Meillä on kaunis tytär, ja se pelottaakin minua äitinä, olenko outo?
Tytär on nyt 2. luokalla. Muistan, että ensimmäisen kerran noin 3-vuotiaana ihan vieraatkin ihmiset kommentoivat hänen ulkonäköään. Joku ehdotti mallikoulua. Minusta kaikki lapset ovat omalla tavallaan kauniita. Jos olen laittanut vaikka fb:ssa kuvia isosiskosta ja tästä "kauniiksi kehutusta", ihmiset yleensä kommentoivat, että onpa kaunotar tai nätti kuva nätistä tytöstä. Vanhemman lapsen kuvia ei niinkään ihastella. Vanhempi lapsi on "tavis" ja niin on kai nuorimmainenkin. Minua huolettaa se, että neitiä tunnutaan kohtelevan kaveriporukassakin jotenkin eri tavalla. Kun muistelen omaa lapsuuttani, minun piti olla kiva kaveri ja yrittää sosiaalisesti kohdella kaikkia miellyttävästi. Tämä "kaunokainen" tuntuu saavan synttärikutsuja niidenkin synttäreille, joihin tuskin kiinnittää mitään huomiota. Äitinä minua huolettaa, että hän tottuu saamaan suosiota liian helposti, koska on kivan näköinen. Ja huolettaa myös se, että välillä isommatkin pojat tuntuvat kiinnittävän häneen huomiota. Isosiskonsa luokalta oli pari poikaa kysynyt, tuleeko se sinun siskosikin diskoon. Kyseessä oli 4.-7.-luokkalaisten limudisko. Ei siinä mitään pahaa ole, jos saa huomiota helposti, mutta pelkään sen vaikuttavan hänen persoonansa kehitykseen. Ja kauniiden isompien tyttöjen ympärillä tunnetusti pyörii kaikenlaista roskasakkia. Onko vinkkejä, kuinka häntä pitäisi kasvattaa ja suojella?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Koita kasvattaa niin, että hankkii muitakin valttikortteja. Oman luokkani poikkeuksellisen kaunis tyttö päätyi jääkiekkoilijan vaimoksi ja perheenäidiksi. Nyt kipuilee, kun ei hankkinut koulutusta ja vuosikymmenen kotona olo ei ole kartuttanut työkokemusta (eikä eläkettä).
Onneksi mun kaunis tyttö on myös fiksu. Seurusteli jääkiekkoilijan kanssa yläasteella, poika petti kuten jääkiekkoilijat tekee aina, tyttö sanoi ettei koskaan enää jääkiekkoilijaa. Nyt tavis poika mutta mukava.
Kannattaa opettaa tyttöä ottamaan kaikki ulkonästä irti, esimerkiksi työelämässä ja muutenkin kauneudesta on kyllä hurjasti etua. Kyllä se nuorena auttaa uralla etenemisessä, kunhan mukana on aktiivinen asenne. Esimiehet noteeraavat helpommin, enkä tarkoita tässä mitään sivuajatuksia, vaan kauniilla ihmisillä vaan on helpompaa.
Ei kannattaisi murehtia, vaan iloita. Taidat olla vähän murehtijaluonne?
Mulla on vinkki:
Pidä hyvät välit tyttöösi, että keskusteluyhteys säilyy. Että kertoo sulle, millaisessa seurassa liikkuu milloinkin. Että ehdit ajoissa apuun, jos on tarvis.
Sulta jäi yksi pelko listaamatta. Jos tyttäresi on kaunis, nykyaikana saa pelätä myös lesboja. Mun tyttöä veti turpiin about samanikäinen lesbotyttö, kun sille selvisi, että tyttöni oli kiinnostunut pojista. Tyttöni oli siis lesbon kaveri, eikä tajunnut lapsellisuuttaan, kuinka vakavissaan toinen on.
Sitten kun tyttäresi on 18 ja menee ravintolaan, vasta oletkin kusessa. Miehet yrittävät juottaa kaunista tyttöä ja jallittaa sänkyyn. Jos tyttö ei suostu, voi kostoksi tulla mitä tahansa. Ja pakenemista ei ymmärrä edes poliisi.
