Kuuluuko minun hoitaa poikani avovaimon edellissuhteen lapsia?
Poikani elää tytön kanssa, jolla on ennestään 3- ja 4-vuotiaat lapset. Lasten äiti soittaa aika usein, että lapset mankuvat "mummolaan" eli meille yökylään. Olen sairauseläkkeellä ja siten kotona ja hyvässä kunnossa. Lapset eivät kuitenkaan oikein halua jäädä, eivät viihdy ja ikävöivät. Yritän toki leikkiä, käydä retkellä, leipoa ym lasten kanssa. Silti etenkin isompi on usein mieli maassa.
Oikea mummo on alkoholisti ja minustakaan se ei ole lapsille ihan hyvä hoitopaikka. Poikani tekee vuorotyötä (useita päiviä pois kotoa) ja nyt olen huomannut, että miniä tuo lapset usein meille jaksoina,jolloin poika on töissä eli haluaa levätä yksin. Kiitosta hän ei ole ikinä sanonut lapsia viedessäni. Eipä silti, että sillä väliä olisi, mutta tuntuisi kivalta.
Minusta on alkanut tuntua hyväksikäytetyltä, mutta säälin lapsia, jotka ovat ihania. Siksi en kieltäydy.
Jos olet nuori äiti ja samantyyppisessä tilanteessa (siis miniän kannalta), kerro, mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti. Kiitos :)
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu. Itse hoitaisin vain lasteni omia lapsia. En muita.
Se on lapseni asia jos hän menee yhteen ihmisen kanssa, jolla jo on lapsia mutta minä katson, että minä olen mummi vain niille biologisille lapsille.
Ihan sinun vapaa valinta miten haluat menetellä.
Kannattais vähän avata sydäntään, ei se siitä kulu.
Kyllä kuluu. Vanhana ihmisenä pienten lasten hoitaminen on aika rankkaa. Ei se nuorenakaan mitään helppoa ole mutta vanhana en tasan tarkkaan hoitaisi enää kuin omien lasteni biologisia lapsia. Enkä niitäkään kuin satunnaisesti.
Minusta on erittäin röyhkeää ja itsekeskeistä kuvitella, että toisia ihmisiä voi tuolla tavalla hyväksi käyttää kuten ap:n miniä tekee. Miniän lapsilla ON omat isovanhemmat jo.
Noin on ihan luvallista ajatella. Mutta siinä on se riski, ettei pääse hoitamaan niitä biologisiakaan lapsenlapsia - edes satunnaisesti. En tiedä, olisiko se sinulle suuri menetys.
Ethän vain tunne huonoa omaatuntoa lasten viihtymisestä. Noin pienet keksivät tekemistä itse, kun on tylsää, eikä heitä ole mikään pakko leikittää koko ajan. Ulkona jos käytte vaikka metsässä kävelyllä tai haravoimassa niin että lapset väsyvät ja nukkuvat hyvin, niin se parantaa mielialaa. Tärkeimmän jo teet eli olet turvallinen aikuinen, joka on läsnä. Itse päätät, paljonko lapsia hoidat, mutta laske joka tapauksessa hiukan odotuksiasi, miten hauskaa mummolassa tarvitsee olla.
Pistä rajat sen mukaan kuin haluat - pari tuntia päivällä jees, yökylään ei. Sano muijalle ja pojallesi selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu. Itse hoitaisin vain lasteni omia lapsia. En muita.
Se on lapseni asia jos hän menee yhteen ihmisen kanssa, jolla jo on lapsia mutta minä katson, että minä olen mummi vain niille biologisille lapsille.
Ihan sinun vapaa valinta miten haluat menetellä.
Olet oksettava ihminen. Häpeä paskaa asennettas!
