jotka sanoisivat, että helvetti, nyt lyödään jarrut päälle. Ongelmat huomataan vasta sitten, kun lyödään päätä seinään.”
Älkää käsittäkö väärin.
Krugman ja Manninen eivät ole kommunisteja. He tunnustavat kapitalismin hienot saavutukset. Ihmisellä on kaikkea enemmän kuin ikinä on ollut. Meillä on enemmän rahaa, paremmat autot, hauskemmat lelut, pitemmät lomat, parempi terveys ja pitempi ikä.
Me olemme olleet uskovaisia. Nyt se usko horjuu.
Moni yritys irtisanoo väkeä, vaikka tulos on hyvä. Vaikka tekisit hyvää työtä, et voi olla varma omasta paikastasi.
Teollisuus investoi niukasti, vaikka tekee hurjaa tulosta. Harva rakentaa uutta tuotantokapasiteettia, koska se tuhoaisi hintatason, josta kaikki suuret pelaajat nauttivat. Moni jättiyritys jakaa ylimääräistä rahaa osakkeenomistajille, kun ei keksi sille mitään käyttöä.
Uusi kapitalismi ei anna vaihtoehtoja – tai antaa, yhden. Ainoa vaihtoehto on usko siihen, ettei vaihtoehtoja ole.
Lähde: talouselämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ihmiset pelkäävät, että työ loppuu. Siksi Amerikka on niin voimakas talous, maailman voimakkain.”
Pelko siis vahvistaa taloutta ja tekee ihmisestä ahkeran. Pitäisikö Euroopan pelätä enemmän, jotta se pärjäisi taloudellisessa kilpajuoksussa paremmin?
Jo 77 prosenttia saksalaisista nimeää työpaikan menettämisen suurimmaksi pelokseen.
Teknologian kehitys ja globalisaatio tarjoavat yrityksille ennennäkemättömän vahvan aseman, kun yritykset neuvottelevat työntekijöiden kanssa työstä maksettavan korvauksen määrästä.
Kymmenen suurinta suomalaista teollisuusyritystä teki tammi–syyskuussa 7,4 miljardin euron tuloksen, mikä oli 21 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Silti tämä joukko työllisti 15 000 ihmistä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Oliko myös Karl Marx oikeassa?
Tulo- ja varallisuuserot kasvavat nopeasti länsimaissa. Yritysten omistajat kuittaavat entistä suuremman osan tuottavuuden kasvusta ja työn tuottamasta lisäarvosta. He saavat lisää ostovoimaa alemmilta varallisuusluokilta.
Marxin mielestä tämä on epäreilua. Voi olla, mutta se on myös epäkäytännöllistä. Kapitalismi on kuin käärme, joka syö omaa häntäänsä.
Talouden pyörät pyörisivät tehokkaimmin, kun resurssit menisivät niille, joilla on eniten tyydyttämättömiä tarpeita. Rikkailla on jo kaikkea, joten he eivät käytä kaikkia tulojaan kulutukseen. Monella ei ole edes aikaa siihen.
Näin syntyvät finanssivarallisuuden valtavat massat, jotka etsivät epätoivoisesti uusia kohteita. Rahaa tulvii johdannaismarkkinoille, jotka metsästävät tuottoja kaikissa olosuhteissa. Pääomat haluavat eroon reaalitaloudesta.
Tämä ilmiö huolestuttaa yhä useampia suursijoittajia. George Soros on sitä mieltä, ettämarkkinat ovat menettämässä ankkurinsa.
(Talouselämä.fi)
Ostovoiman kasvu hiipuu. Kuluttajat yrittävät säästää, koska he eivät luota tulevaisuuteen.
Historian opetukset muistuvat mieleen. Epäoikeudenmukaisena pidetty tuloerojen kasvu on usein johtanut kaaokseen.
(Talouselämä.fi)
Tuottavuus paranee, kun firma saneeraa heikoimmat yksikkönsä, myy ne tai antaa niiden työntekijöille potkut. Tuottavuutta voi parantaa myös antamalla yhdelle ihmiselle puolentoista ihmisen työt niin kuin monet yritykset tekevät.
Voi kuitenkin käydä niin, että kun ihmisestä yrittää saada enemmän irti, hän antaakin vähemmän.