Muistakaa, että on olemassa myös isä. Isän pitää hyväksyä tyttärensä oli tämä sitten kaunis tai ruma. Kauneus on lahja siinä kuin muutkin lahjat. Itse ainakin kasvattaisin normaaliksi aikuiseksi, joka ei perusta lahjojaan yhden vahvuuden varaan. Itsetunnolle ei ole hyväksi jos hyväksyntä tulee vain ulkonäön perusteella.
Lasta vielä kehutaan, mutta teinistä alkaen kauneus aiheuttaa kateutta ja reaktiot onkin niitä joilla yritetään lannistaa toista. Jos tyttösi on sosiaalinen, niin täytyy olla hyvä luonne, joten en olisi huolissani. Ei ulkonäön vuoksi olla ystäviä itsekkään kanssa. Onko täällä joku joka olisi.
Vierailija kirjoitti:
Lasta vielä kehutaan, mutta teinistä alkaen kauneus aiheuttaa kateutta ja reaktiot onkin niitä joilla yritetään lannistaa toista. Jos tyttösi on sosiaalinen, niin täytyy olla hyvä luonne, joten en olisi huolissani. Ei ulkonäön vuoksi olla ystäviä itsekkään kanssa. Onko täällä joku joka olisi.
Kyllä on. Paras ystäväni oli koko ala-asteen ajan luokan kaunotar. Kuuluin hänen lähipiiriinsä ja sain itsekin huomiota. Hän ei todella ollut mikään kultainen luonne, vaan pikemminkin piikikäs ja dominoiva. Hän saattoi kysyä aamulla, ketkä haluaa olla hänen kanssaan sinä päivänä. Sitten ilmoittauduttiin. Myöhemmin olen kummastellut, miten me toiset suostuttiin siihen. Eihän muutkaan aamulla kysyneet, ketkä haluu olla mun kans tänään. Tämä ystäväni harrasti paljon liikuntaa, joten hän oli ylivoimainen myös liikuntatunneilla ja jos sai vapaasti jakaa joukkueet, arvaatte varmaan, kuka ne jakoi. Yläasteella jouduttiin eri luokille ja hän sai uudet kaverit. Minä sain yhden ystävän, oikean sydänystävän.
Kaunista, kuten rumaakin lasta tuleekehua ja kannustaa muista ominaisuuksista. Mikään mallitoimistossa pyöriminen ei kerro poikkeuksellisesta kauneudesta välttämättä. Opeta molempia lapsiasi huolehtimaan hygieniasta ja ehostautumaan hieman. Löydä kaikista lapsistasi joku erityisen kaunis piirre jota kehut (erit kaikille, esim yhdellä kauniit silmät, toisella jalat).
Jos lapsesi ulkonäöstä olet liian tietoinen, aiheuttaa se kateutta. Lisäksi aikuisena varsinkin ne, jotka eivät pidä tyttöäsi kauniina (ihanteita on ihan oikeasti erilaisia, vaikka oletkin sitä mieltä että lapsesi on universaalisti upea), pitävät tyttöäsi typeränä mikäli hänestä "paistaa" tietoisuus kauneudestaan. Kauneus on todellakin katoavaista ja 50-vuotiaana elämänsä ajan itseään poikkeuksellisen kauniina pitänyt nainen on jo aika yksinäinen. Muut naiset eivät nimittäin viihdy itseään kauniimpana kuin muut pitävän kanssa. Joku mies varmasti aina löytyy. Olen nähnyt tällaisia naisia. Tyypillinen vastaus heiltä, miksi eivät tule niin juttuun muiden miesten vaimojen kanssa, on että "muut vaimot eivät kestä kauneuttani/tuntevat itsensä seinäruusuksi rinnallani" tms.