Ihan normaali tunne.En minäkään kenenkään lapseni puolison entisiä lapsia hoitaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pitänyt huolta siitä, että meillä on niin kamalaa, ettei pojan avovaimon lapset paljoa viihdy. Yhdessä tehdään koko ajan töitä, on kasvimaan perkaamista, puiden kantamista, siivousta jne. Kun lapset ei meille halua (ja kuka haluaa raatamaan?), niin eipä ole yhden kerran jälkeen apua kyselty.
Lapsethan yleensä tykkää tollasesta touhuilusta ja yhdessä tekemisestä. Kyllä siinä on sun asenne tai muu jonka takia eivät halua. Kyllä lapset aistii jos niistä ei pidä. Mut elä sä vaan omissa harhoissas jossa lapset on laiskoja paskoja ja sinä niin ihana ihminen että vaan sun kehittämät vittumaiset työt pitää lapset loitolla.
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta sanon mielipiteeni.
Mitään velvollisuutta sinulla ei ole hoitaa lapsia. Miniänä en kehtaisi pyytää lasten hoitoa sinulta muuta kuin aivan todellisessä hätätilanteessa. en automaattisesti olettaisi, että olet halukas hoitamaan lapsia. Jos lapsista on tullut sinulle läheisiä ja kohtelet heitä lapsenlapsinasi, niin tilanne on hieno. Voit olla mummu heille ja korvata sitä, että biologinen mummu ei pysty heille sitä olemaan. Jos perheessä on myös pojan ja miniän lapsia eli sinun biologisia lapsen lapsia, olisi aika outoa rajata niin, että olet mummu vain heille.
Jos tuntuu, että lapset eivät mielellään jää sinun luokse ja ikävöivät äitiä, kertoisin siitä miniälle. Selvästi näiden lasten hoitaminen jotenkin sinua vaivaa etkä ihan pyyteettömästi ja mielellään sitä tee, joten voit myös sanoa ei silloin kun siltä tuntuu.
Nousipa tunteet pintaan tästä ketjusta. Vuosikymmenten takaisista asioista tunnen kiitollisuutta. Äitini on sotaorpo ja mummoni uusi mies oli meille aina se oikea ukki. Paapoi ja palvoi meitä ominaan. Olisipa ollut hirveää jos ukki olisi ollut meitä kohtaan kylmäkiskoinen. "Vastalahjaksi" sai kyllä sitten meidän lasten rakkauden ja yhdessä touhusimme ja hassuttelimme. Myös ukin suku oli meidän sukua.
Missä noiden lasten isä on?
Mun mielestä miniän ja poikasi kanssa pitäisi sopia säännöt vierailuille. Voisko miniällä olla mt-ongelmia, ja oikeasti tarvitsee paljon omaa aikaa? Mutta ihana olet, kun lapsia hoidat, ja keksit heille tekemistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pitänyt huolta siitä, että meillä on niin kamalaa, ettei pojan avovaimon lapset paljoa viihdy. Yhdessä tehdään koko ajan töitä, on kasvimaan perkaamista, puiden kantamista, siivousta jne. Kun lapset ei meille halua (ja kuka haluaa raatamaan?), niin eipä ole yhden kerran jälkeen apua kyselty.
Lapsethan yleensä tykkää tollasesta touhuilusta ja yhdessä tekemisestä. Kyllä siinä on sun asenne tai muu jonka takia eivät halua. Kyllä lapset aistii jos niistä ei pidä. Mut elä sä vaan omissa harhoissas jossa lapset on laiskoja paskoja ja sinä niin ihana ihminen että vaan sun kehittämät vittumaiset työt pitää lapset loitolla.
Voi ollakin.Esimerkoksi narsistivanhemman halu myrkyttää lapsen mieli
Minulla ei ole miniää, omat lapset vielä pieniä. Halusin kuitenkin kertoa, miten mahtava olet! Mikään pakko ei ole hoitaa, mutta mieti millainen tuki ja turva näille lapsille olet. Ajan saatossa sinusta tulee varmasti lapsille tärkeä henkilö. Itsestäni kuulostaa, että oirehtivat jollain tasolla, siksikin on ihanaa, että jaksat olla heidän kanssaan.
