Kuinka paöjon "hoidatte" 5-9-vuotiaita lapsianne

Yritän muistella:

Kuopus on nyt 10-vuotias.

- En ole vuosiin pessyt hampaita, ehkä eskarissa lopetin valvomisenkin, kunhan tarkistin että pesee. Asuimme tuolloin ulkomailla ja sikäläisen suosituksen mukaan lapset pitää käyttää hammastarkastuksessa 6 kk välein, sai aina erinomaiset arviot hampaiden puhtaudesta.

- On kyllä hyvin pienestä herännyt itsekseen ja mennyt katsomaan lastenohjelmia, ehkä 3-vuotiaasta - MUTTA: hänellä on kaksi isosiskoa jotka ovat tuolloin olleet 6- ja 8-vuotiaita ja ovat siis yhdessä katsoneet aamuohjelmia jonkin aikaa ennen meidän heräämistä. Lisäksi olen itse hyvin herkkäuninen, herään pienimmästäkin, eli olen vain lähinnä torkkunut kun olen kuullut kun lapset ovat heränneet. Ja jompikumpi meistä noussut aina heti kun aamupalaa on kaivattu. Lisäksi lapset ovat olleet hyviä nukkuja ja nukkuneet jo pienenä vähintään kahdeksaan viikonloppuisin, usein jopa pidempään.

- Ulkoilu omakotitalon aidatulla pihalla on myös ollut aina vähän tilannekohtaista. On saanut olla isompien sisarusten kanssa tovin jo varmaan 3-vuotiaana, mutta silleen, että terassin ovi on auki ja näen jatkuvasti mitä tapahtuu. Mutta tämä tietenkin tilanteessa, että lapset ovat päässeet pihalle ennen kuin vanhemmat ovat ehtineet pukeutua, kyseessä tyyliin 10-15 minuuttia. Ikinä eivät olisi saaneet lähteä pihalle niin, että me vanhemmat nukumme tai olleet tarkkana valvomassa ja itsekin pihalla pienellä viiveellä.

- Eskarilaisena (5-6 -vuotiaana) on saanut mennä lähialueille, eli tähän meidän päättyvälle kadulle pyöräilemään ja kavereille kylään sovitusti. Puhutaan siis n. 300 m reviiristä tuossa vaiheessa. Koululaisena sitten jo vähän pidemmälle, mutta aina sovitusti. Aloittanut koulun 6-vuotiaana loppuvuoden lapsena, eli on ollut pakko "päästää irti", luottaa että pukee ja menee kouluun.

- Olen antanut aika paljon siimaa, tunstosarvet herkkänä kuitenkin. Lapset ovat harrastaneet pienestä pitäen paljon ja niissä on vaadittu sellaista itsenäistä otetta ja itsestä huolehtimista. Mutta sitten sitä läheisyyttä ja rakkautta meillä on annettu aina aivan mielettömästi. Lapset ovat nyt 10 v., 13 v. ja 15 v. ja istumme nytkin koko perhe porukalla sohvalla katsomassa ruutu+:lta MIkael Gabrielin päivää Vain Elämää -ohjelmassa (mua ei tämä artisti ihan kauheasti kiinnosta ja siksi palstailen tässä sivussa). Nuoret eivät juurikaan hengaile kaupungilla jne. vaan tänäänkin olivat ihan omasta halustaan kotona jo klo 20 vaikka sitä ennen olivat kaupungilla, kun päivälle ei sattunut urheiluharkkoja.

No niin, pitkä sepustus - mutta teidän pitää itse miettiä rajat ja toimintatavat, itse osaatte miettiä ja sisarukset voi ottaa huomioon tietyissä rajoissa - vaikka vastuu on aina teidän aikuisten, ei sisaruksen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette "ylihoitamisesta" pukemisessa? Tiedän yhden 9-10-v:n, jolle äiti määrää aina ulkovaatteet ja vaatteet on vielä pienten puolelta (pienikokoinen kun on) ja aina silleen varmuuden vuoksi, ettei vaan tule kylmä tai kastu.

