Voiko ihminen olla hyvin rakastunut, vaikkei olisi yhtään mustasukkainen?

Voi olla. Jos on hyvä itsetunto.

Vaikka luulisi että pientä mustasukkaisuutta kokisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudestakin voi parantua, mutta tervettä mustasukkaisuutta ei ole.

Itse en jäisi enää suhteeseen jossa olisi merkkiäkään mustasukkaisuudesta, mutta teininä erehdyin pitämään mustasukkaisuutta merkkinä rakkaudesta, vaikka kaikenlainen mustasukkaisuus merkitsee vain huonoa itsetuntoa ja ongelmia tai todella pahoja ongelmia.

Kyllä on tervettä mustasukkaisuutta, joka on aiheellista esim. toisen suudellessa vierasta tai flirttailemalla oikein kunnolla vieraalle.

Ei ole kyse huonosta itsetunnosta tuolloin, vaan ihan normaalista reaktiosta.

No kuka tervemielinen nyt menisi suutelemaan ketään toista? Flirttailu taas voi olla hyväntuulista ja täysin viatonta, josta ei tarvi olla mustis. En todellakaan olisi mustasukkaisen kanssa. En itse ole mustis, vaikka rakastan intohimoisesti. En vain osaa pelätä, että toinen lähtisi jonkun muun mukaan. Jos menee niin se kaiketi on vain parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on suht tuore seurustelusuhde. Mies ei ole yhtään mustasukkainen, ei tosin ole syytäkään. Itse olen hieman "karvat pystyssä" välillä, tai mieleen tulee ihmeellisiä ajatuksia satunnaisesti. Minua on aina ennen petetty, ehkä tämä johtuu siitä. Ihanaa kuitenkin, kun viimein tuntuu siltä, että oikeasti luotettava mies on löytynyt :)

No just niin!

Mua ei ole petetty mutta meidän suhteen alku oli vaikea ja epävarma. Siksi en osaa luottaa 100%. Ketään muita ei ole eikä ole ollut kuvioissa, olen vain epävarma rakastaako just mua ja haluaako olla just mun kanssa, kun ei kuitenkaan olla jatkuvasti yhdessä.

Tämmöiset tyhmät ajatukset tekee mustikseksi ja kun toinen ei oo yhtään, niin tyhmänä siitäkin voi vettää omia tyhmiä johtopäätöksiä.

ap

Oletko muuten minkä ikäinen? Itse olen nyt 32v ja voisin vannoa, etten olisi nuorempana ja epävarmana pystynyt tällaiseen suhteeseen. Asutaan siis eri kaupungeissa ja nähdään lähinnä viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudestakin voi parantua, mutta tervettä mustasukkaisuutta ei ole.

Itse en jäisi enää suhteeseen jossa olisi merkkiäkään mustasukkaisuudesta, mutta teininä erehdyin pitämään mustasukkaisuutta merkkinä rakkaudesta, vaikka kaikenlainen mustasukkaisuus merkitsee vain huonoa itsetuntoa ja ongelmia tai todella pahoja ongelmia.

Kyllä on tervettä mustasukkaisuutta, joka on aiheellista esim. toisen suudellessa vierasta tai flirttailemalla oikein kunnolla vieraalle.

Ei ole kyse huonosta itsetunnosta tuolloin, vaan ihan normaalista reaktiosta.

No kuka tervemielinen nyt menisi suutelemaan ketään toista? Flirttailu taas voi olla hyväntuulista ja täysin viatonta, josta ei tarvi olla mustis. En todellakaan olisi mustasukkaisen kanssa. En itse ole mustis, vaikka rakastan intohimoisesti. En vain osaa pelätä, että toinen lähtisi jonkun muun mukaan. Jos menee niin se kaiketi on vain parempi niin.

