Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paöjon "hoidatte" 5-9-vuotiaita lapsianne
23.09.2016 |
Kuinka omatoimisesti toimiset vs. kuinka paljon heitä hoidatte ja huolehditte? Menettekö mukaan ulkoilemaan vai ovat itsekseen/kavereitten kanssa? Pesettekö hampaat? Nousetteko yhdessä aamulla ja laitatte lapsille aamupalat valmiiksi, entä iltaisin? Luetteko iltasadut jne?
Miehen mielestä meidän 6 ja 8v lapset saisivat nousta aamulla keskenään (viikonloppuisin) ja ottaa aamupalat, eli vanhemmat heräävät kun haluavat. Saavat mennä leikkipuistoon keskenään, kunhan vanhemmat sitten ajallaan käskevät kotiin. Ulos mies ohjeistaa "pukekaa kunnolla" mutteinyhtään mitä käytännössä tarkoittaa. Iltapalalla kysyy mitä haluatte ja lapset voi itse päättää, isä kyllä tekee (tai minä tietenkin). Minusta tällainen on kylmää, lapset tarvitsisivat enemmän vahvaa vanhemmuutta ja tukemista...miten muissa perheissä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.
Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.
En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. 5 v voi vaikka tehdä salaatin tai laittaa perunat kiehumaan. Sen ikäinen osaa jo mitä vaan, ylläty! :)
Suurin osa ruuanlaitosta on jonkin kuorimista tai pilkkomista. Annatteko viisvuotiaan tehdä jo sellaista? Vaikka tuo salaatti. Vihannesten pilkkomista terävällä veitsellä. Tai perunoiden laitto, osaako teidän viisvuotiaat jo kuoria? Äh, pidänkö mä omaani ihan vauvana?
5v voi jo kuoria, porkkanoita ja kesäkurpitsaa etenkin. Samoin raastaa niitä. Repiä salaattia, pyöritellä lihapullia, leipoessa sekoittaa taikinaa ja mitata aineksia. Pyöritellä sämpylöitä ja pullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.
Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.
En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. 5 v voi vaikka tehdä salaatin tai laittaa perunat kiehumaan. Sen ikäinen osaa jo mitä vaan, ylläty! :)
Suurin osa ruuanlaitosta on jonkin kuorimista tai pilkkomista. Annatteko viisvuotiaan tehdä jo sellaista? Vaikka tuo salaatti. Vihannesten pilkkomista terävällä veitsellä. Tai perunoiden laitto, osaako teidän viisvuotiaat jo kuoria? Äh, pidänkö mä omaani ihan vauvana?
5v voi jo kuoria, porkkanoita ja kesäkurpitsaa etenkin. Samoin raastaa niitä. Repiä salaattia, pyöritellä lihapullia, leipoessa sekoittaa taikinaa ja mitata aineksia. Pyöritellä sämpylöitä ja pullia.
Riippuu tosi paljon viisivuotiaasta. Jotkut 5 veet on omatoimisia, reippaita, taitavia käsistään ja kärsivällisiä. Jos heille sanotaan, että mittaa desi jauhoja, he mittaavat sen tasan desin.
Oma lapseni on kärsimätön ja suurpiirteinen, hänen kanssaan sämpylöitä leipoessa menee hermot, koska hän kyselee jo taikinavaiheessa, milloin on valmista, ja jaksaa pyöritellä ehkä yhden sämpylän. Yhteen työvaiheeseen voin korkeintaan ottaa mukaan, kärsivällisyyttä kestää korkeintaan 2 minuuttia. Eikä ole mitään diagnooseja, ihan normaali vilkas lapsi kyseessä.
Meillä ekaluokkalainen katsoo itse vaatteensa, pukee ne ja pesee hampaat. Aikuinen muistuttaa piposta ja hanskoista. Tulee valmiiseen aamupalapöytään, vaatii hoputtamista kouluun lähtemisessä, ei tunne kunnolla kelloa.
Iltaisin aikuinen pesee lapsen hampaat, pyjaman pukee itse, iltasatu luetaan, koska se on traditio ja lapselle tärkeä. Viikonloppuaamuisin katsoo itsekseen telkkaria, jotta vanhemmat saa nukkua, mutta ei todellakaan syö omin päin aamiaista tai lähde itsekseen ulos.
Arkisin ulkoilee omin päin, pyöräilee, potkulautailee ym.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ekaluokkalainen katsoo itse vaatteensa, pukee ne ja pesee hampaat. Aikuinen muistuttaa piposta ja hanskoista. Tulee valmiiseen aamupalapöytään, vaatii hoputtamista kouluun lähtemisessä, ei tunne kunnolla kelloa.
Iltaisin aikuinen pesee lapsen hampaat, pyjaman pukee itse, iltasatu luetaan, koska se on traditio ja lapselle tärkeä. Viikonloppuaamuisin katsoo itsekseen telkkaria, jotta vanhemmat saa nukkua, mutta ei todellakaan syö omin päin aamiaista tai lähde itsekseen ulos.
Arkisin ulkoilee omin päin, pyöräilee, potkulautailee ym.
Ai niin, peseytyy suihkussa niin, että aikuinen laittaa shampoon päähän, mutta itse pesee ja huuhtelee hiukset. Aikuinen vähän valvoo, että tulee kunnolla huuhdottua. Saippuan levittää ja huuhtoo itse.
