Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsen/ lasten hynvointi eroperheissä
28.09.2016 |
Mitkä lasta/lapsia koskevat asiat heidän hyvinvoinnin kannalta ovat mielestänne raskaimpia asioita?
Kuinka teillä esim päätetään erotilanteissa lapsen/lasten lähihuoltaja? Mitkä asiat teillä ratkaisevat päätöksen teossa?
Meillä kolme lasta (8v ja pian 4vuotiaat kaksoset) ja isän kanssa vain kasvoimme erillemme. Ero oli yhteinen päätöksemme eikä kummallakaan meistä ole mitään hampaankolossa toista kohtaan.
Nyt pohdimme että kumman luokse lapset jäävät kirjoille, jotta heidän elämänsä jatkuisi kahta kotia lukuunottamatta normaalisti.
Olemme nyt pohtineet asiaa mm kaksosten päiväkodin kannalta, sekä esikoisen koulun kannalta, ja toki myös meidän molempien taloudellinen tilanne on ollut esillä.
Siitä olemme varmoja että lapset tulisivat olemaan meillä molemmilla yhtä paljon.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaksoset on liian pieniä vuoroviikkosysteemiin.
Esikoinen tulee olemaan vuoroviikoin ja kaksosten kanssa jaetaan hoitovuorot siten että he eivät tule olemaan viikkoa erossa kummastakaan meistä.
Emme ole vielä päättäneet sen tarkemmin että onko kyseessä esim. 3 ja 3 yötä vai 2 ja 2.-AP
Huh minkälaiseen rulettiin lapsenne joutuvat. Poloiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15!
Ap kysyi mielipidettä että mitä muita asioita tulisi ottaa meidän mielestämme huomioon, eikä pyytäny saada suoranaisesti paskat vanhemmat ryöpötystä.
Jokainen perhe tehköön ihan itse päätöksen että miten lapsi/lapset on molempien luona ja se ei meille kuulu.
Teidän pennut ei ehkä kestäisi tätä mallia mutta muiden voi kestää, eikä me ei voida tietää että minkä luontosia ap:n pennut on.
Mä olen sitä mieltä että joko sun kaltaset mutsit vastustaa kirjojen jättöä isälle rahan takia tai sitten te vaan ajattelette olevanne jotenkin parempi vanhempi äitiyden nojalla.
Meillä poika on isällä kirjoilla päiväkodin vuoksi vaikka asutaankin samalla paikkakunnalla. Jos poika olis muuttanut mun mukana niin olis menny pk vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Voi että ihanaa ja hienoa että eroatte!! Se on ihan hirveää aikuiselle että tuolla lailla kasvaa erilleen, ei sellaista kukaan voi kestää. Kyllähän siinä voi ja pitää tuhota kolmelta lapselta perhe ja kaikki tuttu ja turvallinen. Kun niillähän onkin kivaa ja ihanaa ja laatuaikaa nyt sitten! Voi mennä vaikka Tallinnaan! Ja kaksi kotia, varmasti jännää ja kivaa! Toivottavasti oikein pian myös uusia isiä, äitejä ja pikkusisaruksia, ihquu!!
Ei kun eipä olekaan. Itsekkäät paskiaiset.
Ei oo mikään uus asia et perheitä eroo. Minkäs teet jos yhdessä olo ei vaan enään luonnistu syystä tai toisesta. Vai olisiko parempi olla väkinäisesti yhdessä vaan lasten takia? Eikös ne poloset samalla taval kärsis tässä yhdessä "ehjässä" perheessä?
Mielummin kaksi ehjää kotia ku yks rikkinäinen 😉
Kaksosille tuo 2+2 on ihan liian lyhyt aika, ovat vain koko ajan menossa, jos viikko viikko ei käy, niin edes 4+4, että ehtivät välillä vain olla ja elää.
Itse erosin, kun lapset olivat 2 ja 6, minusta tuli lähivanhempi isän työn luonteesta johtuen sekä siksi, että minä olin heidän lähihuoltajansa vielä yhdessä asuessamme. Lapset olivat kerran viikossa isällään yötä ja sitten jokatoinen viikonloppu pe illasta ma aamuun.
Miun laps jäi isälle kirjoille taloudellisista syistä. Molemmat ollaan työssä käyviä mut miun palkka tonnin verta parempi. Ilman tätä meitin ratkaisua isä olisi joutunut taloudelliseen ahdinkoon ilman elatusmaksujakin.
