Lue keskustelun säännöt.
HS: "Olisin paljon köyhempi ihminen, jos minulla ei olisi lapsia"
28.09.2016 |
Työssäkäyvänä äitinä myötähävettää Hesarissa julkaistu mielipide siitä, kuinka kirjoittaja olisi paljon köyhempi ilman lapsia. Voisiko joku kertoa tuon jutun pointin, koska minä en sitä tajunnut. Minulle tuo näyttäytyy nolona omien valintojen puolusteluna, jossa argumentit jätetään ilmaan. Miten ihmeessä asiantuntija voisi olla vakuuttavampi, jos hänellä on lapsia? Eh?
-------------------------
Uudet tulokset näyttävät, että lapset kuuluvat yhä harvemman unelmiin. Mikään ei elämässä ole niin hauskaa – ja kamalaa – kuin lapset. Ihminen kasvaa ja oppii jälkikasvultaan. Lapset ovat täysin alimarkkinoitu asia. Tietenkin oma elämä pitää osin jättää taka-alalle. Olen kuitenkin äitinäkin lukenut kirjoja, käynyt teatterissa ja ulkoillut ystävien kanssa.
Olisin paljon köyhempi ihminen, jos minulla ei olisi lapsia. Istuin jokin aika sitten monen lapsen äidin vieressä. Hän kuiskasi viitaten puheenvuoroa pitävään asiantuntijaan. Kun tiesin, ettei tällä ole perhettä, vastaus kuului: ”Sen olisi voinut arvata.”
Jokainen olemme elämässämme lähimpänä itseämme. Lasten kautta maailmasta löytää kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Tuttu äiti sanoo, että olisi ilman lapsiaan sietämätön ihminen. Yhteiskuntaa katsoo täysin eri silmin, kun on tutustunut neuvolaan, päiväkotiin, kouluun ja lasten harrastuksiin.
Kun hankimme koiran, joka kaupassa iloittiin päätöksestämme. Neljännessä tokaisin: ”Ei tarvitse onnitella – se ei ole vauva!”
http://www.hs.fi/mielipide/a1474951061470
----------------------------------------
Kommentit (51)
Tottahan tuo on, myös minulle lapsettomalle. Jos lapsia ei olisi, niin pian ei olisi myöskään aikuisia ja ihmiset kuolisivat sukupuuttoon.
Elämä on paljon rikkaampaa, kun ympärillä on kaiken ikäisiä ihmisiä, myös niitä lapsia. Ja se taas tuottaa iloa ja onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minunkin täytyy myöntää että olen vanhemmaksi tulon jälkeen parempi opettaja. Sen jotenkin sisäistää paljon paremmin että oppilaat, ne rasittavatkin, ovat jollekin elämän tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Tää mullakin kävi mielessä..
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella ihmisellä on kyky henkiseen kasvuun.
Jotkut vaan tarvitsevat ne lapset siihen, kokeakseen henkistä kasvua. Toiset ei. Jokaisen ihmisen omat kokemukset vaikuttavat siihen, millaista henkistä kasvua tämä lähtee tavoittelemaan.
Äitiys ei ole mikään lobotomia, vaikka onkin lohdullista ajatella että "kun minusta tuli äiti, minusta tuli parempi ihminen".
Jokainen pystyy kasvamaan henkisesti samaan pisteeseen muiden kanssa.
Sulta vaan puuttuu vaadittavia opintopisteitä koska olet lapseton.
Lasten tuomaa kasvua ei pysty tekemään millään keinotekoisella.Niin ikävästi se vain on.
Olipa kyllä tosiaan tekstinä aika... ööö... ilmava :D
Mutta kyllä vanhemmuus on sellainen aika kypsyttävä ja perspektiiviä antava mankeli. Ei toki maailman ainoa sellainen. Ja mitä tuohon asiantuntijuuteen tulee... nooh, minä olen ammattini puolesta ollut opastamassa odottavia vanhempia ja pikkulapsiperheitä ja kyllä näin omien lasten jälkeen vähän nolottaa miten yksioikoisia ja teoreettisia ne omat ajatukset ovat olleet. Niin että jos se asiantuntijuus liittyy perhe-elämään eikä autonrenkaisiin niin voihan omakohtainen kokemuskin lisätä ymmärrystä ja vakuuttavuutta, vaikka ei olekaan mikään asiantuntijan mittari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
Ootko vähän tyhmä, tietenkin on. Jos kuvittelet, että kaiken voi oppia kirjoista tai että asiat ymmärtää yhtä hyvin ulkoa opetellen tai itse koettuina, niin olet vähän tyhmä. Kolmanneksi aivan muut asiat voivat jäädä luennoilta tai potilaan puheista mieleen, jos niistä on (vaikka vanhemman sairautena) kokemusta, kuin että jos ei ole.