Kiva kuulla, ja näinhän se on! itse olen tosiaan hieman mustis, mutta aina se on joka suhteessa alun jälkeen helpottanut :). Ja siis en edes kauheemmin näytä sitä, sisälläni vaan :D

ap

Mustasukkaisuus = huono itsetunto. Jos on tarpeeksi terve itsetunto, niin ei ole mustasukkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on suht tuore seurustelusuhde. Mies ei ole yhtään mustasukkainen, ei tosin ole syytäkään. Itse olen hieman "karvat pystyssä" välillä, tai mieleen tulee ihmeellisiä ajatuksia satunnaisesti. Minua on aina ennen petetty, ehkä tämä johtuu siitä. Ihanaa kuitenkin, kun viimein tuntuu siltä, että oikeasti luotettava mies on löytynyt :)

No just niin!

Mua ei ole petetty mutta meidän suhteen alku oli vaikea ja epävarma. Siksi en osaa luottaa 100%. Ketään muita ei ole eikä ole ollut kuvioissa, olen vain epävarma rakastaako just mua ja haluaako olla just mun kanssa, kun ei kuitenkaan olla jatkuvasti yhdessä.

Tämmöiset tyhmät ajatukset tekee mustikseksi ja kun toinen ei oo yhtään, niin tyhmänä siitäkin voi vettää omia tyhmiä johtopäätöksiä.

ap

Oletko muuten minkä ikäinen? Itse olen nyt 32v ja voisin vannoa, etten olisi nuorempana ja epävarmana pystynyt tällaiseen suhteeseen. Asutaan siis eri kaupungeissa ja nähdään lähinnä viikonloppuisin.

Juu olen kanssa jo noin 40 v. Tässä iässä sitä yrittää ajatella kypsemmin. HUOM! Yrittää :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuus = huono itsetunto. Jos on tarpeeksi terve itsetunto, niin ei ole mustasukkainen.

Tätähän tämä, jotain typerää omaa epävarmuutta.

ap

Mä olen tuntenut ainoat mustasukkaisuuteni raskausaikana, kun itsetunto laskee ja tuntee herkkiksenä itsensä joksikin surkeaksi muumiksi. Olen edelleen kymmenen vuoden jälkeen erittäin rakastunut mieheeni, mustasukkainen en ollut alussakaan.

Miksi joillekin mustasukkaisuus on merkki rakkaudesta?

Olen tuon väitteen kuullut useita kertoja, enkä jaksa ymmärtää mistä siinä on kyse.

Minulle mustasukkaisuus kertoo heikosta itsetunnosta, luottamuksen puutteesta ja kontrollin halusta.

Olisi todella kamalaa jos rakas ihminen ei luottaisi minuun ja yrittäisi kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ollut mustasukkainen miehestä.

Hyvä itsetunto ehkä? Ja minusta olisi kauhean ahdistavaa olla mustasukkaisen ihmisen kanssa, en varmaan jaksaisi sellaista suhdetta ollenkaan.

Mä en ole tai en tunne mustasukkaisuutta. Jos toinen pe ehtii muuten kanssa vähääkään niin se on sitten siinä. Ja mulla on itelläni ne rajat mitä ajattelen tosta toisen pelehtimisestä. Eli jos kattelee jotain pimua nii siitä vaan mutta jos muuhun alkaa nii heippa. Itse en petä enkä tunne tarvetta pönkittää itteeni muille suhteille.

Edellisiin kommentteihin, niin kyllä, en haluaisi minäkään mustasukkaista puolisoa.

On sellainen suhde ollut ja lopetin sen, ärsytti vaan.

Miksi siis tässä pitää kaivata mustasukkaisuutta? En tajua, olen pöljä :). Toivottavasti osaan arvostaa tuota ihanaa joka osaa käyttäytyä noin fiksusti :).

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos ei piiruakaan mustasukkainen.

Sairaalloisuus sitten taas turhaa.

Minun mielestä kaikki mustasukkaisuus on sairaanloista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos ei piiruakaan mustasukkainen.

Sairaalloisuus sitten taas turhaa.

