Kuuluuko minun hoitaa poikani avovaimon edellissuhteen lapsia?

Sanoiko Ap jossain, ettei jaksaisi hoitaa lapsia? Minusta tässä ei ollut siitä kysymys.

Päinvastoin, hänhän tykkää olla lasten kanssa (leipoo, retkeilee) ja sanoo heitä ihaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän ne rajat täytyy määritellä ja jos joku kerta ei jaksa, niin sitten sanoo että nyt ei jaksa. Toisaalta jos lapset eivät edes viihdy luonasi eikä kanssasi, niin en kyllä vaivautuisi tuomaan sinne. Tietääkö miniä tämän, että eivät viihdy kanssasi?

Kuka kykenee sanomaan lapselle, että en ole sun mummo, kun et ole poikani biologinen lapsi, hui, kylmä ihminen olisi tällainen.

Minusta taas on lapsen kannalta paljon parempi tietää, ketkä ovat hänen sukulaisiaan ja ketkä muuten vain hänen elämässään. Paljon kylmempää mielestäni on, että kun pojalle ja vaimolleen tulee ero, niin lapsi kuvittelee menettäneensä mummon ja mahdollisesti lapsen elämään tulee taas ihan uusia aikuisia ihmisiä. 

Ehkä noin, jos ylipäätään on tottunut erottelemaan varsinaiset sukulaiset ja avioliiton kautta tulleet sukulaiset keskenään. Esim. mulle tätien, setien ja enojen puolisot ovat aina olleet tätejä ja setiä, sukulaisia siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei "miniä" käy bilettämässä kun ukko on pois ja lapset pois? Tietääkö poikasi kuinka paljon lapset ovat teillä? Jos äiti on alkoholisti, voi tytärkin olla.

Voi jestas. Heitit sitten kerralla kaikki valtit pöytään:)

Vierailija kirjoitti:

Sanoiko Ap jossain, ettei jaksaisi hoitaa lapsia? Minusta tässä ei ollut siitä kysymys.

Päinvastoin, hänhän tykkää olla lasten kanssa (leipoo, retkeilee) ja sanoo heitä ihaniksi.

Minusta tässä on juuri siitä kyse.

Aikuisen ihmisen PITÄÄ osata tunnistaa omat rajansa ja avata se suu ja sanoa että tämä ei sovi minulle ja tämä sopii.

Kuinka paljon haluaa lapsia hoitaa, minkä ajan lapset ovat kerralla mummolassa ja haluaa kiitosta hoidosta. 

Minusta kuulostaa hienolta, että autat poikasi perhettä, vaikka lapset eivät biologisia lastenlapsia olekaan. Kahden pienen lapsen kanssa voi olla rankkaa, ja ilmeisesti poikasi töiden luonteen vuoksi lasten äiti on heidän kanssaan paljon yksin. Minusta on ihan ymmärrettävää, jos hän toisaalta kaipaa välillä apua lasten hoitamisessa, ja toistaalta etsii lapsille isovanhemmuussuhdetta, joka ei ehkä lasten "oikean" mummon kanssa onnistu.

Tarkoitus ei tietenkään ole, että itse väsyt tai tunnet olosi hyväksikäytetyksi. Mikäli lastenhoito ei jonain ajankohtana sovi, voit ihan hyvällä omallatunnolla kieltäytyä. Mikään pakko ei tietenkään ole "vieraita" lapsia hoitaa, mutta osoittaa inhimillisyyttä tarjota apua poikasi perheelle! Pienten lasten äitinä voin sanoa, että välillä on rankkaa, ja ainakin itse arvostan apua toden teolla sitä saadessani, sillä omat tukiverkot ovat aika olemattomat. Harmi tietenkin, ettei lasten äiti osaa ilmaista arvostustaan sinulle suoraan.