Ikävä herättää sut todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa jotenkin huonosti kirjoitettu juttu. Alkoi vain säälittä kirjoittajan elämä - kuinka voi ihminen olla niin turha, että ainoa sisältöä elämään tuova asia on lapset. Minuun kirjoituksella oli varmaan täysin vastakkainen vaikutus, kuin mitä kirjoittaja haki. En arvosta äitejä tai äitiyttä yhtään sen enempää kuin äsken, oikeastaan arvostan varmaan vähemmän jos se vain on mahdollista.
Niin,olet lapseton.Meillä äideillä on kaikki mitä sullakin.Sulla ei vaan ole sitä,mitä mulla on.
Ihminen kasvaa aikuiseksi lasten myötä.Näin se vain menee..
Ei, teillä ei ole kaikkea sitä mitä minulla on. Luojan kiitos minulla ei ole sitä mitä teillä on, elämä on paljon parempaa näin. Minä olen kasvanut aikuiseksi ihan ilman lapsia, sääli, että sinä tarvitsit toisen ihmisen sellaiseen henkilökohtaiseen prosessiin kuin aikuiseksi kasvaminen.
PS: kommenttisi vain syvensi halveksuntaani äitejä kohtaan :D sitä ollaan niin paljon parempaa ihmistä, kun ollaan pantu ilman kortsua ja punnerrettu pershedelmä maailmaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella ihmisellä on kyky henkiseen kasvuun.
Jotkut vaan tarvitsevat ne lapset siihen, kokeakseen henkistä kasvua. Toiset ei. Jokaisen ihmisen omat kokemukset vaikuttavat siihen, millaista henkistä kasvua tämä lähtee tavoittelemaan.
Äitiys ei ole mikään lobotomia, vaikka onkin lohdullista ajatella että "kun minusta tuli äiti, minusta tuli parempi ihminen".
Jokainen pystyy kasvamaan henkisesti samaan pisteeseen muiden kanssa.
Sulta vaan puuttuu vaadittavia opintopisteitä koska olet lapseton.
Lasten tuomaa kasvua ei pysty tekemään millään keinotekoisella.Niin ikävästi se vain on.
Mitähän tääkin nyt sitten oikein tarkoitti? En todellakaan usko, että pystyy. Tunnen ainakin monia henkisesti todella lapsellisia äitejä ja kypsiä lapsettomia. Ja päinvastoin. Vanhemmuus useimmiten kypsyttää ehdottomasti ihmistä lisää, mutta eihän se kypsyyden taso mistä lähdetään kun lapsia saa ole kaikilla todellakaan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella ihmisellä on kyky henkiseen kasvuun.
Jotkut vaan tarvitsevat ne lapset siihen, kokeakseen henkistä kasvua. Toiset ei. Jokaisen ihmisen omat kokemukset vaikuttavat siihen, millaista henkistä kasvua tämä lähtee tavoittelemaan.
Äitiys ei ole mikään lobotomia, vaikka onkin lohdullista ajatella että "kun minusta tuli äiti, minusta tuli parempi ihminen".
Jokainen pystyy kasvamaan henkisesti samaan pisteeseen muiden kanssa.
Sulta vaan puuttuu vaadittavia opintopisteitä koska olet lapseton.
Lasten tuomaa kasvua ei pysty tekemään millään keinotekoisella.Niin ikävästi se vain on.
Niin, mutta ihan samalla tavalla sinulta puuttuu opintopisteet niistä kokemuksista, joita minä olen kokenut, jotka ovat aiheuttaneet minulle henkistä kasvua. Vaikea kuvitella että olisin elänyt jonkun toisen kanssa täysin identtisen elämän..
