Sain taas pakit. En jaksa tätä enää!

Kuulostaa aina tosi oudolta, kun mies tai nainen toivoo, että kumppaniehdokkaat madaltaisivat kriteereitään. Kyllä minä ainakin haluaisin, että kumppanilleni kelpaa vain paras ja siksi hän on päätynyt minuun.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä annoin lopulta kenkää muka hyvällä itsetunnolla varustetulle miehelle, joka oli oikeasti koko ajan kiinnostunut ihan huippunaisista, vaikka itse oli joka tavalla luuseri. Itse olisin ollut hänen tasoaan, mutta prinssiharhoissaan elävä sisäinen pikkupoika ei vaan tajunnut millään. On nykyisin yksin, koska jos itse kuuluu alimpaan 10 prosenttiin, on aika turha haaveilla naisten parhaasta 10 prosentista.

Katkeruus on myös hyvin epäviehättävä ominaisuus, ja sen peittäminen on vielä vaikeampaa kuin huonon itsetunnon.

Makuja on monia. Itse arvostan rehellisyyttä ja realismia.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Et mitenkään. Katsele sinä vaan niitä omantasoisiasi miehiä äläkä haaveile jännämiesten kesyttämisestä, vaikka lukemasi roskafiktio on pullollaan näitä tarinoita jossa nainen kesyttää rakkaudellaan jännämiehen.

Ja siinähän tulikin samalla itsellesi ja muille samanlaisille hyvä neuvo friedzonelta pääsemiseen! :DD

Niin tulikin, ja niin miehet tekevätkin. Nuoret miehet joutuu friendzonelle, aikuiset (25v+) ei lähde siihen enää, juurikaan. Monet naiset sen sijaan pysyvät fuckzonella aina "seinään" asti, jolloin eivät kelpaa siihen enää. 

Ja sitten ihmetellään jopa kansainvälisissä uutisissa, että mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet.

Saman verran miehiä ja naisia. Nyt paljon yksinasuvia. Mutta kun ikää kertyy, niin kummat pärjää paremmin? Nuorta kaihoavat miehet, vai nuo aina jätetyksi tulevat naiset? Sori vaan miehet. Teistä tulee yksinäisiä besserwissereitä.

Kuitenkin onnettomammiksi tunnustautuu nuo naiset, kyselyissä. Nykypäivän pariutumiskäytännössä ainoat voittajat ovat eliittimiehet, 10% parhaimmistoa, joille on tarjolla loputtomasti nuoria naisia sekä rientoihin että perheen perustamiseen, melkein iästä riippumatta, vaikka joku yläraja heilläkin tulee vastaan sitten joskus. 

Kyseinen kirjoittaja varmasti puhui niistä ihan perusmiehistä, ei mistään vähemmistöön kuuluvista komeista ja rikkaista alfoista, vähän realismia peliin. Miehet noin keskimäärin ovat onnettomampia ilman kumppania, tämän huomaa ihan elävässä elämässä, ovat hukassa ilman kumppania kun naiset noin yleisesti ottaen pärjäävät niin taloudellisestikin kuin henkisestikin ilman miestä.

Edelleen, onnettomammiksi tunnustautuu nuo aina jätetyksi tulleet naiset. Eivät ne reppanamiehet, eivät edes mgtow miehet, eikä tietenkään eliittimiehet. Eliittinaisetkaan eivät ole voittajia siinä missä elittimiehet, kahdesta syystä.

Haluttavuus on lyhytkestoisempi, koska ulkonäkö on tärkeämpi tekijä heidän suosiossa.  Eliittimiesten ulkonäkökin merkitsee paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Toinen syy on että naiset eivät halua pariutua alaspäin, miehen on oltava ylempi kuin nainen (hypergamia). Jos nainen on huipulla, vielä korkeampiarvoisia miehiä on todella vähän, jos ollenkaan. Rikkaalle miehelle ei ole yleensä väliä mitä nainen tienaa, rikkaalle naiselle on melkein aina väliä mitä mies tienaa tai omistaa. Tämän näkee helposti akateemisuudessa suomessakin. Akateemisia naisia on enemmän, eivätkä he siksi löydä itselleen akateemisia miehiä. Siinä missä akateeminen/menestynyt mies ottaa mielellään nätin sairaanhoitaja-vaimon, tai jopa amis-naisen, akateemiselle naiselle se on paljon tukalampi paikka, hyväksyä vähemmän koulutetun. Poikkeuksia tietenkin löytyy, etenkin puhetasolla, ja naistenkin on tehtävä kompromissejä kun akateemisia miehiä ei vaan ole olemassa tarpeeksi, mutta kuitenkin näinhän se kuitenkin on.