Siis millä lailla pienten puolella? Tuohan on jo kolmos-nelosluokkalainen, 10 v. jo viitosella. MIten koulussa voi olla pienten puolella???

Meillä on 7 v. kaksospojat. 

Aloittivat koulun tänä syksynä. Aamulla heidät pitää herättää, ja katsoa vähän perään että syövät, pesevät hampaat ja laittavat tarpeeksi päälle ja lähtevät oikeaan aikaan kouluun.

Iltaisin sanotaan koska pitää ottaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä aikuisen pitää tehdä, esim. paistettua kananmunaa, niin silloin aikuinen tekee, ja minä pesen heiltä hampaat, ja isänsä lukee aina iltasadun, on tehnyt sitä vuosia, ja tapojensa orja kun on, ja samoin toinen pojista, lukee varmaan poikien armeijaikään asti, mies myös istuu poikien makuuhuoneessa niin kauan kun toinenkin nukahtaa, nukahtavat ihan hyvin keskenään silloin kun mies on yövuorossa. 

Omalla pihalla saivat olla jo 5-vuotiaana, isänsä kävi päivittäin jossain puistossa heidän kanssaan, 6-vuotiaana saivat mennä lähimpään puistoon joka on pienen metsikön toisella puolella, eli on jopa jonkinlainen näköyhteys meidän pihasta. 7-vuotiaana liikkuvat kavereiden kanssa jo ympäri omakotitaloaluetta, ei kovin iso alue, ja on sanottu että isojen teiden yli ei saa mennä. Kännykkä pitäisi olla mukana, mutta aina eivät muista, saattavat olla tunteja omilla teillään ulkona.

Viikonloppuna heräävät keskenään, pelaavat tableteillaan ja leikkivät, me vanhemmat nukutaan niin pitkään kun halutaan, pojat osaa ottaa aamupalaa jääkaapista itse.

Telkkaria, tietokonetta ja tablettia tuijottavat aika paljon, mutta ovat myös paljon ulkona ja leikkivät sisällä, varsinkin toinen tykkää rakennella legoja. Ei rajoiteta kovinkaan paljon pelaamista, telkkaria eivät katso nykyään kovinkaan paljon kun mielummin vahtaavat youtube-videoita.

Ihan normaalia elämää meillä lapsetkin elää, siinä kuin me aikuisetkin, ei noin isoja lapsia voi juurikaan hoitaa enää muutakuin silloin kun ovat sairaana.

Ja tämän ketjun mammat ihmettelee sitten kun lapsi on 18-vuotias ja mitään ei osaa tehdä itse, kun äiti pyyhkii pyllyn ja harjaa hampaat Kaisu-Eerikiltä 10-vuotiaaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette "ylihoitamisesta" pukemisessa? Tiedän yhden 9-10-v:n, jolle äiti määrää aina ulkovaatteet ja vaatteet on vielä pienten puolelta (pienikokoinen kun on) ja aina silleen varmuuden vuoksi, ettei vaan tule kylmä tai kastu.

Siis millä lailla pienten puolella? Tuohan on jo kolmos-nelosluokkalainen, 10 v. jo viitosella. MIten koulussa voi olla pienten puolella???

Tarkoitin siis, että ulkovaatteet ovat sellaisia, mitä pienemmillä yleensä on, siis esim. haalareita. Kouluvaatteista en tiedä, pihavaatteita tarkoitin tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette "ylihoitamisesta" pukemisessa? Tiedän yhden 9-10-v:n, jolle äiti määrää aina ulkovaatteet ja vaatteet on vielä pienten puolelta (pienikokoinen kun on) ja aina silleen varmuuden vuoksi, ettei vaan tule kylmä tai kastu.

Siis millä lailla pienten puolella? Tuohan on jo kolmos-nelosluokkalainen, 10 v. jo viitosella. MIten koulussa voi olla pienten puolella???

