Lue keskustelun säännöt.
Kummin toimisit jos saisit tietää, että lapsesi on vaihtunut synnytyslaitoksella?
25.09.2016 |
Jos lapsesi olisi kolmevuotias, ja saisit tietää, että hän ei ole biologinen jälkeläisesi, vaan vaihtunut synnytyslaitoksella toisen lapsen kanssa, kummin toimisit? (Huom! tapaukseen ei liittyisi perinnöllisiä sairauksia tms. ongelmia)
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Joko näillä, jotka vaihtais, ei oo omia lapsia tai sit ootte sairaita vanhempia. Ei kukaan vois vaihtaa omaa lastaan pois. Joa se on ollu jo 3 vuotta oma, niin ei se kiintymyssuhde katoa. Ei tekisi lapsellekaan hyvää tietää että äiti hylkäsi. Miettikää kun se toinen oerje ei haluis vaihtaa. Kuinka paha mieli tulisi kun tajuais ettei kukaan halua häntä :'(
Äitihän hylkää sen toisen, biologisen lapsensa jos pitää vaihdokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta hieman poiketen, minun oma isäni muutti meiltä pois kun olin 3v, enkä muista että isäni olisi koskaan asunut meillä.. Joten en tiedä kuinka hyvin 3v. lapsi muistaa / sopeutuu yms. Kauheintahan tuollainen tilanne tietenkin itselle olisi! Kumpa vain saisi molemmat lapset itselleen :D
On olemassa harvinaisia, biologisesti periytyviä ominaisuuksia, jotka eivät ole sairauksia tai ei-toivottuja ominaisuuksia sinänsä, mutta joita ignorantissa yhteisössä saatettaisiin esim. patologisoida tai kohdella täysin ymmärtämättömästi. Kaikki ihmiset kun eivät ole ihan tavan tallaajia ;-)
Takaisin vaihtaminen olisi tunteellisesti vaikeaa, mutta pitäisin moraalisena velvollisuutenani kasvattaa biologista lastani, ottaa hänet sen lauman huomaan, johon hänet oli tarkoitettu. Jos hänessä alkaisi ilmetä esim. murrosiän myötä samoja ominaisuuksia, joita minulla tai suvussani on, hän saisi viisaita aikuisia, ymmärrystä ja ennen kaikkea "peilejä", joiden keskellä kasvaa ja kehittyä.
Kyllä sille on syynsä, miksi lapsen on ensisijaisesti suositeltua kasvaa biologisten vanhempiensa huomassa. Miksi muuten synnytyslaitoksellakin linkki synnyttäjä-äidin ja lapsen välillä pyritään säilyttämään? Miksi ei olla siirrytty systeemiin, jossa vauvat jaetaan randomisti, ilman mitään rannekkeiden ja lomakkeiden näpertämisiä?
Sosiaalisen lapsen, johon on kiintynyt ja jota on rakastanut lapsenaan, vaihtaminen alkuperäiseen, biologiseen lapseen olisi vaikeaa, mutta se olisi oikein. Oikean valinnan tekeminen ei ole tässä elämässä aina se helpoin valinta tunteellisesti :(
Äiti, jolla on suuri sydän, alkaa rakastaa tunteellisesti ja kiintyy kyllä biologiseen lapseensakin, vaikka on ollut hänestä erossa kolme ensimmäistä vuotta.
Nämä kommentoijat ovat ajatusmaailmaltaan keskimäärin 15-vuotiaan tasolla. Eivät ihmisiä, joilla on oma lapsi. Jos heillä olisi lapsi, niin tietäisivät, miten 3-vuotias on kiintynyt omaan vanhempaansa ja päin vastoin ja kuinka kaikki henkisesti hajoaisi, jos tuo ihmissuhde katkeaisi. Tutustukaa vaikka kiintymyssuhdeteoriaan, jos ei omakohtaista kokemusta vanhempana olemisesta vielä ole ja aihe kiinnostaa.