Täst mie varmaan saan paljon kuraa niskaan kaikilta mut meitin lapsella on nyt kaksi hyvää stressitöntä kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias on koulussa, joten ne hönen reissunsa määrää joka tapauksessa se koulu.
Miten koulu määrää, voiko lähteä perjantai-iltana Tallinnaan ja tulla sieltä sunnuntaina?
No esim siten että maanantaina on iso koe, jolloin viikonloppuna pitää opiskella.
Me emme nyt edes ala takertua esikoisen mahdollisiin kokeisiin asioita päättäessä. Ne ovat nyt täysin toissijaisia asioita päättäessä että mitkä asumus ja tapaamis järjestelyt ovat meidän lapsille parhaaksi.
Joku ehdotti että me vanhemmat sahaisimme saman asunnon välillä, teoriassa tämä olisi mahdollista mutta käytännössä puolestaan ei, koska pitää ottaa myös huomioon tämä jonkun vihaama kuvio jossa jommalle kummalle meistä tulee uusi kumppani elämään. Sitten ollaan taas alkupisteessä, eli pohditaan että miten ja kuinka. Lisäksi uskon että vanhempien sahailu entisen ja nykyisen kodin välillä stressaisi meitä ja stressi puolestaan sitten näkyisi myös lasten elämässä. Parempi siis mielestäni että heti erosta lähtien molemmille omat kodit joihin lapset tulevat.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme nyt edes ala takertua esikoisen mahdollisiin kokeisiin asioita päättäessä. Ne ovat nyt täysin toissijaisia asioita päättäessä että mitkä asumus ja tapaamis järjestelyt ovat meidän lapsille parhaaksi.
Joku ehdotti että me vanhemmat sahaisimme saman asunnon välillä, teoriassa tämä olisi mahdollista mutta käytännössä puolestaan ei, koska pitää ottaa myös huomioon tämä jonkun vihaama kuvio jossa jommalle kummalle meistä tulee uusi kumppani elämään. Sitten ollaan taas alkupisteessä, eli pohditaan että miten ja kuinka. Lisäksi uskon että vanhempien sahailu entisen ja nykyisen kodin välillä stressaisi meitä ja stressi puolestaan sitten näkyisi myös lasten elämässä. Parempi siis mielestäni että heti erosta lähtien molemmille omat kodit joihin lapset tulevat.-AP
Eli siinäkin lähtökohta on vanhemmat, ei lapset.
En ymmärrä koko ketjun funktiota, koska kaikki kuitenkin tehdään vanhempien etu edellä.
Ihana logiikka että kotien välillä stressaa aikuisia. Joten siksi ne nelivuotiaarkin pannaan ravaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme nyt edes ala takertua esikoisen mahdollisiin kokeisiin asioita päättäessä. Ne ovat nyt täysin toissijaisia asioita päättäessä että mitkä asumus ja tapaamis järjestelyt ovat meidän lapsille parhaaksi.
Joku ehdotti että me vanhemmat sahaisimme saman asunnon välillä, teoriassa tämä olisi mahdollista mutta käytännössä puolestaan ei, koska pitää ottaa myös huomioon tämä jonkun vihaama kuvio jossa jommalle kummalle meistä tulee uusi kumppani elämään. Sitten ollaan taas alkupisteessä, eli pohditaan että miten ja kuinka. Lisäksi uskon että vanhempien sahailu entisen ja nykyisen kodin välillä stressaisi meitä ja stressi puolestaan sitten näkyisi myös lasten elämässä. Parempi siis mielestäni että heti erosta lähtien molemmille omat kodit joihin lapset tulevat.-AP
Eli siinäkin lähtökohta on vanhemmat, ei lapset.
En ymmärrä koko ketjun funktiota, koska kaikki kuitenkin tehdään vanhempien etu edellä.
Kyl mun mielestä erossa pitää miettii lasten lisäks aikuisiakin. Ei joka asiasta stressaava ja pahimmillaan masentunu äiti tai isä oo hyväks minkään ikäselle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme nyt edes ala takertua esikoisen mahdollisiin kokeisiin asioita päättäessä. Ne ovat nyt täysin toissijaisia asioita päättäessä että mitkä asumus ja tapaamis järjestelyt ovat meidän lapsille parhaaksi.