Soriii, luin väärin. Luin että pienten puolella :)

Joo, munkin 10 v. poika on pienikokoinen ja vaatteet pieniä, tosin urheilukaupoista, ei kurahousuja jne. Mutta on pakko vähän katsoa, että kaikki ulkovaatteet on katsottuna aamuksi valmiiksi, liikkakamat pakattu sään ja ohjelman mukaan. Saattaisi lähteä helposti näillä lämpötiloilla shortseissa ja hupparissa kouluun. Muutenkin on lämmönsäätelyltään vähän outo, ei tunnu koskaan palelevan ja taistelu säänmukaisesta pukeutumisesta on ollut pienestä pitäen ihan älytöntä. Varsinkin siirtymävaiheissa, eli näissä kuuluisissa välikausissa. Kun tottuu, niin laittaa ihan kiltisti pipon, mutta ei vaan tajua tarvitsevansa sitä jos ei asiaa selitetä ja vähän pakotetakin.

Minusta kyse ei ole siitä, pestäänkä esim. 7v hampaat vai ei (suositus toki on, että pestään) vaan enemminkin siitä, onko aikuinen tarvittaessa saatavilla vai ei ja ohjaako aikuinen vähän kuin taka-alalta kaikkea. Lapsella täytyy olla turvallinen tunne siitä, että loppukädessä se on aikuinen, joka turvaa ja ohjaa lapsen elämää.

Aamu- ja iltapalan laitan itse omille 7v ja 8v usein valmiiksi, mutta toisaalta hekin tekevät sitä välillä minulle. Ulos lähtisivät mielellään näilläkin keleillä pelkässä t-paidassa, joten kyllä käsken laittamaan takin päälle. 

Itse uskon, että turvallisuuden tunne on olennainen osa lapsen elämää ja se tulee siitä tiedosta, että lapsi tietää jonkun ohjaavan ja auttavan tarvittaessa. Menen paljoin intuition mukaan. Kun tuntuu, että lapsi tarvitsee apua tai ohjausta, pyrin olemaan läsnä. En koskaan oleta, että sen ja sen ikäisen pitäisi osata jotakin yksinkin, koska lapset ovat niin erilaisia ja kypsyvät eri tahtiin. En välttämättä tee lapsen puolesta, mutta olen saatavilla ja ohjaan sekä annan vastuuta sopivissa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimmista lapsuusajan traumoistani on hylkääminen. Ei konkreettinen hylkääminen vaan emotionaalinen hylkääminen. Kun lähentelin kymmentä, sain itse tehdä kaiken. Huolehtia itseni kouluun, harrastuksiin, lämmittää itse ruokaa, pestä omat hampaat, lukea itse kirjoja. Koska pärjäsin itsekseni, vanhempani jättivät minut pärjäämään yksin. He menivät missä menivät, minä elin omaa elämääni yksin. He heräsivät ja söivät eri aikaan, olivat matkoilla ja pikkulomilla. Pärjäsinhän minä, iso lapsi, jo hyvin yksinkin. Aikalailla siitä vajaa kymmenevuotiaasta alkaen alkoi mun kokemuksen mukaan hylkääminen.

Tarkoitan tällä sitä, että älkää vaan kuvitelko että vaikka lapsi pärjää, sen kanssa ei tarvi olla. Vaikka se osaa hoitaa itsensä kouluun ja harrastuksiin, voi sen silti joskus sinne saattaa. Tai ainakin olla kotona harrastuksen jälkeen kysymässä miten menee, vaikka kyllähän se lapsi itsekseenkin osaa iltapalan syödä.

No kyllähän kymmenvuotiaan pitääkin osata mennä kouluun ja harrastuksiin, pestä hampaat ja lukea itse kirjoja, olishan se omituista että jos on monta vuotta osannut itse lukea, odottaisi että joku muu lukee. Kyllä minä ainakin heti kun opin lukemaan, kävin kaverin kanssa tai yksinkin kirjastossa lainaamassa ison kasan kirjoja ja luin niitä itse, sehän on nautinto, edelleen. Ja harrastuksiin menin itse kelistä riippuen, kyllä vanhemmat vei autolla jos oli huono keli pyöräillä tai mennä kävellen, mutta ei 10 vuotias mitään saattajia tarvi. Se että vanhemmat syö eri aikaan kuin lapsi, ja lapsen pitää lämmittää ruokaa sen takia, tai että lapsi jätetään yksin kun lähdetään matkalle, se on omituista, ja yksin jättäminen on jo rikos. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tämän ketjun mammat ihmettelee sitten kun lapsi on 18-vuotias ja mitään ei osaa tehdä itse, kun äiti pyyhkii pyllyn ja harjaa hampaat Kaisu-Eerikiltä 10-vuotiaaksi asti.

