Lue keskustelun säännöt.
HS: "Olisin paljon köyhempi ihminen, jos minulla ei olisi lapsia"
28.09.2016 |
Työssäkäyvänä äitinä myötähävettää Hesarissa julkaistu mielipide siitä, kuinka kirjoittaja olisi paljon köyhempi ilman lapsia. Voisiko joku kertoa tuon jutun pointin, koska minä en sitä tajunnut. Minulle tuo näyttäytyy nolona omien valintojen puolusteluna, jossa argumentit jätetään ilmaan. Miten ihmeessä asiantuntija voisi olla vakuuttavampi, jos hänellä on lapsia? Eh?
-------------------------
Uudet tulokset näyttävät, että lapset kuuluvat yhä harvemman unelmiin. Mikään ei elämässä ole niin hauskaa – ja kamalaa – kuin lapset. Ihminen kasvaa ja oppii jälkikasvultaan. Lapset ovat täysin alimarkkinoitu asia. Tietenkin oma elämä pitää osin jättää taka-alalle. Olen kuitenkin äitinäkin lukenut kirjoja, käynyt teatterissa ja ulkoillut ystävien kanssa.
Olisin paljon köyhempi ihminen, jos minulla ei olisi lapsia. Istuin jokin aika sitten monen lapsen äidin vieressä. Hän kuiskasi viitaten puheenvuoroa pitävään asiantuntijaan. Kun tiesin, ettei tällä ole perhettä, vastaus kuului: ”Sen olisi voinut arvata.”
Jokainen olemme elämässämme lähimpänä itseämme. Lasten kautta maailmasta löytää kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Tuttu äiti sanoo, että olisi ilman lapsiaan sietämätön ihminen. Yhteiskuntaa katsoo täysin eri silmin, kun on tutustunut neuvolaan, päiväkotiin, kouluun ja lasten harrastuksiin.
Kun hankimme koiran, joka kaupassa iloittiin päätöksestämme. Neljännessä tokaisin: ”Ei tarvitse onnitella – se ei ole vauva!”
http://www.hs.fi/mielipide/a1474951061470
----------------------------------------
Kommentit (51)
Minä olen tosi paljon saanut lapsien ja äitiyden myötä. Rikkaudeksikin sitä voi kutsua. Allekirjoitan hesarin jutun ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaa sitä että kirjoittaja kokee lasten rikastuttaneen elämäänsä monella tavalla, vaikka lapsiarki onkin joskus rankkaa. Hän kokee kasvaneensa ihmisenä ja ajattelee myös ympäröivästä yhteiskunnasta eri tavalla lasten saamisen jälkeen.
Ehkä ihan henk.koht mielipide?Voin yhtyä,lapset on parasta mitä mulla on..ja mulla on ja on ollut jo ennen lapsia se ihana mies,talo,koiria,kissoja,työtä,reissaamista.
Nyt kaikki aika ja resurssit menee lapsiin ja olen super onnellinen.
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa elämässä ei ikävä kyllä ole noin. Olen kokenut lapset raskaana taakkana ja välillä tuntuu ettei loppua näy. Vanhempi lapsi erityislapsi (jo kouluikäinen), olen aivan loppu terapiakuskauksiin ja ainaisiin vaikeuksiin koulussa ja kaverisuhteissa. Minusta tuntuu ihan koko ajan ettei minusta ole tähän ja voi, kunpa saisin vain kuolla pois. Äitiys on ollut raskainta elämässäni, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
Minä kyllä toivoisin, että terveydenhoitajan ammattitaito perustuu muuhun kuin omiin kikkakolmosiin, kuten esim. tieteelliseen tietoon ja sen soveltamiseen. Jos haluaisin vertaistukea, menisin vauvakahvilaan. Jos haluan sovellettua tutkimustietoa, menen neuvolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista sanoa että lapset lisää ammattitaitoa?Ammattinsa puolestako se kirjoitti?Älä sekoa sukkiisi.
Samaa mieltä muutoin.Lapsettomat on yleensä itsekkäitä m******.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
Minä kyllä toivoisin, että terveydenhoitajan ammattitaito perustuu muuhun kuin omiin kikkakolmosiin, kuten esim. tieteelliseen tietoon ja sen soveltamiseen. Jos haluaisin vertaistukea, menisin vauvakahvilaan. Jos haluan sovellettua tutkimustietoa, menen neuvolaan.
Kyllä monet vanhemmat haluavat vinkkejä, miten lapsi saadaan rauhoitettua ym. Niistä jutellaan siinä lomassa, eikä se mitenkäään käy ilmi että niitä on omiin lapsiinkin kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään
Väitätkö siis, ettei elämänkokemus ja empatia lisäänny lapsettomalla ihmisellä elämisen myötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se nyt totta, että maailma on erilainen vanhemman silmin.