Ei akateemisuudessa oleellista ole tulotaso (esimerkiksi kulttuurialan akateemiset tienaavat usein surkeasti) vaan yhteiset arvot, keskustelutapa, sivistystaso, älykkyys, maku ja elämänpiiri, jotka kaikki korreloivat akateemisuuden kanssa. Omakin kynnykseni seurustella ei-akateemisen naisen kanssa on hyvin korkea. En usko, että minulla olisi keskimääräisen sairaanhoitajan kanssa kovinkaan paljon yhteistä ,mutta keskimääräisen kulttuurihistorian maisterin tai mediatutkijan kanssa todennäköisesti olisi.

Koulutuksessa on olennaista ennen kaikkea ympäristön luoma paine. Akateeminen nainen pelkää tuttaviensa mielipiteitä, jos hän "tyytyy" vähemmän koulutettuun mieheen. Miehet eivät vastaavaa murehdi. Näin ainakin professori Osmo Kontulan mukaan, joka lienee ainakin melkein yhtä kova ihmissuhdeasiantuntija kuin sinä.

"Korkeasti koulutettu nainen ei voi ottaa pelkästään hyvännäköistä miestä, sillä jo sosiaalinen verkosto paheksuisi asiaa.

- Muiden naisten mielipide painaa paljon ja kouluttamatonta miestä ei oikein hyväksyttäisi, sanoo Kontula."

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ongelma-parisuhdemarkkinoil…

hanska kirjoitti:

Huono itsetunto on epäviehättävä ominaisuus, jota on vaikea peittää. Luulen, että huono itsetuntosi on ennemminkin syy kuin seuraus. Sinun tulee rakentaa minäkuvasi sellaiseksi, ettei oma arvosi ole kiinni siitä, saatko huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vai et. Silloin huomaat, että uusien ihmisten tapaaminenkin on kivaa ja mielenkiintoista, ei jännittämistä ja pettymyksen pelkäämistä.

Pätee vain tiettyihin ihmisiin. Toisaalta kyse voi olla hylätyksi tulemisen pelosta ja traumoista, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen, vaikka olisikin hyvä itsetunto. Tätä ei monet turvallisen lapsuuden kokeneet voi millään ymmärtää: että miten voi jotkut varhaislapsuudessa koetut traumat vaikuttaa edelleen vuosikymmenien jälkeen ihmisen toimintaan, valintoihin ja kaikkeen. Tiedostamatta ja siitäkin huolimatta, että olisi terapiassa yms. muilla keinoilla kasvattanut sitä itsetuntoa normaalille tasolle. Asiat vaan ei ole niin yksioikoisia.

Mä en pystyisi koskaan olemaan onnellinen täysin yksinäni ilman parisuhdetta. En vaikka miten meditoin ja psyykkaan ja vaikka mitä.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Et mitenkään. Katsele sinä vaan niitä omantasoisiasi miehiä äläkä haaveile jännämiesten kesyttämisestä, vaikka lukemasi roskafiktio on pullollaan näitä tarinoita jossa nainen kesyttää rakkaudellaan jännämiehen.

Ja siinähän tulikin samalla itsellesi ja muille samanlaisille hyvä neuvo friedzonelta pääsemiseen! :DD

Niin tulikin, ja niin miehet tekevätkin. Nuoret miehet joutuu friendzonelle, aikuiset (25v+) ei lähde siihen enää, juurikaan. Monet naiset sen sijaan pysyvät fuckzonella aina "seinään" asti, jolloin eivät kelpaa siihen enää. 

Ja sitten ihmetellään jopa kansainvälisissä uutisissa, että mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet.

Saman verran miehiä ja naisia. Nyt paljon yksinasuvia. Mutta kun ikää kertyy, niin kummat pärjää paremmin? Nuorta kaihoavat miehet, vai nuo aina jätetyksi tulevat naiset? Sori vaan miehet. Teistä tulee yksinäisiä besserwissereitä.

Kuitenkin onnettomammiksi tunnustautuu nuo naiset, kyselyissä. Nykypäivän pariutumiskäytännössä ainoat voittajat ovat eliittimiehet, 10% parhaimmistoa, joille on tarjolla loputtomasti nuoria naisia sekä rientoihin että perheen perustamiseen, melkein iästä riippumatta, vaikka joku yläraja heilläkin tulee vastaan sitten joskus. 

Kyseinen kirjoittaja varmasti puhui niistä ihan perusmiehistä, ei mistään vähemmistöön kuuluvista komeista ja rikkaista alfoista, vähän realismia peliin. Miehet noin keskimäärin ovat onnettomampia ilman kumppania, tämän huomaa ihan elävässä elämässä, ovat hukassa ilman kumppania kun naiset noin yleisesti ottaen pärjäävät niin taloudellisestikin kuin henkisestikin ilman miestä.

Edelleen, onnettomammiksi tunnustautuu nuo aina jätetyksi tulleet naiset. Eivät ne reppanamiehet, eivät edes mgtow miehet, eikä tietenkään eliittimiehet. Eliittinaisetkaan eivät ole voittajia siinä missä elittimiehet, kahdesta syystä.

