Voiko ihminen olla hyvin rakastunut, vaikkei olisi yhtään mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Voi.

Rakastan puolisoani. Kumpikaan meistä ei ole lainkaan mustasukkaisia.

Hyvä kuulla.

Onneksi mieheni sattuu olemaan myös melko mustasukkainen, niin voimme puhua avoimesti ilman, että kumpikaan pitäisi toista hulluna. Yleensä tulee sanottua jotain vitsin varjolla, koska itsekin tietää, että ei ole kauhean rationaalinen eikä ole syytä olla mustis.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mieheni sattuu olemaan myös melko mustasukkainen, niin voimme puhua avoimesti ilman, että kumpikaan pitäisi toista hulluna. Yleensä tulee sanottua jotain vitsin varjolla, koska itsekin tietää, että ei ole kauhean rationaalinen eikä ole syytä olla mustis.

Joo, tässä on se, ettei oikein tee mieli puhua tästä mielestäni pienestä mustasukkaisuudesta kun toinen ei sellaista tajua. Toisaalta, piilotan sen tarkoituksella.

ap

uppp

Voimakkaasti romanttis-eroottisesti rakastunut on varmaan aina vähän mustasukkainen. Onko mahdollista, että uusi kumppani ei vain halua myöntää tuntevansa mustasukkaisuutta sisäisesti? Jotkut pitävät mustasukkaisuutensa myöntämistä heikkouden ja haavoittuneisuuden myöntämisenä – ja sitähän se olennaisesti onkin! – eivätkä ole valmiita paljastamaan sitä puolta itsessään, ja siksi narraavat, etteivät ole yhtään mustasukkaisia.

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa Jeesuksessa, sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii iankaikkisen elämän **

Vierailija kirjoitti:

Minä oon vähän mustasukkainen, mutta toinen osapuoli tosiaan ei yhtään.

ap

Se tarkoittaa, että hän luottaa sinuun. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta pieni mustasukkaisuus kuuluu juuri suhteen alkuun

Suhteen alussa en osaa edes olla mustasukkainen, kun en yleensä ole vielä juuri panostanut suhteeseen ja jos toinen antaa jotain aihetta josta joku toinen voisi tulla mustasukkaiseksi, niin itse reagoin niin, että toinen ei halunnutkaan sitoutua ja toivotan onnea valitsemallaan tiellä.

Mutta jos vuosia jatkuneen suhteen ja lasten hankkimisen jälkeen toinen pettää, niin toki suutun, mutta en kyllä koe silti olevani mustasukkainen, vaan ihan täysin henkisesti terve ihminen joka kokee oikeutettua suuttumusta siitä että on panostanut suhteeseen, jota toinen ei edes arvosta, vaikka on muuta valehdellut.

Sanon vielä että mustasukkaisuus on sairaanloinen käytöshäiriö ja kaukana mistään terveestä reagoinnista.

Minun olisi käytännössä mahdotonta edes yrittää jatkaa alkuihastusta, jos toinen töppöilisi muiden kanssa.

Teininä tosiaan, kukaan ei kertonut rakastavansa minua, niin lankesin aika turhaan ihmiseen johon en olisi ikinä ihastunut, mutta hän oli mustis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta jos ei piiruakaan mustasukkainen.

Sairaalloisuus sitten taas turhaa.

Minun mielestä kaikki mustasukkaisuus on sairaanloista

No eikö pieni mustasukkaisuus kuulu suhteeseen?

Epävarmojen ilman itsetuntoa olevien suhteissa tuota sairaalloista käytöstä esiintyy.

Mustasukkaisuuden ymmärrän lähinnä silloin jos toinen pettää, normaaliin suhteeseen se ei kuulu. Silloinkin oikea reaktio on oikeutettu pettymys ja suuttumus mustasukkaisuusdraamojen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olisin mustasukkainen? Minua parempaa toinen ei mistään löydä ja tietää sen.

Kuulostaa suhteelta, jossa sinä pidät kumppania lieassa, etkä rakasta häntä. Teillä on liian iso tasoero, jos tuo on totta.

Ihana saada vastauksia, joissa ajatukseni osoittautuu vääräksi :)

En tiedä miksi kaipaisin jotain pientä mustasukkaisuutta nyt kun tiedän kuinka paljon vihaan sitä suhteen jatkuessa. Eli pitäisi olla ihan onnellinen nyt.

ap

Up

En ole koskaan ollut yhtään mustasukkainen. Exä oli hyvä ystävä exänsä kanssa ja mua ei haitannut yhtään, että se esimerkiksi vietti aikaa hänen luonaan. Oon aina ollut sitä mieltä, että jos tahtoo pettää, niin pettäkööt. Se, että mä rajoittamalla toisen elämää estän mahdollisen pettämisen, niin ei ole yhtään parempi vaihtoehto.  En kuitenkaan hyväksy pettämistä yhtään sen enempää kuin moni muukaan. Luotan ihmiseen niin pitkään kun hän pettää luottamuksen ja sen jälkeen sitä luottamusta ei saa enää takaisin. Toisin sanoen, en enää halua seurustella kyseisen henkilön kanssa.

Mun luottamus petettiin kerran ja sormia napsauttamalla katkaisin välit kyseiseen tyyppiin. Yritti kaveerata mun kanssa sen jälkeen, mutta sanoin suoraan, etten tahdo olla missään tekemisissä kyseisen tyypin kanssa. Pidin hänestä kovin ja jonkin aikaa sen jälkeenkin, mutta en antanut periksi ja nyt en enää edes jaksa ajatella koko tyyppiä. Eri tyyppi siis kyseessä, kuin aiempi exä.

Voi kai.