Minusta on tullut työttömyyden myötä passiivinen laiskimus

Minulle työttömyys oli onnekas tapahtuma. Olen nykyisin paremmassa kunnossa kuin työaikoinani, on aikaa lukea uusimpia tutkimuksia ja kehittää itseään, saan aikaan huimasti enemmän kuin koskaa töissä ollessani. Nyt ei ole iltaisin takki tyhjä vaan energiaa ja intohimoa elämää kohtaan piisaa. Eli joskus näinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin pyykit koneeseen. Nyt voinkin lusmuta taas loppupäivän. :D

Laita hereet likoamaan aamuksi. Huomenna sitten keittelet soppaa koko päivän pienellä lämmöllä.

Pitäisi ensin päästä sinne kauppaan ostamaan ne herneet. Muuten hyvä idea! :)

Vierailija kirjoitti:

Tekeepä pahaa lukea tätä ketjua. Nuoret, terveet ihmiset ruikuttamassa kuinka ei jaksa muuta kuin maata sohvalla. Hävetkää. 

Ei täällä tuppukylässä ole mitään tekemistä.

Aina tulee hakemuksiin vastaus : "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun, onnea työnhakuun". Useimmiten ei tule mitään vastausta. Tulee väkisinkin ajatus, pitäkää tunkkinne, lopetan työnhaun. Minun päiväni on eivät kuitenkaan ole makoilua. Kirjoitan listan, mistä haen kulloinkin tarjouksessa olevat ruuat ym. tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Tekeepä pahaa lukea tätä ketjua. Nuoret, terveet ihmiset ruikuttamassa kuinka ei jaksa muuta kuin maata sohvalla. Hävetkää. 

Kiinnostaisi tietää, minkälainen ammattimeedio siellä linjoilla on. En minä näiden vastausten perusteella osaa sanoa, ovatko niiden kirjoittajat a) nuoria ja b) terveitä. Yksi ihan kertoo olevansa masentunut, jolloin ei ole terve. Eikä muuten ole hätää sen häpeämisen suhteen, sen moni työtön osaa oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on joka paikkakin jo ihan jumissa, kun istun aamusta iltaan samassa asennossa koneella... Välillä käyn ruokaa tekemässä tai muuta pakollista kotihommaa, mutta KAIKKI ylimääräinen aika menee tässä. Ja sitä ylimääräistä aikaa tuntuu olevan ihan liikaa, kun niitä pakollisiakaan juttuja ei enää kiinnosta tehdä kuin hätäisesti.

Päätä särkee, silmät kuivuu, niskat jumittaa niin, että päässä huippaa, veri ei kierrä kunnolla jne. jne. Kyllä tämä sairastuttaa ja pahasti pian.

Niinpä. Samaistun niin tuohon, että pakolliset hommat teen hutaisemalla. Nytkin mukamas siivoilin ja tiskasin, mutta kyllähän tuossa sohvannurkassa on silti kasa pyykkiä. Vien sen siitä kohta. Niin varmaan. Ja minullakin on päänsärkyä tässä koneella olosta, kun makaan tässä niin huonossa asennossa. Läppäri on siis sohvalla. Selkää särkee myös.

Mulla ei ole sohvalla kuin hiiri ja näppis. Telkkari näyttönä ja selkä tulee välillä kipeäksi, jos makaa aamusta iltaan sohvalla. Nyt on tosiaan se soppa tulilla. Pyykit pyrin kyllä laittamaan kaikki kerralla koneeseen, harmittaa jos sitä löytyy jälkikäteen jostain.

Sama vika täällä, ap. Välillä kaverini oli myös työtön ja silloin keksittiin yhdessä tekemistä päiviin. Käytiin kävelylenkeillä ja ulkokuntosalilla tai kahviteltiin jomman kumman luona. Hän kuitenkin onneksi löysi töitä, vaikkakin joutui muuttamaan 400 kilometrin päähän uuden homman perässä.

Nyt vietän sitten päivät yksin ja tekemisen keksiminen ja aikaansaaminen on hankalaa. Jatkuva stressi ja ahdistus kalvaa takaraivossa koko ajan ja luulen, että se väsyttää ja tekee passiiviseksi. Kärsin mm. unettomuudesta, vaikka olisihan tässä aikaa nukkua.

Kyllä työelämässä oli sata kertaa kevyempää, henkisesti siis. Energiaa oli ihan eri tavalla, vaikka toki välillä pitkien päivien jälkeen väsytti. Mutta tämä väsymys on erilaista... Sellaista lamauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle työttömyys oli onnekas tapahtuma. Olen nykyisin paremmassa kunnossa kuin työaikoinani, on aikaa lukea uusimpia tutkimuksia ja kehittää itseään, saan aikaan huimasti enemmän kuin koskaa töissä ollessani. Nyt ei ole iltaisin takki tyhjä vaan energiaa ja intohimoa elämää kohtaan piisaa. Eli joskus näinkin päin.

Sama. Ehtii tehdä kaikenlaista ja terveys parani huimasti, verenpainekin laski normaaliksi eikä lääkitystä tarvita. Lapset saa tarpeeksi huomiota kun molemmat vanhemmat eivät ole poissa kotoa lähes 10 h/päivä. Haluan kyllä jo takaisin töihin, mutta en enää samanlaiseen rääkkiin kuin ennen työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tekeepä pahaa lukea tätä ketjua. Nuoret, terveet ihmiset ruikuttamassa kuinka ei jaksa muuta kuin maata sohvalla. Hävetkää. 