Haluttavuus on lyhytkestoisempi, koska ulkonäkö on tärkeämpi tekijä heidän suosiossa.  Eliittimiesten ulkonäkökin merkitsee paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Toinen syy on että naiset eivät halua pariutua alaspäin, miehen on oltava ylempi kuin nainen (hypergamia). Jos nainen on huipulla, vielä korkeampiarvoisia miehiä on todella vähän, jos ollenkaan. Rikkaalle miehelle ei ole yleensä väliä mitä nainen tienaa, rikkaalle naiselle on melkein aina väliä mitä mies tienaa tai omistaa. Tämän näkee helposti akateemisuudessa suomessakin. Akateemisia naisia on enemmän, eivätkä he siksi löydä itselleen akateemisia miehiä. Siinä missä akateeminen/menestynyt mies ottaa mielellään nätin sairaanhoitaja-vaimon, tai jopa amis-naisen, akateemiselle naiselle se on paljon tukalampi paikka, hyväksyä vähemmän koulutetun. Poikkeuksia tietenkin löytyy, etenkin puhetasolla, ja naistenkin on tehtävä kompromissejä kun akateemisia miehiä ei vaan ole olemassa tarpeeksi, mutta kuitenkin näinhän se kuitenkin on.

Ei akateemisuudessa oleellista ole tulotaso (esimerkiksi kulttuurialan akateemiset tienaavat usein surkeasti) vaan yhteiset arvot, keskustelutapa, sivistystaso, älykkyys, maku ja elämänpiiri, jotka kaikki korreloivat akateemisuuden kanssa. Omakin kynnykseni seurustella ei-akateemisen naisen kanssa on hyvin korkea. En usko, että minulla olisi keskimääräisen sairaanhoitajan kanssa kovinkaan paljon yhteistä ,mutta keskimääräisen kulttuurihistorian maisterin tai mediatutkijan kanssa todennäköisesti olisi.

Toisaalta aika putkinäköistä ajattelua. Tai kyllähän karkeasti yleistäen voidaan noin väittää, mutta yksilötasolla tilanne on aivan toinen. Se akateemisen koulutuksen käynyt "huippu älykäs" tyyppi voi todellisuudessa olla aika juntti ja kapeakatseinen, kun taas "vain amiskoulutuksen" saanut henkilö voi olla ympäristöstään ja elämän ihmeistä ihan vain huvikseen niin kiinnostunut, että lukee ja selvittää asioita paljon vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäis olla ensin tyytyväinen itseesi ja olla onnellinen elämän muilla osa-alueilla, ja sitten vasta etsiä parisuhdetta. Tästä kielii esimerkiksi se, että kun et ole kelvannut parille miehelle, lähdet etsimään itsestäsi virheitä "mikä mussa on vikana?" -tyylillä. Toki jos oot oikeesti vittumainen tms niin hyvähän tollasta itsetutkiskelua on tehdä, mutta sun täytyis kehittää itsetuntos niin vahvaks et pakit ei satu etkä niiden saamisen jälkeen.

Ootko itse tällainen? Jos saat pakkeja sellaisilta, joihin olet ehkä ihastunut tai joihin haluat tutustua paremmin, eikä se satuta? Ei se hyvä ihminen ole itsetunnosta kiinni pikemminkin parempi olla tunteva kuin kylmä ja tunteeton. Kyllä se satuttaa ja saa olon arvottomaksi.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Et mitenkään. Katsele sinä vaan niitä omantasoisiasi miehiä äläkä haaveile jännämiesten kesyttämisestä, vaikka lukemasi roskafiktio on pullollaan näitä tarinoita jossa nainen kesyttää rakkaudellaan jännämiehen.

Ja siinähän tulikin samalla itsellesi ja muille samanlaisille hyvä neuvo friedzonelta pääsemiseen! :DD

Niin tulikin, ja niin miehet tekevätkin. Nuoret miehet joutuu friendzonelle, aikuiset (25v+) ei lähde siihen enää, juurikaan. Monet naiset sen sijaan pysyvät fuckzonella aina "seinään" asti, jolloin eivät kelpaa siihen enää. 

Ja sitten ihmetellään jopa kansainvälisissä uutisissa, että mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet.

Saman verran miehiä ja naisia. Nyt paljon yksinasuvia. Mutta kun ikää kertyy, niin kummat pärjää paremmin? Nuorta kaihoavat miehet, vai nuo aina jätetyksi tulevat naiset? Sori vaan miehet. Teistä tulee yksinäisiä besserwissereitä.

Kuitenkin onnettomammiksi tunnustautuu nuo naiset, kyselyissä. Nykypäivän pariutumiskäytännössä ainoat voittajat ovat eliittimiehet, 10% parhaimmistoa, joille on tarjolla loputtomasti nuoria naisia sekä rientoihin että perheen perustamiseen, melkein iästä riippumatta, vaikka joku yläraja heilläkin tulee vastaan sitten joskus. 