Paljon saa pelätä sen jälkikasvunsa puolesta, mutta ainakin itselläni rohkeus ja itsetunto on kasvaneet äitiyden myötä. Sen huomasi heti palatessani töihin, että uskalsin tehdä enemmän asioita parhaaksi näkemälläni tavalla, eikä täsmälleen niin kuin sen joku toinen voisi tehdä.
Minunkin rohkeus ja itsetunto ovat kasvaneet, itseni kehittämisen myötä. Minäkin uskallan tehdä nykyään asioita parhaaksi näkemälläni tavalla, enkä täsmälleen niin kuin joku muu on tehnyt (itseasiassa sellainen olen ollut aina). Olen kuitenkin lapseton.
Voisi siis sanoa että lapset aiheuttavat henkistä kasvua?
Täytyy kuitenkin muistaa, että henkinen kasvu on todella mahdollista ilman lapsiakin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap sinun työssäkäynti on tärkeä mainita aloituksessasi?
Siksi, koska mielipidekirjoituksen kirjoittajakin yhdisti myös työroolinsa ja äitiytensä. Hän antoi ymmärtää, että koska joku asiantuntija on perheetön, se vaikuttaa hänen asiantuntemukseensa jotekin. Se on aika epäammattimaista.
Epäammattimaista tai ei, mutta kyllä omaan ammattitaitoon neuvolaterveydenhoitajana vaikuttaa suuresti lapset. Mielellään vielä tälläiset vähän huonosti nukkuvat ja uupumusta aiheuttavat sekä allergiset. Huomattavasti helpompi olla empaattinen ja yrittää auttaa, kun tasan tietää mistä toinen puhuu. Ja ehkä niitä kikkakolmosiakin on jaettavana ;)
No mites lääkärit esimerkiksi. Onko lääkäri, joka on kokenut mahdollisimman paljon erilaisia sairauksia, parempi lääkäri kuin sellainen lääkäri, jonka pahin sairaus on ollut flunssa?
En sanonut parempi. Sanoin helpompi suhtautua empaattisesti ja tästä lähtökohdasta auttaminen voi erilaista, enemmän yksilöllistä. Edelleen tiedot ja taidot tulee muualta kuin omasta elämästä, mutta empatia ja maailmankatsomus muovautuu ihmisillä kokemusten perusteella. Varmasti syövän läpikäynyt syöpälääkäri olisi aika huippu, ei mikään vaatimus tietenkään
Väitätkö siis, ettei elämänkokemus ja empatia lisäänny lapsettomalla ihmisellä elämisen myötä?
Ei oo todellista millaista äitimyyttiä rakennat täällä!
Hienoa jos sinusta tuli empaattinen ja toisia auttava ihminen vasta äitiyden myötä, mutta todella uskon, ettei se ole mikään normi.
Olipa jotenkin huonosti kirjoitettu juttu. Alkoi vain säälittä kirjoittajan elämä - kuinka voi ihminen olla niin turha, että ainoa sisältöä elämään tuova asia on lapset. Minuun kirjoituksella oli varmaan täysin vastakkainen vaikutus, kuin mitä kirjoittaja haki. En arvosta äitejä tai äitiyttä yhtään sen enempää kuin äsken, oikeastaan arvostan varmaan vähemmän jos se vain on mahdollista.
Kyllä,lapset lisäävät empatiakykyä.Ihmiset jolla on lapsia ovat empaattisempia.Ja se vaikuttaa myös ammattitaitoon.
Jotkut ihmiset ovat niin pönttövikaisia etteivät rakasta lapsiaan saati ketään mutta noin yleisesti.
Lastensuojeluun töihin joku huumeita aktiivisesti käyttävä äiti, jolta on lapset huostassa. Osaisi eläytyä ja tietäisi kokemuksesta! ^_^
Jokaisella ihmisellä on kyky henkiseen kasvuun.
Jotkut vaan tarvitsevat ne lapset siihen, kokeakseen henkistä kasvua. Toiset ei. Jokaisen ihmisen omat kokemukset vaikuttavat siihen, millaista henkistä kasvua tämä lähtee tavoittelemaan.
Äitiys ei ole mikään lobotomia, vaikka onkin lohdullista ajatella että "kun minusta tuli äiti, minusta tuli parempi ihminen".
No onhan se nyt totta, että maailma on erilainen vanhemman silmin.
Paljon saa pelätä sen jälkikasvunsa puolesta, mutta ainakin itselläni rohkeus ja itsetunto on kasvaneet äitiyden myötä. Sen huomasi heti palatessani töihin, että uskalsin tehdä enemmän asioita parhaaksi näkemälläni tavalla, eikä täsmälleen niin kuin sen joku toinen voisi tehdä.