Pakkanen on kerätty täyteen luonnon antimia. Ei tässä syksyllä oikein muutakaan ole.

Asia selvä. Mutta se että susta on tullut laiska ei tarkoita että nämä palkattomat " kuntouttavat työtoiminnan" olisivat hyvä ja kestävä ratkaisu tälle yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon pitkällä saikkella leikkauksesta toipuessa. Saikkeraha on pieni, vielä 5 kk:tta lusmuilua. Mä oikeastaan tykkään löhötä vaan kotona. Apua!

Se on vain paha että lisäksi kotona ollessa lihoo helposti kun on paikoillaan ja jääkaappi lähellä.  Ainoa konsti on että ei söisi että ei kertakaikkiaan osta mitään mieleistä.  Lisäksi olen yrittänyt siirtää syömisen iltaan, kun on helpompaa olla syömättä päivällä.

Ja töissä ollessa lihoo koska ei ole aikaa harrastaa liikuntaa. Joku syy läskeille löytyy aina. Miksi pitää olla paikoillaan, jos on jumalauta koko päivä aikaa? Ja työttömänä luulisi ettei sitä rahaakaan ole pistää turhaan mässyttämiseen.

Saatanan tunarit, teidän takianne työttömien kiusaksi keksitään kaikenlaista kiusaa. Itse en töissä ollessani ole ollut yhtään ahkerampi vapaa-aikana, paremminkin kaikki energia kuluu siihen työssäkäyntiin. Se että saanko jotain aikaiseksi, riippuu siitä olenko saanut tarpeeksi unta yms.

Vierailija kirjoitti:

Tekeepä pahaa lukea tätä ketjua. Nuoret, terveet ihmiset ruikuttamassa kuinka ei jaksa muuta kuin maata sohvalla. Hävetkää. 

Kuules nyt. Ihminen on eläin. Eläimen on järkevää säästellä energiaa ja passivoitua, jos järkevää tekemistä ei ole. Ihmisellä on vielä erityispiirteenä taipumus ja tarve tehdä työtä, koska emme syö ruohoa tai pure hirveä kurkusta juostuamme sen ensin kiinni. Ihmisen pää ei kestä sitä, että jokainen asia jonka tekee, muistuttaa siitä että asiat ovat huonosti. Silloin alkaa jäädä asioita tekemättä. Koska tärkeintä kuitenkin on varjella itseään krooniselta mielipahalta. Ei se ole työttömän vika, että maailma on järjestetty niin kuin on, eikä työpaikka ole enää perusoikeus.

Ihminen passivoituu myös siksi, että vetäytyy työttömänä yksinäisyyteen. Meitä ei ole tarkoitettu sellaiseen. Kuitenkin yhteiskunta tekee kaikkensa, että niin kävisi. Kun työvoimasta revitään kaikki irti ja kilpailullisuus vallitsee, ei ole aikaa hoitaa ystävyyssuhteita, kun kaikki resurssit laitetaan lasten preppaamiseen harrastuksissa, jotta heidän statuksensa paranisi.

Kun sitten jää työttömäksi, ystäviä ei oikein ole, ja vaikka aikaa on, ei ole rahaa tehdä juuri mitään, missä uusia olisi helppo löytää. Alkaa myös mukautuminen oman statuksen laskuun, joten ihmisestä tulee arka ja vetäytyvä. Joten, mitä jos häpeäisit itse. Lyöt lyötyä.

Ihana lukea näitä ja saada vertaistukea (mitä nyt nuo pari tuli sekoittamaan ketjua).

Mulla ei ole ketään kenen kanssa tuskailla tätä. Kaikki tuttavat ovat töissä tai hoitovapaalla. Olisi niin ihana keittää kahvit ja marmattaa jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Työttömyys passivoittaa ihan kamalasti ja varsinkin, jos ei ole ketään kaveria päivisin, jonka kanssa vaikka kahvitella tai käydä kävelyllä tai ihan mitä vaan. 

Mulla kans näin, ei oo kavereita. Työpaikalla sentään näin ihmisiä ja oli sosiaalista elämää. Nyt olen ihan yksin päivästä toiseen, ollut jo kaks vuotta. Kaiketi masennusta tää mun passiivisuus, mikään ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihana lukea näitä ja saada vertaistukea (mitä nyt nuo pari tuli sekoittamaan ketjua).

Mulla ei ole ketään kenen kanssa tuskailla tätä. Kaikki tuttavat ovat töissä tai hoitovapaalla. Olisi niin ihana keittää kahvit ja marmattaa jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa.

Voi kyllä! Minäkin olen kaveriporukasta ainoa työtön. Muut joko opiskelevat tai olevat töissä. Välillä saan kuulla, että epistä kun sinä saat jäädä kotiin nukkumaan. Ei kyllä ole yhtään epistä.

Niin mullekin kävi. Onneksi nyt opiskelen uutta alaa ja ihana huomata kuinka se ahkeruus musta taas pikku hiljaa löytyy. Vapaa aikaa ei ole tadan yhtään. Kämppä on siisti kuin mikä. Urheiluakin tulee harrastettua yhtä paljon kuin työttömänä.