Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paöjon "hoidatte" 5-9-vuotiaita lapsianne
23.09.2016 |
Kuinka omatoimisesti toimiset vs. kuinka paljon heitä hoidatte ja huolehditte? Menettekö mukaan ulkoilemaan vai ovat itsekseen/kavereitten kanssa? Pesettekö hampaat? Nousetteko yhdessä aamulla ja laitatte lapsille aamupalat valmiiksi, entä iltaisin? Luetteko iltasadut jne?
Miehen mielestä meidän 6 ja 8v lapset saisivat nousta aamulla keskenään (viikonloppuisin) ja ottaa aamupalat, eli vanhemmat heräävät kun haluavat. Saavat mennä leikkipuistoon keskenään, kunhan vanhemmat sitten ajallaan käskevät kotiin. Ulos mies ohjeistaa "pukekaa kunnolla" mutteinyhtään mitä käytännössä tarkoittaa. Iltapalalla kysyy mitä haluatte ja lapset voi itse päättää, isä kyllä tekee (tai minä tietenkin). Minusta tällainen on kylmää, lapset tarvitsisivat enemmän vahvaa vanhemmuutta ja tukemista...miten muissa perheissä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.
Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.
En ole tuo jolta kysyit mutta vastaan kuitenkin. 5 v voi vaikka tehdä salaatin tai laittaa perunat kiehumaan. Sen ikäinen osaa jo mitä vaan, ylläty! :)
Suurin osa ruuanlaitosta on jonkin kuorimista tai pilkkomista. Annatteko viisvuotiaan tehdä jo sellaista? Vaikka tuo salaatti. Vihannesten pilkkomista terävällä veitsellä. Tai perunoiden laitto, osaako teidän viisvuotiaat jo kuoria? Äh, pidänkö mä omaani ihan vauvana?
Kyllä 5v oppii jo käyttämään veistä ja kuorimaan ym. Ei kuitenkaan kannata aluksi antaa sitä kaikkein terävintä veistä ja pitää muistaa opastaa toimimaan rauhallisesti. Tekemällä oppii ja lapsi on monesti luonnostaan varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset jo teinejä, mutta jotenkin pistää silmään tuo suositus, että vanhempi pesee hampaat kymmenenvuotiaaksi asti. Kuulostaa kyllä pikkasen hassulta. Omat kun olivat pienempiä, ohje oli, että vanhemmat auttavat pesussa n. kuusivuotiaaksi, jonka jälkeenkin vielä pesua valvotaan, että se tulee tehdyksi oikein. Lapsillani ei kyllä kellään ole reikiä hampaissa. Itse kun olin pieni, hampat pestiin itse heti kun siihen kykeni. koulussa kävi fluoraaja (!!!!) joka opetti hampaiden pesua koko luokalle niillä jättihampailla ja hampaat harjattiin koko luokka yhdessä ja purskutetiin lopuksi se ällö fluori. oi aikoja :) lapsena olen juonut mehua tuttipullosta, karkkipäivinä mättänyt karkkia ja kukaan ei vielä 80-90 luvulla ollut keksinyt, että sokeri on ääri pahasta, joten olen syönyt myös erilaisia muita sokeriherkkuja takulla oman osuuteni. Itselläni on kaksi reikää hampaissa. Että pidän kyllä tuota aikuisten valvomaa pesua ja terveysvalistustakin ihan hyvänä.
No eipä ole ihme kun nykypäivän lapsilla on niin paljon reikiä. Itse ohjeistan vanhempia tarkistamaan iltapesun (ihan harjan kanssa, että tuleehan varmasti puhdasta) aina 6. Luokalle saakka. Näin suosittavat ihan lasten hammashoitoon erikoistuneet hammaslääkäritkin. T. Vastavalmistunut hammaslääkäri
Mun ruoanlaitosta kiinnostunut 5-vuotias pilkkoo vihanneksia (tylsähköllä veitsellä), sekoittaa, kaataa, mittaa jne. Hän myös pyörittää lihapullat ja nysvää silakkapihvit/kananugetit mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että lapsen hampaat pitäisi pestä noin kymmenvuotiaaksi. Itselläni on pienemmät lapset kuin sulla, mutta 5 v esikoista kyllä passaan monessa asiassa, enkä yhtään häpeä. Sitten lapsi vastaavasti auttaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Viikonloppuisin lapset saavat nousta leikkimään, mutta tykkään että syödään aamiainen yhdessä.