Joku ehdotti että me vanhemmat sahaisimme saman asunnon välillä, teoriassa tämä olisi mahdollista mutta käytännössä puolestaan ei, koska pitää ottaa myös huomioon tämä jonkun vihaama kuvio jossa jommalle kummalle meistä tulee uusi kumppani elämään. Sitten ollaan taas alkupisteessä, eli pohditaan että miten ja kuinka. Lisäksi uskon että vanhempien sahailu entisen ja nykyisen kodin välillä stressaisi meitä ja stressi puolestaan sitten näkyisi myös lasten elämässä. Parempi siis mielestäni että heti erosta lähtien molemmille omat kodit joihin lapset tulevat.-AP
Eli siinäkin lähtökohta on vanhemmat, ei lapset.
En ymmärrä koko ketjun funktiota, koska kaikki kuitenkin tehdään vanhempien etu edellä.
Kyl mun mielestä erossa pitää miettii lasten lisäks aikuisiakin. Ei joka asiasta stressaava ja pahimmillaan masentunu äiti tai isä oo hyväks minkään ikäselle lapselle.
Eli erilleen kaavaneet kaikkeen tyytyväiset vanhemmat masentuu vaikeasti jos eivät heti saa uusioperheitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eräs ystäväni erosi niin, että kahdesta lapsesta vanhempi (silloin 4 v) meni isälleen ja nuorempi (2 v) jäi äidilleen. Sitten joka toinen viikonloppu tapasivat. (Ero ei ollut äidin syy, vaan siinä järkytystilanteessa hän ei osannut ajatella selkeästi, vaan suostui miehen "elareita en maksa"-ehtoihin. Eron syy oli klassinen.)
Helvetin huono ratkaisu. Vanhempi kaipasi äitiään ja siskoaan leikkikaveriksi, pienempi siskoaan. Kumpikin lapsi istui terapeutilla kun muutama vuosi meni. (Terapiassa nuorempi, silloin 5 v piirteli omenapuita äidin hämmästykseksi. Eron aikoihin perheen pihalla oli ollut omenapuita.)
Älkää missään nimessä erottako sisaruksia toisistaan. Heiltä ei tarvitse hajottaa koko perhettä.
Koulu kestää 9 vuotta. Kaksoset menevät kouluun kolmen vuoden päästä, jolloin tarha loppuu. Suosittelen tekemään päätöksen koulun mukaan, koska se on lasten pisin elämään vaikuttava asia.
2. ystäväni erosi "erilleen" kasvamisen vuoksi. (Tosiasiallinen syy oli raa'asti sanottuna ystäväni haihattelu, eli hän luuli että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. No ei ollut.) Joka tapauksessa tässä lapset jäivät äidilleen, ja isä muutti 500 m päähän lähistölle. Lapset pystyivät koulun jälkeen ja pihalla leikkiessään pyörähtämään isällään, ja olivat siellä kolme viikonloppua kuukaudesta ja yötä yhtenä arki-iltana. Se oli hyvä diili. Lapset ovat tänä päivänä tasapainoisia.
En suosittele viikko- ja viikkopakettia noin pienille, lapset ei ole matkalaukkuja, vaan tarvitsevat rutiineja ja pysyvyyttä. Itse en ainakaan aikuisena jaksaisi vaihtaa asuntoa joka viikko, kun pelkät mökkimatkatkin ottavat välillä voimille. Jos ette pysty asuntoasiaa ratkomaan niin, että asutte lähellä toisianne, sopikaa vaikka, että 8 kk äidillä ja arki-ilta ja joka toinen viikonloppu isällä, ja seuraavassa jaksossa toisinpäin. Joulut, kesälomat, äitienpäivät, isänpäivät ja synttärit pohditte sitten paperille.
Entä miten menetellään, jos ja kun ne uudet kumppanit tulevat kuvioihin? Kun muutetaankin? Tulee tarvetta vaihtaa asuntoa uuden kumppanin kanssa?