Itselläni on kokemusta juuri tästä lapsen roolista. Isäpuoleni vanhemmat olivat suuri tuki, vaikken sitä ehkä osannut oikein näyttää. Kohtelivat minua kuin "oikeita" lapsenlapsiaankin. Pääsin yökylään, sain tuliaisia matkoilta ja koska asuimme lähekkäin, vietin paljon aikaa heillä. Välillä surettaa, etteivät ehtineet nähdä omia lapsiani.
Oma kokemukseni lapsuudesta: vaarini kuoli jo enen kuin synnyin, joten en ole koskaan häntä tavannut. Mummu meni uusiin naimisiin. Lasten lasten ja tämän uuden vaarin suhteseen vaikutti ihan hirveästi se, miten aikuiset lapset suhtautuivat äitinsä (minun mummun) uuteen liittoon. Oma äitini hyväksyi liiton ja minulle tämä uusi mies oli vaari, joka myös kohteli minua kuin omaa lapsen lastaan. Minulla on hänestä erittäin hyvät muistot. Tosi pienistä asioista syntyy tosi hyviä muistoja. Osa serkkujeni vanhemmista ei oikein hyväksynyt tätä liittoa, jolloin lapsetkaan eivät ottaneet tätä vaaria vaarikseen ja heillä ei näitä muistoja vaarista ole.
Ap:n tilanteessa lapset on niin pieniä, että tuskin vielä tajuavat suurta eroa siinä, kuka on kenenkin biologinen isä tai äiti tai mummo. Erittäin hienoa, jos ap haluaa ja jaksaa olla heille mummo ja touhuta yhdessä. Mutta kuten sanottu, ketään ei voi tähän pakottaa. Jos perheessä ei vielä ole sinun biologisia lapsen lapsia, niitä voi tulla myöhemmin. Jos et nyt ole perheen kanssa tekemisissä, voi olla vaikea muuttaa asiaa sitten, kun näitä "omia" lapsen lapsia tulee.
Hei AP, ihanaa, että olet vastuullinen aikuinen niille pienille lapsille. Ihan siitä riippumatta, ovatko lapset sukua tai eivät, sinä saat itse määritellä omat rajasi. Toivottavasti löydätte sellaisen kompromissin, josta on iloa kaikille.
Ennen kaikkea teidän aikuisten pitäisi kuitenkin puhua asiasta - ja varsinkin sinun pitäisi puhua asiasta poikasi kanssa. Kerro hänelle ajatuksistasi ja keskustelkaa ensi kahdestaan, miten haluaisitte tilanteen ratkaista.
Hyvää syksyä!
Miniä käy selvästi muissa miehissä kun poikasi on töissä ja tuo exänsä kersat sulle. Hullu oot kun hoidat.
Tietääkö poikasi, että mukulat on teillä kun hän on töissä?
Ei sinun tarvitse, mutta onhan se kilttiä.
Veljeni avovaimolla on ennestään 4v poika ja meidän äiti hoitaa häntä oikein mielellään, vähän ehkä tunkee jopa liikaa kuvioihin mun mielestä välillä eikä ymmärrä että ei ole "oikea" mummo tälle, mutta pojan äiti on ulkomaalainen joten äidin puolen isovanhempia ei luonnollisestikaan näe kuin muutaman kerran vuodessa..
Ei kuulu. Jos pidät lapsista, niin voithan hoitaa heitä silloin kun/jos sinua sattuu huvittamaan. Muina kertoina kieltäydyt vaan reippaasti. Siinä ei ole mitään väärää. Miniältä on huonoa käytöstä tuoda lapset puoliväkisin eikä edes kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Outo juttu. Haiskahtaa.
?
Ota aina välillä ja sanot, ettet ota nyt yöksi, sinulla on aamulla menoa ym. haluat nukkua.