Kyseinen kirjoittaja varmasti puhui niistä ihan perusmiehistä, ei mistään vähemmistöön kuuluvista komeista ja rikkaista alfoista, vähän realismia peliin. Miehet noin keskimäärin ovat onnettomampia ilman kumppania, tämän huomaa ihan elävässä elämässä, ovat hukassa ilman kumppania kun naiset noin yleisesti ottaen pärjäävät niin taloudellisestikin kuin henkisestikin ilman miestä.

Edelleen, onnettomammiksi tunnustautuu nuo aina jätetyksi tulleet naiset. Eivät ne reppanamiehet, eivät edes mgtow miehet, eikä tietenkään eliittimiehet. Eliittinaisetkaan eivät ole voittajia siinä missä elittimiehet, kahdesta syystä.

Haluttavuus on lyhytkestoisempi, koska ulkonäkö on tärkeämpi tekijä heidän suosiossa.  Eliittimiesten ulkonäkökin merkitsee paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Toinen syy on että naiset eivät halua pariutua alaspäin, miehen on oltava ylempi kuin nainen (hypergamia). Jos nainen on huipulla, vielä korkeampiarvoisia miehiä on todella vähän, jos ollenkaan. Rikkaalle miehelle ei ole yleensä väliä mitä nainen tienaa, rikkaalle naiselle on melkein aina väliä mitä mies tienaa tai omistaa. Tämän näkee helposti akateemisuudessa suomessakin. Akateemisia naisia on enemmän, eivätkä he siksi löydä itselleen akateemisia miehiä. Siinä missä akateeminen/menestynyt mies ottaa mielellään nätin sairaanhoitaja-vaimon, tai jopa amis-naisen, akateemiselle naiselle se on paljon tukalampi paikka, hyväksyä vähemmän koulutetun. Poikkeuksia tietenkin löytyy, etenkin puhetasolla, ja naistenkin on tehtävä kompromissejä kun akateemisia miehiä ei vaan ole olemassa tarpeeksi, mutta kuitenkin näinhän se kuitenkin on.

Ei akateemisuudessa oleellista ole tulotaso (esimerkiksi kulttuurialan akateemiset tienaavat usein surkeasti) vaan yhteiset arvot, keskustelutapa, sivistystaso, älykkyys, maku ja elämänpiiri, jotka kaikki korreloivat akateemisuuden kanssa. Omakin kynnykseni seurustella ei-akateemisen naisen kanssa on hyvin korkea. En usko, että minulla olisi keskimääräisen sairaanhoitajan kanssa kovinkaan paljon yhteistä ,mutta keskimääräisen kulttuurihistorian maisterin tai mediatutkijan kanssa todennäköisesti olisi.

Ne onkin kaksi eri kriteeriä... Naisten kriteeriä. Lauseessa "Tämän näkee helposti..." viitataan tietenkin siihen toiseen syyhyn: "Naiset eivät pariudu alaspäin", eikä tämän toisen syyn ensimmäiseen esimerkkiin, joka oli miehen vaurauden merkitys naiselle.

Mitäs muuten akateemisena ajattelet siitä, että sinä puhut itsestäsi, vastatessasi henkilölle joka puhuu yleisesti? Mitä se kertoo sivistystasostasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Et mitenkään. Katsele sinä vaan niitä omantasoisiasi miehiä äläkä haaveile jännämiesten kesyttämisestä, vaikka lukemasi roskafiktio on pullollaan näitä tarinoita jossa nainen kesyttää rakkaudellaan jännämiehen.

Ja siinähän tulikin samalla itsellesi ja muille samanlaisille hyvä neuvo friedzonelta pääsemiseen! :DD

Niin tulikin, ja niin miehet tekevätkin. Nuoret miehet joutuu friendzonelle, aikuiset (25v+) ei lähde siihen enää, juurikaan. Monet naiset sen sijaan pysyvät fuckzonella aina "seinään" asti, jolloin eivät kelpaa siihen enää. 

Ja sitten ihmetellään jopa kansainvälisissä uutisissa, että mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet.

Saman verran miehiä ja naisia. Nyt paljon yksinasuvia. Mutta kun ikää kertyy, niin kummat pärjää paremmin? Nuorta kaihoavat miehet, vai nuo aina jätetyksi tulevat naiset? Sori vaan miehet. Teistä tulee yksinäisiä besserwissereitä.

Kuitenkin onnettomammiksi tunnustautuu nuo naiset, kyselyissä. Nykypäivän pariutumiskäytännössä ainoat voittajat ovat eliittimiehet, 10% parhaimmistoa, joille on tarjolla loputtomasti nuoria naisia sekä rientoihin että perheen perustamiseen, melkein iästä riippumatta, vaikka joku yläraja heilläkin tulee vastaan sitten joskus. 