Kasvatuksessa panosta empatiaan, lempeyteen, ystävällisyyteen, pienistä asioista iloitsemiseen, arkirutiineihin, pitkäaikaiseen harrastukseen mikä ikinä tyttöjäsi kiinnostaakaan (partio, käsityöt, suunnistus, viulun soitto, lintubongaus tai muu missä voi kehittyä itsenäisesti eikä vain ryhmässä). Kerro lapsillesi että jokainen on kaunis ja arvokas. Opeta tunnistamaan tunteita, ja luottamaan niihin. Näin säilyy parhaiten itsesuojeluvaisto herkimmän nuoruuden yli. Kerro ihastumisen tunteesta myös ja siitä, että seksiä saa harrastaa, mutta vain selvinpäin uuden kumppanin kanssa ja perinteinen "odota kolmansiin treffeihin vähintään" ei oikeasti ole huono neuvo rajojaan etsivälle nuorelle. Emme halua lapsiesi päätyvän kerjäämään miesten huomiota hyväksynnän ja hyvän olon saamiseksi. Se rumempi lapsesi on yhtä altis päätymään tähän kuin kauniskin.
Ja lisään virlä, että siitä ei ole haittaa mikäli kertoisit lapsillesi että kauneusihanteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä. Ei vain sitä iänikuista "renessanssilla kaunista oli lihava ja kalpea, koska se kertoi varakkuudesta". Kerro, että etelä-amerikassa alkuperäiskansojen mielestä kaunista on pulleat ja muodokkaat sääret. Koreassa pieni suu. Afrikan joissain maissa korkea otsa, joissain lihava takapuoli. Kiinassa kalpea iho. Kerro myös että kauneusihanteet vaihtelevat joka vuosikymmen hieman ja sadan vuoden aikana jo melko paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään virlä, että siitä ei ole haittaa mikäli kertoisit lapsillesi että kauneusihanteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä. Ei vain sitä iänikuista "renessanssilla kaunista oli lihava ja kalpea, koska se kertoi varakkuudesta". Kerro, että etelä-amerikassa alkuperäiskansojen mielestä kaunista on pulleat ja muodokkaat sääret. Koreassa pieni suu. Afrikan joissain maissa korkea otsa, joissain lihava takapuoli. Kiinassa kalpea iho. Kerro myös että kauneusihanteet vaihtelevat joka vuosikymmen hieman ja sadan vuoden aikana jo melko paljonkin.
Miksi? Älä nyt jaksa sanoa, mitä toisten pitää lapsilleen opettaa. Meillä ei ainakaan mistään afrikkalaisten tai korealaisten kauneusihanteita puhuta kotona ja miten ne mihinkään liittyy? Ihmisessä on muutakin kuin ulkokuori. Ärsyttää ihmiset, jotka kertoo muille, mitä kaikkea kasvaville lapsille tulisi sivistyksen vuoksi kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se niin, että kauneus paitsi aittaa elämässä myös tekee rajoja. Minua kehuttiin kauniiksi koko lapsuus. Kun masennuin 17-vuotiaana, sain kuulla, miten ulkonäköni muuttui. Tietysti muuttui: söin lääkkeitä, jotka turvottavat ja lihottavat. Masennus vei hiuksia ja lääkkeet turvottivat. Vasta noin 20-vuotiaana alkoi tulla esiin normaali naamani ja vartaloni. Olen monesti miettinyt, että jos olisin ollut ruma, ei olisi satutettu niin pahasti nuorena?
Minua taas on satutettu juuri siitä syystä koska olen ruma, jopa omat vanhempani kohtelevat minua hieman eri tavalla kuin muita, normaalin näköisiä sisaruksiani. Olen aina joutunut ulkonäköni vuoksi kiusatuksi, niin lapset kuin aikuisetkin ovat piikitelleet asiasta, jolle en itse voi yhtään mitään. Kyllä kauniina elämäni olisi ollut aika erilaista, en ole ulkonäköni takia kyennyt kehittämään edes kohtuullisia sosiaalisia taitoja, en kerta kaikkiaan pysty luomaan kontakteja muihin ihmisiin koska he syrjivät minua. Minulle nauretaan, minua katsotaan nenänvartta pitkin, puhutaan kuin olisin älyllisesti kehitysvammaisen tasolla, minut sivuutetaan ryhmätilanteissa. Olenkin äärettömän yksinäinen, minulla ei ole kuin satunnaisia nettituttavia. En ole koskaan ollut parisuhteessa, minua ei halua kukaan.