Miten sun viisvuotias auttaa ruoanlaitossa? Mulla samanikäinen mutten ole keksinyt mitä hän voisi tehdä.
Minä olen se, jolle kysymys oli asetettu. Viisivuotiaani on pilkkonut veitsellä jo parin vuoden ajan, toki aluksi tiukasti valvonnassa. Banaaneilla ja avokadoilla on hyvä aloittaa, nykyään menevät myös kurkut, tomaatit, porkkanat. Salaateissa on myös kaikenmoista revittävää ja muuta näpräystä. Kuorimaveistä ei olla vielä harjoiteltu.
Lisäksi onnistuu marinadien ja salaatinkastikkeiden sekoittaminen, kuivien aineiden mittaaminen leivonnassa, kahvin keittäminen ym. Ja ennen kuin joku tulee nimittämään viisivuotiastani ihmelapseksi, niin muistutetaan nyt, että varmasti mnä tekisin samat hommat yksin nopeammin ja tarkemmin. Tämä nyt on periaatekysymys. En odota lapseltani itsenäisyyttä enkä täydellisyyttä, mutta haluan että hän oppii tekemään yhdessä, sillä itse en sitä saanut lapsena oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän ketjun mammat ihmettelee sitten kun lapsi on 18-vuotias ja mitään ei osaa tehdä itse, kun äiti pyyhkii pyllyn ja harjaa hampaat Kaisu-Eerikiltä 10-vuotiaaksi asti.
Ensinnäkän tässä ketjussa ei ole ollut yhtään esimerkkiä ikätasolle sopimattomasta "hoitamisesta". Toiseksi lasten kehityksen asiantuntijoiden mukan lapsen kyky huolehtia omista asioistaan syntyy juuri siten, että vanhemmat ensin huolehtivat hänestä ja lapsi sisäistää tämän huolenpidon ja pystyy sitten vähitellen huolehtimaan itsestään. Ap.n miehen toimintatapa on juuri tämän ajattelun vastainen, että aikuinen ei ota lapsista emotionaalista vastuuta. Kolmanneksi minä olin sellainen lapsi, joka on sai huolehtia kouluun ehtimisestä, bussilipuista, hammaslääkäreistä, vaatteista jne n. 10-vuotiaasta täysin itsenäisesti, ja olen kuin oppikirjaesimerkki ihmisestä, jonka on vaikea huolehtia itsestään. Todennäköisenä syynä tähän on syvä arvottomuuden tunne, joka tuollaisesta "hoitamattomuudesta" kumpuaa.
Olisiko kehityksen kannalta siis jopa parempi, että ylihuolehditaan? Jos siis vain näitä kahta ääripäätä vertaa. Jos siis esim. 9-10-vuotias ei saa päättää ulkovaatteistaan, vaan äiti sanoo, että nyt laitat haalarit tai nyt laitat pipon tai nyt laitat kurahousut jne jne. Niin kasvaako tästä siis lapsi, joka kykenee paremmin huolehtimaan itsestään ja oikeasti vaatetuksesta myöhemmin?
Minusta ihan hyvin voisi mennä tuohon ikään asti käytännöllisyys edellä ja vasta teini-iän lähestyessä voisi joustaa enemmän. Riippuu varmaan lapsesta, osaako itse valita sään mukaan vaatteet vai pitääkö äidin aina sanoa, että nyt laitetaan toppavaatteet tai kuravaatteet.
Meillä 8 ja ihan pian 6 -vuotiaat.
Arkiaamuina herätellään ja koululaiselle laitetaan aamupala. Useana aamuna lähtee itsenäisesti kouluun. Eskari viedään.
Viikonloppuisin lapset heräilevät itsekseen ja leikkivät keskenään kunnes me herätään. Lapset heräävät 7 kieppeillä, me miehen kanssa 8-9 tienoilla. Sen jälkeen syödään aamupala yhdessä. Lapset osaavat jo itse voidella leivät ynm. Isompi osaa tarvittaessa huolehtia omasta aamu- ja välipalasta.