Naurettavaa ajatuksenkulkua ap:lta. Mieluummin siis annat pienten lastesi stressaantua kuin itse yrität aikuisena ihmisenä selvitä itse aiheuttamastasi tilanteesta kunnialla. Lapsille on varmasti epäselvää, miksi edes eroatte eivätkä ymmärrä alkuunkaan tuollaista suhausta eri kotien välillä. Säälittää ap:n kaltaisten itsekkäiden paskiaisten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt vaan jotenkin tosi ahdasmielistä ja vanhanaikaista porukkaa. Vuoroasuminen on nykyaikanen, koko ajan yleistyvä ja tasa-arvoinen vaihtoehto, joka tutkimusten mukaan ei ole lapsille pahaksi, mikäli systeemi pelaa ja vanhempien välit ovat hyvät. Monet lapset ja aikuiseksi kasvaneet lapset kertovat elävänsä ja elävänsä ihan tyytyväisenä tällä tavalla ja pitäneensä sitä parempana kuin menetettyä arkea toisen vanhemman kanssa. Ei se joka toinen viikonloppu vaan ole sama kuin koko viikon kestävä kontakti. Mun siskon miehellä on kaksi alle kouluikäistä vuoroviikoin, ja kaikki on mennyt oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt vaan jotenkin tosi ahdasmielistä ja vanhanaikaista porukkaa. Vuoroasuminen on nykyaikanen, koko ajan yleistyvä ja tasa-arvoinen vaihtoehto, joka tutkimusten mukaan ei ole lapsille pahaksi, mikäli systeemi pelaa ja vanhempien välit ovat hyvät. Monet lapset ja aikuiseksi kasvaneet lapset kertovat elävänsä ja elävänsä ihan tyytyväisenä tällä tavalla ja pitäneensä sitä parempana kuin menetettyä arkea toisen vanhemman kanssa. Ei se joka toinen viikonloppu vaan ole sama kuin koko viikon kestävä kontakti. Mun siskon miehellä on kaksi alle kouluikäistä vuoroviikoin, ja kaikki on mennyt oikein hyvin.
Tutkimusten mukaan vuoroasuminen sopii vasta murrosikäisille.
Ja tutkimusten mukaan lasten psyykkinen oireilu on lisääntynyt rajusti.
Miettikääpä nyt oikeesti sen järjen kanssa!
Maija ja Matti eros koska eivät tule keskenään enään toimeen. Jäivät asumaan saman asuntoon SimoPetterin vuoksi. Nyt SimoPetteri elää kodissa jossa kaikilla on huono olla.
Maija ja Matti muttavat erilleen ja SimoPetteri näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. SimoPetteri erkaantuu isästänsä.
Maija ja Matti muuttavat erilleen ja hoitavat SimoPetteriä molemmat noin puolet kuukaudesta. SimoPetterillä on molemmat vanhemmat tiiviisti elämässä mukana.
Jos minä olisin SimoPetteri vihaisin asua kodissa missä kaikki vihaavat toisiaan, vihaisin äitiäni koska vei multa isän. Kiittäisin molempia siitä että erosta huolimatta ovat molemmat olleet yhtäpaljon elämässä mukana.
Jos nyt oikein tarkkaa mietitään niin missä vaihtoehdossa on todennäköisempää että SimoPetteri alkaa oireilla psyykkisesti?
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä nyt oikeesti sen järjen kanssa!
Maija ja Matti eros koska eivät tule keskenään enään toimeen. Jäivät asumaan saman asuntoon SimoPetterin vuoksi. Nyt SimoPetteri elää kodissa jossa kaikilla on huono olla.
Maija ja Matti muttavat erilleen ja SimoPetteri näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. SimoPetteri erkaantuu isästänsä.
Maija ja Matti muuttavat erilleen ja hoitavat SimoPetteriä molemmat noin puolet kuukaudesta. SimoPetterillä on molemmat vanhemmat tiiviisti elämässä mukana.
Jos minä olisin SimoPetteri vihaisin asua kodissa missä kaikki vihaavat toisiaan, vihaisin äitiäni koska vei multa isän. Kiittäisin molempia siitä että erosta huolimatta ovat molemmat olleet yhtäpaljon elämässä mukana.
Jos nyt oikein tarkkaa mietitään niin missä vaihtoehdossa on todennäköisempää että SimoPetteri alkaa oireilla psyykkisesti?
Siinä missä eron jälkeenkin vanhemmat ei edelleenkään tule toimeen keskenään mutta jatkuvan reppuelämän takia joutuvat tosiiaan sietämään, jossa SP etääntyy sisaruksistaan joilla on eri reppurytmi kuin hänellä ja jossa hänellä on molemmissa reppukodeissaan uusiovanhempipuolet, uusiosisaruspuolikkaan tapauset ja parhaassa tapauksessa uusia puolisisaruksia
Alue: Aihe vapaa
Tietenkin voi, mutta se helpottaa molempien suunnittelua, jos on sovittu etukäteen eikä tarvitse erikseen alkaa sopia. Ihan yhtälailla voisi ajatella, että miksi sopia yhtään mistään tapaamisista, kun voi sopia aina tilanteen mukaan erikseen.