Kyseinen kirjoittaja varmasti puhui niistä ihan perusmiehistä, ei mistään vähemmistöön kuuluvista komeista ja rikkaista alfoista, vähän realismia peliin. Miehet noin keskimäärin ovat onnettomampia ilman kumppania, tämän huomaa ihan elävässä elämässä, ovat hukassa ilman kumppania kun naiset noin yleisesti ottaen pärjäävät niin taloudellisestikin kuin henkisestikin ilman miestä.

Edelleen, onnettomammiksi tunnustautuu nuo aina jätetyksi tulleet naiset. Eivät ne reppanamiehet, eivät edes mgtow miehet, eikä tietenkään eliittimiehet. Eliittinaisetkaan eivät ole voittajia siinä missä elittimiehet, kahdesta syystä.

Haluttavuus on lyhytkestoisempi, koska ulkonäkö on tärkeämpi tekijä heidän suosiossa.  Eliittimiesten ulkonäkökin merkitsee paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Toinen syy on että naiset eivät halua pariutua alaspäin, miehen on oltava ylempi kuin nainen (hypergamia). Jos nainen on huipulla, vielä korkeampiarvoisia miehiä on todella vähän, jos ollenkaan. Rikkaalle miehelle ei ole yleensä väliä mitä nainen tienaa, rikkaalle naiselle on melkein aina väliä mitä mies tienaa tai omistaa. Tämän näkee helposti akateemisuudessa suomessakin. Akateemisia naisia on enemmän, eivätkä he siksi löydä itselleen akateemisia miehiä. Siinä missä akateeminen/menestynyt mies ottaa mielellään nätin sairaanhoitaja-vaimon, tai jopa amis-naisen, akateemiselle naiselle se on paljon tukalampi paikka, hyväksyä vähemmän koulutetun. Poikkeuksia tietenkin löytyy, etenkin puhetasolla, ja naistenkin on tehtävä kompromissejä kun akateemisia miehiä ei vaan ole olemassa tarpeeksi, mutta kuitenkin näinhän se kuitenkin on.

Linkkaapa tutkimuksia väitteesi perusteeksi. Itse ikisinkkuna naisena en voi kuin ihmetellä miksi yritin pariutua niin monta vuotta kun sinkkuuteni hyväksymisen jälkeen on elämä ollut nautinnollisempaa. Itsetuntokin on kohonnut kun ei tarvitse kuunnella haukkuja tai pelätä sitä, että mies kohtelisi huonosti.

https://www.psychologytoday.com/blog/high-octane-women/201109/meet-the-…

http://www.nber.org/papers/w14969

Tuo jälkimmäinen on "Paradox of Declining Female Happiness".

up

up

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Et mitenkään. Katsele sinä vaan niitä omantasoisiasi miehiä äläkä haaveile jännämiesten kesyttämisestä, vaikka lukemasi roskafiktio on pullollaan näitä tarinoita jossa nainen kesyttää rakkaudellaan jännämiehen.

Ja siinähän tulikin samalla itsellesi ja muille samanlaisille hyvä neuvo friedzonelta pääsemiseen! :DD

Niin tulikin, ja niin miehet tekevätkin. Nuoret miehet joutuu friendzonelle, aikuiset (25v+) ei lähde siihen enää, juurikaan. Monet naiset sen sijaan pysyvät fuckzonella aina "seinään" asti, jolloin eivät kelpaa siihen enää. 

Ja sitten ihmetellään jopa kansainvälisissä uutisissa, että mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet.

Saman verran miehiä ja naisia. Nyt paljon yksinasuvia. Mutta kun ikää kertyy, niin kummat pärjää paremmin? Nuorta kaihoavat miehet, vai nuo aina jätetyksi tulevat naiset? Sori vaan miehet. Teistä tulee yksinäisiä besserwissereitä.

Kuitenkin onnettomammiksi tunnustautuu nuo naiset, kyselyissä. Nykypäivän pariutumiskäytännössä ainoat voittajat ovat eliittimiehet, 10% parhaimmistoa, joille on tarjolla loputtomasti nuoria naisia sekä rientoihin että perheen perustamiseen, melkein iästä riippumatta, vaikka joku yläraja heilläkin tulee vastaan sitten joskus. 

Kyseinen kirjoittaja varmasti puhui niistä ihan perusmiehistä, ei mistään vähemmistöön kuuluvista komeista ja rikkaista alfoista, vähän realismia peliin. Miehet noin keskimäärin ovat onnettomampia ilman kumppania, tämän huomaa ihan elävässä elämässä, ovat hukassa ilman kumppania kun naiset noin yleisesti ottaen pärjäävät niin taloudellisestikin kuin henkisestikin ilman miestä.