Närästää ja valvottaa
Psykologian tohtori, erikoistutkija Mikael Sallinen tutkii unen, aivojen ja työn suhdetta Työterveyslaitoksen Aivotyölaboratoriossa. Sallisen mukaan työelämän henkinen kuormitus on lisääntynyt nopeasti. 1950-luvulla henkiseksi luokiteltavaa työtä teki 30 prosenttia suomalaisista, mutta nyt sen osuus on noussut 70 prosenttiin.
Vakavasta työuupumuksesta kärsii Sallisen mukaan 2,5 prosenttia suomalaisista. Lievää uupumusta kokee joka neljäs. Unihäiriöt yleistyvät Suomessa ja Ruotsissa selvästi nopeammin kuin Keski-Euroopassa.
Lääketehtaat menestyvät myymällä kansalaisille lääkkeitä närästykseen, verenpaineeseen ja masennukseen. Kapitalisti korjaa satoa myös pahasta olosta.
Lääkelaitoksen tilastojen mukaan 46 suomalaista tuhannesta käytti viime vuonna päivittäin depressiolääkkeitä. Kymmenen vuotta sitten suhdeluku oli 13 henkilöä tuhannesta, vaikka lama oli syvimmillään.
(Talouselämä.fi)
Seuraava askel ovat muistia ja keskittymiskykyä kohentavat lääkkeet. Lääketeollisuus kehittää parhaillaan näiden superrohtojen ensimmäistä sukupolvea. Niitä voisivat ottaa niin terveet kuin sairaatkin.
Lääkkeet ovat tärkeitä. Ne auttavat tuhansia suomalaisia jaksamaan työelämässä. Ne eivät kuitenkaan poista itse ongelmaa.
”Työ hallitsee liikaa elämää”, sanoo Suomen kardiologisen seuran puheenjohtaja, Turun yliopistollisen keskussairaalan dosentti Juhani Airaksinen.
”Se on liian määräävässä asemassa yhteiskunnassa. Vahvat ovat vahvoja, ja heillehän tämä ei ole mikään ongelma. He nauttivat tästä.”
Airaksinen on korjaillut suomalaisten sydämiä parinkymmenen vuoden ajan. Kansanterveystyö on tuottanut hedelmää, ja infarktien määrä on pudonnut selvästi varsinkin miehillä. Sydän- ja verisuonitautien torjunta on kuitenkin pitkäjänteistä puuhaa, jonka tulokset näkyvät mieluummin vuosikymmenten kuin vuosien saatossa.
Univajeen, stressin ja sairauskohtausten välillä on havaittu yhteys. Sen todistaminen on kuitenkin vaikeaa. Airaksisen mukaan tutkijat tarvitsevat lisää aikaa.
”Me olemme vasta siirtymässä uuteen vaiheeseen. Ei tiedetä, kuinka kauan ihmiset tätä kestävät.”
(Talouselämä.fi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Although Adam Smith is often cited as the first economist to describe capitalism, Smith fell short in his projections missing the growth of child labor sweatshops, the deliberate displacement of workers to keep pressure on workers to work for wages that were not commensurate with their productivity. Neither did he foresee the alienation of labor from its work product as assembly lines developed. Marx did.
Demokratia on vain näennäistä. Kaikilla on oikeus äänestää, mutta politiikka ajaa aina valtaapitävän luokan etua. Ja se valtaapitävä luokka ei ole työtätekevä luokka, eikä se ole työttömien ja syrjäytyneiden luokka.
Ilman muuta on näin.Ajattelitko että työtön ja syrjäytynyt vallassa ollessaan olisi jotenkin parempi ihminen tai saisi asiat toimimaan paremmin?
Jouko Ahonen olkoon esimerkki "epäitsekkäästä" duunarista. Hän oli siis itsekkin Varman hallituksessa.
Toisaalta tämä on hyvä asia luonnon kannalta.
Sitten kun ihmisellä on perustarpeet, ruoka, vaatetus, terveydenhuolto,asunto niin kaiken muun kaipuu on lähinnä kiinni henkilöstä itsestään ja tästä puutteesta tuleva ahdistus on ihan tämän kokijan oma valinta.
Jos kapitalisimi tuhoaa itse itsensä niin entä sitten? Kuka on väitänyt ettei Marx voisi olla oikeassa.
Jokainen huomaa että jotain poikkeavaa uutta on kehittymässä parasta aikaa. Miinuskorot varmaan eräs selvemmistä yksittäisisitä merkeista. Samoin keskuspankkien ostamat velkakirjat.
Miksi ihmisen pitäisi kuluttaa?