Minä tsekkaan valitut vaatteet ja katson että ulos lähdetään oikeanlaisessa vaatetuksessa.
Hampaat lapset pesevät itse. Iltaisin tehdään molemmille tarkistuspesu.
Pihapiirissä ulkoilevat itsenäisesti. Isompi saa mennä puhelimen kanssa kavereille kylään tässä asuinalueella. Pienempi saa pihapiirin lisäksi mennä itsenäisesti isosiskon kanssa lähipuistoon. Muualle pienempi ei saa lähteä vielä ilman aikuista.
Harrastuksiin liittyvistä asioista ja kuljetuksista huolehditaan.
Isompi huolehtii itse läksystään, koulutavaroistaan, reppunsa pakkaamisesta jne. Toki tsekataan ja katsotaan päältä, että hommat on hoidettu mutta vastuu on koululaisella itsellään. Ja tätä toivotaan ihan koulusta, että lapsi oppisi ottamaan vastuun omista asioistaan.
Suihkuttelut hoitavat itse. Pitkien hiusten pesussa autan vielä molempia.
Iltapala tehdään, iltasatu välillä luetaan, välillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 5v ja 7v. Saavat tulla aamuisin meidän sänkyyn, siinä ovat yleensä 10-30min ja viikonloppuna lähtevät leikkeihinsä sen jälkeen kunnes jompi kumpi vanhempi nousee tekemään aamiaista, joka syödään yhdessä. Samoin arkena vanhemmat tarjoilevat aamiaisen. Lapset ovat jonkin verran keskenään pihalla mutta reviiri on noin 200m. Paljon leikimme ja touhuamme yhdessä lasten kanssa. Yksin eivät vielä jää kotiin.
Joskus haluavat ja saavat valita vaatteet kaapista, yleensä minä laitan ne valmiiksi illalla.
Vanhemmat pesevät lasten hampaat aamuin illoin, lapset suihkutetaan 3-6 kertaa viikossa. Minä pesen niiden hiukset, muuten suihkivat itse.
Lapsia osallistetaan kaikkeen, mm. pyykin lajittelu ja tiskikoneen tyhjennys sujuu jo hyvin 😄.
Meillä sama systeemi kuin 45 ja 46:lla. Neljävuotias pilkkoo marjat ja pehmeämmät hedelmät, mittaa ja sekoittaa aineksia, ripottelee juustoa ja korppujauhoa uuniruokien päälleja kattaa pöydän esimerkiksi. Samalla oppii kuin huomaamatta numeroita, mittayksiköitä ja kaikenlaisia käytännön taitoja. Toki tekisin itse siistimmin ja nopeammin, mutta mulla oli perfektionisti äiti joka ei antanut meidän lasten auttaa keittiössä koska vain täydellinen kelpasi. Mä opin lopulta laittamaan ruokaa vasta aikuisena omassa huushollissani kun pelkäsin epäonnistumista niin etten uskaltanut edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
49 jatkaa
En lukenut kuin pari ensimmäistä vastausta niin piti jo tulla jatkamaan.
Hammashoitolan ensimmäisellä käynnillä sanottiin, että lapsen hampaanpesua pitää valvoa ja tarkistaa 12-vuotiaaksi asti ja että pahimmassa kunnossa ovat 12-15-vuotiaiden hampaat. Me aiotaan tarkistaa hampaidenpesu vielä vuosia. Pieni juttu meille mutta iso lahja tervehampaiselle lapsellemme aikuisenakin.
Me myös luemme lapsillemme paljon, vaikka molemmat ovat osanneet lukea 4-vuotiaasta. Ihania yhteisiä hetkiä.
Ja läksyt tehdään aina joko yhdessä tai ainakin lapsi näyttää tekemänsä läksyt. Samalla tulee juteltua päivästä.
Meillä ekaluokkalaisen ei tarvitse lähteä yksin kouluun tai tulla tyhjään kotiin vaan järjestelemme töitä sen mukaan. Pari kertaa olen palkannut naapurin tytön apuun.