Edelleen, onnettomammiksi tunnustautuu nuo aina jätetyksi tulleet naiset. Eivät ne reppanamiehet, eivät edes mgtow miehet, eikä tietenkään eliittimiehet. Eliittinaisetkaan eivät ole voittajia siinä missä elittimiehet, kahdesta syystä.

Haluttavuus on lyhytkestoisempi, koska ulkonäkö on tärkeämpi tekijä heidän suosiossa.  Eliittimiesten ulkonäkökin merkitsee paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon.

Toinen syy on että naiset eivät halua pariutua alaspäin, miehen on oltava ylempi kuin nainen (hypergamia). Jos nainen on huipulla, vielä korkeampiarvoisia miehiä on todella vähän, jos ollenkaan. Rikkaalle miehelle ei ole yleensä väliä mitä nainen tienaa, rikkaalle naiselle on melkein aina väliä mitä mies tienaa tai omistaa. Tämän näkee helposti akateemisuudessa suomessakin. Akateemisia naisia on enemmän, eivätkä he siksi löydä itselleen akateemisia miehiä. Siinä missä akateeminen/menestynyt mies ottaa mielellään nätin sairaanhoitaja-vaimon, tai jopa amis-naisen, akateemiselle naiselle se on paljon tukalampi paikka, hyväksyä vähemmän koulutetun. Poikkeuksia tietenkin löytyy, etenkin puhetasolla, ja naistenkin on tehtävä kompromissejä kun akateemisia miehiä ei vaan ole olemassa tarpeeksi, mutta kuitenkin näinhän se kuitenkin on.

Ei akateemisuudessa oleellista ole tulotaso (esimerkiksi kulttuurialan akateemiset tienaavat usein surkeasti) vaan yhteiset arvot, keskustelutapa, sivistystaso, älykkyys, maku ja elämänpiiri, jotka kaikki korreloivat akateemisuuden kanssa. Omakin kynnykseni seurustella ei-akateemisen naisen kanssa on hyvin korkea. En usko, että minulla olisi keskimääräisen sairaanhoitajan kanssa kovinkaan paljon yhteistä ,mutta keskimääräisen kulttuurihistorian maisterin tai mediatutkijan kanssa todennäköisesti olisi.

Toisaalta aika putkinäköistä ajattelua. Tai kyllähän karkeasti yleistäen voidaan noin väittää, mutta yksilötasolla tilanne on aivan toinen. Se akateemisen koulutuksen käynyt "huippu älykäs" tyyppi voi todellisuudessa olla aika juntti ja kapeakatseinen, kun taas "vain amiskoulutuksen" saanut henkilö voi olla ympäristöstään ja elämän ihmeistä ihan vain huvikseen niin kiinnostunut, että lukee ja selvittää asioita paljon vapaa-ajallaan.

Voi hyvin olla, että Suomessa on joku lähihoitaja, jolla on kanssani riittävästi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, samankaltaiset arvot sekä rakkaus kulttuuria, sivistystä ja älykästä keskustelua kohtaan, mutta en aio käyttää aikaani hänen etsimiseensä, kun löydän tällaisia naisia paljon varmemmin muuten kuin kotipalvelun autojen perässä juoksemalla.

Olen huomannut, että ei-akateemiselle on joskus vaikea selittää, miksi asioiden "lukeminen ja selvittäminen vapaa-ajalla"  ei kerrytä sosiaalista ja kulttuurista pääomaa samalla lailla kuin yliopistolla vietetyt vuodet.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Huono itsetunto on epäviehättävä ominaisuus, jota on vaikea peittää. Luulen, että huono itsetuntosi on ennemminkin syy kuin seuraus. Sinun tulee rakentaa minäkuvasi sellaiseksi, ettei oma arvosi ole kiinni siitä, saatko huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vai et. Silloin huomaat, että uusien ihmisten tapaaminenkin on kivaa ja mielenkiintoista, ei jännittämistä ja pettymyksen pelkäämistä.

Pätee vain tiettyihin ihmisiin. Toisaalta kyse voi olla hylätyksi tulemisen pelosta ja traumoista, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen, vaikka olisikin hyvä itsetunto. Tätä ei monet turvallisen lapsuuden kokeneet voi millään ymmärtää: että miten voi jotkut varhaislapsuudessa koetut traumat vaikuttaa edelleen vuosikymmenien jälkeen ihmisen toimintaan, valintoihin ja kaikkeen. Tiedostamatta ja siitäkin huolimatta, että olisi terapiassa yms. muilla keinoilla kasvattanut sitä itsetuntoa normaalille tasolle. Asiat vaan ei ole niin yksioikoisia.

Mä en pystyisi koskaan olemaan onnellinen täysin yksinäni ilman parisuhdetta. En vaikka miten meditoin ja psyykkaan ja vaikka mitä.