Itse hoitaisin mielelläni erityisesti sillä perusteella että poikani ja naisystävänsä saisivat parisuhdeaikaa. Se että lapset ovat sinulla kun poikasi on poissa ei kuulosta ihan hyvältä, kuten ei sekään ettei apuasi arvosteta eivätkä lapset oikein viihdy. No ovat sen verran pieniä että on ihan luonnollista etteivät halua olla pitkään kylässä. Ottaisin tuon parisuhdeajan esille

Minä hoidan pyynnöstä silloin tällöin mieheni entisen liiton lasten lapsia. Nuo miehen entiset lapset ovat jääneet minulle vähän vieraiksi, koska he olivat tavatessamme jo opiskelemassa ja siten tapasimme harvoin. Heidän äitinsä on lisäksi sairas ja yritti silloin mustamaalata minua kaikin tavoin, vaikka mieheni oli eronnut hänestä 6 vuotta ennen meidän tapaamistamme.

Miehen miniä kertoi äskettäin minulle huonosta äitisuhteestaan (hänellä myös alkoholisoitunut äiti) ja sanoi, että on ihanaa, että pidän poikia välillä luonani ja annan heille "oikean isovanhemmuuden mallin". Meinasin alkaa itkemään, tuo on varmaan parhaimpia palautteita mitä ole ikinä saanut! Yhden lauseen takia jaksan hoitaa poikia taas kauan, siis sen takia, että äiti ajattelee hoidostani noin kauniisti.

meillä käy "hoidossa" mun miehen exän lapsi vaikkei ole lapselle biologinen isä. välillä vähän mietityttää kun lapsi on välillä hankala ja aiheuttaa kinaa minun lapsien kanssa mutta toisaalta olen ajatellut että koitetaan tällekin lapselle olla jonkinlainen tukiverkko kun äitinsä ei jaksa - olen vähän rivien välistä lukenut että äitiään ei kiinnosta kotityöt, lapsen kanssa oleminen tai oikeastaan muu kuin pubissa istuminen.

ehkä tässä on sama tilanne, äitinsä ei jaksa ja ehkä suorastaan hyväksikäyttää sinua.

ota niin paljon tai vähän kuin tunnet itse haluavasi ja jaksavasi. luulen että lapsille ei ole pahaksi vaikka olisi tukiverkkoa enemmän kuin yksi mummola. mitään pakkoa ei ole mutta on tuo kyllä ikävä tilanne, äitinsä tyrkkää lapsia mummolaan ja ei ne tunnu kuitenkaan mummolaan haluavan...

Minä olen pitänyt huolta siitä, että meillä on niin kamalaa, ettei pojan avovaimon lapset paljoa viihdy. Yhdessä tehdään koko ajan töitä, on kasvimaan perkaamista, puiden kantamista, siivousta jne. Kun lapset ei meille halua (ja kuka haluaa raatamaan?), niin eipä ole yhden kerran jälkeen apua kyselty.

Saat tietysti vetää rajat jaksamisesi mukaan, mutta on hienoa, että olet avannut sydämesi näille lapsille.

Itselläni on kokemusta siinä lapsen roolissa. Isäpuolestani tuli minulle läheisempi kuin omasta biologisesta isästä, mutta hänen vanhempiensa elämään en päässyt ja olen näin nelikymppisenä edelleen koko isäpuolen puoleiselle perheelle samassa asemassa kuin kuka tahansa vieras. Siitä huolimatta, että tulin perheeseen 5-vuotiaana naperona, en ikinä päässyt sukuun sisälle. Minun lapseni on kuitenkin otettu sinne vastaan, kaikeksi onneksi.  Välillä tuntuu typerältä, että lapseni käyvät joulupäivänä syömässä pöydässä, johon minua ei kutsuta.

Vierailija kirjoitti:

Poikani elää tytön kanssa, jolla on ennestään 3- ja 4-vuotiaat lapset. Lasten äiti soittaa aika usein, että lapset mankuvat "mummolaan" eli meille yökylään. Olen sairauseläkkeellä ja siten kotona ja hyvässä kunnossa. Lapset eivät kuitenkaan oikein halua jäädä, eivät viihdy ja ikävöivät. Yritän toki leikkiä, käydä retkellä, leipoa ym lasten kanssa. Silti etenkin isompi on usein mieli maassa.