Toisin se oli vanhoina hyvinä aikoina. Mun mummo meni 12-vuotiaana töihin ja sai 15-vuotiaana tekarit.

Vierailija kirjoitti:

Just 8v täyttänyt.

-Heräämme lapsen kanssa (tai toinen meistä) ja teemme aamupalan. Huolehdimme että se on terveellinen ja ravitseva.

-Huolehdimme, että on säähän sopivat vaatteet

-tarkistamme, että koulukirjat on mukana ja läksyt tehty (ei fanaattisesti, joskus on unohtunut)

-lapsi haluaa yleensä mennä koulun jälkeen ja viikonloppuisin kaverien kanssa ulos ja saa toki mennä. Soitamme aina välillä ja käskemme kotiin syömään. Jos lapsella ei ole kaveria/tekemistä niin olemme hänen kanssaan.

-Luetaan aamu- ja iltasadut ja siinä jutellaan

-Huolehditaan lapsen ohjatuista harrastuksista, lähtemisestä, varusteista.

Aamusatu? Soittelette vähän väliä? Todella ärsyttävää. Jos ei ole tekemistä olette hänen kanssaan? Siis tukahdutatte hänen luovuutensa kun leikitätte teidän omia "kehittäviä" leikkejä, tai hypitte lapsen pillin mukaan? Onko sen aamupalan pakko olla aina terveellinen ja ravitseva? Ja eikö lapsi osaa itse ottaa kaapista sitä terveellistä ja ravitsevaa, vai onko sille epäterveellisiä vaihtoehtoja paljonkin tarjolla?

En miellä että hoitaisin lapsiani. Pesen tai autan lapsia toisinaan pesemään hampaat. Lapset saattavat syödä aamupalan itse mutta toisinaan laitan sen heille valmiiksi. Toisinaan luetaan yhdessä illallakin iltasatua, mutta lapset kyllä menevät toisinaan nukkumaan ilman aikuisen apuakin.

Lapset 9 ja 11

- hampaat pesee aikuinen illalla, itse aamulla

- iltasatu luetaan, satunnaisesti (1-2 kertaa kuukaudessa) vanhempi ilmoittaa ettei halua tulla kuuntelemaan vaan lukee itse omassa sängyssään

- aamuisin huolehditaan herätys, ellei ole itse herännyt

- iltapala syödään yhdessä kotona olevien kanssa (vanhemmilla epäsäännöllisesti vuorotyö)

- jos vanhempi on kotona kouluun lähtiessä, "lähetetään" kouluun

- muistutetaan sopivasta ulkovaatetuksesta

- satunnaisesti pesen nuoremman pitkän ja helposti takkuuntuvan tukan. Kampaan ja letitän sen aina pyynnöstä, välillä ehdotan itse

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette "ylihoitamisesta" pukemisessa? Tiedän yhden 9-10-v:n, jolle äiti määrää aina ulkovaatteet ja vaatteet on vielä pienten puolelta (pienikokoinen kun on) ja aina silleen varmuuden vuoksi, ettei vaan tule kylmä tai kastu.

Minusta on ihan ok, ala-asteella lapsi on vielä pieni :)Itse valitsin vaatteeni vasta 12-vuotiaana (ennen sitä ei kiinnostanut mitä puin päälleni) Minun äitini ei varsinaisesti valvonut pukeutumistani enää 16 vuotiaana, mutta kommentoi edelleen (olen 22v) pukeutumistani ja viime talvena jopa osti minulle pyytämättä toppahousut.Tekee myös useat villasukat ja lapaset joka talvi. Muutin pois kotoa neljä vuotta sitten.