En haluaisi, mutta edes ajatuksena JOS haluaisin biologisen lapsen itselleni niin sellainen olisi kolmevuotiaan kohdalla äärettömän itsekäs ja lasta tuhoava teko. En voisi tehdä sellaista lapselle. Jos toinen osapuoli olisi fiksua ja empaattista porukkaa, jatkettais näin ja sovittais tapaamisia niin, että lapsilla olisi kuitenkin mahdollisuudet tutustua kunnolla biologisiin vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo toikin synnäriltä lapsen, joka ei ollut biloginen lapseni.
Ei ollut mihinkään vaihtunut siellä vaan vaimo oli käynyt vieraissa. Tämä lienee hieman yleisempää, kuin lasten vaihtuminen.
Koululuokassa on noin kaksi lasta, joiden biologinen isä on joku ihan muu kuin se mies, joka uskovat olevan biologinen isänsä.
Sain tietää vaimon petoksesta vasta, kun erosimme ja lapsi oli jo teini.
en vaihtaisi . viikon ikänen vauva olisi eri juttu, mutta lapsi jota olisin kolme vuotta kasvattanut ja rakastanut, lapsi jolle olisin antanut nimen.. ei. ei misssään nimessä!!!!
johan se olisi lapsellekin traumaattista, kun joutuisi ventovieraiden luo jota pitäisi sanoa isiksi ja äidiksi.
ja minä saisin äitiä itkevän, luonteeltaan ja mieltymyksiltään täysin vieraalta tuntuvan lapsen vaikka tämä olisikin minusta syntynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos toinen perhe on esim. päihdeperhe?
Me juteltiin tästä ketjusta miehen kanssa illalla ja mietittiin ihan konkreettisesti, että mitä jos nyt mentäisiin sanomaan tuolle meidän reilu 3-vuotiaalle, että iskä ja äiti ei oo enää sun iskä ja äiti ja sä muutat huomenna toiseen kotiin. Alkoi tehdä ihan hullun pahaa vaikka vain mielikuviteltiin. Mä sanoisin, että täällä on tosi pahasti ongelmaisia/hoidon tarpeessa ne, jotka olisivat valmiit vaihtamaan oman rakkaansa johonkin ventovieraaseen.
Tutustuvamme mekin toki toivoisimme biologiseenkin, jos se olisi mahdollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiffany kirjoitti:
On olemassa harvinaisia, biologisesti periytyviä ominaisuuksia, jotka eivät ole sairauksia tai ei-toivottuja ominaisuuksia sinänsä, mutta joita ignorantissa yhteisössä saatettaisiin esim. patologisoida tai kohdella täysin ymmärtämättömästi. Kaikki ihmiset kun eivät ole ihan tavan tallaajia ;-)
Takaisin vaihtaminen olisi tunteellisesti vaikeaa, mutta pitäisin moraalisena velvollisuutenani kasvattaa biologista lastani, ottaa hänet sen lauman huomaan, johon hänet oli tarkoitettu. Jos hänessä alkaisi ilmetä esim. murrosiän myötä samoja ominaisuuksia, joita minulla tai suvussani on, hän saisi viisaita aikuisia, ymmärrystä ja ennen kaikkea "peilejä", joiden keskellä kasvaa ja kehittyä.
Kyllä sille on syynsä, miksi lapsen on ensisijaisesti suositeltua kasvaa biologisten vanhempiensa huomassa. Miksi muuten synnytyslaitoksellakin linkki synnyttäjä-äidin ja lapsen välillä pyritään säilyttämään? Miksi ei olla siirrytty systeemiin, jossa vauvat jaetaan randomisti, ilman mitään rannekkeiden ja lomakkeiden näpertämisiä?
Sosiaalisen lapsen, johon on kiintynyt ja jota on rakastanut lapsenaan, vaihtaminen alkuperäiseen, biologiseen lapseen olisi vaikeaa, mutta se olisi oikein. Oikean valinnan tekeminen ei ole tässä elämässä aina se helpoin valinta tunteellisesti :(
Äiti, jolla on suuri sydän, alkaa rakastaa tunteellisesti ja kiintyy kyllä biologiseen lapseensakin, vaikka on ollut hänestä erossa kolme ensimmäistä vuotta.