Meillä lapset saavat olla lapsia ja turvassa. Ovat silti hyvin omatoimisia, osaavat mm. kirjoittaa kauppalistaa, imuroida ja tiskata itse jne.
Miksi lapselle lukeminen pitäisi lopettaa sitten kun lapsi osaa itse lukea? Yhdessä lukeminen on ihanaa ja kirjasta on kiva keskustella jälkeenpäin.
Me luettiin mun parhaan ystävän kanssa toisillemme ääneen vielä parikymppisinä pitkillä auto-ja junamatkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi suurimmista lapsuusajan traumoistani on hylkääminen. Ei konkreettinen hylkääminen vaan emotionaalinen hylkääminen. Kun lähentelin kymmentä, sain itse tehdä kaiken. Huolehtia itseni kouluun, harrastuksiin, lämmittää itse ruokaa, pestä omat hampaat, lukea itse kirjoja. Koska pärjäsin itsekseni, vanhempani jättivät minut pärjäämään yksin. He menivät missä menivät, minä elin omaa elämääni yksin. He heräsivät ja söivät eri aikaan, olivat matkoilla ja pikkulomilla. Pärjäsinhän minä, iso lapsi, jo hyvin yksinkin. Aikalailla siitä vajaa kymmenevuotiaasta alkaen alkoi mun kokemuksen mukaan hylkääminen.
Tarkoitan tällä sitä, että älkää vaan kuvitelko että vaikka lapsi pärjää, sen kanssa ei tarvi olla. Vaikka se osaa hoitaa itsensä kouluun ja harrastuksiin, voi sen silti joskus sinne saattaa. Tai ainakin olla kotona harrastuksen jälkeen kysymässä miten menee, vaikka kyllähän se lapsi itsekseenkin osaa iltapalan syödä.
Voi miten surullista :( Ettekö siis viettäneet enää aikaa yhdessä tai käyneet reissuilla? Miten teillä vietettiin rippijuhlaa, valmistujaiset jne? Oletteko nyt tekemisissä, miten tuo on vaikuttanut sinuun aikuisena? *halaus*
Meillä on 5v ja 2v, joten isompi saa ehkä jotain "palveluja" pienemmän siivellä, mutta en usko että isosti eroaisi vaikka 5v olisi nuorin.
Jos sattuu nousemaan aamulla ekana, saattaa hipsiä (yhteisestä makkarista) värittämään tai leikkimään hetkeksi. Ovenraosta saattaa kuiskutella kun on nälkä, jos tyytyy banaaniin niin ottaa sen itse, mutta oikea aamupala yleensä laitetaan - tänään pärjäsivät kahdestaan muropaketin, maitotölkin, astioiden ja banaanin kanssa pöydässä sillä välin kun kävin suihkussa. Aamulla saa pestä hampaat itse mutta aikuinen huolehtii että se tapahtuu, illalla aikuinen pesee. Telkkaria ei käytä yksin/ilman lupaa. Iltasadut luetaan aina, yleensä kaksi kun molemmat valitsee, ja sit vielä suukotellaan ja silitellään minkä tarvitsee.
Ulkoilla saa omalla pihalla yksin, mutta enimmäkseen ulkoillaan yhdessä. Päivävaatteet valitsee pääsääntöisesti, aikuisen vastuulla on tsekata että ulos lähtiessä on järkevää päällä (tai vähintään mukana) mutta niidenkin kanssa saattaa olla omatoiminen ja rajatapauksissa saa harjoitella itse päätöksentekoa, tarvitseeko lapasia ja onko saappaat oikeasti mukavat pyöräilyyn. Selviytyy mainiosti pukemisesta, mutta pukemispassuutus on yksi tapa pyytää aikuisen syliä ja huomiota kun pienempikin sitä saa, ja aikataulun ja kärsivällisyyden salliessa saatan kyllä pukea kuin taaperon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 7, 8 ja 10 vuotiaat HALUAVAT tehdä itse aamu- väli- ja iltapalansa. Välillä tekevät niin että yksi yllättää muut tekemällä jonkun hyvän "annoksen". Ei meillä ole kaapeissa mitään niin epäterveellistä etteikö sitä voisi syödä. Ihan perusaineksia esim. leipää, mysliä, jogurttia, hedelmiä jne. Jos siellä on vaikka suklaalevy niin tietävät kyllä ettei se käy aamupalasta.