Oikea mummo on alkoholisti ja minustakaan se ei ole lapsille ihan hyvä hoitopaikka. Poikani tekee vuorotyötä (useita päiviä pois kotoa) ja nyt olen huomannut, että miniä tuo lapset usein meille jaksoina,jolloin poika on töissä eli haluaa levätä yksin. Kiitosta hän ei ole ikinä sanonut lapsia viedessäni. Eipä silti, että sillä väliä olisi, mutta tuntuisi kivalta.

Minusta on alkanut tuntua hyväksikäytetyltä, mutta säälin lapsia, jotka ovat ihania. Siksi en kieltäydy.

Jos olet nuori äiti ja samantyyppisessä tilanteessa (siis miniän kannalta), kerro, mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti. Kiitos :)

Eli heillä ei ole yhteisiä lapsia? Jos olisi niin ottaisin kaikki kyläilemään sikäli ettei "sisarukset" joudu keskenään eri asemaan ja osa surullisiksi siitä, että toisilla on kiva mummo ja toisilla ei.

Mutta siis, olet ihana ihminen kun olet ollut apuna ja pidät lapsista! Koska lapset eivät niin nauti kyläilyistä niin ehdottaisit vaan teidän pitävän siitä taukoa. Ja kyllä hoitoavusta pitää kiittää, etenkin kun lapset eivät oikeasti kuuluisi sulle millään tavalla eikä mitään velvollisuuksia siihen sinulla ole.

Itse ole alkoholistin lapsi ja allekirjoitan sen, että yksikin turvallinen aikuinen lapsen elämässä riittää antamaan toivon paremmasta. Jos en olisi saanut olla silloin tällöin siskopuolen mummolla, en olisi kouluikään mennessä edes tiennyt, että oikeasti voi olla olemassa koti, jossa on siistiä, aikuiset selvinpäin ja sovussa ja iloisella tuulella, ruokaa tarpeeksi, vessassa paperia, peseydytään joka päivä eikä kerran kuussa, puheeseen vastataan muuten kuin raivaamalla ja mikä tärkeintä: illalla voi käydä nukkumaan pelkäämättä. Miljoonatkiitokset, Airi.

Pakko ei tosiaan ole.

Joku kompromissi lienee kuitenkin paikoillaan. Oma äitini ei koskaan hyväksynyt mieheni entisen liiton lapsia. Ei siis vaadittu tai edes pyydetty hoitamaan, mutta vierailuilla olisi kiva, että olisi edes ollut ystävällinen. Kun saimme yhteisiä lapsia, tilanne meni ihan mahdottomaksi, äiti ilkeili isoille lapsille, otti vauvan pois, jos annoin lasten pitää sylissä, haukkui huonommiksi, jätti kattamatta astioita heille ymsyms pientä halveksuntaa. Jätettiin sitten kyläilyt pois, jotta säästimme lapset mielipahalta aikuisen typerästä kiukuttelusta. Välit menivät lopulta kokonaan poikki.

Eli vaikket haluaisi hoitaa näitä lapsia, mikä on aivan okei, ole heille kuitenkin asiallinen aikuinen säilyttääksesi suhteesi poikaasi ja mahdollisiin tuleviin lapsenlapsiin. En toki epäile, ettet olisi, kuulostat fiksulta tekstissäsi kyllä.

Ei sinun kuulu hoitaa edes omia lapsenlapsiasi, hoidat ketä haluat, jos haluat. Jos tuntuu, että lapset ikävöivät äitiään, sano se lasten äidille. Ei äiti sitä muuten tiedä.

Ei tarvitsisi hoitaa, mutta onpa ihanaa kun on tuollainen mummo ja halua auttaa.. :)

Olisipa lapseni isovanhemmat samanlaisia. Toinen mummu elää jotain keski-iänkriisiä, jahtaa nuoria miehiä ja toisella mummolla, eli äidilläni on pienehköjä lapsia vielä.. Eipä jää paljon aikaa lapsenlapselle. Isoisiä ei edes kiinnosta nähdä tai kuulla ikinä. Surullista lapsen kannalta.. Eikä meilläkään miehen kanssa ole koskaan omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu. Itse hoitaisin vain lasteni omia lapsia. En muita. 