Mun eskari-ikäinen esikoinen on erityislapsi, ja autan ja vahdin kyllä vielä paljon. Ulos ei voi päästää vielä kovin paljon yksin, mutta harjoitellaan sitäkin niin että en enää ole koko ajan vieressä. Pyritään siihen, että lapsi tekisi mahdollisimman paljon itse (pukeminen, ruokailuun liittyvät asiat, vessassa käynti jne) ja aikuinen pitää silmällä ja tarvittaessa puuttuu ja auttaa. Jos ei saa puettua paitaa, koska toinen hiha on paidan sisällä, en mene oikomaan paitaa vaan neuvon, kuinka lapsi saa suoristettua hihan itse jne. Usein autan esikoista enemmän kuin pari vuotta nuorempaa kuopusta.
Ruuanlaitossa ja kotitöissä lapsi on auttanut ihan pienestä asti :) Häntä ei oikein voinut jättää "vahtimatta" tai minun oli vaikea tehdä kotitöitä ja huolehtia lapsesta samaan aikaan, joten oli oikeastaan pakko keksiä, miten saan hommat hoidettua lapsen kanssa. Välillä oli hidasta ja hankalaa, mutta nykyään olen iloinen tuostakin vaiheesta, koska motorisesti hieman kömpelö lapsi esimerkiksi tiskaa, täyttää tiskikonetta, imuroi, sekoittelee taikinaa ja mittaa aineksia todella sujuvasti :) Ja tekee "oikeita töitä" todella mielellään vanhempien kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ollut mielenkiintoista lukea, miten nykyvanhemmat huolehtivat lapsistaan. Olen itse eri aikakauden lapsi ajalta, kun maailma oli vielä aika turvallinen ja yhtenäiskulttuuri vallitseva. Olen kasvanut maalla, mutten maalaistalossa. Ennen kouluikää asuin äitini kanssa hänen vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Silloin ei hössötetty lasten kanssa, vaikka mamma olikin joissakin asioissa arka, esim. uidessa ei saanut mennä laiturin päästä ohi, sillä mamma ei osannut uida eikä olisi voinut pelastaa minua. Toisaalta ulkona saivat lapset siihen aikaan liikkua varsin esteettä. Autoja ja muita vaaranpaikkoja oli vähän. Lisäksi lapsilaumassa oli eri-ikäisiä kavereita ja pienemmistä pidettiin automaattisesti huolta. Joku aikuinen oli aina kotona ja ruoka syötiin aina yhdessä. Kun jonkun kaverin äiti huusi tenavansa syömään, niin muutkin osasivat suunnistaa kotoiseen ruokapöytään. Iltapäivällä lähes kaikissa perheissä syötiin viideltä! Monissa asioissa piti olla pienestä asti omatoiminen. Ei ollut suosituksia muusta!
Ennen koulun alkua muutimme toiselle paikkakunnalle, missä asuimme useamman vuoden ahtaasti. Se ei aina ollut hauskaa, mutta kaikkeen tottuu. Samassa talossa asui toinenkin lapsiperhe ja me tytöt aloimme käydä pienestä pitäen yhdessä saunassa, mitä nyt jompi kumpi äiti käväisi katsomassa, ettemme tehneet tyhmyyksiä. Vaatteiden valitseminen oli siihen aikaan ongelmatonta, kun garderobi oli niin suppea. Koulun jälkeen äiti oli kotona (teki kotona työtään) ja niin nautimme välipalan eli päiväkahvit yhdessä samoin kuin olimme juoneet kahvit aamullakin. Illalla kokoonnuimme teelle kaikki kotona olevat. Lapset komennettiin nukkumaan siinä kahdeksan maissa, vanhemmat valvoivat pidempään. Usein oli vieraitakin. Siihen aikaan tupakoitiin rajattomasti, joten minäkin olen marinoitunut Klubi 77:n ja Bostonin savuissa!
Kun olin menossa oppikouluun, muutimme omakotitaloon ja sain oman rauhallisen sopen, jossa saatoin lueskella illalla mielin määrin. Aamulla piti osata nousta ajoissa kouluun. Siitä kehitin suorastaan taiteen. Matka oli lyhyt ja aamutoimet organisoin niin, että saatoin herätä puoli kahdeksalta, kun koulu alkoi jo 7.55! Se suppea garderobi oli taas arvossaan, sillä aamulla ei mennyt aikaa hameen valitsemiseen.
Minua kosketti tuo kirjoitus, jossa kerrottiin emotionaalisesta hylkäämisestä. Olen itse kokenut jonkintasoista hylkäämistä koko lapsuuden ajan eli minua palloteltiin isovanhempien luo kouluaikaankin aika monena viikonloppuna ja aina lomilla. Siitä kärsivät ystävyssuhteet, mutta myös suhteet perheeseen, vaikka isovanhemmat minulle rakkaita olivatkin. Yksin minua ei jätetty. Ensimmäisen kerran taisin olla pari kolme päivää yksin kotona 13-vuotiaana, kun muu perhe lähti käymään Helsingissä. Siitä ei tullut traumoja, vaan minusta oli oikeastaan kiva olla omillani. Osasin jo laittaa ruokaa ja huolehtia itsestäni kaikin puolin. Likkakaverini äiti oli tosin kauhuissaan, kun sain käyttää mm. kaasuhellaa!
Aamuista sen verran että n. 1h ajan on aamuisin yksikseen herättyään, niin minun ei tarvitse pinkaista ylös klo 7 yövalvomisilta. Katsoo tv:tä, tulee kyllä herättämään jos tulee sellainen olo. Telkkaa saanut katsella nyt aamuisin vähän enemmän että tokenen yöstä, mutta pädiä meillä ei ole lapselle, konsolilla saa pelata yhdessä isän kanssa kahdesti viikonloppuisin.