Meillä syödään ateriat yhdessä ja lapset auttavat niiden valmistelussa ikätasonsa mukaisesti, ulos eivät saa mennä keskenään, telkkaria saavat katsoa suht vapaasti mutta vain tiettyjä ohjelmia, harvoin katsovat kolmea varttia pidempään. Lasten ollessa kylvyssä istuu jompi kumpi vanhemmista ammeen reunalla ja auttaa hiustenpesuss. Hammaspesut valvotusti iltaisin, aamulla omin nokkinensa.Pelata saavat aniharvoin.

Iltasatu luetaan joka ilta ja muutenkin puuhastellaan lasten kanssa paljon yhdessä.Vaatteet saavat vapaa-ajalla päättää itse ja me katotaan että ovat kuta kuinkin säähän sopivissa varusteissa. koulussa on koulupuvut.

Lapset 4 ja 6 ja asumme miljoonakaupungin keskustassa.

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.

Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.

5v ja 6v tarvitsevat meillä vielä paljon ohjausta kaikessa, molemmat erityislapsia joilla toiminnanohjauksen vaikeutta. Esim. aamulla valitsen vaatteet, laitan hiukset, pesen hampaat, autan tarvittaessa isommalla hädällä, laitan aamupalan, ohjaan valitsemaan sopivat ulkovaatteet ja vapaapäivinä valvon ulkoilua omassa pihassa joko olemalla itse ulkona tai hyvänä (eli sujuvana) päivänä ikkunasta. Vanhempi toimii jo melko itsenäisesti eskaripäivinä, jättäydyn tahallani vähän sivuun että tulee oppia kantapään kautta (jos ei ehdi tekemään ennen lähtöä, "kärsii" itse seuraukset). Nuorempi ei toimi vielä ollenkaan itsenäisesti, aikuista tarvitaan varmistamaan kaikki perusjututkin alkaen käsienpesusta. Laitan kaikki ateriat valmiiksi, ohjaan leikeissä ja leikkien siivoamisessa, huolehdin hygienia-asioista, iltasaduista ja nukuttamisesta.

8v on jo mielestään niin iso, ettei tarvitse apua mutta autan tietenkin silti. Valitsen vaatteet koulupäivinä vaikka osaa jo itsekin tehdä 100% hyviä valintoja, varmistan että hampaat on pesty, laitan aamupalan tai sanon mitä pitää ottaa itse, laitan hiukset, katson että läksyt on tehty jne. Pohjatyöt on tehty huolella, joten voin luottaa lapseen. Viikonloppuisin ja lomilla ei paljon vanhempia kaipailla aamuisin: ottaa itse aamupalan, pukee ja leikkii jo täyttä päätä pihalla ennen kuin muut heräävät. Tässä iässä lapsi haluaa tehdä niin paljon itse, kun mielestään jo osaa kaiken, ettei siinä paljon apua pyydellä. Esimerkiksi haluaa jo silloin tällöin käydä yksin suihkussa vaikka tarvitsisikin vielä apua hiusten pesussa tai haluaa itse tehdä eväät harrastuksiin. Ruoan laitan kuitenkin pieniä nopeita syömisiä lukuunottamatta aina valmiiksi lautasille ja iltasatukin kelpaa silloin tällöin. Lapsi auttaa myös kauppakäynneillä erittäin mielellään kirjoittamalla listan, keräämällä ostoksia ja vertailemalla mikä olisi järkevin valinta.

Monet tutut vanhemmat ihmettelevät, kun meillä puututaan heidän mielestään liikaa lasten elämään (etenkin vaatteiden valitseminen, ruoan laittaminen valmiiksi ateriaksi pöydälle ja sanallinen kasvattaminen vähän joka välissä). Omasta mielestäni meillä saa olla vapaasti lapsi ja keskittyä leikkeihin ym mihin lasten kuuluukin; me olemme taustajoukkona turvaamassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Lapset ovat iloisia, onnellisen oloisia, rohkeita ja hyvin käyttäytyviä. En siis usko, että lapsia voi liikaa passata tai ainakaan siitä ei ole ollut mitään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämän ketjun mammat ihmettelee sitten kun lapsi on 18-vuotias ja mitään ei osaa tehdä itse, kun äiti pyyhkii pyllyn ja harjaa hampaat Kaisu-Eerikiltä 10-vuotiaaksi asti.