Se on lapseni asia jos hän menee yhteen ihmisen kanssa, jolla jo on lapsia mutta minä katson, että minä olen mummi vain niille biologisille lapsille.

Ihan sinun vapaa valinta miten haluat menetellä.

Kannattais vähän avata sydäntään, ei se siitä kulu.

Kyllä kuluu. Vanhana ihmisenä pienten lasten hoitaminen on aika rankkaa. Ei se nuorenakaan mitään helppoa ole mutta vanhana en tasan tarkkaan hoitaisi enää kuin omien lasteni biologisia lapsia. Enkä niitäkään kuin satunnaisesti.

Minusta on erittäin röyhkeää ja itsekeskeistä kuvitella, että toisia ihmisiä voi tuolla tavalla hyväksi käyttää kuten ap:n miniä tekee. Miniän lapsilla ON omat isovanhemmat jo.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pitänyt huolta siitä, että meillä on niin kamalaa, ettei pojan avovaimon lapset paljoa viihdy. Yhdessä tehdään koko ajan töitä, on kasvimaan perkaamista, puiden kantamista, siivousta jne. Kun lapset ei meille halua (ja kuka haluaa raatamaan?), niin eipä ole yhden kerran jälkeen apua kyselty.

Mä vähän toimin samalla tavalla miehen lastenlasten suhteen. Olen tosi ystävällinen, avulias ja hymyilevä, mutten näe mitään vaivaa, että viihtyisivät täällä. Saavat tulla, mutta meillä voi olla tylsää. Mies on tosi ponneton viihdyttäjä sekä paljon töissä ja usein lapset tulee tänne hätätilanteessa, kun tarvivat pikaista hoitopaikkaa. Ei lapset vihaa meillä käydä, mutteivat marisekaan tänne kuten isänsä vanhemmille. Miehen eksä ei pysty lapsia omien ongelmiensa takia hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän ne rajat täytyy määritellä ja jos joku kerta ei jaksa, niin sitten sanoo että nyt ei jaksa. Toisaalta jos lapset eivät edes viihdy luonasi eikä kanssasi, niin en kyllä vaivautuisi tuomaan sinne. Tietääkö miniä tämän, että eivät viihdy kanssasi?

Kuka kykenee sanomaan lapselle, että en ole sun mummo, kun et ole poikani biologinen lapsi, hui, kylmä ihminen olisi tällainen.

Kyllä mä vaan kykenisin. Sehän on tosiasia. Ei siinä mitään kylmää ole jos sanoo, että " sinulla Maija on omat isovanhemmat ja minä olen Mintun isoäiti." 

Lastenhoitoapua jokainen voi tarjota oman jaksamisen mukaan ja sitten vain reippaasti sanoa jos ei ehdi tai jaksa. Eikä siinä ole mitenkään olennaista ovatko ne lapset sukua vai eivät. Itsekin olen hoitanut exäni nykyisen liiton lasta. Ihan mielelläni sen olen tehnyt, on ihana lapsi. Ei minua häiritse, että lapsen vanhemmat ovat ex-mieheni ja joku muu nainen. Mitä sitten? Olen ajatellut, että ei se ole minulta pois että olen ystävällinen lapselle  - kuten myös exälle ja hänen nykyiselle puolisolleenkin. 

Nuoret äidit kuvittelevat, että joka ainoa vanhempi nainen palaa halusta saada hoivata ja helliä pikkulapsia, oli ne sitten kenen tahansa. Jos joku ei halua tai jaksa, hän on vittupää. Minä ainakin hoitaisin... ja plää plää.

Lapsenhoito on todella raskasta, etenkin oman työviikon päätteeksi. Lisäbonuksena helvetinmoinen vastuu, jos jotain sattuu. Äiti voi hommailla muuta ja lapsi menee siinä sivussa, mutta toisen lasta vahdit haukkana vaikka se istuisi sohvalla paikallaan tai nukkuisi. Aina voi vaikka tukehtua.

Sitäpaitsi nykylapset on usein niin huonosti kasvatettuja, että lisäksi kuuntelet vielä haukkumista ruuan laadusta, ulkonäöstäsi, kotisi viihtyisyydestä, vessapaperin merkistä jne.