Ja on todella vaarallista rakentaa äitimyyttiä noin, että se automaattisesti aiheuttaisi henkistä kasvua, jollekin se voi olla sellainen kokemus ettei sitä kasvua aiheuta. Miten paljon ihmisillä on ongelmia ja vaikeuksia ihmissuhteissaan vanhempiensa kanssa? Etenkin aikuisena omat lapset saatua monen välit omiin vanhempiin voi katketa. Ei kaikkia ihmisiä vanhemmuuskaan kasvata henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. olet aika outo jos et huomaa itsessäsi muutosta lasten myötä. Opitko yleensä muusta kuin kirjoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa jotenkin huonosti kirjoitettu juttu. Alkoi vain säälittä kirjoittajan elämä - kuinka voi ihminen olla niin turha, että ainoa sisältöä elämään tuova asia on lapset. Minuun kirjoituksella oli varmaan täysin vastakkainen vaikutus, kuin mitä kirjoittaja haki. En arvosta äitejä tai äitiyttä yhtään sen enempää kuin äsken, oikeastaan arvostan varmaan vähemmän jos se vain on mahdollista.
Niin,olet lapseton.Meillä äideillä on kaikki mitä sullakin.Sulla ei vaan ole sitä,mitä mulla on.
Ihminen kasvaa aikuiseksi lasten myötä.Näin se vain menee..Ei, teillä ei ole kaikkea sitä mitä minulla on. Luojan kiitos minulla ei ole sitä mitä teillä on, elämä on paljon parempaa näin. Minä olen kasvanut aikuiseksi ihan ilman lapsia, sääli, että sinä tarvitsit toisen ihmisen sellaiseen henkilökohtaiseen prosessiin kuin aikuiseksi kasvaminen.
PS: kommenttisi vain syvensi halveksuntaani äitejä kohtaan :D sitä ollaan niin paljon parempaa ihmistä, kun ollaan pantu ilman kortsua ja punnerrettu pershedelmä maailmaan :)
Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, en usko että kukaan aidosti henkisesti kasvanut ihminen voisi ajatella niin kuin tämä kirjoittaja, että näkee vain omat elämänvalinnat kasvattavina ja epäpuutteellisina, ja muut puutteellisina :) tämä "mulla on kaikki mitä sulla on, mut sulla ei oo lapsia"-ihminen on hyvä esimerkki siitä miten äitiys ei ilmeisesti henkisesti kasvata ihmistä.
Elämä ei ole mikään kilpailu. Toiset tekee siitä sellaisen, ei kannata lähteä siihen mukaan. Jos joku kokee olevansa parempi kuin sinä, tai saavuttanut enemmän siksi, että näkee vain omat elämänvalintansa saavutettavan arvoisina, se on hänen häpeänsä. Siihen kilpailuun ei kannata lähteä, siinä ei voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. olet aika outo jos et huomaa itsessäsi muutosta lasten myötä. Opitko yleensä muusta kuin kirjoista?
minun elämässäni eniten henkistä kasvua on aiheuttanut pahoinpidellyksi joutuminen lapsena kotona, aikuisena väkivallan uhriksi joutuminen parisuhteessa sekä näiden aiheuttama burn out.
Jos äitiys menee samaan kategoriaan niin it must be a picnic!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään
Väitätkö siis, ettei elämänkokemus ja empatia lisäänny lapsettomalla ihmisellä elämisen myötä?
Ei oo todellista millaista äitimyyttiä rakennat täällä!
Hienoa jos sinusta tuli empaattinen ja toisia auttava ihminen vasta äitiyden myötä, mutta todella uskon, ettei se ole mikään normi.
Mikä äitimyytti? Kun minulle tulee äiti vastaanotolle, joka on jollain tasolla pettynyt vanhemmuuteen tuoreena äitinä, itkee babybluesisaan tai väsymyksessään, niin minusta ihmisenä on siinä kohtaa helppo auttaa ja ottaa ne kielletytkin tunteet vastaan, koska olen ne kokenut itsekin. Ei siinä ole mitään äitimyyttiä, vaan oma kokemus esimerkiksi vanhemmuuden kielletyistä tunteista tekee helpommaksi niiden vastaanottamisen. Toki tämä vaatii sen, että on tullut sinuiksi itse niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
Minä kyllä toivoisin, että terveydenhoitajan ammattitaito perustuu muuhun kuin omiin kikkakolmosiin, kuten esim. tieteelliseen tietoon ja sen soveltamiseen. Jos haluaisin vertaistukea, menisin vauvakahvilaan. Jos haluan sovellettua tutkimustietoa, menen neuvolaan.