Tämäkin on hyvin sukupuolittunut asia. Naiset sietävät miehissä tarvitsevuutta ja huonoa itsetuntoa selvästi huonommin kuin miehet naisissa. Mies voi ryhtyä sujojelijaksi naiselle, mutta harva nainen lähtee suojelijaksi mieheksi. Tähän on varmaankin jokin hieno evoluutiopsykologinen syy.

kuulehan jutta ei juha sinua vihille vie koska juha on jo naimisissa eikä suomessa kaksiinaiminen onnistu eli  etsi itsellesi vaan uusi mies kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Kerrohan vielä, miten fuckzonelta pääsee parisuhdetasolle, niin minä kerron sinulle, miten pääset pois sieltä friendzonelta.

Sama lääke molemmille, vaatimustasoa alas.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sentään annoit pillua että mies sai mitä halusi? Olet fuckzonella, koska yrität itseäsi tasokkaampia miehiä, joille kelpaat vain panoksi.

Juu, liian tasokkaita miehiä minäkin tavoittelen kun lähestyn sitä möhömahaista, rillipäistä ja kasvoistaan tavallisen näköistä duunaria ja saan suorilta käsin pakit :D Olen siis prikulleen samaa tasoa niiden miesten kanssa, joita lähestyn mutta aina käy näin. Hmm, miksiköhän? Olisikohan niin että joillakin miehillä on aivan liian korkeat kriteerit naisen suhteen?

On! Itse voi olla millainen ennenaikojaan vanhentunut, pälvikalju möhömaha, mutta vaaditaan usein nuorta ja hoikkaa naista. Miten monilla miehillä voi olla näin suuret luulot itsestään?

Miehillä on keskimäärin parempi itsetunto kuin naisilla. Miehet eivät tapaa kysellä naisilta lupaa siihen, minkälaisista naisista me saamme olla kiinnostuneita.

Itsevarma käyttäytyminen on yleisesti ottaen viehättävä ominaisuus, ja naiset arvioivat miehen viehättävyyttä ensisijaisesti käyttäytymisen perusteella, joten tästä seuraa, että monet miehet onnistuvat sellaistenkin naisten kanssa, joihin miehellä ei muiden naisten mielestä pitäisi olla mitään palaa. Realismista on harvoin haittaa, mutta rakkausasioissa onni suosii rohkeaa.

Nainen ei milloinkaan päätä, ovatko miehen kriteerit "liian korkeat" vai eivät.

Johtuu siitä että naisia arvostellaan enemmän ulkonäön ja miehiä statuksen mukaan. Treffeillä nainen miettii olenko tarpeeksi kaunis ja mies olenko tarpeeksi korkeastatuksinen.

Hyvin karkeasti yleistäen asia on näin. Mutta tämä vaatii pari tarkennusta: ulkonäkö ei suinkaan ole naisen ainoa merkitsevä ominaisuus, ja miehen status on ennen kaikkea käyttäytymisen piirre. Mies on naisen silmissä korkeaa statusta, kun hänen kehonkielensä, puhe- ja keskustelutapansa, ulkoasunsa ja ajattelunsa viestivät korkeaa statusta.

Tämä ei tarkoita Bemarin avainten laskemista pöydälle samalle naiseen silmiin tuijottaen.

Se tarkoitaa sitä, että on sinut itsensä kanssa, tietää mitä elämältä ja ihmissuhteilta haluaa, toimii arvojensa ja periaatteidensa mukaisesti epämiellyttävistä tunteista huolimatta, luottaa kykyynsä selvitä vastoinkäymisitä ja kohtelee muita jämäkästi ja ystävällisesti.

Tämähän pätee myös toisinpäin. Eivät varsinkaan aikuiset miehet katso pelkkää ulkonäköä naisessa.

Mulla ihan samajuttu,nättinä saan pullukka mieheltä pakit..laskin tasoani ja mukava mies tämä pullukka.mutta ei ota yhteyttä.sexiä ei ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitäis olla ensin tyytyväinen itseesi ja olla onnellinen elämän muilla osa-alueilla, ja sitten vasta etsiä parisuhdetta. Tästä kielii esimerkiksi se, että kun et ole kelvannut parille miehelle, lähdet etsimään itsestäsi virheitä "mikä mussa on vikana?" -tyylillä. Toki jos oot oikeesti vittumainen tms niin hyvähän tollasta itsetutkiskelua on tehdä, mutta sun täytyis kehittää itsetuntos niin vahvaks et pakit ei satu etkä niiden saamisen jälkeen.

Ootko itse tällainen? Jos saat pakkeja sellaisilta, joihin olet ehkä ihastunut tai joihin haluat tutustua paremmin, eikä se satuta? Ei se hyvä ihminen ole itsetunnosta kiinni pikemminkin parempi olla tunteva kuin kylmä ja tunteeton. Kyllä se satuttaa ja saa olon arvottomaksi.