Vaatteet HALUAVAT valita itse ja jos on ihan säähän sopimattomat niin puutun asiaan. Jumppavaatteissa sama.
Läksyjä harvoin haluavat tehdä, mutta meillä on sopimus että aina heti koulun jälkeen ja tarkistan sitten tai autan tarvittaessa.
Hampaiden harjauksesta yrittävät päästä mahdollisimman nopeasi, joten tiedän että sitä täytyy valvoa.
Yleensä lueskelevat kirjoja n. 1/2 h ennen nukkumaanmenoa. Välillä joku haluaa lukea muille jotain hyvää tai hauskaa kirjaa.
Eli meillä nämä asiat on tullut siitä että lapset on itse halunneet tehdä ja oppia. En näe järkevänä mennä väliin voitelemaan leipiä kun itse osaavat ja haluavat.
Olen joka päivä läsnä lapsille ison osan päivästä, mutta minulle se ei tarkoita passaamista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 6 ja 9 vuotiaat lapset. 6-vuotias saa olla omalla pihalla ja tässä lähistöllä keskenään kavereidensa kanssa. Kunhan on puhelin mukana ja vastaa heti kun soitetaan. 9-vuotias saa mennä kauemmaskin ilman vanhempia, mutta laitan yleensä jonkun kotiintuloajan ja kännykkä pitää kokoajan olla äänellä.
Emme pese hampaita kummaltakaan. Tuon ikäiset saa itse pestä. Arkiaamuisin kun minä herään ennen lapsia niin saatan laittaa jo mehun ja voin valmiiksi pöydälle ja lasit jne. Viikonloppuisin heräävät omia aikojaan ja itse ottavat aamupalaa. Joskus mies innostuu lukemaan iltasadun lapsille, mutta yleensä ei. Vähän pitää ohjeistaa ulos pukeutumista varsinkikn 6-vuotiaalle.
En myöskään antaisi 6- vuotiaan pestä itse hampaita missään nimessä. Minunkin esikoinen on 6. On tosi omatoiminen, mutta ei sen ikäinen osaa oikeasti pestä hampaita tarpeeksi huolellisesti. Vähintään 8-vuotiaaksi aion pestä.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon lapsenne saavat katsoa telkkaria tai pelata puhelimella/tietokoneella päivässä? Oletteko tarkkoja?
Olemme tarkkoja. Arkiaamuisin ei lainkaan ruutuaikaa. Iltapäiväkerhon jälkeen saa soittaa pari puhelua tai laittaa pari tekstaria huvin vuoksi, muuten puhelin asiakäytössä, ei ole nettiyhteyttä.
2-3 arki-iltana saa pelata max 20 min valitsemaansa peliä (yleensä matopeli, papunet tai rallipeli). Viikonloppuna saa enemmän pelailla, käyttää kännykkää ja katsoa ohjelmia (niitä ei viikolla lainkaan), la ja su 1-2 h kumpanakin.
Eipä tuo enempää kaipaakaan, mieluummin leikkii ja touhuaa meidän vanhempien kanssa.
Lapsi 7v.
Vierailija kirjoitti:
Just 8v täyttänyt.
-Heräämme lapsen kanssa (tai toinen meistä) ja teemme aamupalan. Huolehdimme että se on terveellinen ja ravitseva.
-Huolehdimme, että on säähän sopivat vaatteet
-tarkistamme, että koulukirjat on mukana ja läksyt tehty (ei fanaattisesti, joskus on unohtunut)
-lapsi haluaa yleensä mennä koulun jälkeen ja viikonloppuisin kaverien kanssa ulos ja saa toki mennä. Soitamme aina välillä ja käskemme kotiin syömään. Jos lapsella ei ole kaveria/tekemistä niin olemme hänen kanssaan.
-Luetaan aamu- ja iltasadut ja siinä jutellaan
-Huolehditaan lapsen ohjatuista harrastuksista, lähtemisestä, varusteista.