Minun mielestä kaikki mustasukkaisuus on sairaanloista

No eikö pieni mustasukkaisuus kuulu suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Sanoo ettei tunne yhtään mustasukkaisuutta.

Ihan hienoa, mutta suhteen huumavaiheessa kuulostaa omaan korvaani oudolta.

Noin minunkin miesystäväni sanoi, mutta käytäntö on osoittanut toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos ei piiruakaan mustasukkainen.

Sairaalloisuus sitten taas turhaa.

Minun mielestä kaikki mustasukkaisuus on sairaanloista

No eikö pieni mustasukkaisuus kuulu suhteeseen?

Miksi kuuluisi? Jos minä rakastan miestäni ja hän minua, en todellakaan ajattele, että hän haluaisi loukata minua pelehtimällä toisten kanssa. Hän tietää hyvin, että on vapaa lähtemään ja vaihtamaan puolisoa jos haluaa, mutta ei hän halua. Eikä hän halua myöskään riskeerata hyvin toimivaa avioliittoa millään turhilla sähläyksillä, joista ei koituisi muuta kuin pahaa mieltä ja riitaa. Mieheni pitää sen minkä lupaa, ja yrittää pitää meidän parisuhteen onnellisena.

Minusta olisi suuri loukkaus olla mustasukkainen, sehän kertoisi puolisolle etten luota häneen. Tai jos hän alkaisi epäillä minua siitä, etten pidä yhteisiä sopimuksiamme, se olisi minulle valtava loukkaus, koska en ole tehnyt mitään, mikä antaisi aihetta epäillä tuollaista. Sehän kertoisi, että olen hänen mielestään epäluotettava, ja hän ajattelee, että minä voisin tietoisesti pettää hänen luottamuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo ettei tunne yhtään mustasukkaisuutta.

Ihan hienoa, mutta suhteen huumavaiheessa kuulostaa omaan korvaani oudolta.

Noin minunkin miesystäväni sanoi, mutta käytäntö on osoittanut toista.

Niin juu :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisin mustasukkainen? Minua parempaa toinen ei mistään löydä ja tietää sen.

Mitä tarkoitat sanomalla ettei hän löytäisi sinua parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos ei piiruakaan mustasukkainen.

Sairaalloisuus sitten taas turhaa.

Minun mielestä kaikki mustasukkaisuus on sairaanloista

No eikö pieni mustasukkaisuus kuulu suhteeseen?

Miksi kuuluisi? Jos minä rakastan miestäni ja hän minua, en todellakaan ajattele, että hän haluaisi loukata minua pelehtimällä toisten kanssa. Hän tietää hyvin, että on vapaa lähtemään ja vaihtamaan puolisoa jos haluaa, mutta ei hän halua. Eikä hän halua myöskään riskeerata hyvin toimivaa avioliittoa millään turhilla sähläyksillä, joista ei koituisi muuta kuin pahaa mieltä ja riitaa. Mieheni pitää sen minkä lupaa, ja yrittää pitää meidän parisuhteen onnellisena.

Minusta olisi suuri loukkaus olla mustasukkainen, sehän kertoisi puolisolle etten luota häneen. Tai jos hän alkaisi epäillä minua siitä, etten pidä yhteisiä sopimuksiamme, se olisi minulle valtava loukkaus, koska en ole tehnyt mitään, mikä antaisi aihetta epäillä tuollaista. Sehän kertoisi, että olen hänen mielestään epäluotettava, ja hän ajattelee, että minä voisin tietoisesti pettää hänen luottamuksensa.

No niinhän se on. Minä en ole antanut pienintäkään syytä epäilykseen. Toisinpäin on hieman eri, sillä hän oli alussa epäileväinen koko suhteesta. Siksi olen yhä epävarma.

ap

Minusta pieni mustasukkaisuus kuuluu juuri suhteen alkuun

Voi.

Rakastan puolisoani. Kumpikaan meistä ei ole lainkaan mustasukkaisia.