Kyllä moni sieltä neuvolasta hakee muutakin kuin seulatutkimuksia ja tutkimustietoa. Ei toki kaikki. Vaikka minulla on ollut imetysohjaajakoulutus käytynä kahdesti ennen omia lapsia, ja kyllä ne omat imetykset vaan ovat lisänneet aika paljon tietoa ja taitoa siitä miten tietynlaisiin pulmiin voi etsiä ratkaisuja, kokemusperäistä ja vertaistuelta opittua. Kokemusperäinen (omaan tai kuultuun kokemukseen perustuva) tieto on ihan validi työväline neuvolassa ammatillisesti seuloen, koska tosi monesta vanhemmuuden haasteesta ei edes ole sitä tutkimustietoa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minulla on 12 ja 13-v lapset. Jos saisin elää elämäni uudelleen, en ikimaailmassa hankkisi lapsia. Toki se että olen ollut yh viim. 12v saattaa vaikuttaa.
Minusta tuntuu että ennen lapsia olin paljon empaattisempi, jos joku valitti valvovaa vauvaa niin säälittelin. Nykyään vaan tuhahdan että just joo, älä valita. Minäkin selvisin ja ihan yksin vieläpä. Ei enää sääliä heru.
Mutta ei tästä hommasta saa murto-osaakaan siitä mitä tää vaatii (kroppa, mielenterveys, työura, nuoruus, parisuhde jne, kaikki mennyttä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään
Väitätkö siis, ettei elämänkokemus ja empatia lisäänny lapsettomalla ihmisellä elämisen myötä?
Ei oo todellista millaista äitimyyttiä rakennat täällä!
Hienoa jos sinusta tuli empaattinen ja toisia auttava ihminen vasta äitiyden myötä, mutta todella uskon, ettei se ole mikään normi.
Mikä äitimyytti? Kun minulle tulee äiti vastaanotolle, joka on jollain tasolla pettynyt vanhemmuuteen tuoreena äitinä, itkee babybluesisaan tai väsymyksessään, niin minusta ihmisenä on siinä kohtaa helppo auttaa ja ottaa ne kielletytkin tunteet vastaan, koska olen ne kokenut itsekin. Ei siinä ole mitään äitimyyttiä, vaan oma kokemus esimerkiksi vanhemmuuden kielletyistä tunteista tekee helpommaksi niiden vastaanottamisen. Toki tämä vaatii sen, että on tullut sinuiksi itse niiden kanssa.
Olen lapseton ja osannut tukea synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivää ystävääni, sillä olen itse kokenut voimakkaan masennuksen. Jokainen masentunut joutuu kohtaamaan tuon ongelman kielletyistä tunteista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään
Väitätkö siis, ettei elämänkokemus ja empatia lisäänny lapsettomalla ihmisellä elämisen myötä?
Ei oo todellista millaista äitimyyttiä rakennat täällä!
Hienoa jos sinusta tuli empaattinen ja toisia auttava ihminen vasta äitiyden myötä, mutta todella uskon, ettei se ole mikään normi.
Tuskinpa hän nyt tarkoitti että hänestä tuli empaattinen äitiyden myötä, vaan että ylipäätään ihminen takuulla ymmärtää paremmin tietyn asian kokenutta ihmistä, jos on itsekin sen kokenut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
Toisaalta juuri työssäsi voisi olla se riski, että jos olisit saanut temperamentiltaan ns. helpot lapset, jotka olivat terveitä jne., olisit voinut suhtautua aika väheksyvästi niihin vanhempiin, joilla olisi ollut toisin... En siis tietysti viittaa tällä sinuun, mutta on aika riski esiintyä lastenhoidon asiantuntijana, jos itsellä on vaikka kaksi lasta. On juttuja, jotka hoidetaan osin ihan laajan tutkimustuloksiin liittyvän tiedon varassa. Onhan esim. Liisa Keltikangas-Järvistä väheksytty siksi, ettei hänellä ole lapsia, vaikka kirjoittaa mm. lasten temperamenteista. Olisiko parempi asiantuntija viiden lapsen äiti, joka ei ole lukenut sanaakaan psykologista kirjallisuutta? Elämänkokemus tuo toki lisää elämään, mutta on vaarallista jumittua vain omaan näkökulmaan.
Kuka lukee hesaria? Sitä kun tekee voi menettää järkensä:)
Niin,olet lapseton.Meillä äideillä on kaikki mitä sullakin.Sulla ei vaan ole sitä,mitä mulla on.
Ihminen kasvaa aikuiseksi lasten myötä.Näin se vain menee..