Ensinnäkän tässä ketjussa ei ole ollut yhtään esimerkkiä ikätasolle sopimattomasta "hoitamisesta". Toiseksi lasten kehityksen asiantuntijoiden mukan lapsen kyky huolehtia omista asioistaan syntyy juuri siten, että vanhemmat ensin huolehtivat hänestä ja lapsi sisäistää tämän huolenpidon ja pystyy sitten vähitellen huolehtimaan itsestään. Ap.n miehen toimintatapa on juuri tämän ajattelun vastainen, että aikuinen ei ota lapsista emotionaalista vastuuta. Kolmanneksi minä olin sellainen lapsi, joka on sai huolehtia kouluun ehtimisestä, bussilipuista, hammaslääkäreistä, vaatteista jne n. 10-vuotiaasta täysin itsenäisesti, ja olen kuin oppikirjaesimerkki ihmisestä, jonka on vaikea huolehtia itsestään. Todennäköisenä syynä tähän on syvä arvottomuuden tunne, joka tuollaisesta "hoitamattomuudesta" kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.

Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. 5 v voi vaikka tehdä salaatin tai laittaa perunat kiehumaan. Sen ikäinen osaa jo mitä vaan, ylläty! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämän ketjun mammat ihmettelee sitten kun lapsi on 18-vuotias ja mitään ei osaa tehdä itse, kun äiti pyyhkii pyllyn ja harjaa hampaat Kaisu-Eerikiltä 10-vuotiaaksi asti.

Ensinnäkän tässä ketjussa ei ole ollut yhtään esimerkkiä ikätasolle sopimattomasta "hoitamisesta". Toiseksi lasten kehityksen asiantuntijoiden mukan lapsen kyky huolehtia omista asioistaan syntyy juuri siten, että vanhemmat ensin huolehtivat hänestä ja lapsi sisäistää tämän huolenpidon ja pystyy sitten vähitellen huolehtimaan itsestään. Ap.n miehen toimintatapa on juuri tämän ajattelun vastainen, että aikuinen ei ota lapsista emotionaalista vastuuta. Kolmanneksi minä olin sellainen lapsi, joka on sai huolehtia kouluun ehtimisestä, bussilipuista, hammaslääkäreistä, vaatteista jne n. 10-vuotiaasta täysin itsenäisesti, ja olen kuin oppikirjaesimerkki ihmisestä, jonka on vaikea huolehtia itsestään. Todennäköisenä syynä tähän on syvä arvottomuuden tunne, joka tuollaisesta "hoitamattomuudesta" kumpuaa.

Olisiko kehityksen kannalta siis jopa parempi, että ylihuolehditaan? Jos siis vain näitä kahta ääripäätä vertaa. Jos siis esim. 9-10-vuotias ei saa päättää ulkovaatteistaan, vaan äiti sanoo, että nyt laitat haalarit tai nyt laitat pipon tai nyt laitat kurahousut jne jne. Niin kasvaako tästä siis lapsi, joka kykenee paremmin huolehtimaan itsestään ja oikeasti vaatetuksesta myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.

Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.

En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. 5 v voi vaikka tehdä salaatin tai laittaa perunat kiehumaan. Sen ikäinen osaa jo mitä vaan, ylläty! :)

Suurin osa ruuanlaitosta on jonkin kuorimista tai pilkkomista. Annatteko viisvuotiaan tehdä jo sellaista? Vaikka tuo salaatti. Vihannesten pilkkomista terävällä veitsellä. Tai perunoiden laitto, osaako teidän viisvuotiaat jo kuoria? Äh, pidänkö mä omaani ihan vauvana?