Äiti, jolla on suuri sydän, uhraisi edes tällaisessa hypoteettisessa keskustelussa omien tunteidensa ohessa muutaman ajatuksen sillekin, miltä asia kolmivuotiaista lapsista tuntuisi.
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Nyt ymmärsit kysymyksen jotenkin väärin. Katso mieluummin omaa lastasi ja kuvittele, että vaihtaisit hänet ventovieraaseen lapseen, joka sattuu olemaan sinulle biologisesti sukua.
Eikö ihmiset näe tässä muuta kuin sen puolen, että haluaa omansa takaisin? Miettikää ihan ensiksi niin päin, että se rakas lapsi, joka teillä on nyt kotona - ja jota rakastatte yli kaiken - olisikin jonkun muun ja teidän pitäisi hänet palauttaa biologisille vanhemmilleen asap. Vaihdossa saisitte sitten kyllä sen oman biologisenne, mutta aivan ventovieraan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32 sä saat juuri tietää, että se sun oma lapses ei olekaan biologisesti sun ja se pitäis vaihtaa nyt siihen, joka on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Nyt ymmärsit kysymyksen jotenkin väärin. Katso mieluummin omaa lastasi ja kuvittele, että vaihtaisit hänet ventovieraaseen lapseen, joka sattuu olemaan sinulle biologisesti sukua.
Ei vaan minä ymmärsin kysymyksen juuri oikein päin, koska tiedän faktana, että lapsi on minun biologisesti.
32
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset näe tässä muuta kuin sen puolen, että haluaa omansa takaisin? Miettikää ihan ensiksi niin päin, että se rakas lapsi, joka teillä on nyt kotona - ja jota rakastatte yli kaiken - olisikin jonkun muun ja teidän pitäisi hänet palauttaa biologisille vanhemmilleen asap. Vaihdossa saisitte sitten kyllä sen oman biologisenne, mutta aivan ventovieraan lapsen.
Siis nyt alkaa mietityttää, näyttääkö ohjelma vastausprosentit kullekin käyttäjälle miten sattuu. Miten sinulla näkyy prosentit?
Minulla ne näkyy niin päin, että niitä vastaajia, jotka EIVÄT VAIHTAISI BIOLOGISEEN LAPSEENSA, on suuri valtaosa vastaajista, yli 70%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Nyt ymmärsit kysymyksen jotenkin väärin. Katso mieluummin omaa lastasi ja kuvittele, että vaihtaisit hänet ventovieraaseen lapseen, joka sattuu olemaan sinulle biologisesti sukua.
Ei vaan minä ymmärsin kysymyksen juuri oikein päin, koska tiedän faktana, että lapsi on minun biologisesti.
32
Tässä kysymyksenasettelussa lähdetään siitä, että lapsi on jossakin vaiheessa vaihtunut. Eli keskity nyt. Kuvittele, että kromosominäytteet (tai mitkä todisteet olet asiasta saanutkaan) ovat jossakin vaiheessa menneet sekaisin laboratoriossa. Sellaista tapahtuu oikeasti. Pysytkö kärryillä?
Sitten katso uudestaan sitä omaa rakasta lastasi. Ja sitten lue tuolta ylempää, mitä kirjoitit. "hrr...kyllä vaihtaisin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Nyt ymmärsit kysymyksen jotenkin väärin. Katso mieluummin omaa lastasi ja kuvittele, että vaihtaisit hänet ventovieraaseen lapseen, joka sattuu olemaan sinulle biologisesti sukua.
Ei vaan minä ymmärsin kysymyksen juuri oikein päin, koska tiedän faktana, että lapsi on minun biologisesti.
32
Tässä kysymyksenasettelussa lähdetään siitä, että lapsi on jossakin vaiheessa vaihtunut. Eli keskity nyt. Kuvittele, että kromosominäytteet (tai mitkä todisteet olet asiasta saanutkaan) ovat jossakin vaiheessa menneet sekaisin laboratoriossa. Sellaista tapahtuu oikeasti. Pysytkö kärryillä?
Sitten katso uudestaan sitä omaa rakasta lastasi. Ja sitten lue tuolta ylempää, mitä kirjoitit. "hrr...kyllä vaihtaisin".