Teillä lapsen on hyvä kasvaa.
Meillä on +5.5v kotihoidossa pikkuveljen kanssa, että kyllä häntä paljon 'hoidetaan'. Käy kerhossa kolme kertaa viikossa.
Minä teen aamupalat, pesen hampaat sen jälkeen kun on itse pessyt, kotipäivinä leikin paljon lapsen kanssa (tai ainakin olen läsnä leikeissä), olen mukana ulkona koska yksin ei halua olla (ei seuraa), olen myös mukana kaverikyläilyillä koska ei uskalla itse jäädä.
Onhan tuon ikäinen iso, mutta hirmu pienikin vielä. Alkanut ottamaan vähän hajurakoa vanhempiinsa jo, mutta edelleen taidetaan olla parasta maailmassa :D Iltasatu luetaan joka ilta, autetaan iltapesuissa ym. Nukkumaan alkoi yöt kokonaan omassa huoneessa 5v korvilla ennen veljen syntymää, omasta päätöksestään.
Meillä saa olla pieni, pienin askelin kohti itsenäistymistä :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8 ja ihan pian 6 -vuotiaat.
Arkiaamuina herätellään ja koululaiselle laitetaan aamupala. Useana aamuna lähtee itsenäisesti kouluun. Eskari viedään.
Viikonloppuisin lapset heräilevät itsekseen ja leikkivät keskenään kunnes me herätään. Lapset heräävät 7 kieppeillä, me miehen kanssa 8-9 tienoilla. Sen jälkeen syödään aamupala yhdessä. Lapset osaavat jo itse voidella leivät ynm. Isompi osaa tarvittaessa huolehtia omasta aamu- ja välipalasta.
Minä tsekkaan valitut vaatteet ja katson että ulos lähdetään oikeanlaisessa vaatetuksessa.
Hampaat lapset pesevät itse. Iltaisin tehdään molemmille tarkistuspesu.
Pihapiirissä ulkoilevat itsenäisesti. Isompi saa mennä puhelimen kanssa kavereille kylään tässä asuinalueella. Pienempi saa pihapiirin lisäksi mennä itsenäisesti isosiskon kanssa lähipuistoon. Muualle pienempi ei saa lähteä vielä ilman aikuista.
Harrastuksiin liittyvistä asioista ja kuljetuksista huolehditaan.
Isompi huolehtii itse läksystään, koulutavaroistaan, reppunsa pakkaamisesta jne. Toki tsekataan ja katsotaan päältä, että hommat on hoidettu mutta vastuu on koululaisella itsellään. Ja tätä toivotaan ihan koulusta, että lapsi oppisi ottamaan vastuun omista asioistaan.
Suihkuttelut hoitavat itse. Pitkien hiusten pesussa autan vielä molempia.
Iltapala tehdään, iltasatu välillä luetaan, välillä ei.
Meillä mennään aika samoilla, lapset 8v tavis ja 10v erkka, kehityksestään aika samalla tasolla, 8v ehkä edelläkin useissa arkielämän taidoissa.
Musta olis tosi kamalaa jäädä aamulla nukkumaan ja lapset suoriutuis itse kouluun!
Mitä vikaa aamusadussa on? :)
Lapsi on 8v, ei hän enää oikeastaan leiki meidän kanssa, leikimme kyllä paljon kun oli pieni. Mutta tarkoitin että esimerkiksi jos viikonloppuna lapselle ei löydy ketään kaveria niin emme mene omissa menoissamme oman aikataulumme mukaan koko päivää vaan katsomme että lapsella on jotain mukavaa tekemistä meidän kanssa.
En halua että lapsi tekee ja syö aamupalansa yksin kun muut nukkuvat. Tietty osallistuu sen tekemiseen ja ei varmasti nälkään kuolisi jos yksin joutuisi sen tekemään.
Ja koulusta ja muualta on tullut erityisen positiivista palautetta luovuudesta ja sosiaalisista taidoista, on kuulemma muiden lasten mielestä se joka keksii parhaat leikit, että en nyt heti huolestu :) en kyllä millään ymmärrä, mikä tässä voi ketään ärsyttää?