Näin juuri. Ehkä pitäisikin puhua pakkien saamisesta vain tutustumksen alussa, siis ensitreffien jälkeen. Jos on jo tapailtu ja tunnettu viikkoja kuukausia, tunteita kehittyy väistämättä. Sieltä pilvilinnoista putoaminen sattuu, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Toivon samalla kuitenkin ettet leimaa kaikkia miehiä kusipäiksi etkä ala uhriutumaan ja julistamaan kuinka et enää koskaan tee aloitteita koska ne pelottavat miehet pois. Minua et ole tavannut enkä aio ottaa muiden miesten toilailuista vastuuta edelleenkään.

En minä ole leimannut ketään kusipääksi. Nuo miehet ovat kaikki ihan rehellisesti kertoneet ettei enää sytytä. Enhän minä siitä heitä voi syyttää. Lähinnä masentelen itsekseni, kun minussa ei taida olla sellaista mikä miehiä vetäisi puoleensa. Olen se ihan kiva johon kyllästytään.

Nyt olet kyllä ihan itse oma pahin vihollisesi. Se miten ajattelet itsestäsi valitettavasti imuroi vahvistusta ulkoapäin. Eli jos anelet toista katselemaan naamaasi niin eihän kukaan sellaista jaksa.

Ikävä juttu, mutta tämä ei muutu:se oma itsetunto ja itsearvostus kannattaa hoitaa teräksenlujaksi ennen deittailuja. Älä anna muiden päättää arvostasi. Jos siihen lähdet, sinulla mopataan hyvin nopeasti pöytää, ne moppaajat kyllä käyttävät heikkoa kohtaasi hyväkseen omaa surkeaa itsetuntoaan kohottaakseen.

Eli valitettavasti kurjuus vetää puoleensa kurjuutta ja toisinpäin.

hanska kirjoitti:

Kuulostaa aina tosi oudolta, kun mies tai nainen toivoo, että kumppaniehdokkaat madaltaisivat kriteereitään. Kyllä minä ainakin haluaisin, että kumppanilleni kelpaa vain paras ja siksi hän on päätynyt minuun.

Olehan nyt realisti. Kun olet jo keski-iässä, eikä kukaan ole sinua kelpuuttanut, kyllä siinä kummasti rima madaltuu, vaikka sitten pitkin hampain. Tietysti sitten, kun olet jo rakastunut, ei ole enää väliä, miltä aluksi tuntui.

Itse ihmettelen, miten erityisesti miehet eivät kelpuuta ketään, jos eivät saa sitä muidenkin kuolaamaa ihanuutta.

Naisena olen antanut mahdollisuuden monenlaisille miehille, selvästi millä tahansa kriteerillä itseäni "huonommille” tyypeille jos on ollut edes jotain vetoa ja kiinnostusta. Mutta kun ei. Ihan paappoja ei minäkään huoli.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Huono itsetunto on epäviehättävä ominaisuus, jota on vaikea peittää. Luulen, että huono itsetuntosi on ennemminkin syy kuin seuraus. Sinun tulee rakentaa minäkuvasi sellaiseksi, ettei oma arvosi ole kiinni siitä, saatko huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vai et. Silloin huomaat, että uusien ihmisten tapaaminenkin on kivaa ja mielenkiintoista, ei jännittämistä ja pettymyksen pelkäämistä.

Pätee vain tiettyihin ihmisiin. Toisaalta kyse voi olla hylätyksi tulemisen pelosta ja traumoista, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen, vaikka olisikin hyvä itsetunto. Tätä ei monet turvallisen lapsuuden kokeneet voi millään ymmärtää: että miten voi jotkut varhaislapsuudessa koetut traumat vaikuttaa edelleen vuosikymmenien jälkeen ihmisen toimintaan, valintoihin ja kaikkeen. Tiedostamatta ja siitäkin huolimatta, että olisi terapiassa yms. muilla keinoilla kasvattanut sitä itsetuntoa normaalille tasolle. Asiat vaan ei ole niin yksioikoisia.

Mä en pystyisi koskaan olemaan onnellinen täysin yksinäni ilman parisuhdetta. En vaikka miten meditoin ja psyykkaan ja vaikka mitä.

Tämäkin on hyvin sukupuolittunut asia. Naiset sietävät miehissä tarvitsevuutta ja huonoa itsetuntoa selvästi huonommin kuin miehet naisissa. Mies voi ryhtyä sujojelijaksi naiselle, mutta harva nainen lähtee suojelijaksi mieheksi. Tähän on varmaankin jokin hieno evoluutiopsykologinen syy.

Tuohan on ihan roskaa. Nämä reppanoidenpelastajat ovat ihan oma naistyyppinsä. Ennen varsinkin naiset oikein koulutettiin uhraamaan elämänsä jonkun alkoholistin pelasteluun. Ehkä nyttemmin on jo vähän viisastuttu.