Jankuti jankuti. Ymmärrän pointtisi, mutta faktahan on joka tapauksessa se, että minun biologinen lapseni erityisine ulkonäköineen ja geeniyhdistelmineen olisi silloin siinä toisessa perheessä ja hakisin hänet vaikka maailman ääristä.
On olemassa kaksi tapaa hahmottaa tämä kysymys. Ne ovat erilaisia, mutta kumpikin tapa on faktisesti yhtä legitiimi. En vaihtaisi biologista lastani mihinkään, en siihen sosiaaliseenkaan.
Hyvää päivänjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun katson omaa lastani ja ajattelen, että hän olisi synnärillä vaihtunut ja päätynyt jonkun ventovieraan perheeseen, hrrr... Kyllä vaihtaisin.
Nyt ymmärsit kysymyksen jotenkin väärin. Katso mieluummin omaa lastasi ja kuvittele, että vaihtaisit hänet ventovieraaseen lapseen, joka sattuu olemaan sinulle biologisesti sukua.
Ei vaan minä ymmärsin kysymyksen juuri oikein päin, koska tiedän faktana, että lapsi on minun biologisesti.
32
Tässä kysymyksenasettelussa lähdetään siitä, että lapsi on jossakin vaiheessa vaihtunut. Eli keskity nyt. Kuvittele, että kromosominäytteet (tai mitkä todisteet olet asiasta saanutkaan) ovat jossakin vaiheessa menneet sekaisin laboratoriossa. Sellaista tapahtuu oikeasti. Pysytkö kärryillä?
Sitten katso uudestaan sitä omaa rakasta lastasi. Ja sitten lue tuolta ylempää, mitä kirjoitit. "hrr...kyllä vaihtaisin".
Jankuti jankuti. Ymmärrän pointtisi, mutta faktahan on joka tapauksessa se, että minun biologinen lapseni erityisine ulkonäköineen ja geeniyhdistelmineen olisi silloin siinä toisessa perheessä ja hakisin hänet vaikka maailman ääristä.
On olemassa kaksi tapaa hahmottaa tämä kysymys. Ne ovat erilaisia, mutta kumpikin tapa on faktisesti yhtä legitiimi. En vaihtaisi biologista lastani mihinkään, en siihen sosiaaliseenkaan.
Hyvää päivänjatkoa.
Tässä ketjussa on hirvittävän paljon minäminä-ajattelua. Niin kuin joku (olitko juuri sinä) yllä kirjoitti, että kovaahan se olisi luopua lapsesta, jota on kolme vuotta rakastanut, mutta kyllä sen tekisi saadakseen ne erikoiset geenit omaan suojelukseensa, ja pystyisi kiintymään "uuteen" lapseen.
Tuollaisissa ajatusketjuissa jää kokonaan huomaamatta lapsen näkökulma. Se "vain kolme vuotta", josta aikuinen toipuisi, on kolmevuotiaalle koko elämä. Eikä vain yhdelle, vaan kahdelle kolmevuotiaalle. Heillä ei ole mitään muuta maailmaa, ei mitään olemassaolon kiinnekohtaa oman perheen ulkopuolella. Hylkäämiskokemus kolmevuotiaana on persoonan mullistava juttu, joka altistaa monenlaisille myöhemmän elämän vaikeuksille.
Se, että lapsi saa uudeksi vanhemmakseen jonkun, joka ajattelee "erityisen ulkonäön ja erityisen geeniyhdistelmän" olevan kolmen vuoden kiintymyssuhdetta merkittävämpi juttu, voi kosahtaa aika pahasti viimeistään murrosiässä.
Mutta toki sinulle on oikeus näkemyksiisi, ja onneksi asia ei teidän kohdallanne koskaan aktualisoidu. Hyvää päivänjatkoa sinullekin.
Keitä täällä oikein vastailee? Selvästikään vastaajilla ei ole lapsia, eivätkä he ole edes lukeneet sotalapsien traumoista. Ero vanhemmista kolmevuotiaana satuttaa niin, ettei siitä koskaan täysin parane.