Mulle on vittuiltu ulkonäön vuoksi, vaikka olen nk.kaunis. Oma perhe tässä paras. Syrjintää, hakkaamista, ja sukulaisten taholta seks. häirintää.
Kyllä kauniitakin ihmisiä kohdellaan huonosti ja hekin voivat kokea ihan kammottavia asioita, mutta kokemuksesi ei suoraan liity kauneuteesi millään tavalla, vaan siihen että olet sairaiden ja sosiopaattisten ihmisten ympäröimä. Kuvittelepa sellainen tilanne jossa olisit ihan susiruma tai mitättömän näköinen ja siihen päälle nuo traumat, löytääkö vähemmän kaunis ihminen lohduttajia ympärilleen? Saako hän sympatiaa ja empatiaa muilta ihmisiltä? Ei kovinkaan paljoa.
Kiinnostaa se, että keitä ne roskasakit ovat? Joita kuvittelet ylhäisen kaunottarenne ympärille pyörimään.. tsiisus.. Ei mulla muuta..
Eiköhän vanhempana riitä että että osoittaa mielenkiintoa ja kannustusta lapselle muihin kuin kauneuteen. Sitä paitsi nuorten keskuudessa se ulkonäöllisesti suosituin ei välttämättä ole se klassisesti kaunein, vaan todellakin tyyli ja olemus (sekä käsitys itsestään) vaikuttaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään virlä, että siitä ei ole haittaa mikäli kertoisit lapsillesi että kauneusihanteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä. Ei vain sitä iänikuista "renessanssilla kaunista oli lihava ja kalpea, koska se kertoi varakkuudesta". Kerro, että etelä-amerikassa alkuperäiskansojen mielestä kaunista on pulleat ja muodokkaat sääret. Koreassa pieni suu. Afrikan joissain maissa korkea otsa, joissain lihava takapuoli. Kiinassa kalpea iho. Kerro myös että kauneusihanteet vaihtelevat joka vuosikymmen hieman ja sadan vuoden aikana jo melko paljonkin.
Kauneusihanteet vaihtelevat toki hieman kulttuureittain mutta tutkimuksissa on todettu että on olemassa fyysisiä ulkonäköpiirteitä, jotka ovat universaalisti kauniina pidettyjä, ihan kaikkialla maailmassa.
Joutuu Keenerin raiskaamaksi viimeistään 12 - vuotiaana.
Olen huomannut että tosi kauniit lapset kasvaa usein aika perus pirkoiksi ja rumat lapset saattavat tulla todella upeiksikin. Hormoonitoiminnan alkamisen jälkeenhän vasta näkee että millainen nainen sieltä kuorituu, tuleeko aknea, tuoko hormonit lisäkiloja paljon jne. Ala-asteeni kaunein tyttö on nykyään ylipainoinen finni naama (on siis 21v), se tyttö taas jota haukuttiin rumaksi on nykyään menestyvä malli. Eli kyllä lapsesi saattaa kokea aikamoisen alamäen vielä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa se, että keitä ne roskasakit ovat? Joita kuvittelet ylhäisen kaunottarenne ympärille pyörimään.. tsiisus.. Ei mulla muuta..
Tsiisus, ap taisi vastata, ettei joutuisi minkään huumeporukoitten ja rikollisjengien erityishuomion kohteeksi, kuten yleensä kauneimmat tytöt joutuvat.
Oma lapseni taas omaa sellaisia piirteitä joita yleisesti pidetään rumina. Tämä on ollut varsinkin isoäidille kova paikka, kun ainoa tyttölapsenlapsi onkin ruma. Ja hän kyllä sen tekee tiettäväksi tytölle. Ulkoisesti hän on oikein isoäidin mallikuva. Serkkupoikia hän kohtelee ihan eri tavalla ja heidän vanhemmat jaksaa ylistää kuinka meillä on niin ihana mummu.Kukaan ei varmasti aavista,mitä kamaluuksia hän tytölle sanoo,kun ei ole todistajia paikalla.
Eikö jokainen saa pukeutua kuten haluaa? Vai onko se vain rumien ja tarpeeksi tavallisen näköisten etuoikeus?